14.3.2017
Meidän suomalaistenkin on hyvä tietää, että maksamme amerikkalaisten rahoitusmarkkinapelien ja asuntokuplan puhkeamisen laskua edelleen. Tässä bluffissa katosi satoja ja ellei tuhansia miljardeja dollareita ja euroja pörssihuijareitten taskuun. Syöksy lähti liikkeelle monesta eri syystä. Ei pelkästään siksi, että asuntolainoja myönnettiin alun alkujaankin maksukyvyttömille ihmisille ns. suprime-lainoina. Yhdysvaltion keskuspankki FED laski korot ennätyksellisen alas pitkäksi aikaa. Pankkisektoria valvottiin huonosti ja säätelyä ei ollut. Luottoluokittajat olivat ostettavissa ja nämä huijarit olivat keskeisessä asemassa huijausten onnistumisessa. Markkinakapitalismi puhkesi kukkaan ja kaikilla oli hauskaa.
Pankeille jäi paljon pienen koron rahaa käsiin, jota se alkoi tarjota käytännössä kaikille halukkaille, myös niille, joilla ei ollut työpaikkaa, omaisuutta tai vakituisia tuloja. Asuntolainaa annettiin myös vähävaraisille, joilla ei ollut edes 10 prosenttia asunnon hinnasta.Tämä helpon rahan kiihdyttämä asuntojen kysynnän kasvu nosti asuntojen hinnat ylös, ja käynnisti spekulatiivisen kaupan, joka nosti hintoja entisestään, ja viimein kiinteistökuplan, joka aiheutti vuoden 2007 alusta lähtien laajan luottokriisin.
Spekulantit olivat oivaltaneet tilaisuutensa tulleen hyvissä ajoin. Amerikkalainen elämäntapa lisäsi löylyä kiukaalle. Koska asuntojen arvot näennäisesti nousivat koko ajan, sitä vastaan sai uutta kulutusluottoa. Varsinaista huijausta oli ”alta priiman” asuntoluottojen paketoiminen johdannaisiksi, paketeiksi. Pankit siirsivät omaa luottoriskiään investoinipankeille, jotka tämän tuotteistamisen tekivät. Johdannaisten arvo saattoi olla monikymmenkertainen niiden todelliseen arvoon nähden. Koska luottoluokittajatkin olivat juonessa mukana ja luokittelivat ne AAA-luokkaan, kelpasivat johdannaiset eläkesäätiöille ja pienen riskin rahastoillekin.
Paketissa oli osa maksuohjelman mukaisesti hoidettuja luottoja, osa suuririskisiä velkoja ja loppuosa arvottomia papereita. Mitä paremmin johdannaiskauppa kävi, sitä ahneemmiksi rahastojohtajat tulivat. Ja sitä kevyempää tavaraa paketissa oli. Kauppaa johdannaisilla käytiin globaalisti ja mm. Deutschebank oli iso peluri. Samoin islantilaiset ja irlantilaiset pankit. Kaiken kukkuraksi suuren riskin rahastot möivät vielä näille johdannaisille vakuutuksia tappiotten varalle.
Todellista kasinopeliä oli ”shorttaus” eli lyhyeksi myynti, jossa peluri lyö vetoa siitä, nouseeko johdannaisen kurssi vai ei. Peluri lainaa tai vuokraa arvopaperit välittäjältä. Reaalirahaa ei tarvittu. Asuntokauppajohdannaisten kauppa ryöstöytyi käsistä ja niiden myynnin arvo ylitti jo 2007 Yhdysvaltain valtionvelkakirjojen kaupuan, 4500 miljardia dollaria.
Sitten kaikki romahti. Suuria investointipankkeja joutui rahoituskriisiin, osa meni konkursiin, fuusioitiin ja hallitus teki pelastuspaketteja. Niin kuin aina, pelin maksoi tavallinen kansa verovaroilla ja kärsimyksillään niin Amerikassa kuin Euroopassa. Syyllisiksi löytyi muodollisesti joitakin pankijohtajia. Muutamat pankkiirit olivat kaiken muun rinnalla pelanneet omia pelejään ja syyllistyneet rikoksiin lainopillisessakin mielessä. Kansa maksoi kadonneet miljardit suurella työttömyydellä, monet menettivät säästönsä ja eläkerahastojen konkursseissa eläkkeensä. Maailmantalous ajautui syvään lamaan ja ongelmiin.
Pankit pelastettiin Euroopassakin julkisella rahalla eli kansa maksoi. Yksi pirteä poikkeus oli Islanti, joka päästi omat pankkinsa konkurssiin ja on toipunut kohtalaisesti finanssikriisistä. Suomalaisetkin maksavat Amerikan finanssihuijauksen hintaa välillisesti. Suoranaiset sijoitukset olivat vähäisiä eikä niistä haluta kertoa julkisuuteen. Seitsemän laihaa vuotta on takana, työttömyys on korkea ja vienti vetää huonosti. Kreikan valtiota lainotetaan. Hallitus leikkaa ja kaikesta tingitään. Tällä tavalla tavallinen suomalainen kansakin vedettiin mukaan amerikkalsten asuntokuplaan ja maksumiehiksi.
Esa Kanerva
