30.3.2017
Kaveria kehutaan, että sinulla on norsun muisti. Norsueläimellä on paljon muistikapasiteettia, joka on lajin elämässä selviytymisen ehto. Kuivina kausina lauman matriarkka johtaa ryhmänsä satojenkin kilometrien päähän juomaan. Se löytää vettä muistinsa ja osittain historian perusteella. Norsut siirtävät perintötietoa eteenpäin jälkeläisilleen. Ihmisellä on käytettävissä dokumentoitua ja kirjattua tietoa jo ennen ajanlaskumme alkua esihistoriallisilta kausilta ja kulttuureista. Erilaisten esineiden ja koneiden kehittäminen sekä keksinnöt perustuvat aikaisempaan tietoon ja kokeiluihin. Yrityksen ja erehdyksen kautta on edetty maaliin. Uskonnot, poliittiset järjestelmät ja sodat ovat muokanneet ihmiskuntaa. Historiaa on olemassa eri aikakausilta, joiden pituus aikana on saattanut vaihdella sadoista vuosista tuhansiin, jopa miljooniin. Ihmisellä on sukupolvimuistia ja oman elämän aikuista kokemusta. Hyödynnetäänkö maailmassa ihmisen omaa historiaa tai menneiden sukupolvien onnistumisia, erehdyksiä ja vääriä ratkaisuja. Voisiko historiasta oppia mitään? Yleisin vastaus on, että ei mitään.
Jos ajatellaan Euroopan menneillä vuosisadoilla tapahtuneita kriisejä, löytyisi sieltä loistavia ja opettavaisia esimerkkejä syihin, mitkä ovat johtaneet esimerkiksi valtaviin katastrofeihin. Tai miten talouskriisit ja pörssiromahdukset syntyivät. Tarvitseeko samoja virheitä tehdä toistamiseen? Sosiologit osaavat kyllä tulkita yhteiskunnalliset ilmiöt ja tuoda ne tietoisuuteemme, mutta valtioitten käyttäytyminen ja ihmismassat eivät tietystikään käyttäydy järkiperäisesti. Massatkin noudattavat tiettyjä lainalaisuuksia ja ryhmädynamiikkaa. Ryhmien ja kansakuntien liikkeitä voisi ainakin ennustaa tai arvailla.
Ihmisen kehityshistoriassa ja tarkoitan tässä yksilön elämää, on suuria mahdollisuuksia oppia ja kehittyä arvioimalla omaa elettyä elämäänsä ja omaa elämänkaartaan, muuttaa elämän suuntaa ja korjata virheitään. Jos lapsuudessa on saatu luottamus siihen, että lähimmäisiin voi luottaa, oppia otetaan vastaan omilta vanhemmiltaan, läheisiltään ja ympäristöstään. Harva ihminen tekee ”tiliä” menneestä elämästään. Tässä olisi kuitenkin paljon oppimispotentiaalia.
Historiasta voi saada kannustavia esimerkkejä. Suomen valtiollinen kehitys on esimerkki. Kukaan ei luottanut 1800-luvun lopulla siihen, että Suomi voisi olla itsenäinen ja toimia Euroopan Unionin puheenjohtajamaana myöhemmin. Yhteiskuntamme kehityskulussa on myös esimerkkejä siitä, miten ei tulisi toimia. Sisällissota on yksi karmeimpia. Täydellinen luokkajako aatelistoon, porvaristoon ja työläisiin katkaisi kamelin selän. Osattomat ryhtyivät kapinaan. Mitä tämä päivä voisi sotaan johtaneista tekijöistä oppia? Kansaa ei kannata jakaa kahtia ja tulonmuodostuksen tulisi olla oikeudenmukaista. Rikas kymmenys ei voi haalia 90 prosenttia maan tuloista.
Kansalaissodasta on ollut pitkä matka konsensusyhteiskuntaan. Olemme tehneet paljon oikeita ratkaisuja joko järjellä tai tunteella. Tuuriakin on saattanut olla. Kaksi sotaa yhdisti kansan ja sodista selvittiin. Yhteen hiileen puhaltamisen voimasta voisi olla esimerkkiä nykyhetken työmarkkinatilanteelle. Repivästä ja sopimuksista irtautuvasta politiikasta ei tunnetusti hyvä seuraa. Mikä on muuttunut niin oleellisesti nykypäivän Suomessa, ettei tätä vahingollisuutta ymmärretä? Halutaanko liittotason neuvottelukierroksilla jakaa kansaa edelleen kahtia ja polkea työväestöä marginaaliin? Ulkopolitiikassassa historia on opettanut suhtautumisemme Venäjään. Avoin keskustelun välttämättömyys on opittu kantapään kautta historian opetuksilla ja Ison karhun kanssa on tultava toimeen.
Euroopan maailmansodista kansakunnat voisivat oppia sotien syistä, kehityskuluista ja seurauksista rauhan merkityksen. Unioni takaa vakautta ja vähentää sodan riskin mahdollisuutta. Kansalaisten vapaa liikkuvuus antaa mahdollisuuden tutustua eri kulttuureihin. Se rakentaa ystävyyssuhteita eurooppalaisten kesken. Pääomien liikkeet ovat Euroopassa vapaasti liikuteltavia ja taloutta hoidetaan yhteisillä päätöksillä. Se luo turvaa. Kauppaa käydään tullivapaasti ja palvelut voivat liikkua vapaasti rajojen yli. Työtä tehdään Euroopassa missä maassa tahansa vapaasti. Historiasta tulisi oppia, että eurooppalainen sota on yhä mahdollinen, jos Unioni hajoaa pieniksi kansallisvaltioiksi ja diktatuureiksi.
Esa Kanerva
