20.4.2017
Jos katselisi tätä maapallopoloamme taivaasta, ei voisi olla huomaamatta täällä vallitsevia jännitteitä ja salamointia kansojen välillä.
Jenkit ovat tehneet omat valintansa ja saaneet johtoon ulospäin epävakaalta näyttävän persoonallisuuden. Trump ei pelkästään uhoa, vaan näköjään myös toimii impulsiivisesti. Esimerkkinä voi mainita megapommin pudottaminen Afganistaniin ja muutaman risteilyohjuksen ampuminen Syyriaan.
Turkkilaiset saivat vaaleissa oman sulttaanin tai diktaattorinsa. Tapaus Erdogan täyttää kaikki klassisen diktatuurin synnyn tunnusmerkit. Nationalismi aurana hän kyntää aluksi kansan poliittisesti kahtia ja vallan saatuaan ei kaihda keinoja nitistää tottelemattomat.
Englannin ulkoministeri huutelee neuvojaan kädet suun edessä tötteröllä Eurooppaan ja vähän muuallekin. Entinen Lontoon pormestari Boris Johnson kokee Brexitin jälkeen olevansa sankari. Ulkoministeri tuntee, että hänellä on varaa jakaa neuvoja Euroopan Unionille, rajan ja esiripun takaa.
Putin on nyt sitten oma ilmiönsä. Hänen suunnitelmistaan ei taideta tietää tarkasti ottaen oikein mitään. Historia ei näytä hyvältä ja Venäjän suurvalta-asema näyttää hänellä olevan kiikarissa.
Ranskassa käydään presidentin vaaleja. Ei ole kaukana, että äärioikeiston käännynnäinen Marine Le Penn kruunauttaa itsensä Ranskan presidentiksi. Hän on käännynnäinen siksi, että vastavalmistuneena asianajajana hän puolusti köyhiä ja usein varattomia laittomia maahanmuuttajia. Kunnes sai paikan isänsä puolueen lakiasianosaston päällikkönä.
Saksan kuningatar Angela hallitsee Euroopan jättiläistä suvereenisti, mutta toistaiseksi hän on esiintynyt maltillisesti ulkopolitiikkaan ja maahanmuuttajiin nähden. Muun maailman kannattaisi olla huolestunut pikemminkin Saksan lisääntyvästä taloudellisesta mahdista kuin sotilaallisesta uhasta
Kiinan presidenttinä vuonna 2013 aloittaneen Xi Jinpingin on sanottu olevan jopa koko planeetan vaikutusvaltaisin henkilö. Hän johtaa armeijaa, taloutta ja hänen ympärillään on mahtava henkilökultti. Toisin sanoen hän tekee, mitä lystää, toki Kiinan kommunistisen puolueen politbyroolla on sanansa sanottavana. Mitä Kiina tekee totisen paikan tullen, lienee arvoitus. Pitää muistaa kiinalainen totuus, että Kiinan etu on aina etusijalla.
Lisäksi maailman tilannetta kiristää Lähi-Idän sekava tilanne. Kansannousujen jälkeen ei tilannetta ole saatu vakautettua. Miljoonat ihmiset hakevat turvaa ja suuntaavat epävakaata hallintoa pakoon. Seuraukset kärsii humaani Eurooppa.
Kauko-Idässä pullistelee Pohjois-Korea. Kim Jong Un rakentelee ydinpommeja ja uhkaa sodalla muuta maailmaa. USA:n taktiikkana näyttää olevan kova kovaa vastaan. En usko sen tehovoimaan. Diktaattorilla ei ole varaa esiintyä heikkona oman kansansa edessä ja jatkaa ohjuskokeitaan. Mitä tästä seuraa maailmalle, on samaa kuin arvuuttelisi tämän viikon oikeaa lottoriviä.
Kriisin tai konfliktin sytyttää epävakaassa tilanteessa yleensä jokin ”nalli”. Se ei tarvitse olla hääppöinen tapahtuma tai asia, kun tapahtumat alkavat vyöryä hallitsemattomasti. Seuraa dominoefekti, ja selkkaus johtaa toiseen. Riideltävää maailmassa riittää. Energiavarat, eritoten öljy, vesivarannot, johtavien suurvaltojen sisäiset hallintokriisit tai talousromahdus ovat sellaisia suuria kysymyksiä, jotka voivat laukaista aseet ja rauhantahtoisuus unohtua.
Nykyaikaisessa sodassa ei voi kukaan voittaa mitään. Ei yksittäinen valtio maailman palosta puhumattakaan hyödy mitään. Valloitussodatkin ovat tuhoon tuomittuja, koska kauppa ja talous ovat globaaleja asioita, joilla voidaan kiristää kansainvälistä häirikköä. Valloittajavaltio saarretaan henkisesti ja taloudellisesti. Maailmansotaa ei kukaan täysijärkinen halua ja haluan uskoa, että maailman poliittiset johtajatkaan eivät sitä halua. Ainakin heillä on toivottavasti esiliinoja ympärillä hillitsemässä kahjoimpia ajatuksia ja mielitekoja.
Suomalaisille antaa toivoa maailmanpolitiikassa se, että asemaamme voidaan parantaa pitämällä omat nurkat puhtaina. Suomella tulee olla tiukka linja nationalismia ja rasismia vastaan. Kansallismielisyydestä ei juurikaan ole seurannut mitään hyvää. Suomen politiikan pitää olla ulospäin suuntautunutta, avointa ja vastustaa eristäytymistä. Kaivaisin myös naftaliinista neuvostoaikaisesta liturgiasta tutun rauhantahtoisuuden ja ystävyyden. Yleisen asenteen pitäisi olla juuri sen suuntainen joka puolelle. Pitää olla myös rohkeutta sanoa suoraan, jos joku asia on tehty jossakin väärin ja muistaa ihmisarvon loukkaamattomuus.
Koko lailla yllä mainittua linjaa Suomi onkin noudattanut ja saanut pikkuisena kansana enemmän sananvaltaa kuin kokonsa edellyttäisi. On syytä Suomessa jatkossakin pitää sellaiset vihaa lietsovat ja populistista roskaa puhuvat päät matalalla, mieluummin maan alla.
Esa Kanerva
