7.4.2017
Mikä aihe ainakin on kestopuheenaihe kaikkien vaalien jälkeen? Se ei näittenkään kuntavaalien jälkeen ole koulutus, sote tai vanhusten hoito. Se on äänestäminen itsessään ja huoli siitä, että jäikö äänestyprosentti matalaksi ja kuka siitä hyötyi. Asiaa kalutaan niin pitkään, ettei yksikään kivi jää kääntämättä. Dosentit tekevät analyysejä ja kertovat ”totuuksia”. Joku puolue hävisi juuri siksi, että niiden äänestäjät jäivät kotiin. Tai toisen puolueen voitto perustui osattomien liikkeelle lähtöön. Joka tapauksessa äänestäminen tai velvollisuuden laiminlyöminen ei ole yksinkertainen selvitettävissä oleva asia. Siihen vaikuttavat yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri, asenteet ja vanhempien perintö.
Äänestämättömyys on varmasti jossakin määrin osa sukupolvista perintöä. Mikäli vanhemmat ovat kokeneet äänestämisen turhaksi, on suuri todennäköisyys, lapsetkin kokevat samoin. Se on osa hyvä- ja huono-osaisuuden kudelmaa. Kysymys ei ole siis ainoastaan yksilön haluttomuudesta tehdä jotakin ”turhaa”, vaan asia on osa laajempaa kokonaisuutta. Osoitteleva keskustelu laiskoista ja ahkerista äänestäjistä on kyseenalaista.
Toivoa sopii, että olisimme siirtymässä laiskan äänestämisen kaudesta suuremman osallistumisen aikaan. Vaaleissa nukkumisen syihin on edelleen pureuduttava. On syytä pohtia ongelman ydintä ja juuria. Se vaatii tutkimusta ja toimia. Alkusyyt lähtevät lapsuudesta ja varhaiskavatuksesta. Suunnan muutos tapahtuu viipeellä ja ajan kanssa. Aktiivisuutta voi vaudittaa politiikan sisällöillä ja sanoman selkeydellä. Asioitten ymmärtäminen lisää motivaatiota ja suorat vaalit esimerkiksi pormestarista voisivat lisätä kiinnnostusta.
Jos tarkastellaan kevään kuntavaalikampanjaa, on touhu ollut vähän aneemista. Ensinnakin ehdokkaiden saaminen ja hankinta oli työn ja tuskan takana. Ylen puheenjohtaja tentti oli sekavaa päällepuhumista ja enimmäkseen aiheistä, jotka eivät liity kuntavaaleihin. Politiikan sisällöistä ei taida näissäkään vaaleissa olla apua. Politiikan mainetta ei ole parantanut esimerkiksi Tampereen kaupunginvaltuuston käytös ratikka- päätöksen teossa. Se oli farssi ja tragikomedia. Se ansaitsikin tulla some-hitiksi. Moni äänestäjä on ihmetellyt toreilla valtuutettujen huonoa käytöstä ja suoranaista halveksuntaa kunnallista demokratiaa kohtaa.
Jotta politiikka saisi tulevassa valtuustossa uutta suuntaa, pitäisi tapahtua verenvaihtoa sen jäsenten kokoonpanossa. Suuriin linjanmuutoksiin ja valtaeliitin vaihtamiseen ei demokratiassa ole käytännönnön mahdollisuutta. Tämä ei tietysti puhuttele nopeasti muutosta tavoittelevien joukkoa ja äänestämisen etäiseksi kokevia ihmisiä.
Tulevissa vaaleissa äänestäjän on turha valittaa, ettei puolueita erota toisistaan. Nyt äänestetään suurista asioista.Kyllä puoleilla on poikkeavat käsitykset oikeudenmuaisuudesta yhteiskunnassa, työelämässä ja palveluiden järjstämisestä. Nyt ratkaistaan, miten ja mihin tulevaisuuden kunta keskittää voimavaransa. Haluaako se panostaa työllisyyden parantamiseen, varhaiskasvatukseen, vanhusten asumiseen tai vaikka puistoihinsa.Äänestäjät joutuvat ottamaan kantaa ideologiseen kysymykseen. Missä laajuudessa julkinen sektori tuottaa palveluja. Kuka ja missä laajuudessa yksilö on oikeutetu saamaan niitä. Entä millainen liikkumatila tulisi markkinoille antaa?
Puolueitten ja ehdokkaiden tulisi puristaa ulos nämä asiat, idelogisetkin, kristallinkirkkaana siten, että äänestäjä voi peilata ja huomata yhteyden hänen omaan arvomaailmaansa. Tehtävä ei ole helppo ja lentävistä lauseista on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Punainen viiva vedettiin ideologisista syistä. Olisiko aika palata aatteen paloon ja luokka-ajatteluun. Työmies on edelleen vain työmies ja herra on herra, mutta monta kertaa rikkaampi kuin koskaan aikaisemmin.
Esa Kanerva
