Hirmuista huolta

                                                                                                                                     30.7.2017

Apteekkariliitto on teettanyt oikein tutkimuksen, jonka johtopäätäksenä ihmiset kuolevat käsikauppalääkkeisiin. Kaksiasataa ihmistä vuosittain kuulemma menehtyy aspiriiniin ja buranaan. Liitto teki näyttävän ulostulon mediaan ja tiedotti joka tuutista, kuinka huolestuneita apteekkarit ovat kansalaisten lääkkeitten väärinkäytöstä. Olen sitä mieltä, että apteekkarit viis veisaavat kansanterveydestä. Heidän todellinen huolensa on se, että käsikauppalääkkeet saatetaan vapauttaa holhouksesta ja apteekkien monopolista. Se tekisi apteekkien myyntiin n. sadan miljoonan loven, tarkkaa summaa on tällä hetkellä mahdotonta arvioida.

Kyllä sitä vähemmästäkin huolestuu, joka euro ”köyhdyttäisi” enisestäänkin köyhiä apteekkareita. Ja propagandan mukaan asianmukainen lääkkeitten jakeluverkosto näivettyisi eikä kansalainen saisi maalikylissä enää palvelua lainkaan. Ei se niin mene, kyllä kyläkauppa ja K-kauppa myynnistä pitää huolen siellä, missä nytkin on kaupallista toimintaa. Varmasti niitä on tiehämmässä kuin apteekkeja  nykyään. Suomalaisessa lääkebyrokratiassa on muitakin merkillisyyksiä. Jos sivuapteekki on kyläkaupan suojissa, myyjät eivät saa neuvoa läkkeitten käytössä, vaikka heillä olisi koulutustakin asiaan. Joka kerta on soitettava varsinaiseen apteekkiin kysymään neuvoa, vaikka tietoa olisi omastakin takaa. Siis neuvontakin on monopolisoitu.

Toinen esimerkki huolestuneista on Alko. Se murehtii kansalaisten juomisen lisääntymistä ja alkoholihaittojen räjähdysmäistä kasvua, mikäli 4-olut ja limuviinat siirtyisivät maitokauppoihin. Ei Altia kansalaisten maksoista ole huolestunut, se on hätääntynyt laskevasta liikevaihdostaan. Asia täytyy pukea karamellipaperiin ja markkinoida kauniiseen kaapuun. Ei ihmisiä kiinnosta Altian tilinpäätösluvut eikä sellaista juttua edes kukaan lukisi, missä kerrottaisiin yksittäisen firman liikevaihdon laskusta ja voittojen pienenemisestä. Mutta kun puhutaan terveydestä ja Turmiolan Tommista, niin johan alkaa kiinnostaa. Kepun ryhmänjohtaja Kaikkonen asettelee sanojaan niin taiten, että hänen viestistä ei ota selvää Erkkikään. Pekka Puska pauhaa vanhakantaisella kepulaisella aksentilla, että kansa kuolee viinaan ja kakarat joutuu heitteille. Tuskin Pekkakaan todellisuudessa on hätääntynyt juomisen ryöstäytymisestä Niemisen pojan hallinnasta, järki mies, mutta sen äänestäjän lauluja laulat, kenen äänillä menit Eduskuntaan.

Toki muitakin huolestuneita riittää. Milloin mikäkin edunvalvontajärjestö on huolissaan Suomen vanhuksista, oppilaista, opetuksesta tai hoidon laadusta. Alalle ei saada riittävästi työvoimaa, jos palkkoja ei nyt ja heti nosteta. Asia voi olla juuri näin kuin väitetään, mutta huolta ei todellisuudessa kanneta muusta kuin omasta järjestön edunvalvonnasta. Palkkojen nosto vaatii jonkun vipuvarren, jotta kansa kiinnostuisi asiasta. Tämä on sellainen viestinnällinen ilmaveivi, jota on aina käytetty työmarkkinapolitiikassa. EK on huolissaan Suomen velkaantumisesta. Todellinen murhe on seuraava työnantajaliittojen neuvottelukierros ja mahdolliset palkkapyynnit.

Näitä viestejä kannattaa oppia lukemaan tunnistamalla sanoman takaa lymyävän piiloviestin ja tarkoitusperän. Rivin välien lukeminen pitäisi olla kansalaistaito.. Kremnologit ovat sitten asia erikseen, veli venäläisen viestejä on kautta aikojen pyritty tulkitsemaan sanajärjestyksistä ja painotuksista vaihtelevalla menestyksellä. Suomalaiset ovat tiettävästi oppineet jotakin kantapääopeuksella ja joskus jopa muualta maailmaa tullaan kysymään neuvoa. Kannattaa siis olla tarkkana ja yrittää ymmärtää viestin lähettäjän sielunmaisemaa ja motiiveja.

Esa Kanerva

Pikkuisen palveluasennetta, pliis!

                                                                                                                                  

                                                                                                                     27.7.2017

Hyvä kello kauas kuuluu, paha vielä kauemmas. Olen liikkunut tässä kesällä reviirialueeni ulkopuolella ja törmännyt monenmoisiin kaupantekopaikkoihin ja kauppiaisiin. Hyvä palvelu on kaupoilla ja kuppiloissa kaiken suola. Kaiken kukkuraksi se ei vaadi killinkään panostusta rahallisesti. Mutta kylläkin tervettä asennetta ja halua ottaa asiakas huomioon.Harvalla meistä on mutkaton ja reipas palveluasenne ”verissä” . Opettelemme tätä kulttuuria ja se vie aikansa. Ihmiset oikein kirjoittelevat lehtiin miellyttävistä asiakaskokemuksista. Niin tärkeätä vuorovaikutuksen onnistuminen myyjän ja asiakkaan välillä on. Marketissakin myyjä sanoo jo terve ja kiitos. Jos tilanteeseen ei liity tunnetta ja aitoutta, hyvän päivänjatkon-mantran hokeminen koetaan kiusallisena toistona. Mutta parempi on sekin käyttäytymismalli kuin ei mitään. Palvelun täydellinen onnistuminen edellyttää ammattilaiselta joka kerta tilanteessa mukana oloa ja omistautumista aitoon vuorovaikutukseen. Paljon vaadittu. Kerron muutamia tämän kesän tilanteita eri yhteyksissä kaupoilla ja ravintoloissa.

Aloitan huonoista onnistumisista. Kävin Suttisen Laitikkalassa sijaitsevalla marjatilalla ostamassa mansikoita. Olin käynyt vakoilemassa hintoja aiemmin ja silloin tarjouksessa oli paljousalennus kolmesta laatikosta. Kassaneiti seisoi ostospäivänä tiskin takana kuin myrskyn merkki, kasvoillaan syvän kyllästymisen ilmeet. Hänen kehon kielensä oikein huusi sitä, etteivät ostajat voisi häntä sen enempää kiinnostaa. Eikä varsinkaan kysymykset tai juttelu. Kysyin kuitenkin, että onko vielä kolmen laatikon hinta alennettu? Hän pamautti, että jos ostatte viisi laatikollista, hän voi antaa jonkin verran alennusta. Todetessani, että aiemmin se oli kolme laatikkoa, hän ei vastannut mitään. Neiti katsoi puhuneensä kylliksi ja tiedottaneensa jo kaiken tarvittavan, Myydyt mansikat olivat hyviä, palvelu mastui tylyltä.

Toinen esimerkki Kesä-Suomesta. Halusin ostaa Mustassalahdessa sijaitsevan ravintola Kaislan lahjakortin. En ollut varma aukiolosta, mutta oletin ravintolan avaavan tunnin ennen lounasaikaa. Siis kello kymmenen. Palatessani Tammelan torilta, ajattelin hoitaa ostoksen ohi ajaessani. Kello oli varttia vaille yksitoista. Ajattelin kysäistä kortin ostoa, vaikka ovessa luki avautumisajankohdan olevan klo 11. Ravintola odotti lounasvieraita, terassin puoleinen ovi auki ja nuori nainen viilaili kaikessa rauhassa kynsiään tiskin takana. Varovasti kysyin, josko hän voisi myydä minulle lahjakortin, ettei tarvitsisi odotaa viittätoista minuuttiia viralliseen avautumiseen. Neiti paukautti, että emme ole vielä auki, voit odottaa sisällä. Hän antoi armon käydä oikeudesta, ettei tarvinnut kömpiä ulos ravintolasta, vaan että sain ihan sisällä katsella hänen kaunistautumistaan ja odottaa tiimilasin valuvan klo yhteentoista. Eihän se varttitunti ihmisen elämässä mitään merkitse, mutta asikaspalvelijan asenne kyllä toi pahan mielen. Olin tuomassa rahaa ja liikevaihtoa, joka ei olisi vaatinut mitään muuta kuin oikeaa asennetta. Se olisi ollut solidaarisuutta myös työnantajaa kohtaan.Tarinan loppu on veilä surullisempi. Hetken perästä lähdimme vaimon kanssa kohti kaupunkia ja pyysin häntä käymään ostamassa sen pahuksen lahjan ravintola Kaislasta. Sama tarjoilija oli ollut jälleen myymässä. Vaimoni kertoi haluavansa ostaa ravintolaan lahjakortin. ”Ei meillä ole lahjakortteja”, tiuskaisi neito. Tuskin koskaan sanattomaksi jäävä puolisoni hämmastyi laakista ja ällistyksestä toivuttuaan totesi, että eikö tätä olisi jo voinut kertoa miehelleni varttia vaille yksitoista. ”Me emme olleet silloin auki”. Sitten hän kääntyi palvelemaan muita asiakkaita.

Toiset palvelukeitaat ovat Lielahden Puuilo ja Motonet. Olen käynyt etsimässä niistä milloin mitäkin tarvittavaa. Liikkeitä ei tietenkään voi syyttää huonosta palvelusta, koska palvelua ei näistä kauppapaikoista saa ollenkaan. Hallit ovat mahtavat ja hyllyjä piisaa. Mutta lähde etsimään sieltä veneentappia tai täkkipulttia, niin varnasti olet ”käsi päässä”. Myyjää ei löydä huhuilemallaakaan ja kassallekin menemiseen tarvitaan kompassi. Asiakasta kierrätetään labyrintissä ja houkutuksia heräteostoksiin levitetään reitin varrelle. Vinkki liikkeitten omistajille. Muutama neuvoja tai myyjä lisäisi myyntiä tuntuvasti ja vähentäisi kammoa astua liikkeeseenne.

Yksi hyvä esimerkki positiivisesta asenneilmastosta. Se on Kangasalan RTV-maalikauppa. Sielläkin on vähän myyjiä ja toisinaan jonoa. Mutta pojilla ja tytöillä on kaupantekemisen meininki sekä halua palvella asiakasta. Kun jonkun saa kiinni, maalit, pelit ja pensselit löytyvät sutjakasti ja saat asiantuntijan neuvot kaupan päälle. Eivätkä tuotteetkaan ole hinnan kiroissa. Eivät ihan Honkkarin hinnoissa, mutta kyllä ne ovat ihan kilpailukykyisiä. Honkkarista et saa mitään muuta kuin tuotteen hyllystä, jos satut ylipäätään sopivan maalin löytämään. Palvelulla on siis valtavasti merkitystä osotospaikkaa valittaessa.

Lopuksi muutama havainto noista eri liikkeiden elävistä mainoksista ympäristössämme. Liikenteessä ajavat räikeästi liikkeen logoilla teipatut autot. Turvallisuusalan yrityksen paku saattaa kaahata tuhatta ja sataa ohitse muun liikenteen. Kyllä heti pamahtaa mieleen, millainen työkulttuuri yrityksessä on, kun yhteisistä pelisäännöistä ei välitetä edes liikenteessä. Tai ruokatunnilla yrityksen keltaisissa työvaatteissa unohdetaan hyvät tavat ja puhutaan mitä sattuu kovaan ääneen. Ja puhutaan nimen omaan siitä omasta työstä ja asiakkaista hyvin halveksuvaan sävyyn. Jää epäilemään sitä, että pystyykö tuo firma hoitamaan mitään kunnolla työmaillakaan.

Hymyile, katso silmiin ja kuuntele, mitä asikkaalla on sinulle sanottavaa. Ei se asiakaspalvelu ole ydinfysiikkaa. Noilla ohjeilla pärjää pitkälle.

Esa Kanerva

Eläköön vapaus

                                                                                                                                  

                                                                                                                       23.7.2017

Olen elellyt tässä ”vapaaherrana” runsaan kuukauden. Siitä mieleen juolahti, mistä minä oikeastaan olen vapaa? Suomen kielessä on tosiaan käsitteitä, joihin liitetään sana vapaus, on vapaa-ajattelijaa, vapaaottelijaa ja yhteiskunnan vapaamatkustajaa. Ovatko jotkin ihmiset sitten kahlittuja tai vankeja johonkin ja jossakin? Periaatteessa olen vapaa työvelvoitteesta ja jossakin määrin taloudellisista murheista. Yhteiskunta ei tarvitse minua edes nostoväkeen tai nykyiseen varareserviin. Lapset ovat maailmalla ja itsellisiä. Äitimuoria pitää katsoa perään, mutta muuten olen huoleton kuin hevoseton poika. Tekemäni työ perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan tahtoon.

Syntyyko suomalainen lapsi vapaana? Osittain ja osittain ei. Meillä on vapauksia, joista maailmalla saa vain haaveilla. Some on opettanut, että saat sanoa julkisesti melkein mitä vaini. Voit osoittaa mieltäsi, kun muistat ilmoittaa asiasta etukäteen. Sinulla on vapaus arvostella yhteiskuntaa ja tehdä politiikkaa. Voit lähteä muille maille, jos tulet siihen johtopäätökseen, että Suomi on kurja maa. Kansalainen saa tehdä sopimuksia, myydä omaisuuttaan ja omistaa maata. Jokainen voi tehdä bisnestä ja rikastua, jos niikseen onnistaa. Kansalainen on vapaa kävelemään kadulla vapaasti kenenkään estämättä ja hän on koskematon. Ajatellakin saa, se on toisinaan jopa hyve.

Kyllä yhteiskunta myös rajoittaa sinun tekemisiäsi. Et saa motata toista kuonoon tai ryövätä mummun käsilaukkua. Kouluunkin on pakko mennä, vaikka ei huvita. Rippikoulun voi jättää nykyään väliin, toisin oli aikaisemmin. Itsestä huolehtimisen velvoite alkaa nykyään myöhemmin, mutta alkaa kuitenkin jossakin vaiheessa.Sotaväki rajoittaa puolen, vuoden verran nuoren vapauksia toteuttaa itseään. Sitten alkaa akan löydyttyä perhevelvollisuudet ja lapsien elatusvelvollisuus. Ihmisen elämä on taloudellisten syitten vuoksi melko vapausrajoitteista koko aktiivityöiän. Työ sanelee, ihminen vikisee. Verotkin on maksettava ja liikennesääntöjä noudatettava. Ei ole enää vapautta perustaa poikien sikarikerhoja ja päättää niissä valtakunnankin asiat Tasa-arvolaki tulee väliin. Et voi rakentaa sinne, minne haluat. Pitää anoa rakennuslupa. Naapurin isäntä voi vielä valittaa ja vaikeuttaa suunnitelmiasi. Kansalaisten elämän menoa ohjaavat ja ojentavat Suomen lait. Hyvä niin, kun niitten tulkinnassakin pyritään tasapuolisuuteen, yhdenvertaisuuten ja oikeudenmukaisuuteen.

Mikäs tässä on elellessä. Ikääntyvällä oikeastaan velvollisuudet vähenevät ja kotiin elätetään. Yhteiskunnan hyväksi voi toki tehdä vielä paljonkin. En kuitenkaan lähde tekemään toista samanlaista uraa kuin työelämässä. Mummun kammarin hommat jätän toisten vastuulle, muorin passaamisessa on kyllin minulle. Kyllä yhteiskunnallinen osallistuminenkin työstä käy. Puolueen perustason hommiin ei tahdo löytyä tekijöitä. Se on kuitenkin kaiken lähtökohta. Puouetoiminta nojaa yhdistyksiin ja ovat sen sokkeli. Ylätason osallistuminen on sitten seurausta perustason onnistumisesta.

Jaaha, taidan tässä lähteä poimimaan ensimmäsiä kypsyviä mustikoita. Aurinkoisilta rinteiltä saa jo aamunmarjat viiliin. Se on sitä jokamiehen vapautta- ja oikeutta poimia luonnon antimia sieltä, mistä haluaa. Kun ei nyt ihan naapurin pihaan mene noukkimaan!

Esa Kanerva

Miksi oikeuslaitosta potkitaan päähän?

                                                                                                                                                                             

                                                                                                                                   19.7.2017

Oikeuslaitoksen tuomioitten kyseenalaistaminen on oikeastaan aika huolestuttavaa kansanhuvia. Laki ja erityisesti perustuslaki eivät ole mielipidekysymyksiä. Jokainen laki käy läpi moninaisen käsittelyprosessin. Valmistelu, kuulemiset, arvioinnit, hallituksen perustelut, valiokunnat ja eduskunnan päätökset. Ne on hyväksytty perustuslain edellyttämässä lain säätämisjärjestyksessä demokraattisesti. Oikeusvaltiossa tuomioistuimet käyttävät päätösvaltaa riippumattomina eliminä. Suomessa on oikeus valittaa ylempään oikeusasteeseen. Oikeuslaitos on demokratian selkäranka ja tuki. Se ei itse määrittele lain käyttöä, vaan noudattaa eduskunnan hyväksymiä perusteita ja pykäliä.                                                           

Käräjätuomarin liikkumavara tuomioissa on ahdas. Päätöksiä ei siis vedetä hatusta. Oikeusperiaatteet, laki ja Korkeimman oikeuden linjaukset sekä ennakkopäätökset määrittelevät tuomioitten kovuuden tai lievyyden ja pituuden. Kansa jakaa tuomioita huutamalla somessa, lehdissä tai muussa julkisuudessa. Yleensä oikeuslaitosta haukutaan tuomioitten lievyydestä. Raiskaajat pitäisi hirttää munista ja erityisesti lapseen sekaantujille annettavien rangaistusten julmuudesta kilpaillaan. Höyhenissä tervaaminen ja öljyssä keittäminen ovat lievimmästä päästä rangaistuksia. Rikoksista pitää rangaista Suomen laissa määritetyillä tavoilla, ei perussuomalaisten toverituomioistuinten päätöksillä.

Maailmassa on monia huonoja esimerkkejä seurauksista, kun oikeuslaitos alistetaan kontrolliin. Puolassa Korkein oikeus on asetettu polittiseen kontrolliin. Äärioikeistolaiset ovat leiriintynyneet Korkeimman oikeuden eteen häiriköimään sen toimintaa. Miltä kuulostaa? Trump veteli vaalikampanjassaan omia tuomioitaan stetsonista uhaten panna Hillaryn vankilaan. Minusta tällainen käytös on oikeuslaitoksen halventamista. Valtion ykkösmieheltä suorastaan brutaalia menoa. Englannissa korkeimman oikeuden jäseniä syytetettin maanpettureiksi erään tuomion jälkeen.

Tässä kohtaa pitäisi viimein hälytyskellojen soida. Meistä jokainen, joka joskus on kuullut vallan kolmijako-opista, luulisi ymmärtävän sen merkityksen. Lait tulee säätää poliittisesti, mutta poliittiset tuomioistuimet eivät kuulu länsimaisiin demokratioihin ja tätä meidän tulee nyt nousta puolustamaan.

Esa Kanerva

Laulujen lunnaat

                                                                                                                                  

                                                                                                                      16.7.2017

Ilo ilman viinaa on teeskentelyä, todetaan lennokkaasti. Jos tuo asenne on jäänyt päälle vielä ikäihmisenäkin ja ryyppyputki on hitsannut kiinni, olisi syytä huolestua. Ja varsinkin, jos olet yli 65-vuotias. Yhteiskunta ei ainakaan Tampereella auta ikääntynyttä tuurijuoppoa kovin innokkaasti katkolle. Tarjolla on riisuttu kattaus katkaisuhoitoa. Yli 65-vuotiaalle on saatavissa lähinnä ns. avo-hoitoa, jolla on huono maine näitten ongelmien ratkaisussa. Päihdetyössä avohoitopainoteisuus on sinänsä käypä hoitomuoto, mutta varsinainen katkaisuhoito on ammattilaisten työtä. Hoidosta tulisi vastata päihdelääkärin tai psykiatrin, koska pitkäaikaisesta alkoholin käytöstä saattavat seurata vakavat vieroitusoireet ja sekavuus. Korkea ikä ja perussairaudet lisäävät selvästi kuoleman riskiä. Tilanne on omaisille ja vanhukselle hyvin epämiellyttävä kokemus.

Tampereen katkaisuhoitoa antavat laitokset on ajettu alas. Vipusella hoidetaan narkomaanit, Palhoniemi ja Mainiemi ovat historiaa. Keskeinen selviämis- ja katkaisuhoitoasema toimii nykyaikaisissa tiloissa Sorinkadulla. Se tuottaa katkaisuhoidot ja konsultaatiot avokatkolle kaupungin omana tuotantona. Kun yleensä poliisi toimittaa iäkkään Selviämisasemalle, hän saa yleensä palvelua yhden vuorokauden ajan. Jos on petipotilas, hänet ohjataan Hatanpäälle osastohoitoon. Jos vanhus kannetaan tai talutetaan Acutaan, sama tyly kohtelu. Hänet potkitaan pois Selviämisasemalle tai Hatanpään sairaalaan. Varsinaista lääkärin valvomaa ympärivuorokautista katkaisuhoitoa yli 65-vuotiaat eivät tavallisesti saa tuon yhden vuorokauden jälkeen. Heidät ohjataan ns. kotikatkoon lääkitysohjeiden kanssa.

Huomattava osa asiakkaista ohjautuu avokatkoon omaisten ja kotipalvelun työntekijöiden arvion pohjalta. Tällöin avokatkon hoitajatiimi tekee kotikäynnin ja arvioi hoidon tarpeen. Hoito aloitetaan Selviämisaseman lääkärin puhelinneuvojen avulla. Lääkäri ei siis tapaa vanhusta lainkaan. Mielestäni tässä eivät toteudu potilan oikeudet hyvään ja asianmukaiseen hoitoon. Hoitajatiimi joutuu ottamaan rankan vastuun ikäihmisen päihdehoidosta ja selvää lääketieteellistäkin vastuuta on sälytetty tai ulkoistettu esimerkiksi vieroitusoireiden ja deliriumin hoidossa hoitajille. Mikä on heidän oikeusturvansa?

Ennen puhuttiin juoppohulluudesta. Tämän päivän termi on delirium tai sekavuustila. Sen on alidiagnostisoitu sairaus, vaikka se on vakava tila. Delirium lisää kustannuksia, koska oireita voi olla jopa puoli vuotta tilan jälkeen, jolloin ikäihmisen hoitoisuus lisääntyy. Kaatumisriskit lisääntyvät ja loukkaantumiset ovat yleisiä. Sekavuustila voi altistaa dementialle. Näitä sekävuustiloja voidaan ennaltaehkäistä asianmukaisella päihdehoidolla. 

Tässä on hyvä esimerkki huonoista yhteiskunnallisista valinnoista. Euron säästö tuo kahden euron menot. Tai vanhuksilla testataan, kuinka pitkälle päihdepalvelujen alasajo voidaan toteuttaa kaikkien kansalaisten osalta optimaalisin kustanuksin ja mahdollisimman vähin hengenmenoin. Tylysti sanottu, mutta ainakin päihdepalveluiden tila ja laatu tulisi arvioida kaupungissamme perusteellisesti.

Esa Kanerva

Syyttömänä syntynyt

                                                                                                                                  

                                                                                                                       13.7.2017

Hallitus on taas harhapoluilla. Se on antamassa esitystä siitä, kuinka liikennerikkomuksista jatkossa rangaistaisiin. Liikenneministeriön valmistelemassa esityksessä ollaan kajoamassa länsimaisen oikeuskäytännön keskeiseen periaatteeseen, olet syytön kunnes toisin todistetaan. Pintapuolisesti arvioiden muutos saattaa tuntua hiusten halkomiselta. Sitä se ei ole. Elämä on opettanut sen, että kavaltaminenkin aloitetaan yleensä pienistä summista ja sitten siirrytään ahneuksissa suurempiin potteihin. Näin voi käydä tässäkin asiassa.Täytyy muistaa, että syyttömyysolettama on keskeisiin ihmisoikeuksiin kuuluva periaate, jonka mukaan todistustaakka rikosasioissa kuuluu aina syyttäjälle. Jokaista ihmistä, todennäköisin syin epäiltyäkin, on pidettävä syyttömänä eikä hänen tarvitse todistaa syyttömyyttään välttyäkseen rangaistukselta. 

Asialla on liikenneministeri Berner, joka puolustaa kiivaasti rikesakkojärjestelmän muuttamista liikennevirhemaksuksi. Rikesakon saaja ei hänen mukaansa syyllistyisi enää rikokosoikeudelliseen tekoon. Tällöin ei tarvitsisi noudattaa syyttömyyden oikeusperiaatetta. Näin se yhteiskunta muuttuu. Ei tehdä enää liikenteessä rötöksiä, ainostaan virheitä. Aikamoista kikkailua ja petausta hallituksen rahankeruuprojektin sujuvoittamiseksi.

Jos peltitolppa nykyisin välähtää, voi kuljettaja saattaa asiansa käräjäoikeuden tutkittavaksi. Syyttäjällä on todistustaakka. Mikäli Eduskunta hyväksyy hallituksen kaavailut, ei auta muu kuin kaivaa kuvettaan ja narskuttaa hampaitaan. Sinun pitää todistaa, ettet ajanut ylinopeutta. Aika vaikeata antaa näyttöä syyttömyydestään, vaikka tolppa voi olla väärässä. Ohjelmointi, viritykset tai tulkinnat saattavat olla joskus pielessä. Oikaisuvaatimuksen voit tehdä, mutta sinun on todistettava jollakin tapaa, ettet ollut syyllistynyt ylinopeuteen.

Kun hallituksen tarve rahastaa autoilijoita näyttää olevan pohjaton, eiköhän mieluummin nosteta löpön hintaa sentillä kuin uhrataan Suomen maine oikeusvaltiona. Eikä tämä ole liioittelua!

Esa Kanerva

Kaupungin työaikariitaan olisi vihdoin saatava ratkaisu!

                                                                                                                                                                     

                                                                                                                     11.7.2017

Valtuutetuille tulee postia kirjastoista, terveysasemilta ja muista peruspalveluista epäoikeudenmukaiseksi koetuista kaupungin toimistotyöaikamuutoksista. Järkevin käytäntö palkanmaksun perusteena olisi työn tavoitteiden saavuttamisen mittaaminen. Aikapalkkaus on väistyvä menetelmä työelämässä. Julkisen sektorin yleinen työn luonne ei kuitenkaan toistaiseksi mahdollista pelkkää työtuloksiin perustuvaa palkkausta. Työntekijä myy työntekoaikaansa työnantajalle, joka maksaa siitä palkkaa. Työn yksikköhinta on tuntipalkka. Tampereen toimistotyöaikakiistassa on kysymys 15 minuutin palkan päivittäisestä maksamatta jättämisestä ja päiväpalkan alennuksesta. Sopimukset on pidettävä ja yksipuolisesti niitä ei työnantaja voi jättää noudattamatta. Rahassa tilanne merkitsee noin runsaan 3 prosentin palkkaleikkausta Siitä siis riita.

Riita kävi jo Helsingissä keskustason neuvotteluissa ja palautettiin takaisin saatesanoilla, että sopikaa keskenänne. Työnantajalla kysymys ei voi olla isoista taloudellisista arvoista täyden kompensaation ja jo tällä hetkellä tarjotun erotuksessa. Toisaalta työntekijäpuolellakin on oltava neuvotteluvaakakupissa jotakin tarjottavaa, jotta sopuun päästäisiin.                                                                                                                            

Aivan eri asia on sitten sosiaali-ja terveydenhuoltohenkilöstön työaikamuutoksissa. Valtakunnallisesti sovitun työaikaratkaisun kylkiäisenä siirryttiin jaksotyöstä yleistyöaikaan ja uusiin ruokataukokäytäntöihin. Neuvottelijoiden mukaan systemaattisesta siirtymisestä omalla ajalla tapahtuvaan ruokailuun ei olisi sovittu, muttei myöskään kirjattu mihinkään paperiin. Toki paikallisella tasolla asia voitaisiin korjata, jos työnantajalla riittäisi halua ja tahtoa. En oikein ymmärrä, miten eroavat esimerkiksi Hatanpään sairaalan ja Sairaanhoitopiirin työn tekemisen prosessit toisistaan? Tays:ssa tehdään sujuvasti edelleen päivätöissäkin jaksotyötä. Hatanpään sairaalan työntekijät pelasti yleistyöajalta vain tuleva suunniteltu siirtyminen Sairaanhoitopiiriin.

Kohtuus se on piiskaamisessakin, julkisen sektorin työntekijät ovat olleet pelastamassa valtiontaloutta Kikyllä ja lomarahaleikkauksilla. Ei tässä tarvita enää paikallistason kyykytystä ja työajanpidennyskikkailuja työhyvinvointia pilaamaan. Valtuutettuna soisin, että asia saataisiin sovituksi ja yksi iso mätä omena poimituksi kaupungin työpaikoilta.

Esa Kanerva

Euroopan jätti ja sen kuningatar Angela

                                                                                                                                      9.7.2017

Saksalla on historiansa. Voidaan varmasti olla sitä mieltä, että se on ollut vaihtelevan kokoinen, suuruudesta nollatilanteeseen, ”keskimääräinen” niin kuin entisen Neuvostoliiton kansalaisen vointi kysyttäessä ”Kuinka sinulla menee?” Kukaan ei uskaltanut vastata, että hyvin menee, koska silloin olisit joutunut epäilyksen alaiseksi mustanpörssin kaupoista. Mutta ei parantunut sanoa, että menee huonosti, sillä silloin olisit ollut vaikeuksissa ja sinulta olisi kysytty ”Etkö sinä viihdy meidän järjestelmässä?” Siksi vastattiin ”keskimääräisesti. Saksan menneisyys on ollut kuin nykyjulkkisten elämä, yhtä vuoristorataa. Välillä ollaan eletty palvottuina maailmanherroina ja sitten taas on herätty maailman tylysti hylkiminä, rauniosta. Angela Merkelin valtakunta voi tällä hetkellä hyvin. Mitä ei aseilla saavutettu, on saatu rahalla, saksojen yhdistyminen ja Euroopan herruus.

Paljon hyvääkin on siellä tapahtunut. Jos tuijotetaan esimerkiksi työllisyyttä pelkästään numeroiden valossa, neljä prosenttia kuulostaa tosi hyvältä. Millä on tuo ihme sitten saatu aikaan? Matalalla työttömyydellä on kuitenkin varjopuolensa. Saksan työmarkkinat ovat epävakaat ja palkkataso on matala.Talous ei ole sosiaalisesti oikeudenmukainen ja tulokuilut ovat arkipäivää. Minimipalkkaa ei tunneta. Se johtaa kaikenlaisen silpputyön ja epätyypillisten työsuhteitten työmarkkinoihin. Joudutaan tekemään useampaa työtä yhtä aikaa ja jotkut kansalaiset ovat jääneet kannustinloukkuun. Kun on sallittu esimerkiksi Minijob-työsuhteet, joissa saa tienata 450 euroa kuussa ilman sosiaalivakuutusmaksuja ja alennetuin veroin, on siitä tullut monille pysyvä loukku.

Saksa on kantanut vastuuta pakolaisista ja maahanmuuttajista esimerkillisesti. Väestömäärä nousi vuodenvaihteessa 82,1 miljoonaan. Kasvun taustalla on maahanmuutto, joka oli suurinta yli kahteenkymmeneen vuoteen. Saksaan muutti vuonna 2015 lähes puoli miljoonaa ihmistä. Yli kolme neljännestä maahanmuuttajista tulee muista Euroopan maista, erityisesti Puolasta. Saksaan tulee myös paljon turvapaikanhakijoita Syyriasta. Omakohtaisesti olen todennut väestön erilaisuuden esimerkiksi Berliinissä. En voi sille tunteelle mitään, että Saksan nyt kantama maailmanlaajuinen vastuu olisi jotenkin sidoksissa heidän menneisyyteensä. Hyväksyä ei tarvitse saksalaisten menneen maailman rikoksia, mutta anteeksi voi antaa. Saksa maksaa ja kuittaa nyt sotakorvauksia rankimman jälkeen, mutta myös aiheesta. Tämä on minun mielipiteeni ja voi olla, että sillä ei ole mitään tekemistä totuuden kannalta.

Verot ovat karkeasti ottaen Saksanmaalla samaa tasoa kuin Suomessa ja progressiivisia. Verotukseen vaikuttaa kuitenkin moni muuttuja, yleensä suurimpina tekijöinä lapsien määrä sekä parisuhdestatus. Esimerkiksi lapsiperheessä vähemmän tienaava puoliso voi kotona lasten kanssa pysyessään pudottaa perheenisän veroprosentin hyvinkin alas, jopa 10% tienoille. Sosiaaliturva on vähintäänkin yhtä hyvä kuin Suomessa. Ihmettelen sitä kuvaa, mitä suomalainen omistava luokka antaa meidän muka ylenpalttisesta köyhien ja maahanmuttajien paapomisesta.

En voi olla ihailematta, joidenkin mielestä byrokraattista ja jäykkää, yhteiskuntakoneistoa. Veronpalautuksetkin tulevat jo parin kuukauden kuluttua veroilmoituksen jättämisestä ja joukkoliikenne toimii kuin atomikello. Joukkoliikennetarjonta on runsasta, ellei suorastaa ylenpalttista. 5-10 minuttia on liikennevälineiden vuorotiheys. Ihmiset käyttävät niitä paljon. Tietysti yli 80 miljoonainen kansa tuo suuret volyymit, mutta kyllä siellä on periaatteellisestikin päätetty järjestää ihmisten liikkuminen joukkoliikenteellä. Liikennesääntöjä kunnioitetaan ja jalankulkijat, bussit, pyöräilijät, yksityisautot ja ratikat mahtuvat mahtuvat samoille kulkuväylille sekä erillään että yhdessä sekä yhteispeli sujuu.

Muutama sana kuningattaresta. Hän on hallinnut Saksaa Kristillisdemokraattien puheenjohtajana. Hänet tunnetaan Schröderin kampittajana ja hänen polittisen uran kuoppaajana. Fyysikkona hän on näköjään osannut tehdä laskelmia myös talousluvuista, koska Saksa on taloudeltaan Euroopan jättiläinen. Ei täti Angela ole pelannut Unionissa ihan puhtain jauhoin, vaan kyllä kotiin päin vetämistä ja sanelua on tapahtunut eikä vähiten Euroopan keskuspankin kautta. Sen toimintaa voi sopivasti ohjailla Saksan eduksi, koska pankissakin raha puhuu. Kreikan ensimmäisten lainapakettien avulla pelastettiin saksalaiset säästökassat konkursseilta ja Saksan valtio maksumiehen roolista. Merkel haluaa jatkaa liittokanslerina ja hänen puolueensa nimittänee hänet hyvin todennäköisesti liittokansleriehdokkaakseen joulukuussa.                                                                                                                

Saksalaisen yhteiskunnan tavaramerkkiä, järjestystä ja hyvää organisointia, sumentavat viime päivien mellakat Hampurissa. Huligaanit eivät enää kunnioita valtioitten rajoja, vaan porukkaa keräntyy purkamaan vihaansa ympäri maailmaa tällaisten maailman valtiaitten kokousten yhteydessä. Saksallakin oli heissä pitelemistä ja järjestys säilyi vaivoin. Jossakin heikommassa yhteiskunnassa anarkia olisi päässyt valloilleen. Tämä ilmiö on meidän kaikkien ihmisten yhteinen ongelma. Angela Merkelin jatkoa eivät uhkaa mellakat, vaan sen voi enää estää ennalta-arvaamaton ja massiivinen maahanmuuttajakriisi. Kasvava, mutta äänekäs kansanosa ei ole tyytäinen Merkelin politiikkaan ja häntä on kotimaassa syytetty liiasta inhimillisyydestä ja solidaarisuudesta turvapaikanhakijoita kohtaan.

Esa Kanerva

 

Kokemuksellinen tutustuminen lapsiperheen arkeen

                                                                                                                                   6.7.2017

Otsikko tuli kirjoitetuksi tarkoituksella kapulakielellä. Oikeasti olen nimittäin hoitamassa paria lastenlasta Kainuussa tämän viikon. Saavat vanhemmat vähän taukoa ja nauttia toistensa seurasta. Näitä hetkiä heillä ei arkena liiemmin suoda, koska kummatkin käyvät töissä ja asuvat Suomussalmen keskustasta hieman syrjässä, joten työmatkoihinkin menee aikaa. Tämä on vaatimaton kädenojennus, apu ukilta ja mummilta muutaman kerran vuodessa. Välimatka haittaa hetkellisä ja äkillisä vanhemmuuden tuurauksia. On tässä toinenkin hyödyllinen elementti. Pääsee tutustumaan läheltä, miten pienten lasten vanhemmat selviävät tässä ajassa. Vaikka kummallakin vanhemmalla on työ, ei se perheen leipä ole ylenmääräistä hyvinvointia ja pullamössöä. Opintovelat, asunnon hankintamenot ja muut elämän välttämättömyydet vievät suuren osan tuloista. Mitä sitten se arki sujuu nyky-yhteiskunnassa, jos vaikka toinen on työtön. Suoralta kädeltä voin vastata, että aineellisesti huonosti ja monesti rahan puutteesta seuraa muitakin vaikeuksia. Lapsiperheiden taloudellista tukea on leikattu tuntuvasti sitten minun vastaavien aikojen.

Lasta aletaan valmistelemaan nykykäsitysten mukaan työelämään varhain. Varhaiskasvatus ja esiopetus ovat tärkeitä lapsen tulevisuuden suhteen. Toisaalta ajattelee, että eikö lapsen pitäisi saada elää lapsen elämää edes ne elämän alkuvuodet vailla organisoituja oppisprosesseja. Mutta voihan oppimistilanteet tehdä lapsen kannalta hauskoiksi ja kiinnostaviksi leikeiksi. Nuorempi piltti lähtee kuulemma mielellään päiväkotiin kavereitten seuraan ja vanhempi tyttö suorastaan odottaa koulua. Hän aloittaa ensi syksynä esikoulun. Aika menee nopeasti, juurihan me molempien kastetilaisuuksia muutaman vuoden välein juhlimme.

Vanhempien paineita lisäävät nykytrendin mukaan pakolliset lasta ”kehittävät” harrastukset. On tanssia ja urheilua. Kun molempaa kuljetetaan parikin kertaa viikossa näihin tilaisuuksiin, on ne perheen yhteisestä ajasta pois. Onneksi nyt tämä kesäaika on rauhoitettu. Kohti amerikkalaista sirkuselämää kai tässä ollaan menossa. Siellähän koripallo saattaa olla opintojen pääasia ja vasemmalla kädellä hoidetaan niin sanottu koulun käynti. Perheet huseeraavat inolla mukana paitsi keräämässä rahaa. niin kotijoukot kentän laidalla ovat aivan must-juttu. Vanhempien onnistumista lasten kasvatuksessa arvioidaan jatkuvasti ja kaikilla mittareilla. Sukulaisuutta tähän voi nähdä entisen Neuvostoliiton kasvatusmallissa, jossa vanhempia rangaistiin liimaamalla isän tai äidin kuva Metrotunnelin seinään lapsen laiskottelusta koulussa. Jenkeissä asia hoidettiin ja hoidetaan hienovaraisemmin yhteiskunnallisen paineen ja kontrollin avulla. En soisi saman ilmiön kotiutuvan yhtä laajasti koti-Suomeen. Matka on kuitenkin jo alkanut kohti sitä suuntaa, vanhempien omistautumista ja kunnollisuutta kasvattajina mitataan lapsen futistreenien ja kiekkoharjoitusten määrällä.

Niin kuin Leppäsen Preeti totesi Pohjantähdessä, että ”on meillä sentään tota pernaa”, niin meidän nykylapsilla on sentään kaikki perustarpeet suurin piirtein tyydytettyjä. On puhtautta, ruokaa ja lastenkulttuuria. Ihmiset sinällään ja vanhemmuus siinä sivussa eivät vuosikymmenissä ole kovasti muuttuneet. Samat raadollsiuudet ja heikkoudet, myös lapsia kohtaan, ovat edelleen olemassa. Lastensuojelun tarve ei ole kadonnut minnekään. Pääsääntöisesti vanhemmat hoitavat lapsensa hyvin ja haluavat heille parasta. Parasta ehkä liikaakin, koska kohtuuden tunnistaminen opetaa lapsellekin suhteellisuudentajua. Ei tarvitse aina olla vahvin vertaistensa joukossa, ihan keskinkertaisuuskin on hyvä  tulos.

Olemme me isovanhemmatkin muuttuneet. Vaikka ydinperheet ovat vain muisto suomalaisessa yhteiskunnassa, saattaa olla, että monen sukupolven yhteyttä ja yhteistoimintaa ollaan jälleen kokoamassa, toki uudella tavalla ja eri muodoissa kuin ennen. Minä ainakin nautin kertoa juttuja menneiltä ajoilta ja ohjata lapsia perinteiden kunnioittamiseen. Ja kuinka innokkaasti he haluavat olla mukana esimerkiksi oman vihdan värkkäämisessä.

Esa Kanerva

Minne menet, Suomi?

                                                                                                                                         3.7.2017

Kun miettii kansakuntamme syntymisen alkuvuosia, huomaa lainsäädännön kehittymisen kautta, mitkä asiat olivat nuorelle Suomelle tärkeitä ja kehittämisen painopisteitä. Suurlakon 1905 jälkeen saavutettu äänioikeusuudistus ja itsenäisyysjulistus joulukuussa 1917 loivat pohjan lainsäädäntötyölle. Sisällissota oli kansakunnan olemassaolon koetinkivi. Sodan jälkeen yksikamarinen eduskunta aloitti jakautuneessa kansakunnassa lainsäädäntötyön. Paineita oli sodan jälkeen kehittää sosiaalilainsäädäntöä, joka ei ollut onnistunut 1900-luvun myrkyisien vuosien aikana. Toki eräs merkittävimmistä työelämän laeista oli tullut voimaan marraskuussa 1917, nimittäin 8 tunnin työpäivä. Kansanopetus katsottiin niin merkittäväksi asiaksi, että oppivelvollisuuslaki säädettiin vuonna 1921. Sivistyksen varaan rakentui kansalaisten tulevaisuus ja yhdenvertaisuus. Toinen merkittävä lainsäädännöllinen painopistealue, jonka avulla tavoiteltiin tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, oli köyhäinhoidon, työsuojelun ja työsuhteiden sääntelyn luominen suojelemaan heikompaa osapuolta. Kansaneläkelaki ja äitiysavustuslaki 1937 saatiin voimaan paljolti kieltolain kumoamisesta saaduilla varoilla. Yhteiskunnan tavoite oli pitää kaikista huolta jo ennen varsinaista hyvinvointivaltion syntyä 1960-luvulla. Mutta koulutus oli kaiken kivijalka.

Hyvinvointivaltion synty hienoine saavutuksineen alkaa olla taakse jäänyttä elämää, pikkuhiljaa ja pala palalta jatkunut purkaminen alkoi jo 1990-luvulla. Oikeistolaiset kritisoivat hyvinvointivaltiota sillä, että se vähentää yritteliäisyyttä ja mahdollistaa töistä pois jäämisen. Säästämishalut vähenevät. Toisaalta mielestäni vaikutukset talouteen ovat kuitenkin myönteisiä. Se luo uutta kulutuskysyntää, koska köyhälläkin on varaa ostaa. Hyvinvointivaltion koulutusmahdollisuudet löytävät uusia kykyjä ja keksivät resursseja. Hyvinvointivaltio myös työllistää. Niin tai näin, tämän päivän lainsäädäntötyö kulkee hyvinvointivaltiosta pois päin eikä sitä kohti. Kohteena ovat tulonsiirtojen ja palveluiden taso, palveluiden yksityistäminen ja maksupolistiikka sekä julkisen sektorin laajuus ja takaaminen eri väestöryhmille. Ihmisten syrjäytyminen tapahtuu ”sivistyneemmin” kuin itsenäisyyden alkuvuosien Suomessa. Tuolloin jostakin syystä syrjitty yksilö, esimerkiksi avioton lapsi, torjuttiin konkreettisesti yhteisön ulkopuolelle, nykyään ihmisen toimeentulo lasketaan kylmillä rationaalisilla kriteereillä, ennen muuta markkinatalouden lainalaisuuksilla.

Tämä kirjoitus ja pohdonta lähti liikkeelle vuodesta 1921, jolloin oppiveövollisuuslaki hyväksyttiin. Jo tuolloin ymmärrettiin koulutuksen merkitys yhteiskunnan menestyksessä. Suomi on rikkaampi kuin koskaan ja rikkaita on enemmän kuin milloinkaan. Suomen tämän hetken tilanteessa on tiettyjä yhtäläisyyksiä 1900-luvun alkuvuosiin. Sääty-yhteiskunta on muuttunut kansan jakautumiseen hyvinvoiviin ja todella köyhiin. Koulutuksen tasa-arvo on vakavasti uhattuna. Koulutuksen kautta tapahtunutta kiertoa sosiaaliryhmien välillä ei tapahdu samalla tavalla kuin hyvinvointivaltion parhaina päivinä. Köyhäkin saattoi ponnistaa yliopistoon ja loppututkintoon. Nyt kiertoa tapahtuu, mutta väärinpäin. Akateeminen saattaa pudota helposti esimerkiki työttömyyden vuoksi köyhyysloukkuun ja alempaan sosiaaliryhmään.Ammatillisen koulutuksen leikkaukset ovat aivan käsittämättömiä. II maailmansodansodan jälkeen voimakkaasti kasvanut ammatillinen koulutus on pahoissa vaikeuksissa. Nuoret ”opiskelevat” omin päin, koska lähiopetustunnit on jouduttu vatämään minimiin. Tämä vain vuosittaisen 175 miljoonan euron vuoksi. Meillä oli varaa poistaa yritysten Kela-maksut ja alentaa yhteisöveroa. Menetykset yhteiskunnalle olivat siis n. 2 miljardin luokkaa. Pannanpa puntariin hallituksen koulutusleikkaukset 540.000 miljoonaa ja helpotukset yrityksille 2000.000 miljonna euroa. Eikö olisi ollut kohtuus kouluttaa lapsiamme ja nuoriamme puolella miljardilla ja nirhaista neljännes yritysten helpotuksista? Nämä ovat niitä arvovalintoja, nääs.

Miina Sillanpää ajoi aikoinaan voimakkaasti kirjastolaitosta kaikkialle kuntiin, kulttuuria ja sivistystä. Nyt tarvittaiisiin hänen korkealle nousevaa isoa kokoa, kantavaa ääntä ja hyvää todistelua siitä, että mitkä asiat on kansakunnalle hyviksi käytännöiksi havaittu, niiden romuttajat saavat päälleen ikuisen häpeän. Miina totesi, että Suomen valtaapitävät ovat aina osanneet pitää huolta ja suojata itsensä tekojensa seurauksilta. Nämä leikkaukset eivät ehkä ole rikosoikeudellisesti rangaistavia, mutta niiden seuraukset saattavat olla Suomelle vakavia.

Esa Kanerva