23.7.2017
Olen elellyt tässä ”vapaaherrana” runsaan kuukauden. Siitä mieleen juolahti, mistä minä oikeastaan olen vapaa? Suomen kielessä on tosiaan käsitteitä, joihin liitetään sana vapaus, on vapaa-ajattelijaa, vapaaottelijaa ja yhteiskunnan vapaamatkustajaa. Ovatko jotkin ihmiset sitten kahlittuja tai vankeja johonkin ja jossakin? Periaatteessa olen vapaa työvelvoitteesta ja jossakin määrin taloudellisista murheista. Yhteiskunta ei tarvitse minua edes nostoväkeen tai nykyiseen varareserviin. Lapset ovat maailmalla ja itsellisiä. Äitimuoria pitää katsoa perään, mutta muuten olen huoleton kuin hevoseton poika. Tekemäni työ perustuu vapaaehtoisuuteen ja omaan tahtoon.
Syntyyko suomalainen lapsi vapaana? Osittain ja osittain ei. Meillä on vapauksia, joista maailmalla saa vain haaveilla. Some on opettanut, että saat sanoa julkisesti melkein mitä vaini. Voit osoittaa mieltäsi, kun muistat ilmoittaa asiasta etukäteen. Sinulla on vapaus arvostella yhteiskuntaa ja tehdä politiikkaa. Voit lähteä muille maille, jos tulet siihen johtopäätökseen, että Suomi on kurja maa. Kansalainen saa tehdä sopimuksia, myydä omaisuuttaan ja omistaa maata. Jokainen voi tehdä bisnestä ja rikastua, jos niikseen onnistaa. Kansalainen on vapaa kävelemään kadulla vapaasti kenenkään estämättä ja hän on koskematon. Ajatellakin saa, se on toisinaan jopa hyve.
Kyllä yhteiskunta myös rajoittaa sinun tekemisiäsi. Et saa motata toista kuonoon tai ryövätä mummun käsilaukkua. Kouluunkin on pakko mennä, vaikka ei huvita. Rippikoulun voi jättää nykyään väliin, toisin oli aikaisemmin. Itsestä huolehtimisen velvoite alkaa nykyään myöhemmin, mutta alkaa kuitenkin jossakin vaiheessa.Sotaväki rajoittaa puolen, vuoden verran nuoren vapauksia toteuttaa itseään. Sitten alkaa akan löydyttyä perhevelvollisuudet ja lapsien elatusvelvollisuus. Ihmisen elämä on taloudellisten syitten vuoksi melko vapausrajoitteista koko aktiivityöiän. Työ sanelee, ihminen vikisee. Verotkin on maksettava ja liikennesääntöjä noudatettava. Ei ole enää vapautta perustaa poikien sikarikerhoja ja päättää niissä valtakunnankin asiat Tasa-arvolaki tulee väliin. Et voi rakentaa sinne, minne haluat. Pitää anoa rakennuslupa. Naapurin isäntä voi vielä valittaa ja vaikeuttaa suunnitelmiasi. Kansalaisten elämän menoa ohjaavat ja ojentavat Suomen lait. Hyvä niin, kun niitten tulkinnassakin pyritään tasapuolisuuteen, yhdenvertaisuuten ja oikeudenmukaisuuteen.
Mikäs tässä on elellessä. Ikääntyvällä oikeastaan velvollisuudet vähenevät ja kotiin elätetään. Yhteiskunnan hyväksi voi toki tehdä vielä paljonkin. En kuitenkaan lähde tekemään toista samanlaista uraa kuin työelämässä. Mummun kammarin hommat jätän toisten vastuulle, muorin passaamisessa on kyllin minulle. Kyllä yhteiskunnallinen osallistuminenkin työstä käy. Puolueen perustason hommiin ei tahdo löytyä tekijöitä. Se on kuitenkin kaiken lähtökohta. Puouetoiminta nojaa yhdistyksiin ja ovat sen sokkeli. Ylätason osallistuminen on sitten seurausta perustason onnistumisesta.
Jaaha, taidan tässä lähteä poimimaan ensimmäsiä kypsyviä mustikoita. Aurinkoisilta rinteiltä saa jo aamunmarjat viiliin. Se on sitä jokamiehen vapautta- ja oikeutta poimia luonnon antimia sieltä, mistä haluaa. Kun ei nyt ihan naapurin pihaan mene noukkimaan!
Esa Kanerva
