3.8.2017
Otsikon sanasto liittyy velanottoon. Se on oikeustoimi tai tahdon ilmaisu, jossa toinen osapuoli antaa yleensä rahaa tai tavaraa toiselle lainaksi määrätyksi ajaksi. Kukapa meistä ei olisi ollut tekemisissä kyseisen diilin kanssa. Tahtoo vain mennä kansalaisilla överiksi tuo vipin otto, lainaa kun tyrkytetään varsinkin noususuhdanteessa joka oven raosta ja vähän ikkunastakin. Ajatus siitä, että velka on joskus maksettava, voi unohtua. Peruslähtökohta on edelleen se, että lainan ottaminen on aina mukavampaa kuin sen maksaminen. Paitsi vanhemmalla iällä, jolloin elämän kokemusta on sen verran, että alkaa suorastaan pelätä pankkiireja. Ajatus ja vastuu rahan takaisin maksamisesta alkaa painaa hartioita ja koron maksu aiheuttaa unettomuutta. Puhumattakaan siitä, että tietoisuus ja esimerkit velan hoitamatta jättämisestä ja sen seurauksena tulevista oikeustoimista saavat aikaan vilunväreitä ja vapinaa. Mikä sumentaa lainatiskillä asuntovelalliseksi aikovan tai verkkovippiä tekevän järjen valon?
Yleisesti on hyväksyttyä omistaa asunto ja velan tekemistä sitä varten pidetään jopa viisana rohkeutena ja sallittuna riskinottona. Muualla maailmassa vähän ihmetellään tätä suomalaisten pakkomiellettä uhrata paras työikämme asuntovelan maksuun. Ruotsissa asuntomarkkinat perustuvat kymmeniä vuosia kestäviin, jopa viisikymmenvuotisiin lainoihin, joita ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Nyt käydään keskustelua siitä, piilovelkaantuvatko suomalaiset asunnon ostajat yhtiövelkaosuuksien kautta. Ainakin köyhtyvät, koska yhtiöitten ottamat lainat ovat yleensä kalliita. Ne on otettu hyvin pitkiksi laina-ajoiksi, jolloin pankkien korkomarganaalit ovat isot. Yhtiövastikkeitten kautta sitä joutuu kuitenkin lyhentämään ja korot maksamaan. Oman velan hoidon lisäksi. Oikein hirvittää nykyiset nuorten useiden satojen tuhansien eurojen asuntovelat. Se on melkoista riskin ottoa tulevaisuudella, joka toistaiseksi on yhä piilossa oleva ja vaikeasti ennustettava asia.
Tämä pikavippifirmojen rynnistys suorastaa kuvottaa. Radiot pauhaavat mielikuvia järkevistä päätöksistä. Ensiksi ostetaan roppakaupalla kallista tavaraa ja kulutusta. Sitten muka lähdetään lomalle! Kai nämä höpötykset sitten uppoavat joihinkin ihmisiin. Muuten ei näitä firmoja olisi kymmenittäin, ulkomaalaiset mukaan lukien sadoittain. Lainsäädäntö yrittää suitsia tarjontaa, mutta firmat askeltavat aina muutaman metrin edellä. Kun aikansa pyörittää velkapyramidia uusilla vipeillä, pää jää vetävän käteen ja luottotiedot palavat. Muutenhan kysymyksessä olisi ikiliikkuja. Sitten seuraavat ne oikeudelliset toimet. Ulosotto ja luottohäiriömerkintä ovat niistä lievimpiä. Kun mopo oikein karkaa, tulee tehdyksi vippaskonsteja ja sadaan vielä petossyyttet käräjillä.
Myös liiketoiminta ja julkisoikeudelliset yhteisöt ottavat lainaa. Suomalainen saa syntyessään huomenlahjaksi parinkymmenen tonnin velan. Firmat ottavat lainaa investointeihin ja maailman rahatalous pyörii vain rahan antolainauksen avulla. Talouslama alkaa siitä, kun on otettu liikaa velkaa ja on maksamisen aika. Kun keskitytään säästämiseen ja lainojen hoitoon, se raha on markkinoilta pois ja talouden pyörät eivät pyöri. Näin markkinatalous toimii terveellä tavalla. Kasinotalous on taas jonkinlaista varjopankkitoimintaa, jossa rahaa tehdään rahalla. Tämä puljaaminen ei ole missään tekemisessä ns. reaalitalouden kanssa. Vain kiihtyvä velkaantuminen mahdollistaa talouskasvun, koska pankki ottaa aina markkinoilta rahaa koron vuoksi enemmän pois kuin alun perin sinne loi. Paradoksi on siis se, että kun velkaantuminen hidastuu ja lainaa otetaan vähemmän, syntyy taantuma. Markkinatalous on jonkinlainen peli, jota valtiot ja markkinat pelaavat. Näistä lainatalouden heilahduksista syntyvät markkinatalouden häiriöt ja pulssit. Valtion talouden velka järjellisissä ja hoidettavissa olevissa mitoissa on osa markkinataloutta ja käsitykseni mukaan sitä ei ole tarkoituskaan koskaan ajaa nolliin.
Kunnat suunnittelvat talouttaan osin lainarahan varaan. Kunnat ovat osa julkista taloutta ja siihen pätevät monelta osin samat faktat kuin valtion talouteen. Tampereen osalta sanoisin, että velkamme on maan keskitasoa eikä siitä kannata olla ylihuolestunut. Muuten kuin sillä tapaa, että velkaa on. Velasta pitää aina kantaa murhetta. Pormestariohjelman mukaan talous tasapainotetaan kuluvana nelivuotiskautena. Tavoitteesta on pidettävä kiinni ja se onnistuu, kun pidetään kunta liikeessä ja taloudellisessa toimeliaisuudessa aktiivisena. Kun pyörät pyörii ja ihmiset saadaan töihin, syntyy verotuloja ja kulut vähenevät. Lainaakin pitää ottaa tuottaviin investointeihin ja palveluihin.
Esimerkiksi joukkoliikenteeseen työttömyyden hoidon ohella pitäisi investoida etupainotteisesti. Se tuo kulutettuja euroja viipeellä kunnan kirstuun. Toimiva joukkoliikenne houkuttelee investoijia perustamaan yrityksiä ja rakennusliikkeitä rakentamaan sujuvien yhteyksien varrelle. Myös matkailijat tykkäävät liikkua ja mitä parempaa joukkoliikennepalvelua tarjotaan, sen houkuttelevampi kohde kaupunki on.
Samoin luonto kiittää ja puhdas ilma säilyy kilpailuvalttina. Heti ensi vuonna ei parane vetää liinoja kiinni ja pyrkiä talouden nollatulokseen. Kyllä velkaa joudutaan vielä ensi vuonnakin ottamaan, mutta vähemmän kuin edellisinä vuosina. Velanottoa on siedettävä, jotta palveluja ei jouduttaisi leikkaamaan. Sitten seuraavina vuosina uudistukset toimintatavoissa, säästeliäisyys, palveluiden tuottamisen tehokkuus, työttömyyden lasku ja kasvava suhdanne antavat mahdollisuuden ja liikkumavaran alijäämien kattamiseen.
Kulunut sananparsi velasta on vertaus sukulaisuuteen. Veli se on otettaessa ja veljen poika maksettaessa. Ja lohdutukseksi syntyvälle suomalaiselle sanon, että saat yhteistä kansallisvarallisuutta vielä hieman enemmän kuin yhteistä valtion velkaamme.
Esa Kanerva
Yleisesti on hyväksyttyä omistaa asunto ja velan tekemistä sitä varten pidetään jopa viisana rohkeutena ja sallittuna riskinottona. Muualla maailmassa vähän ihmetellään tätä suomalaisten pakkomiellettä uhrata paras työikämme asuntovelan maksuun. Ruotsissa asuntomarkkinat perustuvat kymmeniä vuosia kestäviin, jopa viisikymmenvuotisiin lainoihin, joita ei ole tarkoituskaan maksaa pois. Nyt käydään keskustelua siitä, piilovelkaantuvatko suomalaiset asunnon ostajat yhtiövelkaosuuksien kautta. Ainakin köyhtyvät, koska yhtiöitten ottamat lainat ovat yleensä kalliita. Ne on otettu hyvin pitkiksi laina-ajoiksi, jolloin pankkien korkomarganaalit ovat isot. Yhtiövastikkeitten kautta sitä joutuu kuitenkin lyhentämään ja korot maksamaan. Oman velan hoidon lisäksi. Oikein hirvittää nykyiset nuorten useiden satojen tuhansien eurojen asuntovelat. Se on melkoista riskin ottoa tulevaisuudella, joka toistaiseksi on yhä piilossa oleva ja vaikeasti ennustettava asia.
Tämä pikavippifirmojen rynnistys suorastaa kuvottaa. Radiot pauhaavat mielikuvia järkevistä päätöksistä. Ensiksi ostetaan roppakaupalla kallista tavaraa ja kulutusta. Sitten muka lähdetään lomalle! Kai nämä höpötykset sitten uppoavat joihinkin ihmisiin. Muuten ei näitä firmoja olisi kymmenittäin, ulkomaalaiset mukaan lukien sadoittain. Lainsäädäntö yrittää suitsia tarjontaa, mutta firmat askeltavat aina muutaman metrin edellä. Kun aikansa pyörittää velkapyramidia uusilla vipeillä, pää jää vetävän käteen ja luottotiedot palavat. Muutenhan kysymyksessä olisi ikiliikkuja. Sitten seuraavat ne oikeudelliset toimet. Ulosotto ja luottohäiriömerkintä ovat niistä lievimpiä. Kun mopo oikein karkaa, tulee tehdyksi vippaskonsteja ja sadaan vielä petossyyttet käräjillä.
Myös liiketoiminta ja julkisoikeudelliset yhteisöt ottavat lainaa. Suomalainen saa syntyessään huomenlahjaksi parinkymmenen tonnin velan. Firmat ottavat lainaa investointeihin ja maailman rahatalous pyörii vain rahan antolainauksen avulla. Talouslama alkaa siitä, kun on otettu liikaa velkaa ja on maksamisen aika. Kun keskitytään säästämiseen ja lainojen hoitoon, se raha on markkinoilta pois ja talouden pyörät eivät pyöri. Näin markkinatalous toimii terveellä tavalla. Kasinotalous on taas jonkinlaista varjopankkitoimintaa, jossa rahaa tehdään rahalla. Tämä puljaaminen ei ole missään tekemisessä ns. reaalitalouden kanssa. Vain kiihtyvä velkaantuminen mahdollistaa talouskasvun, koska pankki ottaa aina markkinoilta rahaa koron vuoksi enemmän pois kuin alun perin sinne loi. Paradoksi on siis se, että kun velkaantuminen hidastuu ja lainaa otetaan vähemmän, syntyy taantuma. Markkinatalous on jonkinlainen peli, jota valtiot ja markkinat pelaavat. Näistä lainatalouden heilahduksista syntyvät markkinatalouden häiriöt ja pulssit. Valtion talouden velka järjellisissä ja hoidettavissa olevissa mitoissa on osa markkinataloutta ja käsitykseni mukaan sitä ei ole tarkoituskaan koskaan ajaa nolliin.
Kunnat suunnittelvat talouttaan osin lainarahan varaan. Kunnat ovat osa julkista taloutta ja siihen pätevät monelta osin samat faktat kuin valtion talouteen. Tampereen osalta sanoisin, että velkamme on maan keskitasoa eikä siitä kannata olla ylihuolestunut. Muuten kuin sillä tapaa, että velkaa on. Velasta pitää aina kantaa murhetta. Pormestariohjelman mukaan talous tasapainotetaan kuluvana nelivuotiskautena. Tavoitteesta on pidettävä kiinni ja se onnistuu, kun pidetään kunta liikeessä ja taloudellisessa toimeliaisuudessa aktiivisena. Kun pyörät pyörii ja ihmiset saadaan töihin, syntyy verotuloja ja kulut vähenevät. Lainaakin pitää ottaa tuottaviin investointeihin ja palveluihin.
Esimerkiksi joukkoliikenteeseen työttömyyden hoidon ohella pitäisi investoida etupainotteisesti. Se tuo kulutettuja euroja viipeellä kunnan kirstuun. Toimiva joukkoliikenne houkuttelee investoijia perustamaan yrityksiä ja rakennusliikkeitä rakentamaan sujuvien yhteyksien varrelle. Myös matkailijat tykkäävät liikkua ja mitä parempaa joukkoliikennepalvelua tarjotaan, sen houkuttelevampi kohde kaupunki on.
Samoin luonto kiittää ja puhdas ilma säilyy kilpailuvalttina. Heti ensi vuonna ei parane vetää liinoja kiinni ja pyrkiä talouden nollatulokseen. Kyllä velkaa joudutaan vielä ensi vuonnakin ottamaan, mutta vähemmän kuin edellisinä vuosina. Velanottoa on siedettävä, jotta palveluja ei jouduttaisi leikkaamaan. Sitten seuraavina vuosina uudistukset toimintatavoissa, säästeliäisyys, palveluiden tuottamisen tehokkuus, työttömyyden lasku ja kasvava suhdanne antavat mahdollisuuden ja liikkumavaran alijäämien kattamiseen.
Kulunut sananparsi velasta on vertaus sukulaisuuteen. Veli se on otettaessa ja veljen poika maksettaessa. Ja lohdutukseksi syntyvälle suomalaiselle sanon, että saat yhteistä kansallisvarallisuutta vielä hieman enemmän kuin yhteistä valtion velkaamme.
Esa Kanerva
