Pirkanmaan Jätehuollon lietekuljetukset kilpailutetaan uudelleen, tiedote

Lietekuljetusten uudelleenkilpailutus käynnistyy marraskuussa

Markkinaoikeus kumosi päätöksellään Pirkanmaan Jätehuollon 30.5.2016 tekemän hankintapäätöksen asumisessa syntyvien lietteiden noudosta ja kuljetuksesta. Hankinta toteutettiin kansallisena hankintana, mutta markkinaoikeus totesi hankinnan EU-kynnysarvon ylittyvän. Tämän vuoksi hankinnasta julkaistaan uusi tarjouspyyntö valitusajan umpeuduttua marraskuun loppupuolella ja hankintapäätös tehdään tarjousten jättöajan jälkeen alkuvuodesta 2018.

Markkinaoikeuden päätöksen mukaisesti uusi lietekuljetusten hankinta toteutetaan EU-kynnysarvon ylittävänä hankintana, josta on julkaistava EU:n laajuinen hankintailmoitus. EU- hankintojen hankintamenettely on säännelty tarkasti ja se tulee toteuttaa sähköisesti.

Tarjouspyyntö julkaistaan Tarjouspalvelu.fi – palvelussa, jonka kautta myös tarjoukset tulee jättää. Tarjouspyyntö tulee myös verkkoon: www.hankintailmoitukset.fi (HILMA). Tarjouspyyntöjä ei toimiteta eikä oteta vastaan paperisena, vaan ne ovat vapaasti ladattavissa veloituksetta.

Jätehuoltoviranomaisen kuljetusjärjestelmäpäätös ei ollut arvioitavana markkinaoikeudessa. Viranomaisen päätös siirtyä kunnan järjestämään lietteiden kuljetukseen on lainvoimainen ja jätelain 36 § mukaisesti sako- ja umpikaivotyhjennykset tilataan edelleen ainoastaan Pirkanmaan Jätehuollolta (Nokian kaupungin aluetta lukuun ottamatta).


Esa Kanerva, Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n hallituksen jäsen











 

Digitaalisuus ei saa syrjäyttää

                                                                                                                                  28.10.2017

Ennustettu digitalisaatio hyökkää päälle. Kaupungin palveluverkkoa möyhennetään digitalisaation ja kehitysohjelmien kautta uskoen sen kaikkivoipaisuuteen ja taloudellisiin hyötyihin.Useat kuntalaiset ovat kuitenkin pudonneet kelkasta. Koska ihminen on ns. säilyttävä olento, rattailta pudonneet kokevat syvää turvattomuuden tunnetta ja elämänhallinnan menetystä. Toisaalta ehkä maailman pitääkin olla juuri tällainen kuin se on, elämän evoluutio menee eteenpäin. Nuorille digitalisaatio on selviö ja jopa innostuksen aihe. Nykyinen tietotekniikka on kuitenkin opettanut systeemin haavoittuvuuden. Ja sen, että vanhat, vaivaiset ja vammaiset jäävät helposti jalkoihin. Ajatellaan, että tietoteknisten taitojen osaaminen on yksilön ongelma, ei yhteiskunnan.

Tietotekniikka vaatii tiettyjä motorisia ja henkisiä valmiuksia. Kaupungissamme elää kymmeniä tuhansia kuntalaisia, joilla on näillä alueilla siinä määrin rajoitteita, että he ovat digitaalisuuden ulkopuolella.

Verkkoyhteiskunnan kehityksessä mukana pysyminen edellyttää kalliiden laitteistojen hankintaa. Tämä sulkee tietotekniset palvelut ns. köyhien kansalaisten ulottumattomiin.Karkeasti arvioiden köyhyysrajan alapuolella elää n. 10 prosenttia tamperelaisista eli pitkälti yi 20 000 asukasta. Vain harvalla heistä on varaa tietokoneisiin ja internet-yhteyksiin.

Suomessa on pelkästään n. 70 000 syrjäytynyttä nuorta. Aikuisista kuntalaisista on vaikea saada arviota. Kyllä heistä joku tuhat nuorta osuu Tampereellekin. Huumenuorta tai asunnotonta eivät digitaaliset palelut koske tai kiinnosta. Heille tulisi kuitenkin tarjota mahdollisuus kaupungin palveluihin ja turvaverkkoon.

Aivan oma lukunsa ovat iäkkäät tamperelaiset, ns. A4-kansa. Jokunen heistä jaksaa protestoida ja tehdä muutosvastarintaa. Heistä on epämiellyttävää nykyinen pankkiasioitten hoito, matkalippujen osto tai saada jopa joitakin kunnallisia palveluita. Kuten vaatimus tehdä mieluiten ajanvaraus lääkäriin sähköisesti tai varata kirja kirjastosta. Puhumattakaan digitaalisista terveyspalveluista, jotka aiheuttavat ahdistusta ja kammoa. Tamperelaisista n. 10 prosenttia on täyttänyt 75 vuotta eli 24 000 aukasta. Melkoinen joukko sodan ajan sukupolvea. He tarvitsevat edelleen omat räätälöidyt perinteiset palvelut.

Työttömät ovat olleet ”käsi päässä”, koska työvoimapalvelut on pitkälti digitalisoitu. Työttömyys tarkoittaa usein myös alhaista tulotasoa ja vaikeutta hankkia tarvittavia laitteita sähköiseen asiointiin. Ns. työllisyyskokeilu Tampereella vie onneksi asioita oikeaan suuntaan eli henkilökohtaiseen palveluun.

On meillä yhteiskunnassa myös niitä periaatteellisesti teknologiavieraantuneita tai muuten voimattomuutta kokevia ihmisiä, joita verkkoasiointi ei kiinnosta. Jotenkin heidätkin olisi saavutettava.

Erilaisia vähemmistöjä on kaupunkimme pullollaan. Täällä puhutaan kymmeniä eri kieliä ja asukkaita on eri kulttuuritaustoista saman verran. Miten heitä palvellaan, jos kotimaassa ei ole ollut edes sähköä!

Esa Kanerva

Kuusikkokaupunkien vertailua

                                                                                                                                  

                                                                                                                      25.10.2017

Tarkastuslautakunnan tehtävänä on antaa palautetta valtuustolle, onnistumisista ja epäonnistumisesta käyttötalouden hallinnassa, veroista, lainoista ja toiminnallisista tuloksista.                                                                                                                   

Tarkastulautakunta vertaili taloudellisesti ja toiminnallisesti kuuden suuren suomalaisen kaupungin lukuja. Ns. kuusikkokaupunkeja ovat Helsinki, Tampere, Espoo, Vantaa, Turku ja Oulu. Tein tähän koosteen tarkastuslautakunnan muistiosta, joka esiteltiin valtuustolle maanantaina.

Kiinteistöverot ovat olleet Tampereella kuusikkokaupunkien vertailussa kärjessä, joten niihin kohdistetut mahdollisuudet lienee käytetty, päätti hallitus mitä tahansa. Tuloveroprosentti on toiseksi korkein vertailussa.

Lainamäärän hallinnassa on toistaiseksi onnistuttu, koska kaupunki pärjää kuusikkovertailussa priimuksena eli ykkösenä kaupunkitasolla ja toisena konsernilainavertailussa.

Tampereen tilikauden tulos peruskaupungeista on selvästi heikoin. Konsernin tulosta, koka on selkeästi positiivinen, kannatteli viime vuonna Sähkölaitoksen hyvä tulos ja YH-Kotien satunnainen myyntivoitto.

Lastensuojelussa ollaan onnistuttu rakennemuutoksessa sijaishuollosta avohuoltoon ja sijaishuollon sisällä laitoshoidosta perhehuoltoon. Muutos näkyy kuutosvertailussa nettotoimintakulujen siirtymisestä laitoshoidon kulujen siirtymisestä avopalveluihin, avohoidon kulut olivat 3 % korkeammat kuin muualla keskimäärin.

Ikäihmisten laitoshoidon purkamisessa ollaan onnistuttu. Lukuja on saatavissa vuodesta 2016 vuoteen 2016. Ympärivuorokautisen hoivan asumisalveluissa oli kasvua 18 prosenttia ja kotihoidon palveluissa 6 prosenttia edellisestä vuodesta. Laitoshoidon asukaskohtaiset nettotoimintakulut pienenivät 12 %.

Tampereella on valitettavasti vammaisten hoito edelleen liikaa laitoshoitopainotteista, vaikka pyrkimys on kohti avohoitoa. Vammaisten nettotoimintakulut olivat 57 % korkeammat kuin kuutoskaupungeissa keskimäärin. Toki kuntien välillä on merkittäviä väestöeroja.

Siirtymisestä erikoissairaanhoidosta perusterveydenhuoltoon ei onnistuttu tavoitellusti. Sairaanhoitopiirin palvelutilauksen kasvu oli 6 % luokkaa. Osasyyllinen on yhteispäivystyksen siirtyminen osaksi erikoissairaanhoitoa.

Päihdepalveluissa on toteutettu siirtymisestä laitoskuntoutuksesta avopalveluihin ja matalan kynnyksen hoitomuotoihin ei ole sujunut kitkatta. Kuluissa se näkyy siten, että päihdehuollon avohoidon kustannukset olivat verrattuna pääkaupunkiseudun isoihin kaupunkeihin korkeimmat, 40 % kokonaiskustannuksista.

Työttömyydessä on tapahtunut selkeä positiivinen käänne vuoden 2017 aikana. Elokuussa työttömyysaste Tampereella oli 14,2 eli 4,1 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Tampere ei rajoittanutlasten subjektiivista varhaiskasvatus- ja päivähoito-oikeutta 20 tuntiin viikossa eikä ryhmäkokoja kasvatettu varhaiskavatuslain mahdollistamalla tavalla. Tampereella 5,6, prosenttia varhaiskasvatuksessa olleista lapsista oli palvelusetelillä järjestetyssä varhaiskasvatuksessa. Luku oli suurin, 28,3 %, Oulussa vuonna 2016. Palvelusetelin käyttö on omaa tuotantoa edullisempaa.

Kaupungissamme opetetaan halvalla, Tampere kuuluu edullisimpien joukkoon kuutoskaupungeista, mutta toisaalta Tampere satsaa toiseksi eniten opetukseen Espoon jälkeen.

Tampere panostaa liikunta- ja ulkoilutoimintaan ja se näkyy panoksissa Kuusikkovertailussa kolmas sija. Kulttuuri kuuluu kaupungin painopistealueisiin. Nettotoimintakulut ovat 50 % korkeammat kuin vertailtujen kaupungeissa keskimäärin.

Joukkoliikenne toimii tehokkaasti ja taloudellisesti. Toimintakulut asukasta kohden lähes 80 prosenttia pienemmät kuin kuutoskaupungeissa keskimäärin.

Kaupunkiympäristön kehittämiseen liittyvien palveluiden vertaaminen on vaikeaa, sillä palveluiden sisällössä on paljon kuntakohtaisia eroja.

Esa Kanerva

Virastotalo kutsuu maanantaina

                                                                                                                                                                 

                                                                                                                   20.10.2017

Ensi maanantaina valtuuston kolmeksi tärkeimmäksi asiaksi nostan tarkastuslautakunnalle uuden kuntalain myötä tulleen, johtavien viranhaltioiden ja päättäjien tarkastulautakunnalle annettavien sidonnaisuusilmoitusten tilanteen raportointi valtuustolle, kaupunginhallituksen antaman vastauksen käsitteleminen vuoden 2016 tarkastulautakunnan arrviointikertomukseen ja Tampereen kaupungin toiminnan ja talouden katsaus.

Tarkastuskautakunta pitää yllä rekisteriä johtavien virkamiesten ja päättäjien sidonnaisuuksista. Käykääpä katsomassa niitä Tampereen verkkosivuilla, mielenkiintoista seurattavaa. Tällä halutaan lisätä avoimuutta ja estää ns. esteellisyyttä päätöksenteossa. Hyvä niin, koska valtakunnan tasollakin on nähty jopa valtakunnansyyttäjän erehtyminen harhapoluille ja tekemään päätöksiä esteellisenä. Kaiken kaikkiaan kaupungissa on toista sataa ilmoitusvelvollista.

Kaupunginhallituksen vastauksessa tarkastuslautakunnan kritiikkiin siitä, että budjettitasapainoa ei ole saavutettu, todetaan ns. budjettikuria noudatetun heikosti. Lautakuntien olisi tullut ottaa vastuu sopeuttamista koskevien päätösten toteuttamisesta. Jos ylitykset uhkaavat, lautakuntien olisi tullut raportoida ja tehdä esityksiä asioitten kuntoon saattamisesta kaupunginhallitukselle . Näin ei valitettavasti ole kaikissa tapauksissa tehty. Onpa joissakin lautakunnissa jopa äänestetty siitä, tehdäänkö mitään vai ummistetaanko totuudelta silmät. Valtuusto on päättänyt hallintosäännöstä kuntalain perusteella ja siinä on yksiselitteisesti määrätty lautakuntien yleistehtäväksi toiminnan ja talouden seurannan sekä raportoinnin.

Mitenkähän rahatasapainoon päästäisiin? Sekin on todettava, että rahan lapiominen lautakunnille ei yleensä auta, kaikki menee, mitä annetaan ja sitten mennään taas hetken perästä talousraamien yli. Kysymys saattaa olla äänestäjien pelosta ja hankalia ratkaisuja on ikävä tehdä. Minusta valistuneet kuntalaiset ymmärtävät viisaan taloudenpidon tärkeyden. Investointeja on kasvavassa kaupungissa pakko tehdä eikä niitä parane sekoittaa käyttötalouteen.Tampere on tehnyt 2010-luvulla vain yhden positiivisen tilinpäätöksen, vuonna 2013 ja sekin vain muutamia kymppitonneja. Kaupunkimme taloudellinen tulos on ollut heikoin verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin. Jotakin on siis pakko tehdä ja asennemuutos on yksi tärkeimmistä. Vastuunottokin olisi tärkeää.

Tarkastuslautakunta arvioi myös toiminnallisten tavoitteiden saavuttamista. Uutta strategiaa valmistellaan pormestari Lauri Lylyn pormestariohjelman pohjalta. Toiminnallisten tavoitteiden saavuttamiseen ja vaikuttavuuden arviointiin on kehitetty työkalu, jossa visuaalisesti kuvataan tavoitteiden saavuttamista. ”Jos talouden tasapainottaminen otetaan seuraavan strategian kärkihankkeeksi, myös keinot on määriteltävä suunnitelmassa. Kaupunginhallituksen on otettava vahvempi rooli siinä”, todetaan tarkastulautakunnan arvioinnissa

Aivan oikein, tarkastuslautakunta on arvioinnissaa kiinnittänyt huomiota mm. kilpailutuksen myötä ongelmiin palveluiden siirrossa uudelle toimijalle ICT-palveluissa. Kaupunginhallitus puolustautuu sillä, että sopimuksissa ei ollut tarkasti määritelty toiminnan luovuttavan yrityksen velvotteita. Jatkossa tämä tulee ottaa huomioon.

Talouden ja toiminnan katsauksessa nykyinen tarkastuslautakunta on tehnyt vertailun Suomen suurten kaupunkien, ns. kuusikkokaupunkien kesken. Vertailussa Tampere on onnistunut ehkä parhaiten velkamäärän suhteen. Se on vähäisin isoista kaupungeista. Kirjoitan tarkemmin vertailusta valtuuston kokouksen jälkeen.

Esa Kanerva

Suomen nainen

                                                                                                                                  

                                                                                                                   14.10.2017

Paljon on kerrottu ylistystä ja tarinoita hevosista Suomen sodissa ja historiassa. Vähemmän olen kuullut kehuja tuon ajan naisten panoksesta sotaponnisteluissa ja uhrimielestä. On jotenkin ollut itsestäänselvyys, että naiset hoitivat koko yhteiskunnan koneiston silloin, kun miehet olivat rintamalla. Naiset saivat toki Suomessa äänioikeuden 1906, mutteivät tasa-arvoista kohtelua edelleenkään. Naisten voima ja ”välttämättömyys” tunnistettiin pakon edessä sodissamme, itse tasa-arvo on edennyt tähän päivään mennessä kangerrellen. Syyt siihen ovat syvällä kansakunnan arvoissa ja mielessä. Suomalainen yhteiskunta oli pitkälti kohti 1950-lukua miesten yhteiskunta. Piian tullessa raskaaksi, arvot syyttivät perheen isän sijasta nuorta maalaistyttöä. Lain säädännöllä on kohti 2000-lukua pakotettu päättäjät ottamaan huomioon tasa-arvonäkökulma, mikä koskaan ei ole tosiasiassa hyvä lähtökohta.

Oikeuslaitoksemme ja sosiaaliviranomaiset elävät yhä menneitä aikoja. Avioeroissa lapset ”tuomitaan” yleensä äidille. Tämä lisää naisten köyhyyttä ja epätasa-arvoa. Ensimmäinen naispresidentti ei vielä takaa sitä, että yhteiskunnassa kaikki nykyään olisi tasa-arvon kannalta hienosti. Lainsäädännöllisesti näyttäisi kaiken olevan kunnossa, mutta miksi aamuisin bussiin lapsia työntävät ihmiset ovat naisia? Sama toistuu iltapäivisin. Elääkö edelleen vahvana viime vuosisadan entiset roolimallit? Onko isän asema yhä menneen maailman käsitys lapsen ensisijaisena omistajana ja käskynhaltijana.

Koulutetulla naisilla ei ole varaa perustaa perhettä. Työnantajat edellyttävät totaalista työpanosta ja oman elämän uhraamista yritykselle. Eettisesti minusta kyseenalaisinta on työnantajien perustamat munasolupankit. Miehet eivät ilman kohtua synnytä, äideille pitää yhteiskunnassa antaa mahdollisuus lisääntyä ilman työsyrjinnän pelkoa.

Köyhyys ei ole tasa-arvoista. Yksinhuoltajanainen on tilastojen mukaan vaikeammin työllistettävä kuin vastaavassa tilanteessa oleva mies. Työnantajat kammoksuvat neljän pienen lapsen yksinhuoltajaa. Syystä kylläkin, koska yhteiskunta ei ole luonut mitään naista puolustavaa mekanismia pärjätä tällaisessa tilanteessa työmarkkinoilla. Yksinhuoltajaperheistä neljännes joutuu turvautumaan toimeentulotukeen eli yhteiskunnan viimesijaisimpaan turvaverkkoon.

Naiset joutuvat paitsioon yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. Miten yhdistää osallistuminen politiikkaan, vanhemmuus ja huoltajuus? Yleensä miehen urheiluharrastus ohittaa naisen mahdollisuudet osallistua politiikkaan. Siksi vaikuttamisen pelikentillä ei juuri nuoria naisia näy. Tämä ei ole tasa-arvoista! Asenteiden pitää muuttua ja isät pistää töihin. Perhevapaauudistus olisi hyvä alku.

Hatun nosto kaikille räntäsateessa kitiseviä lapsiaan aamukuudelta päiväkotiin bussilla vieviä naisia kohtaan!

Esa Kanerva

Vanhusten hoidon ongelmat

                                                                                                                                            8.10.2017


Aina kun puhutaan vanhustenhoidosta, tuodaan esiin hoitajien liika työmäärä tai vanhusten epäasiallinen kohtelu. Kumpikaan asia ei ratkea yksinkertaisilla ratkaisuilla tai työvoimaa lisäämällä. Viime vuosisadalla vanhukset hoidettiin huutokaupoilla, ero nykypäivään on se, että nyt vanhukset kilpailutetaan isommalla volyymilla yritysten kesken. Kumpikin toimintatapa tuottaa lähes yhtä huonon lopputuloksen. Vanhukset olivat aiemmin talollisen, nyt yrityksen mielivallan kohteita. Palveluyritysten vahvasti prosessoitu hoito ja tehokkuusajattelu ei paljon poikkea menneen maailman menettelytavoista.

Kukaan ei nykypäivän kilpailutuksissa yleensä kysy hoidon laadun perään. Tai jos kysytään, ne ovat vain sanoja kauppasopimuksessa. Tosi asiassa vanhuksia pitäisi hoitaa parhaat hoitotyön ammattilaiset. Työ on henkisesti vaativaa. Fysiikkakin koetellaan, mutta onneksi nykytekniikka helpottaa. Vain henkisesti ja arvoiltaan kypsät ihmiset voivat tehdä sellaista hoitotyötä, joka tekee vanhuksen elämästä elämisen arvoista. Hoitajalle merkityksetön asiakkaan pyyntö on helppo ohittaa olan kohautuksella. Toisaalta pyynnön epääminen tuottaa vanhukselle suurta mielipahaa ja turvattomuuden tunnetta. Se on loukkaus vanhuksen omaa tahtoa ja itsekunnioitusta kohtaan. Kiire on hoitajan helpoin selitys. Samassa ajassa ehtisi toteuttaa vanhuksen tahdon kuin keksiä selityksiä pyynnön epäämiseen. Kiitos, kannustus ja myötäeläminen ei vie aikaa.

Nykytilanne on se, että nuoret ammattilaiset eivät hakeudu vanhustenhoidon pariin yhteiskunnan arvostuksen puutteen ja jopa työnantajien palkkapolitiikan vuoksi. Työikäisille temppuhoitamista tekevät ammattilaiset ovat palkkahierarkian huipulla. Vanhusten hoidon huippuammattilaiset tulisi palkita parhaalla palkalla ja yhteiskunnan arvostuksella.                                                                                

Vanhusten arki on vielä kaiken kukkuraksi nyt se, että hoidon hintakilpailu on johtanut työvoiman laatukatastrofiin. Palveluyritykset työllistävät työharjoittelijoita, työelämään tutustujia sekä kaikkia poikia ja tyttöjä suoraan kadulta. Heitä työvoimaviranomaiset asenteellisesti alalle ilmaiseksi tarjoavat. Taloon tultuaan heidät laitetaan pienen perehdytyksen jälkeen työvuoroon. Mikä on tällaisen ihmisen ammattitaito ja vanhuksen kohtaamisen taito? Ikävimmät tapaukset on ratkottu käräjäoikeuksissa.

Jokainen meistä näköjään ummistaa silmänsä omasta tulevaisuudestaan. Pilkka osuu ennemmin tai myöhemmin omaan nilkkaan. Oli sitten kansanedustaja tai elinkeinoelämän lobbari, avuttomassa tilassa omaiset laittavat sinut laitokseen. Sinut "myydään" laitokseen, joka on hoivan halvimmalla tarjonnut hoivan. Sananlasku sanoo, että on myöhäistä rykäistä silloin, kun........

Esa Kanerva

Tampereen pitää olla etujoukoissa estämässä ilmastonmuutosta

                                                                                                                                                                             

                                                                                                                                    4.10.2017

Maailman väestönkasvu ja luonnonvarojen ehtyminen ovat ilmaston kannalta huono yhdistelmä. Ne synnyttävät yhdessä ilmastonmuutoksen aiheuttamien luonnonkatastrofien kanssa monenlaisia kriisejä. Malmien ehtyessä kaivosotia käydään maailman lähes joka mantereella. Nälänhätä ja vesipula ovat arkipäivää ympäri maailmaa. Vaikka ilmastonmuutos lisää sateita maailmanlaajuisesti, näiden sateiden jakautuminen muuttuu ajallisesti ja paikallisesti epätasaisemmaksi sekä keskittyy voimakkaammin tietyille alueille sekä aikoihin. Ilmaston lämpeneminen laajentaa kuivia alueita ja aavikkoja sekä tekee yhä suuremmasta maa-alueesta viljelykelvotonta. Myös meren pinnan nouseminen uhkaa tehdä peltoja viljelykelvottomiksi varsinkin Aasiassa. Juomaveden puute tekee kuivilla alueilla asumisen erittäin vaikeaksi varsinkin suuressa osassa Afrikkaa. Ilmastonmuutos lisää kuivuuskausien todennäköisyyttä jo ennestään kuivilla alueilla.

Veden puute saattaa myös aiheuttaa konflikteja alueilla, jotka ovat riippuvaisia naapurialueilta tulevasta vedestä. Tällaisia räjähdysalttiita kohteita ovat muun muassa Kamputsea, Syyria, Sudan, Egypti ja Irak. Erityisen vaarallinen tällainen konflikti olisi uusien ydinasevaltojen, kuten Pakistanin, Israelin tai Intian ollessa osallisina konflikteissa. Vedenpuutteen vaikutukset ovat suurimmat kehitysmaissa, joilla ei ole varoja investoida vesijärjestelmiin.

Tampereen tulee ehkäistä omilla toimillaan tätä globaalia uhkaa ja edistää vahvalla osaamisellaan ja tietotaidollaan, mutta myös tahtotilallaan, ilmastoa pelastavien ratkaisujen löytämisessä. Esimerkiksi metallien kierätyksen tehostamisessa on mahdollisuus ehkäistä ilmastonmuutosta. Uusien kaivosten hyödyntäminen vaatii paljon energiaa ja tuottaa ilmansaasteita. Paljon parempi vaihtoehto on edistää kaivannaisten kierrätystä sekä valmistaa kestävämpiä ja korjattavia tuotteita. Metallien talteenotto rakennuksista ja infrastruktuurista on tärkeää ilmastotyötä.

Maan alla on todella paljon arvokasta materiaalia. Esimerkiksi Tokiossa on arvioitu että jopa 60 % kaupungin materiaaleista on maan alla. Ruotsissa maahan kaivetusta kaapeliverkostosta 20 % ei ole enää käytössä. Käyttämättömien kaapeleiden kuparin arvoksi arvioidaan useita miljardeja Ruotsin kruunuja. Samoin elektroniikkaromun talteenotto on merkittävä metallien hankintakohde.

Kiertotalousinnovaatiot ovat Tampereellakin mahdollisuus uuteen liiketoimintaan. Miten ympäristöjätteitä saadaan tehokkaasti uusiutuvaa puhdasta energiaa tai yksinkertaisesti luoda prosessit koneiden tai laitteiden valmistamiseksi kestämään kulutusta pidempään. Elinkaaren lopussa sen materiaalit pitää voida hyödyntää sata prosenttisesti. Mahdollisuus ansaita tuotteesta useammin kuin kerran on aina innovaatioprosessin tulos. Tuotteen pitää elää usea elinkaari erilaisina tuotteina. Materiaalien uudelleenkäyttö vähentää materiaalikustannuksia ja saattaa laskea tuotteiden hintoja. Hinnanvaihtelut pienenevät, kun raaka-aineiden saatavuus paranee kierrättämisen ansiosta ja niiden saatavuus on jatkuvaa. Ympäristöhyötyjä saadaan, kun materiaalikiertoja korvataan kestävämmillä ja energiatehokkaammilla kierroilla Työpaikkoja voi syntyä lisää, jos tuotteita tarjotaan hyödykkeiden asemasta palveluina. Auton hankinnan voi korvata kuljetuspalveluilla.

Tampere otti kantaa ilmastonmuutokseen myös pormestariohjelmassaan. Siinä asetettiin kunnianhimoinen tavoite olla hiilineutraali kaupunki jo 2030 mennessä eli kaksikymmentä vuotta aikaisemmin kuin valtakunnallinen tavoite. Maankäytön tavoitteena on ekologisuus. Pyritään keskittämään ja tiivistämään asuminen ja optimoimaan teollisuuden logistiikka. Näin saadaan välimatkat lyhyemmiksi ja päästöt vähenemään. Kaupunki haluaa edistää kiertotaloutta mm. kehittämällä Tarastenjärven kiertotalouskeskusta. Tampere ostaa vain ilmastoystävällisiä busseja.

Ilmaston muutoksen torjunnan ja kiertotalouden markkinoilla pyörivät valtavat rahat ja mahdollisuudet bisneksen tekemiseen. Vuoteen 2030 mennessä kiertotalouden arvonlisä Suomen kansantalouteen voisi olla vähintään 3 mrd. euroa/vuosi. Puhumattakaan siitä, että meillä on velvollisuus ajatella tulevien sukupolvien elämän laatua ja elinmahdollisuuksia.

Esa Kanerva