Yksityiset terveysfirmat rynnivät markkinoille

                                                                                                                                  

                                                                                                               28.11.2017

Luin Satakunnankansaa. Lehdessä kerrotaan Sairaalakonserni Mehiläisen Porin valloituksesta. Markkinat kapenevat. Aiemmin suuria lääkärikeskuksia oli Porissa kolme, nyt kaksi. Terveystalo osti Porin Lääkäritalon vajaa vuosi sitten. Jutussa todetaan, että työterveysasiakkaiden osuus kaikista Porin Mehiläisen asiakkaista on noin puolet. Tänä syksynä Porin yksikön liikevaihto on kasvanut 20–30 prosenttia. Kasvua on tuonut myös yhteistyö vakuutusyhtiö Lähi-Tapiolan kanssa.

Kokoomus on luvannut firmoille valinnan vapauden. Sitä on helppo markkinoida. Kuka nyt valinnan vapautta kritisoisi. Pintaa raaputtamalla huomaa, että todellinen vapaus on vain unelmaa ja ideologiaa. Terveyskeskuksen oven voit valita, joko julkisen puolen tai yksityisen puolen. Sitten siihen se valinta loppuu. Syrjäseduilla ei ole toimivia markkinoita eivätkä yritykset sinne hakeudukaan. Kaupungeissa ne haluavat palvella hyvin toimeentulevia ja mukavia hoidettavia, seteliasiakkaita, joilla on rahaa panostaa omaa rahaa tarjottuihin paketteihin.

Suuret terveysalan firmat juoksevat nyt kilpaa toistensa kanssa ostamassa pieniä yrityksiä, sairaalakiinteistöjä ja rekrytoivat ammattilaisia. Niillä on varmaa tietoa siitä, että nyt kannattaa Suomen terveysmarkkinat vallata. Pirullinen hallituksen juoni on mielestäni julkiselle puolelle sälytetty taakka ”taannuttaa” omat julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut. Se tapahtuu tulevia valtionosuuksia leikkaamalla, jos kunnat nyt satsaavat lisää rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Valtionosuuksien taso lasketaan 2019 lopussa ja sitä enemmän tulevat valtionosuudet leikkaantuvat, mitä isommin kustannukset ovat nousseet edellisinä vuosina. Tästä kipuillaan Tampereellakin.

Palataan Poriin. Ensi vaiheessa Mehiläinen kaksinkertaistaa tilansa remontoimalla nykyisen toimitalonsa toisen kerroksen lääkärikeskuksen käyttöön. Tarvittaessa mahdollista on rakentaa vielä kolmas kerros. Sitä tarvitaan, kun sote-uudistus Mehiläisen mukaan syntyy tavalla tai toisella ja valinnanvapaus toteutuu suunnitellulla tavalla, Mehiläinen perustaa Poriin oman sote-keskuksen. Jos sote-keskus toteutuu, Mehiläinen rekrytoi todennäköisesti jälleen kymmeniä lääkäreitä ja hoitajia. Pori on malliesimerkki tämän hetken tilanteesta. Lääkärijonot voitaisiin purkaa julkisellakin puolella pikkurahalla, mutta investointihalut rekrytointeihin on kunnissa nyt vähissä. Miksi esimerkiksi Tampere uhmaisi tulevien vuosikymmenten kehitystä ja leikkauttaisi valtionosuuksiaan tahallaan lisäämällä Sote-rahoitusta. Kaikki asiakkaat hoidetaan, mutta hoidon laadussa ei pystytä parhaimpaan. Muissakin asioissa on hallituksen tarjoilemaa epätasa-arvoa. Julkiselta leikkaustoimintaa suorittavalta sairaalalta vaaditaan ympärivuorokautinen päivystys, mutta se ei koske yksityistä puolta!

Hallituksen touhuissa alkaa olla kokkareita niin kuin entisen pojan pierussa. Enää ei yritetä edes peitellä meikkaamalla markkinavetoista politiikkaa. Siitä vaan rahat valtiolta yksityisille terveysmarkkinoille. Katteet Cayman-saarille ja henkilöstölle korppuja. ”Tuijanurmet, suvilindenit ja tanjakarpelat” saavat rellestää ja rahastaa omien firmojensa kautta vieläkin härskimmin ja näyttää asiakkailleen pitkää nenää. Kun moraali antaa myöten kusettaa valtiota, niin ei asiakkaankaan kannata liikoja odotella. Lääkärin ”eettiset” päätökset voivat muuttua asiakkaan suussa etikaksi.

Vietän ja juhlistan vaimoni pyöreitä vuosia poissa Suomesta kaksi viikkoa ja palaan kirjoittamiseen 18.12 alkavalla viikolla. Toivon lukijoilleni siksi ajaksi rauhaisaa Joulun odotusta!

Esa Kanerva

Työtä ja SDP:tä

                                                                                                                                 24.11.2017


Tämän hetkinen tilanne on se, että Suomessa köyhät tulevat vielä köyhemmiksi ja rikkaat "Nallet" kiittävät ja kylpevät rahassa. Köyhyyttä esiintyy kaikissa yhteiskunta-asemissa olevien keskuudessa.

Opiskelijoiden asema heikkenee monin eri keinoin. Opintorahaa leikattiin melkein satasella kuukaudessa ja asumistuki väheni mm. kimppakämpässä asuvien osalta. Eläkeläisen elämä kurjistuu eläkkeitten indeksileikkauksista johtuen. Eläkkeitten ostovoima ei pysy hintojen perässä Jos elät 90-vuotiaaksi, eläkkeen ostovoima puolittuu. Työttömyysetuja on leikattu ja indeksejä heikennetty. Yhä useampi putoaa peruspäivärahalle. Lapsiperheiden toimeentuloa puraisevat lapsilisän indeksiheikennykset ja leikkaukset. Pelkällä sosiaaliturvalla elävien arki on todella heikoissa kantimissa. Turvaverkkoja on revitty rikki ja heikennetty.

Kaiken kaikkiaan kysymys on talouden ohjaamisesta ja voimavarojen suuntaamisesta. Suhdanteista riippumaton julkisen talouden tila heikkenee leikkauksista huolimatta edelleen ja rakenteellinen alijäämä kasvaa. Se johtuu hallituksen politiikasta ja ennen kaikkea tuloperustan romuttamisesta. Hallituksen veropolitiikka on vastuutonta. Suurituloisten rahavirtaa ja tuloja kasvatetaan ilman, että sillä olisi myönteisiä vaikutuksia kasvuun ja työllisyyteen. Julkinen talous kohenee vain nostamalla työllisyysastetta tekemällä uudistuksia, jotka helpottavat tilannetta kuten oppivelvollisuuden pidennys, perhevapaauudistus ja aktiivinen työvoimapolitiikka. Lisäksi olisi panostettava koulutukseen ja tutkimukseen. Nämä nostavat työllisyyspotentiaalia merkittävästi.

Ihmisille tulisi luoda uskoa tulevaisuuteen. Kovaa uusliberalistista politiikkaa ei ole pakko tehdä. Se on hallituksen arvovalinta. Köyhyyden lisääntyminen kuvastaa hyvin kupletin juonen. Tilanteen korjaamiseksi avainsanoja ovat tulonjaon oikeudenmukaistaminen, osaamisen ja koulutukseen panostaminen ja työelämäuudistukset. Koulutuksesta tulisi perua ammatillisen koulutuksen 190 miljoonan leikkaukset ja lisätä korkeakoulujen aloituspaikkoja. Varhaiskasvatuksessa pitää alentaa maksuja, pienentää ryhmäkokoja ja palauttaa subjektiivinen oikeus varhaiskasvatukseen. Oikeudenmukaisuutta vahvistaisi lomarahojen palautus, eläkepaketti ja indeksileikkausten peruminen. Työttömien asemaa ei tulisi enää kajota ja heikentää. Hallitus on syyllistänyt työttömiä laiskoiksi ja työtä vieroksuviksi. Mitä on tapahtunut? Heti kun työtä on alkanut löytyä, työttömyysluvut tippuvat hurjaa tahtia.

Miten edellä mainitut toimenpiteet rahoitettaisiin? Keskeistä on verotuksen tehokkuus ja veropohjan tiivistäminen. Verot pitää maksaa maksukyvyn mukaan ja verojärjestelmän tulee olla aukoton. Erilaiset vähennykset suurituloisille poistettaisiin. 75 % vähennyksistä kohdistuu kahteen ylimpään tulokymmenykseen. Veron kierrolle ja harmaalle taloudelle on tehtävä stoppi.

Näissä vilpeissä valtio menettää verovaroja n. 4-8 miljardia ja se on paljon. Keinot ns. aktiiviseen verosuunnitteluun tukitaan, sen arvoksi on analysoitu n. 100 miljoonaa euroa vuositasolla. Sdp ei ottaisi lisää velkaa. Puolueen vaihtoehdossa esitetään 13-kohtainen ohjelma veronkierron ja harmaan talouden vastaisiksi toimenpiteiksi. Yksi keino ovat tyyppihyväksytyt kassakoneet. Ruotsissa kokeiltu malli lisäsi valtion verotuloja 3 miljardilla kruunulla vuositasolla. Puolueellamme on esittää 23-kohtainen ohjelma verovilppiin ja aggressiiviseen verosuunnitteluun puuttumiseksi. Sdp:n ehdottama vero- ja etuuskokonaisuuden arvo tulonlisäyksenä valtiolle perustuu eduskunnan tietopalvelun laskelmaan.

 Nykyiselle politiikalle on vaihtoehto. Pidetään kaikki kyydissä!

Esa kanerva

Mielipiteitä valtuustossa

                                                                                                                                  20.11.2017



Hyvinvointikertomus

Hyvinvointikertomuksessa kuvataan asukkaiden hyvinvointia seitsemän hyvinvoinnin osa-alueen sisällä. Keskityn yhdenvertaisuuteen. Selvityksessä todetaan, että tuloeroja kuvaava Gini-kerroin on pysynyt lähes ennallaan. Se on osatotuus ja tulkinta. Tilastokeskuksen mukaan tosiasia kuitenkin on, että eriarvoistumiskehitys yhteiskunnassa etenee. Ylimmän kymmenyksen tulot ovat kaksinkertaistuneet vuosina 1990-2015 verrattuna muihin desiileihin ja tuotannontekijätulot eli palkat, yrittäjätulot ja omaisuustulot kolminkertaisuneet verrattuna kaikkiin muihin kymmenyksiin.

Kuitenkin n. 11 prosenttia väestöstä saa viimesijaista hätäapua, toimeentulotukea. Hyvää tässä on se, että ehkäisevää toimeentulotukea on vuonna 2017 myönnetty rutkasti enemmän kuin aikaisemmin. Köyhyys ei siis ole kadonnut mihinkään. Hienoa, että pormestari pystytti köyhyysohjelmatyöryhmän pohtimaan ja esittämään konkreettisia esityksiä tilanteen helpottamiseksi. Lisäksi budjettiin on varattu ensi vuodeksi alkupanokset.

Huolestuttavaa yhdenvertaisuuden näkökulmasta on yli sukupolvien ylettyvä työttömyys ja näköalattomuus. Työttömyys pienenee, mutta yli 1000 poäivää työttömänä olleita on liikaa, on pitkäaikaistyöttömiä yli 40 prosenttia kaikista työttömistä. Pitkään työttöminä olleiden osaaminen ja osalla työkykyisyyys ovat laskeneet. Kenenkään ei pitäisi olla ilman työtä 3 kuukautta pitempään. Kaupunki on ollut perustamassa ja osallistumassa työllisyyden hoidon kokeiluun, jolta odotetaan paljon. Tosiasia lienee, että tarvitaan työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta. Osalle eläkeratkaisut ovat paras vaihtoehto. Nuoret tarvitsevat koulutusta ja sen ensimmäisen työpaikan. Periytyvää työttömyyttä voidaan ehkäistä tehokkaalla perhetyöllä ja panostamalla heikommin yhteiskunnassa pärjäävien arkeen.

Tampere ikääntyy, 8 prosenttia tamperelaisista on täyttänyt 75 vuotta ja 2 prosenttia 85 vuotta. Heidän turvattomuutensa ja syrjäytyminen on otettava vakavasti. Todennäköistä on, ettei ilman perheitten ja kuntayhteisön tukea selvitä. Vanhukset on integroitava perheitten arkeen ja toimintaan mukaan. Kauniita sanoja, toteutuksen voi jokainen aloittaa omasta perheestään ja yhteisöstään.

Erikseen nostan vielä yhden vällinputoajaryhmän, nimittäin yksinhuoltajat. Mitä yhdenvertaisuuteen tulee, niin tämä ryhmä kantaa kaksinkertaisen vastuun kaikesta, taloudesta ja lapsista. Toivon heille
tukea ja kannustusta meiltä kaikilta lähimmäisinä. Jokaisella meistä on joku tuttu tai lähipiirissä oleva, joka kantaa tällaista voimia vaativaa vastuuta. Lähestytään heitä ja tarjotaan apua jokainen, mahdollisuuksien mukaan.

Esa Kanerva


Monetra


Listalla on Tilakeskuksen jälkeen taas uusi yhtiöittäminen. Muutos liittyy kiinteästi Sote-kuvioihin. Lain valmistelussa on tullut esiin hallituksen tahtotila keskittää talous- ja henkilöstöhallinto joko valtion perustamaan valtakunnalliseen yhtiöön tai paikallisesti maakuntaan perustettavaan organisaatioon. Maakunnan on kerrottava aikeistaan ja etenemismallisuunnitelmansa talous- ja henkilöstöhallinnon valmistelun osalta 30.11.2017 mennessä. Tulevaan valtion konsortioon, Vimana osakeyhtiöön, on käsittääkseni nyt suunnitteilla olevan Monetran tyttärenkin liityttävä osakejärjestelyin saadakseen inhouseyhtiön aseman suhteessa Vimanaan. Osaomistuksen osalta ohjaus voidaan toteuttaa hallituspaikalla ja palvelusopimuksella. Maakunnalle tuotettavista talous- ja henkilöstöhallinnon palveluista tehdään tulevan valtion yhtiön kanssa palvelusopimus.

Monetra Oy aloitti toimintansa vuonna 2012, kun Ouluun yhdistyi neljä ympäristökuntaa. Samassa yhteydessä Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä päätettiin siirtää palkanlaskenta ja taloushallinto Oulun kanssa samaan yhtiöön. Kaupungin tukipalveluiden yhtiöittämistä on selvitelty jo jonkin aikaa ja parhaimmaksi ratkaisuksi ja kumppaniksi esitetään Monetra Oy:tä. Ajatuksena on perustaa konserni, jossa Pirkanmaalla olisi oma yhtiö, johon kuuluisivat Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukset. Kaupunki saisi hallituspaikan Monetra-konsernissa ostamalla osakkuuden yhtiössä. Kun kerta on pakko yhtiöittää, minusta tuntuu järkevältä hakea volyymietua kumppanista ja tehdä paikallinen ratkaisu mieluummin kuin ostaa palvelut keskitettyltä valtionyhtiöltä. Toiminnan pitäisi alkaa Tampereen osalta vuoden 2019 alusta. Kaupunki alkaa ostaa silloin talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut ko. yhtiöltä.

Henkilöstön näkökulmasta ratkaisu tuntuu kohtuullisen turvalliselta. Kaupungin vanhat työntekijät voivat siirtyä Monetran palvelukseen liikkeenluovutuksella. Luovuttajalla on mielestäni velvollisuus ja mahdollisuus sopia siirron yhteydessä uuden työnantajan kanssa ehtoja, joilla muutos toteutetaan mahdollisimman kivuttomasti.

Esa Kanerva


Digisyrjäytyminen

Varavaltuutettu Jari Heinonen on tehnyt aloitteen digisyrjäytymisen ehkäisemiseksi yhdessä valtuutettu Aarne Raevaaran kanssa. Hyvä aloite, jossa kiinnitetään huomiota tärkeään asiaan. Kaikkien kuntalaisten tulee pysyä mukana kyydissä. Aloitteessa todetaan köyhyyden olevan yksi merkittävä syy digiosattomuuteen.

Kuten vastauksessa todetaan, osalle asiakkaista digitaaliset palvelut eivät tule tuomaan helpotusta ja heitä varten tarvitaan monikanavaista viestintää ja palveluita. On tietenkin todettava, että digitaalisuus on oiva väline ja paras tuotantotapa niille, jotka asian hallitsevat ja joilla on esimerkiksi taloudelliset mahdollisuudet hankkia tarvittavat laitteet sekä yhteydet. Siitähän tässä ei ole kysymys. Huolihan on siitä, että kaupungissa on lukuisia kuntalaisia eri syistä digipalveluiden ulkopuolella. Palvelutarjontaa pitää olla vähimmistöillekin. Heidät pitää muistaa jo yhdenvertaisuuden vuoksi. Kuten pormestari edellisessä kokouksessa totesi, ettei missään ole sanottu, ettei kaikkia otettaisi huomioon. Joskus vain tuntuu siltä, muistetaanko digihuumassa ja palveluiden kehittämistyössä jokaikinen kuntalainen.

Lopuksi, aloitteessa ollut ajatus opetuksen ja neuvonnan lisäämisestä on kannatettava.

Esa Kanerva

Valtuustolla on taas päätettävää

                                                                                                                                   18.11.2017

Nuija kopahtaa taas maanantaina virastotalolla kokouksen aloituksen merkiksi. Kolme kertaa kuuluu napautus. Viikko sitten istuttiin maratonkokous talousasioiden kipussa. Nyt on listalla Tilakeskuksen jälkeen taas uusi yhtiöittäminen. Se liittyy kiinteästi Sote-kuvioihin. Lain valmistelussa on tullut esiin hallituksen tahtotila keskittää talous- ja henkilöstöhallinto joko valtion perustamaan valtakunnalliseen yhtiöön tai paikallisesti maakuntaan perustettavaan organisaatioon. Rutkasti puhetta herättänee kaupungin Hyvinvointikertomus 2013-2016. Aiheesta valtuutetut voivat pitää puheenvuoroja lähes kaikesta maan ja taivaan välillä. Kaupungin hallintoon liittyy sisäisen valvonnan- ja riskien hallinnan perusteitten hyväksyminen. Kevalle myytävästä tontista valtuusto päättäneen yksimielisesti. Tontti on Tampere-talon vieressä oleva ja Marriot-hotelliketjulle osoitettu paikka.

Tukipalveluiden yhtiöittämistä on selvitelty jo jonkin aikaa ja parhaimmaksi ratkaisuksi ja kumppaniksi esitetään Oulun kaupungin taloushallinnon palvelukeskuksen ympärille leivottuun yhtiöön nimeltään Monetra Oy. Ajatuksena on perustaa konserni, jossa Pirkanmaalla olisi oma yhtiö, johon kuuluisivat Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan Sairaanhoitopiirin talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskukset. Kaupunki saisi hallituspaikan Monetra-konsernissa ostamalla osakkuuden yhtiössä. Kun kerta on pakko yhtiöittää, minusta tuntuu järkevälstä hakea volyymietua kumppanista ja tehdä paikallinen ratkaisu mieluummin kuin siirtyä keskitettyyn valtionyhtiöön. Toiminnan pitäisi alkaa Tampereen osalta vuoden 2019 alusta. Kaupunki alkaa ostaa silloin talous- ja henkilöstöhallinnon palvelut ko. yhtiöltä.

Hyvinvointikertomuksessa kuvataan asukkaiden hyvinvointia seitsemän hyvinvoinnin osa-alueen sisällä. Osa-alueita ovat yhdenvertaisuus, elämänlaatu ja esteettömyys, fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky, ympäristö, ravitsemus, kulttuuri ja sivistys ja liikunta ja fyysinen aktiivisuus. Ajattelen, että yhdenvertaisuudesta pitää ainakin puhua. Kertomuksessa väitetään, että edelliseen kertomukseen verrattuna ei ole tapahtunut mitään olennaista muutosta heikompaan. Oma tuntumani on se, että kyllä on menty alaspäin.

Sisäinen valvonta ja riskienhallinta on johtamisen väline. Jokaisen hallinnossa ja päätöksenteossa mukana olevan tulisi tietää ja tunnistaa yhtiöitten hallituksissa ja johtokunnissa, että vastuussa ollaan kaikessa veronmaksajille ja kuntalaisille. Kaupungin yhtiöissä ja liikelaitoksiissa ei saa syyllistyä ”pelaamiseen” tai uhkapeliin. Vastuussa ollaan viime kädessä omalla lompakolla. Virheitä saa toki tehdä, koska kaikki on inhimmillistä toimintaa. Pitää olla kuitenkin huolellisesti perehtynyt asioihin ja eikä syyllistyä huolimattomuuteen.

Varavaltuutettu Jari Heinonen on tehnyt aloitteen digisyrjäytymisen ehkäisemiseksi yhdessä valtuutettu Aarne Raevaaran kanssa. Hyvä aloite, jossa kiinnitetään huomiota tärkeään asiaan. Kaikkien kuntalaisten tulee pysyä mukana kyydissä. Aloitteessa todetaan köyhyyden olevan merkittävä syy digiosattomuuteen. Ajatus opetuksen ja neuvonnan lisäämisestä on kannatettava.

Esa Kanerva

Puheenvuoro etiikasta

                                                                                                                                      14.11.2017

Lukijani saavat nyt arvioida, puolustinko minä valtuustossa pitämässäni puheenvuorossa seksuaalista häirintää. Nuoret naiset vasemmalta niin väittivät. Oli oikein kommentoitava, että tulkitsette minua väärin enkä hyväksy häirintää missään muodossa enkä milloinkaan.

”Eetiset toimintaperiaatteet on hyvä olla muistuttamassa meitä oikeasta ja väärästä. Tämän asian ymmärtäminen ja toteuttaminen on siinä mielessä yksilön kannalta ongelmallista, että siinä ei oikein voi esiintyä oppimestarina. Kehitysprosessin on lähdettävä yksilöstä itsestään ja tunnetusti oman toiminnan arviointi on vaikeaa. Vaikka kysymyksessä on niinkin tuttu henkilö kuin oma itse.

Politiikassa ovat käsitteet pienet piirit, saunasopimukset, hyväveliverkostot, kabinettipolitiikka, juonittelut ja kontissa matkustamiset juurtuneet arkikieleen totuuksina. Nyt kun löydään pöytään vaatimukset avoimuudesta ja läpinäkyvyydestä, kontrasti on aika jyrkkä. Ovatko avoimuus, rehellisyys ja julkisuus päätöksenteossa vain sanahelinää. Niin kauan ne ovat kuin käytännöt jatkuvat ja niin kauan kuin yksilöt sen sallivat itselleen, ne jatkuvat.

Toistemme kunnioittaminen on vaativa hyve. Kohtaamme toisamme erilaisissa rooleissa, mutta kysymyksessä on aina sama ihminen, jolla on ihmisarvo. Isäni opetti, että katso aina tasaltasi ihmistä silmiin. Asema tai arvo eivät saisi vaikuttaa toimintaamme ja ylemmässä virka-asemassa olevan ihmisen pitäisi arvioida samalta tasolta alaistaan. Arjen yhdenvertaisuuden opettelun voisi aloittaa sillä, että tervehtii tuntemiaan ihmisiä asemaan katsomatta.

Eettiset säännöt edellyttävät siistiä käytöstä. Mutta nyt tämä vatulointi seksuaalisesta häirinnästä on mennyt mahdottomuuksiin. Se on samaa sarjaa kuin ”Saako koulussa laulaa ”Suvivirttä” tai onko ”Naisen perään katsominen” törkeää seksuaalista häirintää. Naisen ja miehen seksuaalista jännitettä ei saa minkään etiikan lakien mukaan tulkita epäasiallisuudeksi. Jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava.

Myös kunnan tulee bisneksissään aina miettiä, ovatko yhteiskunnalliset hyödyt haittoja suuremmat. Tarkoitus ei pyhitä keinoja. Kaupungin maine menee yhtä helposti kuin yritysten imago väärillä päätöksillä. Pitää muistaa, että vastuullisuus ja luotettavuus ovat kilpailukeinoja, joita tulee vaalia.Liiketoiminnassa ei pidä lipsua eettisissä periaatteista.”

Esa Kanerva

Paljon puhetta - vähän villoja

                                                                                                                                  

                                                                                                                    9.11.2017

Ensi maanantaina valtuusto kokoontuu talouslukujen pariin. Kokous alkaa jo klo 9 ja päättynee, mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, seuraavan vuorokauden puolella. Eihän tämänpituisessa kokoustamisessa mitään järkeä ole, mutta demokratia siinä pilkkaa tekijöitään. Äänestystä toisensa jälkeen ja puheenvuorojen toistoa. Kokouksessa riittää esiintyjiä ja valtuutettujen päässä lennokkaita ajatuksia. Puheissa ei tarvitse olla järkeä, puhumattakaan taloudellisten realiteettien tunnistamista, äänestäjlle esittäytyminen on tehtävä ja se on se pointti. Toisaalta kyllä äänestäjät tunnistavat tyhjän höpöttäjät. Sellainen valtuutettu aloittaa yleensä yleisön ”nuolaisulla” ja kertoo, että täällä on pidetty hyviä puheenvuoroja. Sitten mennään muutamalla lauseella itsekehun puolelle ja mainoslauseeseen.” Itse olen jo monta vuotta sitten ottanut asian esille.” Seuraavaksi toistetaan jo moneen kertaan todetut asiat. Kaunis hymy vielä kameralle ja kaikki on taas hyvin. Ahkeruuden imago on kiillotettu ja omaa sielua lämmittää. Näin näitä veronmaksajien asioita hoidellaan, hän ajattelee, ja hyvin, varsinkin minä.

Tampereen talous ei noitumalla parane eikä menoja lisäämällä. Huhuina on kuultu, että koalitio narisee ja paukkuu kuin jäät keväällä. Toverit vasemmalla ovat kuulemma pistäneet ranttaliksi ja puhkuvat toimintatarmoa keksimällä menolisäyksiä, mutta eivät rahoitusta. Kuten olen todennut, tämä vuosi on aika ratkaiseva koko poliittisen orkesterin koossa pysymisessä. Ketään tämä Lylyn talousarvioesitys ei jätä hoitamatta eikä lapsia opettamatta. Eikä antamatta mitään muutakaan kunnan peruspalvelua. Äänestäjille on myös luvattu hoitaa talous kuntoon neljässä vuodessa. Menneitten vuosien ”namurahapussi” on nyt kiinni ja mikään puolue ei saa sitä avata. Budjetti on kokonaisuus.

Perussuomalaisille kuuluu nyörä kiitos tähän astisesta. He ovat pitäneet kiinni sovitusta. Toivottavasti vielä näin tapahtuu maanantainakin. Lupaan kirjata kokouksessa kaikki tulopohjaa vahvistavat esitykset paperille. Ja lupaan kannattaa kaikkia niitä. Ellei niissä aleta mennä mahdottomuuksiin tai ”Pelle Pelottoman” reviirille. Lasketaan sitten maanantain kokouksen jälkeen, kuinka monta niitä tuli.

Olen miettinyt, että aivan ratkaisevaa on edelleen työttömyyden hoito. Työpaikkoja löytyi aluksi rivakkaa tahtia. Nyt on meno tasaantunut ja osittain seisahtanut. Työttömyyden kova ydin on jäljellä. Yli 1000 päivää työttömänä olleita on liikaa. Ilmeisesti heitä ei auta tavalliset työllistämistoimet, vaan on tehtävä jotakin uutta ja uudella tavalla. Työttömyys maksaa ja kunta menttää verotulot eikä saa mitään vastinetta Kelalle maksettavista työmarkkinatuen kuntaosuuksista. Tälle on tehtävä jotakin. Kaupunki voisi käyttää rahan hyödyllisemmin yhteistyössä yritysten kanssa työntekijän osaamisen päivittämiseen yrityksen tarpeita vastaaviksi. Tukikauden ajan työtön voisi kouluttautua työpaikalla ja tavoitteena tulisi aina olla vakituinen työpaikka. Tähän olisi yritystenkin sitouduttava ja vain perustellusta syystä työsuhdetta ei tarvitsisi jatkaa. Järjestely edellyttää yhteistyökumppaneilta sitä, että yrityksen asioitten tulee olla kunnossa ja velvoitteet hoidettu sekä työolot asianmukaiset.

Verojahan ei nosteta ensi vuonna ja koiratkin saavat olla karhun kynistä rauhassa. Uutena maksuna aletaan periä hulevesimaksua julkisoikeudellisena maksuna, ei kiinteistökohtaisesti. Se on herättänyt paljon keskustelua ja närästystä. Maksu liittyy lainsäädäntömuutoksiiin ja sen kustannukset ovat ollut eriteltynä Tampereen Vedessä jo vuodesta 2015 alkaen. Maksu on ollut leivottuna jätevesimaksun sisään. Nyt se eriytetään lain vaatimuksesta. Osaltaan maksu on hillinnyt jäteveteen kohdistuneita korotuspaineita. Pitää muistaa Sulkavuoreen rakennettava n. 300 miljoonan euron uusi jätevedenpuhdistuslaitos. Veronmaksajat senkin maksavat tavalla tai toisella. Hyvä hanke ja vuosisadan ympäristöteko.

Jos valtuusto hyväksyy muutetun ensi vuoden talousarvion, se menee pakkaselle vielä lisää päätyen lähes 22 miljoonaa euroa alijäämaiseksi. Valtuustolle esitetään lisäbudjettia sosiaali- ja terveyslautakunnan menoihin. Tarve olisi varmaan isompikin, mutta päätösesitys on 31 miljoonan lisäys. Lautakunta miettii tapoja päästä budjetin raameihin tämän rahan ja sopeuttamistoimien avulla. Vaadittu kuluvähennys on pieni verrattuna yli 600 miljoonan toimintakatteeseen.

Maanantain kokouksessa hyväksytään kaupungin strategia vuoteen 2030 asti. Se sisältää kaupungin pitkän aikavälin tavoitteet. Tampereen strategian visio on ”Tampere-sinulle paras”. Strategia toteuttaa pormestariohjelmaa, mutta ulottuu yleispiirteisemmin kauas tulevaisuuteen. ”Sotasuunnitelmalla” tavoitellaan yhteiskunnallisia vaikutuksia, jotka näkyvät kuntalaisten hyvinvoinnissa, kaupungin elinvoimassa ja kilpailukyvyssä sekä tasapainoisesta taloudesta ja aktiivisesta omistamisesta.

Esa Kanerva

Pyhäinpäivän tunnelmissa

                                                                                                                                     5.11.2017

Kävin Pyhäinpäivänä isäni haudalla. Kalevankankaalla muistokivi odotti minua vähän nuhjuisessa kelissä. Aiemmin istutetut kanervat punoittivat ja veljeni tuoma kynttilä paloi. Haudalla käydessä aina jotakin liikahtaa mielessä. Silloin palaa muistiin ihmisen elämän ajallinen rajallisuus. Päässä ajatus kertaa isän kanssa vietetyn elämän ja enimmäkseen pulpahtaa pintaan mukavat muistot. Klasussa päähän päntätty ”lentävä lause”; Elämä lyhyt, taide pitkä, napsahtaa päähän. Tottahan lause ja sen sisältämä sanoma on. Omasta lapsuudesta ja isän miehuudesta ei ole aikaa kuin heinäsirkan hyppy maailmakaikkeuden ajallisuudessa. Niin nopeasti ja lujaa elämä on kulunut. Isän kuolemastakin alkaa olla kymmenen vuotta ja syntymästä lähes sata vuotta. Ihminen taitaa olla kuitenkin ainoa Luojan luoma, joka tajuaa oman kuolevaisuutensa. Ihmetyttää, kuinka vähän me keskustelemme keskenämme kuolemasta eläessämme. Miksi ihmeessä?

Ihmisen sisään ja tajuntaan on rakennettu elämää suojelevat mekanismit. Vain poikkeustapauksissa ihminen tappaa itsensä. Kaikki tarrautuvat elämään yleensä kaikin voimin ja kuolema tuottaa suurta surua. Oman kokemukseni mukaan ihminen ei juuri ajattele elämänsä päättymistä ennen 50 ikävuotta. Pikkulapsi ja teini eivät hahmota kuoleman lopullisuutta ja siksi nuoret itsemurhan tehneet kuolevat useimmiten ”vahingossa”.

Ihmisellä on mieleen rakennetut puolustusmekanismit työntävät kuoleman ajatuksen pois arkipäivästä. Vaikka aikuisella ihmisellä on melko selkeä käsitys kuolevaisuudestaan, sen ei anneta häiritä. Ajatuskin siitä työnnetään mielen viimeisimpään sopukkaan ja unohdetaan. Kun ei asiaa ajattele, ei koe ahdistustakaan. Olisiko sitten tarpeen pohtia omaa kuolemaansa? Kyllä ja ei. Moni teko ja paha sana varmaan jäisi tekemättä ja sanomatta, jos tietoisuus oman persoonan haavoittuvuudesta olisi tiedostettu. Toisaalta ei kuolemaa tarvitse pelätä tai jatkuvasti painiskella sen ajatuksen kanssa.

Onhan ihmisen elämä ajatuksellisesti aika raakaa. Syntymän hetkestä lähtien tiedetään, että olet kuoleva. Hetki ja aika on arvoitus. Elämän lopputulos on kuitenkin varma. Mitä sitten kuoleman jälkeen? Ateenalainen ajattelija Aristoteles selvitti oppilailleen muutama sata vuotta ennen ajanlaskumme alkua jotenkin näin. Jos kuolema on, kuten monet uskonnot väittävät, ihmiselle paratiisi, niin mikä minun on kuollessa. Toisaalta jos kuolemani jälkeen elämäni on unen kaltaista lepoa, kuolen mielelläni. Entä jos elämän jälkeen ei ole mitään. Mitä pelättävää siinä on? Miten ihmisen olisi sitten parasta kohdata väistämätön?                                                                                                                   

Ymmärrys lisää tuskaa ja asian käsittely ahdistaa. Se taitaa kuitenkin olla parasta siedätysterapiaa ihmispololle. Nosta rohkeasti kuolema keskusteluun ja revi asia diskuteeraten ystäviesi kanssa kappaleiksi. Alkaa heti helpottaa, uskalsinpa tunnustaa pelkoni! Kaikkia pelottaa kuin sodassa sotilaita. Pelko voidaan voittaa, jos kuolevaisuus ja ihmisen tuska nostetaan puolustusmekanismien takaa tietoisuuteen. Se myös kasvattaa ihmistä vahvemmaksi ja nöyremmäksi. Positiivisella tavalla nöyräksi, ei nöyristelijäksi.

Kun kirjoitan, että omissa hautajaisissani saa iloita ja jopa ottaa konjakkihömpsyt, niin sitä saatetaan pitää rienauksena. Miksi syntynyttä lasta juhlitaan? Myös hyvän elämän päättymistä saa kiitollisena juhlistaa, miten kukin haluaa. Ihminen menee pois, mutta hänen kätensä jälki ja elämäntyö jäävät! Jokainen ihminen jättää jälkensä tähän maailmaan ja nimenomaan erilaisen jäljen. Se on lohdullista!

Esa Kanerva

Persujen meininkiä uusiksi kesäkuulta

                                                                                                                   2.11.2017 2017

Yleisön pyynnöstä julkaisen uudestaan blogini kesäkuulta heti persujen puoluekokouksen jälkeen. Ei tarvittu Lauri Nuermen tutkivaa journalismia, vaan kaikki oli arvotonta näytelmää. Ja pääministeri Sipilä puhui muunneltua totuutta.

"Jyväskylä muistetaan paitsi Vihreitten uudesta puheenjohtajasta Touko Aallosta niin perussuomalaisten esittämästä teatterikappaleesta, jonka nimi oli puoluekokous. Kesäkuun 10. päivä muistetaan suomalaisessa politiikassa samalla tavalla kuin maailma muistaa kesäkuun 6. Normandian maihinnoususta. Tapahtumien mittakaava on tietysti erilainen, mutta kummassakin tapauksessa pitkien ja huolellisten valmistelujen jälkeen hyökättiin valtavalla voimalla vastapuolen kimppuun. Samalla jaettiin kortit uudestaan ja syntyi uudet valtarakenteet. Soini kynittiin vallasta niin, että höyhenet pöllysivät. Hänen synnyttämänsä rakas puolue riistettiin väkivaltaisesti häneltä eikä häneltä kyselty etuoikeutta lempilapseen. Soinille kävi kuin vanhemmille, lapsesta on jossakin vaiheessa luovuttava ja yleensä lähtö tapahtuu enemmän tai vähemmän ovet paukkuen.

Soini tiesi, että Halla-aho voittaa Sampo Terhon. Hän aavisti sen jo tehdessään päätöksen puheenjohtajuudesta luopumisesta. Hän ei voinut olla tietämätön jo vuosia kestäneestä junttauksesta puolueessa. Hänelle oli aikaa miettiä vallanvaihtoa sekä pohtia seuraavat siirtonsa. Soini oli saanut haluamansa. Yhden kansanedustajan puolueesta oli tullut iso vaikuttaja ja hallituskelpoinen. Ulkoministerin pesti kruunasi kaiken. Koska valtaa ei voi pitää ikuisesti ja varteenotettava haastaja oli löytynyt, Soini ei halunnut uhrata itseään Halla-ahon kilpakumppaniksi. Hän aavistii häviävänsä, jos joutuisi kilpasille Halla-ahon kanssa. Kenttä ei hallituksen toimia ollut hyväksynyt ja kuntavaaleissakin tuli turpiin. Siksi hän valitsi ja valjasti Sampo Terhon Jyväskylässä teurastettavaksi. Ja takataskussa oli suunnitelma Jussin Halla-ahon jälkeiseen aikaan. Se ei ollut suunnitelma B, vaan suunnitelma A.

Timo tykkäsi arvostetusta ulkoministerin pestistä ja viihtyi kansainvälisessä kermassa. Hoiti hommansa toistenkin mielestä kohtuullisen hyvin. Hän janosi työn jatkoa, koska aikaa olisi pari vuotta enemmän pohjustaa seuraavaa uraa ja antaa näyttöjä osaamisesta. Ulkoministerin työstä siirtyminen olisi helpompaa kuin tavalliselta kansanedustajan pallilta. Soini on vielä nuori mies poliittisena uraohjuksena, jos terveyttä riittää. Rahaa hän tuskin enää lisää tarvitsee.

Shakki ja matti. Soini pelasi ja puhui 20 luotettua kansanedustajaa taakseen toteuttamaan seuraavan liikkeen. Hän on mies, joka ei antaisi periksi tai muistaisi poliittista kostoa. Sipilä se vasta vasta näytelmän esitti. Ennalta sovitusti lentokone perseen alle ja Saulin luokse Kultarantaan muka hallituksen erokirje taskussa. Sitten Simon lähettää multimediaviestin ja valokuvan paperista, jossa ilmoittaa ryhmä-kahdenkymmenen syntymisestä. Turussakin oli hienosti järjestetty lehdistötilaisuus, jossa kerrottiin hallituskriisin olevan ohi. Niinistökin oli sitä mieltä, ettei tätä performanssia kukaan uskonut ja sanoi, että hallitus olisi joutanut kaatua. Uusi Vaihtoehto putkahti siis maailmaan kuin lapsi kahdeksan lasta synnyttäneeltä äidiltä. Kaikki sujui kuin rasvattu ja soitanta meni nuottien mukaan.

Oikeastaan kummatkin puheenjohtajat, entinen Soini ja uusi Halla-aho aliarvioivat toinen toistaan. Halla-aho näytti jollakin tapaa yllätetyltä ja Soinille tuli kenties yllätyksenä Jyväskylän kokouksessa saatu jäänkylmä kohtelu ja halveksunta. Jussi ei ehkä uskonut sitä, että Soini myy aatteensa ja puolueensa rippeet Keskustalle ja Kokoomukselle. Hän teki kuitenkin tämänkin saadakseen jatkaa ulkoministerinä ja pelastaakseen muut ministerikaverinsa. Apupuolueen asema on tunnetusti koiran virka ja hallitus voi hyvillä mielin jatkaa entisä oikeistolaisempaa politiikkaa.Timon porukasta ei tarvitse enää välittää.Tämä ryhmä ei hallituksesta enää mihinkään lähde, ei vaikka ovea näytettäisiin. Vähiin jävät ne persoonat ja kansanedustajat, jotka tulevissa vaaleissa pestinsä uusivat. Sääliksi käy ryhmän uutta vetäjää Simon Eloa, joka höynäytettiin operaatioon mukaan lupaamalla näyttävä asema ryhmässä. Miehellä tuntuisi kuitenkin olevan supliikkia ja järkeä toimia ihan rehellistä politiikkaa tekevässä puolueessakin.

Halla-ahon rähinäryhmälle käynee jonkin verran paremmin. Suomessa on potentiaalia ja tilausta hyökkäävälle ja äärioikeistolaiselle puolueelle. Kansa eriarvoistuu hallituksen politiikalla, jossa osallisena ovat soinilaiset. Halla-aho vastaavasti hyötyy kansan pahasta olosta. Syylliseksi on helppo löytää eriväriset ja vieraasti puhuvat ihmiset. Varsinkin kun tohtorismies Jussi niin sanoo. Esimerkiksi hallituksen sosiaaliturvan leikkaukset ja indeksileikkaukset ovat liian vaikeita asioita pohdittavaksi ja mieltää syyksi omaan ahdinkoon. Mikä perkeleen indeksi, herrojen höpötyksiä.

”Kyllä reki varsan opettaa”, sutkautti Soini. Niin varmaan perussuomalaisten kummallekin osapuolelle. Soinikin on tehnyt virheitä, avasi selustansa Halla-aholle. Tuli niin mukavuudenhaluiseksi, ettei itse lähtenyt ehdolle europarlamenttiin vuonna 2014. Jussi käytti aikansa Euroopassa puolueen valtaamiseen. Mikään ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Soinin nimi on osa Suomen poliittista historiaa."

Esa Kanerva

Pekka Anttila on ehdokkaani Kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi

                                                                                                                       2.11.2017

Anttilan Pekka on kovan luokan osaaja. Hän on ollut elämänsä sosialidemokraattisessa liikkeessä ja Tampereenkin kunnallispolitiikassa vuosikymmeniä. Pekan persoonaan kuuluu tietty vaatimattomuus eikä hän ole jatkuvasti tyrkyttämässä omaa minäänsä ympärilleen. Ihminen, joka tietää osaavansa politiikan ja ymmärtävänsä yhteiskunnan koneiston toiminnan ei tarvitse epävarmuuttaan peittääkseen olla joka paikassa kukkona tunkiolla. Häneen luotetaan ja siksi hänellä on valittu tärkeisiin luottamuspaikkoihin nimenomaan ammattitaitonsa johdosta. Pekka haluaa kehittää Kunnallisjärjestöä keskustelevampaan ja kuuntelevampaan suuntaan. Politiikan tekeminen on nykyään nopeita päätöksiä vaativaa, mutta hänellä on näkemys siitä, että prosesseja hiomalla voidaan toteuttaa laajaa demokratiaa ja osallistamista.

Tampereen Sosialidemokraattisella Kunnallisjärjestöllä on ollut herraonni ja loistavia puheenjohtajia. Atanas Aleksovskin vetäessä raskaitten kausien jälkeen henkeä, Pekka on oikeastaan ainoa ihminen, joka kykenee vaivattomasti astumaan hänen saappaisiin. Ei tarvita pitkiä perehdytyksiä, koska hän ollut pitkään Kunnallisjärjestön hallituksessa. Talous on myös hänen leipälajinsa ja järjestötyössä on uskottu pitkälti nämä asiat hänen vastuulleen.

Muutama sana on paikallaan Anttilan Pekan henkilöhistoriasta. Hän on avojalkainen Tamperelainen. Lapsuuteni ensimmäiset vuodet kuluivat Petsamossa Koljontiellä. Ne olivat nuorelle miehenalulle ikimuistoisia aikoja.

Pekka on viisihenkisen työläisperheen keskimmäinen lapsi. Isä elätti perhettä tekemällä kirvesmiehen töitä Aaltos-yhtymälle, joka oli silloin merkittävä työllistäjä Tampereella. ”Elimme niukkaa ja vaatimatonta elämää, mutta kaikki eväät olivat yhteiskuntakelpoiseen elämään”, Pekka kertoo. Työelämässä hän on toiminut Auto- ja konekeskuksen korjaamolla korjaamoesimiehenä. Lisäksi hän toiminut yksityisenä yrittäjänä viisi vuotta 80-luvun lopulla, josta hän sai paljon työkokemusta asiakastyöstä ja se on ollutkin ”yksi elämäni parhaimpia koulujani”, Pekka toteaa. Ennen eläkkeelle jäämistään Pekan ura yleni Tampereen Infran Kehittämisryhmässä työympäristösuunnittelijaksi ja työsuojelupäälliköksi sekä vs. kehittämispäälliköksi. Lisäksi hänen vastuulle kuuluivat Infran riskienhallintavastaavan tehtävät sekä turvallisuuskoulutukset.

Anttilan Pekka on urheilumies ja itsekin ollut aktiiviurheilija. Mikä tärkeintä hän on kunnostautunut politiikassa. Tässä muutamia poimintoja hänen urastaan:

• Toveriseuran johtokunnan jäsen
• Kunnallisjärjestön hallituksen jäsen
• Kunnallisjärjestö edustajiston jäsen
• Pirkanmaan SDP piirikokousedustaja
• Valtuustoryhmän jäsen (läsnä ja puheoikeus)
• PSHP- valtuuston jäsen
• PSHP – tarkastuslautakunnan vpj.
• Tuomi logistiikan hallituksen puheenjohtaja
• Ateljee talojen hallituksen jäsen
• Pirkanmaan Pelastuslaitoksen neuvottelukunnan pj.
• Sisä-Suomen poliisien neuvottelukunnan jäsen
• Kutsuntalautakunnan varajäsen
• Tampereen kaupungin vakuutuskassan hallituksen varajäsen

Ehdotan, että kaikki lähtevät tekemään vaalityötä Pekan puolesta Tampereen Sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön puheenjohtajaksi. Saamme hänestä vankan, osaavan ja tarmokkaan puheenjohtajan Atson jälkeen!

Esa Kanerva