15.12.2017
Viime yönä heräsin jo kello kolmelta aikaeron johdosta. Tulimme kotiin eilen illalla lähes vuorokauden matkustamisen jälkeen. Matka sujui ongelmitta lähes minuutilleen Helsinkiin asti. Sitten Paunun Masin bussi oli yli tunnin myöhässä Pitäjänmäellä tapahtuneen ketjukolarin vuoksi. Odotimme sitä sitten Keimolan portissa. Juhlistimme vaimon tulevia pyöreitä vuosia hieman etukäteen ja kävimme Intian Goalla. Jörn Donneria mukaellen rahan säästäminen matkustamiseen kannattaa aina. Tavaraa ei saa täältä ikuisuuteen mukaansa, mutta muistot ja kokemukset ovat vientitavaraa tuonpuoleiseen. Ihmisellä on ollut kai ikiajoista lähtien jonkinlainen perustarve lähteä seikkailemaan ja nuuskimaan ympäristöään. Matkailussa toimii myös kontrastin laki. Omaa kotiaan ja kotimaataan voi verrata johonkin. Palatessa huomaa, kuinka hyvin meillä asiat ovat. Hyvä havainto on myös se, että kaikkialla muuallakin eletään, mutta eri tavalla kuin me. Eivätkä meidän tavat ja tottumukset välttämättä ole ainoita ja oikeita. Onnellisuutta voi saavuttaa vähemmälläkin touhulla ja hitaammin.
Yhtä kaikki, maailman yhteiset ongelmat ovat todella maailman kaikkien ihmisten ja maitten ongelmia. Väestö kasvaa. Etenkin Intiassa ilman sosiaaliturvaa elävät ihmiset rakentavat oman vanhuutensa turvan lapsien varaan. Mitä enemmän sinulla on etenkin poikalapsia, sitä todennäköisempää on, ettet näe vanhuudessa nälkää tai joudu kerjuulle. Tämä ilmentyy väestön liikakasvuna ja ylikansoituksena. Väkeä on nyt Intiassa n. 1,3 miljardia ja todellista määrää ei tiedä kukaan. Maa ei kykene huolehtimaan tällaisesta väestömäärästä, ruokaa ei ole riittävästi kaikille. Nykyisin maata piinaavat ilmaston lämpenemisestä aiheutuvat toisaalta kuivuus ja toisaalta liiat sateet. Suurin osa väestöstä asuu maaseudella hyvin karuissa olosuhteissa vailla mitään nykyaikaisia mukavuuksia sähköstä puhumattakaan. Liikakansoitus isoissa kaupungeissa on valtavaa. Kaikille ei riitä edes kattoa tai pressua pään päälle. Siltojen aluset ja slummit ovat miljoonien koti. Tulevaisuudessa uhkaa entistä pahempi ruokapula. Väittävät, että geenimanipuloidut kasvit olisivat ainoa maan pelastus totaaliselta nälänhädältä. Kiina ruokkii jo omaa väestöään tällä tekniikalla.
Karkea ihmisten välinen eriarvoisuus on silmiinpistävää. Eliitti asuu korkeitten muurien takana linnoissaan ja köyhä kansa osin ihan heitteillä. Slummeissa ei ole ihmisoikeuksia eikä lakia. Tai on viidakon tai slummien lait. Kukin pyrkii elämään niin kuin pystyy ja sortaa toista niin kuin osaa. Fyysisen voiman laki pelaa ja naiset sekä lapset kärsivät. Ei mitään infraa, vettä tai likaviemäriä. Rotat ja syöpäläiset ovat ainoita ysräviä, jotka eivät jätä. Kun joku tappaa toisen, suku kostaa, jos pystyy. Riisiä syödään ja se on pääasiallinen ravinnon lähde. Kaikille ei riitä sitäkään ja lapsia kuolee ruuan puutteeseen ja tauteihin.
Turistialueella, kuten Goalla asiat ovat hivenen paremmin. Kerjäläisyyttä on, mutta ihmiset voivat kohtuudella. Pyrkimystä jonkinlaiseen infran rakentamiseen on, mutta pahasti tökkii etenkin jätehuolto. Joka puolella on roskaa ja mädäntyvää jätettä. Lehmät kulkevat kadulla ja etsivät jäteastioista ruokaa, kaatavat niitä ja paskovat paikat. Sähköä tulee milloin tulee ja katkokset ovat jokapäiväisiä. Meikäläisittäin puhdasta vettä ei tule, vaan paljon sitä ostetaan pullotettuna tuotteena, globaalia bisnestä sekin. Jätevesien puhdistamisesta voi vain unelmoida. Meri ottaa vastaan kaikki paskat ja saastuu päivä päivältä. Mahatautia emme saaneet, mutta toki tarkkana täytyy olla. Ruokaa myydään mm. kauppahallissa ja toreilla. Siellä on sanoin kuvaamaton löyhkä ja kärpäsiä. Etenkin kalat sekä äyräiset tuntuvat ja näyttävät ihan mädäntyneiltä jo kalatiskillä.
Raksamiehiä kävi sääliksi. Aamulta kuudelta aloitettiin ja illalla 18 maissa pimeän tultua lopetettiin. Ja sitten rakennustyömaan viereen kyhättyyn pressuleiriin nukkumaan. Yöllä varmaan käy kuhina, kun rotat ja itikat iskevät kiinni. Sitkeitä ja laihan lihaksikkaita miehiä ovat. Naisiakin on työssä apulaisina. He kantavat vatilla päänsä päällä hiekkaa sementin tekijöille. Kura tehdään kyllä jo sähkömylyllä eikä käsin. Muuten rakentamistekniikka on samankaltaista kuin meillä viisikymmetentäluvulla. Vasaralla naputellaan ja elementtejä ei tunneta. Väkeä rakennustyömaalla on kuin vilkkaalla torilla. Työsuojelua ei ole, rakennustelineet rakennetaan bambusta ja turvköysiä ei tunneta. Kun yksi mies putoaa, tulee kaksi tilalle. Tuskin leski saa korvauksia.
Matkailija nauttii alhaisesta hintatasosta. Mielestäni on parasta kehitysapua käyttää siellä runsain määrin palveluita ja maksaa avokätisesti. Hyvä ammatti mies tienaa n. 5 euroa päivässä ja monien on tyytyminen euroon tai kahteen. Riisi maksaa kilon kymmenen senttiä ja hedelmät ovat saman hintaisia. Kympillä elää länsimaisittain herroiksi päivän. Itse vuokraamamme asunto maksoi 15 euroa vuorokausi. Oli oikein ilmastointi makuuhuoneessa. Viidellätoista eurolla voi ottaa taksin käyttöönsä päiväksi ja lähteä vaikka kauemmaksi uimaan. Kuski odottaa ja on tyytyväinen, kun on työtä.
Matkailija nauttii alhaisesta hintatasosta. Mielestäni on parasta kehitysapua käyttää siellä runsain määrin palveluita ja maksaa avokätisesti. Hyvä ammatti mies tienaa n. 5 euroa päivässä ja monien on tyytyminen euroon tai kahteen. Riisi maksaa kilon kymmenen senttiä ja hedelmät ovat saman hintaisia. Kympillä elää länsimaisittain herroiksi päivän. Itse vuokraamamme asunto maksoi 15 euroa vuorokausi. Oli oikein ilmastointi makuuhuoneessa. Viidellätoista eurolla voi ottaa taksin käyttöönsä päiväksi ja lähteä vaikka kauemmaksi uimaan. Kuski odottaa ja on tyytyväinen, kun on työtä.
Ei siellä ihmiset valita. Ovat ystävällisä ja elävät hetkessä. Buddhalainen tai hindulainen uskonto lähtee periaatteesta, ettei kannata murehtia, pahalla mielellä elämä menee hukkaan. Varkaita ei juuri ole eikä kaupassakaan yleensä petetä. Hienoja ja ihailtavia ihmisiä ovat kaikki. Näyttävät tunteensa ja matkailijakin voi tuntea aitoa ystävällisyyttä. Elämän asenteessa meillä olisi paljon opittavaa. Perille pääsee hitaamminkin ja kaikkeen ei tarvita rahaa. Iloita voi vähästäkin ja juuri siinä hetkessä.
Esa Kanerva
Esa Kanerva
