9.1.2018
Kyläilin Kainuun Taipaleen kylässä lähellä Suomussalmea Loppiaisena. Sain omakohtaisesti kokea, kuinka vahvasti nyky-yhteiskunta toimii sähkön varassa. Sähkövirran puuttuminen jopa viikoksi halvaannuttaa arkielämän. Syrjäselkosilla on onneksi varuduttu helloilla ja leivinuuneilla kylmyyteen. Kaikki muut nykyiseen elämänmenoon liittyvät laitteet lakkaavat toimimasta. Vesiklosetin huuhtelukin tuottaa päänvaivaa, koska kaivon vesipumput toimivat sähköllä puhumattakaan pyykinpesusta. Sähköhellan ja mikroaaltouunin puutteeen huomaa varmasti. Tenulla ja retkikeittimellä kokkailusta on eksotiikka kaukana. Kynttilän valo luo tunnelmaa. Rajansa siinäkin, koska valoa tarvitaan pimeydessä joka paikaan. Nämä murheet ovat tavallisen kotitalouden ongemia. Entä mitä tekevät karjatilalliset ja yrittäjät. Lypsykoneet ja muut masiinat käyvät verkkovirralla, jota ei saada. Armeijalta haalitaan agregaatteja, jotta eläimet saataisiin lypsettyä. Yrittäjä joutuu kävelemään kädet taskussa ja liiketoiminta on pysähdyksissä. Mikä on Suomen huoltovarmuuden tila tällä hetkellä?
Tilanne taitaa olla se, että arvosanaksi tulee korkeintaan tyydyttävä. Sodista on liian kauan aikaa ja hyvät ajat ovat kestäneet kymmeniä vuosia. On tuudittauduttu siihen, että tällainen maailman meno jatkuisi hamaan tappiin. On monia muitakin syitä olla huolissaan kuin luonnon aiheuttamat ongelmat ja sähkön puutte. Perinteisesti yhteiskunta on tukeutunut valtion omiin laitoksiin ja puolustusvoimiin. Huoltovarmuuskeskus on huolehtinut järjestelmän organisoinnista ja ollut toimijana. Nyt on pakko kuitenkin huoltovarmuutta tehdä yhteistyössä markkinoitten ja liikeyritysten kanssa. Valtiolla ei ole enää kaikkea sellaista osaamista tai tuotantoa hallussa, joilla yhteiskunta saataisiin pyörimään. Liikeyritysten riskien hallintaan ei taas kuulu huoltovarmuuden ylläpito, joillon tasapainoileminen yritysten ja valtion intressien välillä on välttämätöntä.
Meidän arki pyörii tietojärjestelmien varassa. Kainuussakin huomattiin kännykköitten ja tietokoneiden hyytyminen. Linkkitornien varasähköjärjestelmät toimivat vain muutaman tunnin akkujen varassa. Hätäkeskuspuhelut eivät paikoin toimineet ja silloin on jo aika huonosti asiat. Rakas televisiomme vaikeni ja radiohin piti muistaa ostaa paristot. Nämä ovat vain yksittäisen ihmisen ongelmia. Isossa laajuudessa tietoverkkokatkokset suorastaan horjuttavat yhteiskuntaa. Ajatellaan vaikka teollisuuden toiminnanohjausjärjestelmiä, kunnallista infrastruktuuria ja pankkijärjestelmää. Toisin sanoen vakavissa vikatilanteissa on mahdollista yhteiskunnan pyörien seisahtuminen. Kunnallisten palvelujen stoppaaminen sähkön puutteesta tai tietojärjestelmien halvaantumisesta ei ole pieni juttu. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei hanasta tule vettä, likavesi ei kulje eivätkä kiinteistöt lämpiä.
Mikä olisi avuksi nykyiseen tilanteeseen? Kainuussa varmasti opittiin tästä shokista, että kannattaan luottaa omaan apuun. Varavoimalaitteet myytiin hetkessä loppuun ja jokainen kynnelle kykenevä sen jatkossa hankkii. Pysyy edes pakasteet syötävinä sähkäkatkosten aikana. Rinnakkaislämmitysjärjestelmät nousivat arvoon arvaamattomaan. Teleyhtiöt varmasti pannaan miettimään, millä keinoin varasähkövoima riittää katkosten ajaksi. Sähköyhtiöitten maakaapelointiin varmaan tullaan satsaamaan enemmän, kun lasku tästä katastrofista niille selviää.
Valtion ja kuntien toiminnassa pitäisi huoltovarmuuteen pistää uusi vaihde päälle. Kaikkeen ei voi varautua, mutta parhaansa voi tehdä etukäteen. Halpaa varautumista on harjoittelu, johtovastuitten ja kokonaisuuksien hallinnan varmistaminen etukäteen. Pelastuslaitos otti johtovastuun Kainuussa ja Puolustusvoimat paikkasi siellä pahimmat riskit.
Kuntien pitää nyt heti tehdä oma osuutensa ja varmistaa kansalaisten turvallisuus joka tilanteessa.
Esa Kanerva
