23.1.2018
Vanhemmat kieltäytyvät rokotuksista ja juottavat lapsilleen terveellisyyden nimissä jopa myrkyllisiä aineita. Kuuluuko tällainen menettely, yltiöyksilöllisyys ja kaikkivoipaisuus tähän päivään? Lääkärien ja tieteen asiantuntemus kyseenalaistetaan ja "kyllä minä tiedän"-periaate jyllää. Omalta uraltani en muista tunnistaneeni tällaista ilmiötä, uskonnon ja uskonnolliset rituaalit parantamiskeinona kylläkin. Mistä tässä voi olla kysymys?
Naapurissamme Ruotsissa syöpäsairaita, raskaana olevia ja alle 8-vuotiaita lapsia ei voi hoitaa kuin henkilö, jolla on lainmukainen terveydenhuollon koulutus. Pitäisikö meilläkin lainsäädäntöä uudistaa tähän suuntaan? Mielestäni yhteiskunnan tulisi voida puuttua ainakin siinä vaiheessa tilanteeseen, kun lapsen edun unohtuminen on ilmiselvää. Tai kun lapsen terveyttä suorastaan vahingoitetaan. Rokotuskattavuus on vakava asia. Yhdeksänkymmenenviiden prosentin kattavuus antaa suojan väestölle. Pohjanmaalla on alueita, jossa se on 70 prosentin luokkaa. Kysymyksessä on huomattava riski, koska paitsi lapset altistetaan tarttuville taudeille, niin väestössä on myös ihmisiä, joilla on heikko vastutuskyky. Tällaisia ovat vanhukset ja syöpäsairaat. Tuhkarokko lienee taudeista vakavin. Se saattaa aiheuttaa vakavia jälkitauteja, mm. aivokalvontulehdusta.
Kaikenlaisten "terveystuotteiden" ja hopeavesien juottaminen imeväisikäisille on edesvastuutonta. Pitää muistaa, että yhteiskunta kantaa viimesijaisen vastuun. Kun lapsi sairastuu myrkytykseen, julkinen terveydenhoito hoitaa ja kuittaa laskun hoidosta. Tuotteiden markkinointia tehdään internetissä ja somessa. Hopeaveden hyödyllisyydestä ei ole tieteellistä näyttöä, vahingollisuudesta sen sijaan on. Poliisi on aloittanut esitutkinnan eräästä tapauksesta. Myös Terveyden ja Hyvinvoinnin laitoksen lausuntoa odotellaan.
Ikävää on myös uskonnon avulla parantaminen silloin kun mukaan kuvioihin tulevat esirukouksia järeämmät keinot. Olen nähnyt potilaan ympärillä transsitilassa tapahtuneita "tansseja" ja taputteluja. Taustalla on soinut kiihkeä uskonnollinen musiikki ja jytkytys. Yleensä toimijat ovat kuuluneet ns. vapaisiin uskontokuntiin. Sairaalahenkilökunnalla ei ole juuri mahdollisuuksia puuttua näihin tilanteisiin.
Puoskarilakia on aikaisemminkin yritetty saada lainsäädäntöömme huonolla menestyksellä Yheiskunnalliseksi asiaksi vaihtoehtohoidot muuttuvat silloin, kun julkinen terveydenhoito joutuu paikkaamaan näistä hoidoista tai hoitamatta jättämisestä aiheutuneita sairauksia. Lainsäädännön tulee suojata lapsia vanhempien arveluttavilta päätöksiltä. Puoskarilaki tulisi säätää nyt, ettei mitään vakavampaa tilannetta pääsisi syntymään. Lisäksi terveydenhuollon ja uskomushoidot tulisi selkeästi erotella markkinoinnissa ja terveysneuvonnassa sekä hoitoon hakeutumisessa. Sosiaalinen media ja mainonta lienee sekoittanut muutamien vanhempien todellisuudentajun, netissähän eletään virtuaalimaailmaa, jossa elävää yksilöä ei saisi häiritä maallisen maailman tosiasioilla!
Esa Kanerva
