3.4.2018
Ennen internettiä olivat sanomalehdet ja kirjallisuus vahvoja tai oikeastaan ainoita, laajat massat tavoittavia, viestintävälineitä. Kansa luki kirjoja ja uskoi omia lehtiään. Kirjallisuus on ollut aina mahtava väline välittää lukijoille sanomaa ja tarinoita. Faktaa ja mielikuvitusta sekoittaen kirjailija saattaa luoda jopa omaa historiallista totuuttaan niin hyvin, ettei lukijan mieleenkään tule arvioida teoksen totuudellista arvoa. Kirja voi muokata ja muuttaa jopa arvoja ja asenteita. Täällä Pohjantähden alla on hyvä esimerkki kirjasta, jota suomalaiset ovat pitäneet pitkään historian oppikirjanaan. Torpparikysymyksen käsittelyn osalta olisi lukijan muistettava, että kirjassa on tältä osin totuutta vain siteeksi. Sisällissodan juhlavuosi ansaitsisi kuitenkin oikeata ja totuudenmukaista oman maamme historiamme käsittelyä.
Mikä lienee ollut Väinö Linnan päämäärä tehdessään omaa faktoista poikkeavaa historiankuvaustaan? Voisi kuvitella, että Linna kuitenkin tiesi oikean tapahtumien kulun ja niihin osallistujat. Motiivia voi arvailla ja yksinkertaisuudessaan se voisi olla se, että hän halusi tehdä vain oikeutta hävinneelle osapuolelle. Tai hän halusi tuomita ja asettaa voittajat häpeään. Vaikka hän pehmensikin kuvauksissaan voittaneen osapuolen julmuuksia, kenellekään ei jäänyt epäselväksi Väinö Linnan viestin sisältö ja ketkä saivat lukijan myötätunnon. Kaiken kaikkiaan porvaristo ja aateliset maalattiin kirjassa ajatusmaailmaltaan ja moraaliltaan synkin värein.
Itse torpparikysymys oli Pohjantähden ensimmäisen osan keskeinen juoni. Torpparien suojatonta ja huonoa asemaa ei kiistä kukaan. Torpparikysymys ei kuitenkaan ollut Suomen sisällissodan syy tai selitys, niin kuin Väinö Linna antaa ymmärtää. Torpparit eivät juurikaan osallistuneet vuoden -18 sotaan. Tai jos taistelivat, sotivat he molemmilla puolilla. N. 5000 kaatuneesta punaisesta kuoli rintamalla muutama kymmenen torpparia. Siis hämmästyttävän vähän. Jos tarkastellaan kokonaisuudessaan torpparikysymystä, sillä ei ole ollut sodan syttymiseen ja sen rintamajakoon mitään osuutta. Koskelan veljesten kaltaiset torpparit pysyttelivät suurimmaksi osaksi passiivisina sivustakatsojina.
”Täällä Pohjantähden alla”-trilogian henkinen ja asenteellinen vaikuttavuus on ollut suomalaisille valtava. Teoksella on ja on ollut myös poliittinen rooli. Ihmisen poliittisen kannan muodostumisessa vaaditaan esikuvia. Väinö Linna tarjosi niitä teoksessaan. Vuosikymmenet on kokonainen sukupolvi lukenut kirjaa maansa historiana, mutta samalla tiedon yleistäen se on joutunut harhapoluille historian tosiasioista. Kiistatta huonoon tai iljettävään kuvaan kirjassa saatetut roolihahmot, paronista ruustinnaan, edustivat kuitenkin sellaisia kansanosia, joilla on ollut kuitenkin oma merkittävä asema Suomen itsenäistymisessä.
Historiaa kirjoitetaan yleensä sotien voittajien ehdoilla. Vuoden -18 sotaa on parasta kutsua sisällissodaksi ja kapinaksi, koska sosialistit ryhtyivät aseelliseen kapinaan laillisesti valittua eduskuntaa ja hallitusta vastaan. Päätökset aseelliseen taisteluun lähtemisestä tehtiin pienessä piirissä ja hämärin keinoin. Toisaalta voittajien tekoja ei kannata kaunistella. Se oli maata hallitsevan luokan tekemä puhdistus epätoivotusta kansanosasta. Hennalan leirillä tapahtui myös suuri naistenmurha, jossa tapettiin 216 naista. Naisten tappaminen oli rodunjalostusta. Keskitysleirillä oli n. 300 lasta, nuorimmaiset vain muutaman viikon ikäisiä. Tästä ovat voittajat olleet hiljaa.
Väinö Linnan teos ”Täällä Pohjantähden alla” lopetti sisällissodasta vaikenemisen kulttuurin, mutta toisaalta repi auki kansakunnan arpeutuvia haavoja. Kuusikymmentäluvulla ei ollut voimia kansalliseen sovintoon eikä halua ymmärtää objektiivista historiatulkintaa. Vuonna 2018 voitaisiin yrittää rakentaa sellaista totuuskomissiota, joka voisi puhdistaa pöydän sadan vuoden katkeruuden jälkeen.
Esa Kanerva
