1.7.2018
Olen viettänyt kesälomaa hyvin perinteisesti. Kevät oli vähän turhankin kiireinen. Kelien puolesta on nyt sitten kelvannut rauhoittua ja katsella kesäistä maisemaa. Ei sille voi mitään, kyllä Suomi on kaunis maa. Veden läheisyys ja koivut rannalla, sellaisessa maisemassa silmä lepää. Mikään ei voita kesäistä ruokaa, uusia pottuja ja jotakin suolaista lisukkeeksi. Pistokastikekin riittää eli sulatetaan voita perunoitten päälle. Saunaan pitää päästä vaikka joka päivä, kiuasmakkarat ja kaljat saunan jälkeen kuuluvat jo perinteisiin. Politiikkakin tulee seurattua syrjäsilmin. Paljon on tapahtunut kotomaassa ja varsinkin ulkomailla. Suurin tapaus kotosalla lienee Soten karahtaminen kiville. Taas ollaan tyhjän päällä ja nykyiset terveyskeskukset uinuvat vailla mitään näkymää. Pahinta tässä lienee tavallisen kuntalaisen terveyteen kohdistuva uhka hoidotta jäämisestä.
Kesä sulkee osan tamperelaisista terveysasemista. Loput toimivat vajaateholla ja ajanvarausnumerokin on ylikuormitettu. Hallintokantelukin on kuulemma tehty siitä, että palvelut ovat laittomassa tilassa. Olen kirjoittanut aiemmin, että valtakunnallisesti koko lääkärijono-ongelma olisi hoidettavissa 300 miljoonalla eurolla. Se on suhteellisen pieni raha verrattuna siihen, että jo nyt soten valmisteluun on uponnut miljardeja. HUS:n toimitusjohtaja Aki Linden toteaa, että ” julkisen terveydenhuollon kokonaisuus on Suomessa hyvällä tasolla. Se ei ole umpikujassa, kuten on väitetty. Niinpä sote-uudistuksessa pitäisi jatkaa tämän nykyisen järjestelmän kehittämistä paremmaksi eikä purkaa sitä.” Terveysmenot ovat Suomessa suhteellisen alhaiset. Noin sadan euron lisäkululla asukasta kohden voitaisiin taata nopea lääkärille pääsy ja myös hammaslääkäriin. Se ei olisi mielestäni kohtuuton panostus valtiolta.
Mihin me tarvitsemme maakuntamallia ja näennäistä valinnanvaputta? Vuonna 2015 Sipilän hallitus koplasi poliittisella lehmänkaupalla yhteen soteen liittyvän valinnanvapauden sekä maakuntauudistuksen. Kokoomus halusi ohjata valtavan 20 miljardin terveysrahapotin yksityiseen bisnekseen ja Keskustapuolue tahtoi suunnata rahaa etelästä omille kannattaja-alueilleen. Varsinkin valinnanvapauden toteuttaminen on törmännyt perustuslaillisiin ongelmiin useaan kertaan ja nyt ollaan tilanteessa, jossa ei näyttäisi toteutuvan näistä toiveista kumpikaan. Maakuntamalli ei vähennä byrokratiaa niin kuin kepulaiset väittävät, vaan luo uuden hallintoportaan Suomeen. Valinnanvapaudesta ei nykyisessä tilanteessa ole jäljellä kuin rippeet, se siis siitä.
Kansalaiset kärsivät tästä sopasta. Kunnat ovat lyöneet jarruja oman terveydenhuoltonsa kehittämisessä ja sanoisin suoraan, että sote-palvelut ovat tällä hetkellä melkoisen rempallaan. Tämä kesä voi olla taitekohta. Paikallisesti pitää alkaa miettiä, mitä Tampereellakin tehdään. Maakuntavaalit saattavat siirtyä ensi vuoden eduskuntavaalienkin yli. Ei täällä voida jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan messiasta, joka pelastaisi kuntalaisten terveyspalvelut. Työttömyydenhoitopalvelut otettiin omiin näppeihin ja heti tuli onnistuminen. Jotain samankaltaista uutta otetta on tuotava sosiaali- ja terveyspalveluihin.
Suomi seisoo heinäkuun. Elokuussa on tartuttava valtuuston talousseminaarissa tähän ongelmakokonaisuuteen. Kuntalaisia ei terveys- ja sosiaalipalveluissa voida jättää heitteille. Toivon hartaasti, että tänä kesänä ei terveysasemillamme tapahdu mitään kamalaa ja peruuttamatonta.
Esa Kanerva