15.8.2018
Valtuustoryhmä kokoontui maanantaina ja kävi runsaan kolmen tunnin keskustelun talouden tasapainottamisesta. Kaksikymmentämiljoonaa olisi saatava kasaan ja valittavana on vain toinen toistaan huonompia vaihtoehtoja. Hallitus on vakuuttanut, että se ei leikkaa kunnilta. Mutta jos valtionosuudet tippuvat ensi vuonna 300 miljoonasta 285 miljoonaan ja samalla väestö kasvaa 3000 asukkaalla joka vuosi, niin mikä sitten on leikkaus. Vuodesta 2012 valtionosuudet ovat tippuneet niin kuin usein on toistettu 100 miljoonaa euroa. Siihen kun vielä lisätään työttömien suhteellisen korkea määrä valtakunnalliseen keskiarvoon verrattuna, budjettiepätasapainon syitä alkaa löytyä. Verotulojen, sekä tuloveron että yhteisöveron heikko kehitys, lisää ahdinkoa. Terveydenhuoltosysteemi ei toimi niin kuin sen pitäisi ja erikoissairaanhoidon kulut kasvavat roimasti. Ensi vuoden talouden kehikko on käytännössä sama kuin tämän vuoden.
Kaiken kaikkiaan aukko on siis n. 60 miljoonaa euroa. Se tarkoittaa 2 veroprosenttia. Jokainen ymmärtää, että tätä surkeutta ei korjata vain nostamalla veroja. Muutakin on tehtävä käyttömenojen hillitsemiseksi. Nykyistä valtuustoa rasittaa edellisten koalitioiden holtiton talouden pito. Kukaan ei ole osannut ennalta arvata, kuinka kurjassa kunnossa talous on tällä hetkellä. Eli nyt niitetään menneitten vuosien satoa. Isot investoinnit on tehty silmät kiinni ja on luotettu siihen, että kyllä kansa maksaa ja palvelut voidaan vetää minimiin, rikkaille niitä on aina tarjolla rahalla. Mitähän olisi tapahtunut siinä tapauksessa, että vaalivoitto viime kunnallisvaaleissa olisi mennyt Kokoomukselle. Olisiko palvelut ajettu alas ja talous korjattu sillä. Kyllä taloudellisesti hyvinvoiva kunta on kuitenkin kaiken kaikkiaan kaikkien heikompiosaisten paras turva. Siksi on talous oikaistava ajatellen kokonaisuutta siten, että demareille tärkeisiin palveluihin ei kajota.
Kyllä investoinnit maksavat joka vuosi, vaikka varsinainen lainan kuoletus tapahtuukin 30 vuodessa. Ratikan rakentaminen maksaa 10 miljoonaa euroa kilometri ja ylläpito 1 miljoonan. Kun ensimmäinen vaihe on valmis, maksaa radan ylläpito 15 miljoonaa joka vuosi. Joka hankkeella on omat korkokulut, josta on katettava käyttökuluista. Nyt ei saa tehdä tai ei kyllä pystytäkään pistämään alulle yhtäkään jättihanketta. Rakennuskantaa on hoidettava. Tampereella on hallussaan 800 omaa kiinteistöä. Niiden myyntiin olisi saatava liikettä, koska aika iso osa on sellaisia, joita välttämättä ei tarvita. Kukahan ostaisi esimerkiksi Ylioppilastalon. Se on ollut myynnissä jo vuosia. Talouden tulisi olla kuitenkin tasapainossa 2020, se on tavoite. Siinä se temppu kuitenkin seisoo, miten?
Ryhmä päätyi viiteen isoon kokonaisuuteen, josta ei saa leikata. Ne ovat subjektiivinen päivähoito-oikeus, päiväkotihenkilöstön suhdelukuun kajoaminen, opetusryhmiä ei isonneta, järjestöjen avustuksia ei leikata ja omaishoidon tuki on pyhä. Tämän kokonaisuuden rahoittaminen voitaisiin tehdä esimerkiksi kiinteistöveroa korottamalla 1,5 prosentilla. Tuloveroprosentin nostamisesta käytiin kiivas keskustelu. Eräät olivat sitä mieltä, että veroa voitaisiin nostaa jo ensi vuonna. Ryhmä päätyi kuitenkin vuoteen -20, koska aikaisempi nosto jättäisi jalkoihinsa muut tehostamistoimet.
On sitä ollut makoisat paikat viime kauden valtuutetuilla. On saatu päättää tunnelista, ratikasta ja areenasta. Tämä valtuusto tekee inhottavaa kulukarsintaa. Hampaita pitää purra yhteen, kun niin kovasti sattuu. Ei auta itku markkinoilla, totuutta on uskallettava katsoa silmiin ja saatava talous edes jonkinnäköiseen kuosiin.
Esa Kanerva
