28.8.2018
Pääsin eilen kotiin keuhkosairauksien osastolta Tays:sta. Eväänä pilleripussit ja ohjeet ottaa rauhallisesti. En aio tässä kirjoittaa sairauskertomustani. Ei se ketään kiinnosta. Se on ihmisen harhaa, että muut haluavat kuulla juuri minun sairauksista Kuljetan tätä omaa sairastumistani vain esimerkkinä peilatakseni nykyistä hoitosysteemiä ja sairaanhoidon tilaa.
Olin ollut väsynyt ja voimaton jo kuukauden päivät. Panin oireet helteen piikkiin. Tosiasiallisesti taudinaiheuttaja oli muhinut elimistössäni jo 6-8 viikkoa. Sitten pamahtivat lopulta huippukuumeet ja hengenahdistus. Pakko oli hakeutua hoitoon. Ei tullut pyhäpäivänä muuta mieleen kuin Villilän Pihlajalinna. Vastaanotolle pääsi nopeasti ja lääkärin palvelu asiantuntevaa. Kymmenen minuuttia ja lähete Acutaan oli kourassa. Kassan kautta ulos ja maksu oli 117 euroa.
Onneksi meillä on erikoissairaanhoito. Tällä hetkellä se on terveydenhuollon ainoa toimiva osa. Miksi perusterveydenhuolto on päässyt rapautumaan? Siksi, että iso osa rahoista on ohjautunut erikoissairaanhoidon ylläpitämiseen ja sen investointeihin. Rahaa ei ole riittänyt lukuisista vaaliohjelmista ja lupauksista huolimatta perusterveydenhuollon kuntoon saattamiseen. Miksi erikoissairaanhoito on pärjännyt rahanjaossa näin hyvin? Tampereen kaupungillakaan ei ole sen päätöksenteossa monopolia, vaikka se omistaa ja maksaa noin 45 % Sairaanhoitopiirin kuluista. Äänileikkurit ja muut mekanismit estävät isointa sanelemasta sitä, mitä tehdään. Tampere on itkenyt ja maksanut sen, mitä demokraattisesti PSHP:n valtuusto ja hallitus ovat päättäneet. Sopimusneuvotteluissa ja kaupungin tilauksessa on voinut vähän kiukutella, mutta siihen se sitten on jäänyt.
Luoja meitä säästäköön amerikkalaiselta systeemiltä, jossa ovella kysytään luottokorttia tai vakuutusta. Jokainen saa meillä onneksi (vielä) erikoissairaanhoidosta tarpeellisen hoidon, oli rahaa tai ei. Kirous sen hallituksen ylle, joka romuttaa nykyisen systeemin ja toimivan erikoissairaanhoidon.
Tarvitaan kuitenkin myös toimiva perusterveydenhuolto. On järjetöntä, että asiakkaat puskevat Acutaan joukolla, koska eivät koe saavansa palvelua terveysasemilta. Käsittääkseni kyllä niitä aikoja sinne saa, mutta palvelu ei ilmeisesti vastaa asiakkaitten vaatimuksia. Onko laatuongelmassa kysymys organisaation asennevammasta tai motivaation puutteesta? Tai johtamisongelmasta? Hyvä terveyskeskuslääkäri ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto hallintotehtäviin. Sotea odotellessa, kenties turhaan, olisi paljon tehtävissä. Olisi pureuduttava ihan perustason kysymyksiin. Miten henkilöstö voi, onko työmäärä liian suuri, miten on työn kannustavuuden ja arvostuksen laita? On vanha totuus, että jos ihminen ei itse arvosta omaa työtään, ei sitä tee kukaan muukaan. Mistä johtuu, etteivät lääkärit itse arvosta tavallisen terveyskeskuslääkärin työtä? Rahastakaan se ei voi olla kiinni, koska lääkäreitten palkka hyvinvointiasemilla on ihan kohtuullinen.
Palvelu osastolla Tays:ssa oli ystävällistä ja tehokasta. Selvästi näki, että prosessit olivat hiotut ja toimivat. Eihän siinä paljon yksilöllisyydelle jäänyt tilaa, mutta ei tarvitsekaan. Pääasia on, että terveys palautuu ja hoito puree. Kun makaa letkuissa avuttomana, on kiitollinen kaikesta avusta. Jos nykyistä lääketiedettä ei hoitoineen olisi olemassa, en olisi tässä tätä kirjoittamassa. Mykoplasma-pöpö kaikkien muiden lisäksi keuhkoistani löydettiin, joku päivä kuitenkin kului ”hukkaan” ennen kuin se löydettiin. Sitten alkoi tehostettu lääkitys ja tauti talttua. Voi sitä onnen tunnetta, kun ymmärsi edistystä tapahtuvan. Kuinka hauras ja yllätyksekäs on ihmisen elämä? Kun suorilta jaloilta kaatuu sairaalasänkyyn, vasta sitten tajuaa terveyden merkityksen elämässä. Ilman terveyttä ei ihmisellä ole mitään!
Haluan kiittää kaikkia minua hoitaneita ammattilaisia. Toivon voimia ja jaksamista teille. On raskasta työskennellä keskellä kurjuutta ja sairautta päivästä toiseen.
Esa kanerva
Onneksi meillä on erikoissairaanhoito. Tällä hetkellä se on terveydenhuollon ainoa toimiva osa. Miksi perusterveydenhuolto on päässyt rapautumaan? Siksi, että iso osa rahoista on ohjautunut erikoissairaanhoidon ylläpitämiseen ja sen investointeihin. Rahaa ei ole riittänyt lukuisista vaaliohjelmista ja lupauksista huolimatta perusterveydenhuollon kuntoon saattamiseen. Miksi erikoissairaanhoito on pärjännyt rahanjaossa näin hyvin? Tampereen kaupungillakaan ei ole sen päätöksenteossa monopolia, vaikka se omistaa ja maksaa noin 45 % Sairaanhoitopiirin kuluista. Äänileikkurit ja muut mekanismit estävät isointa sanelemasta sitä, mitä tehdään. Tampere on itkenyt ja maksanut sen, mitä demokraattisesti PSHP:n valtuusto ja hallitus ovat päättäneet. Sopimusneuvotteluissa ja kaupungin tilauksessa on voinut vähän kiukutella, mutta siihen se sitten on jäänyt.
Luoja meitä säästäköön amerikkalaiselta systeemiltä, jossa ovella kysytään luottokorttia tai vakuutusta. Jokainen saa meillä onneksi (vielä) erikoissairaanhoidosta tarpeellisen hoidon, oli rahaa tai ei. Kirous sen hallituksen ylle, joka romuttaa nykyisen systeemin ja toimivan erikoissairaanhoidon.
Tarvitaan kuitenkin myös toimiva perusterveydenhuolto. On järjetöntä, että asiakkaat puskevat Acutaan joukolla, koska eivät koe saavansa palvelua terveysasemilta. Käsittääkseni kyllä niitä aikoja sinne saa, mutta palvelu ei ilmeisesti vastaa asiakkaitten vaatimuksia. Onko laatuongelmassa kysymys organisaation asennevammasta tai motivaation puutteesta? Tai johtamisongelmasta? Hyvä terveyskeskuslääkäri ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto hallintotehtäviin. Sotea odotellessa, kenties turhaan, olisi paljon tehtävissä. Olisi pureuduttava ihan perustason kysymyksiin. Miten henkilöstö voi, onko työmäärä liian suuri, miten on työn kannustavuuden ja arvostuksen laita? On vanha totuus, että jos ihminen ei itse arvosta omaa työtään, ei sitä tee kukaan muukaan. Mistä johtuu, etteivät lääkärit itse arvosta tavallisen terveyskeskuslääkärin työtä? Rahastakaan se ei voi olla kiinni, koska lääkäreitten palkka hyvinvointiasemilla on ihan kohtuullinen.
Palvelu osastolla Tays:ssa oli ystävällistä ja tehokasta. Selvästi näki, että prosessit olivat hiotut ja toimivat. Eihän siinä paljon yksilöllisyydelle jäänyt tilaa, mutta ei tarvitsekaan. Pääasia on, että terveys palautuu ja hoito puree. Kun makaa letkuissa avuttomana, on kiitollinen kaikesta avusta. Jos nykyistä lääketiedettä ei hoitoineen olisi olemassa, en olisi tässä tätä kirjoittamassa. Mykoplasma-pöpö kaikkien muiden lisäksi keuhkoistani löydettiin, joku päivä kuitenkin kului ”hukkaan” ennen kuin se löydettiin. Sitten alkoi tehostettu lääkitys ja tauti talttua. Voi sitä onnen tunnetta, kun ymmärsi edistystä tapahtuvan. Kuinka hauras ja yllätyksekäs on ihmisen elämä? Kun suorilta jaloilta kaatuu sairaalasänkyyn, vasta sitten tajuaa terveyden merkityksen elämässä. Ilman terveyttä ei ihmisellä ole mitään!
Haluan kiittää kaikkia minua hoitaneita ammattilaisia. Toivon voimia ja jaksamista teille. On raskasta työskennellä keskellä kurjuutta ja sairautta päivästä toiseen.
Esa kanerva
