23.9.2018
Mietin vanhusten tuntemaa kauhua ja avuttomuutta toimia nyky-yhteiskunnassa. Tavallistakin ihmistä pelottaa kaikkien palvelujen automaatio ja tietokoneistaminen. Heti tulee mieleen tavalliset perusterveydenhuollon palvelut ja vaikka vakuutukset. Suomi on taitanut ajautua heikoimpien jäsentensä sortovuosiin! Kaikki kansalaiset eivät vain osaa edes lukea kunnolla, lehdet hiljan kertoivat. He ovat fiksuja ihmisiä siitä huolimatta, etteivät syystä tai toisesta ole oppineet lukemaan. Tekevät työtä ja rakastavat. Ongelma ei koske siis pelkästään ikäihmisiä. Vaikeudet korostuvat vanhusten kohdalla ja ilman nuoremman sukupolven tukea tavallisetkaan arkiaskareet eivät ikäihmiseltä suju. Ei voi mennä pankkiin maksamaan laskua, pankkeja ei ole enää fyysisesti. Bussiliikenteen aikataulut ovat netissä. Yksinkertaisinkaan asia ei suju ilman vempaimia. Jos hallitset tietokonetta, järjestelmät muuttuvat ja vanhuksen on hankalaa päivittää koneitaan. Puhutaan ihmisen integriteetistä, omien asioiden hallinnasta. Miten nykyinen yhteiskunta auttaa tässä ihmisiä, jotka eivät pysy mukana nykymaailman vauhdissa? Ei mitenkään, päinvastoin, digimuutos vain kiihtyy. Vielä pahemmalta näyttää tulevaisuus, robotit syöttävät vanhukset, bussit kulkevat ilman kuljettajaa ja sosiaalityöntekijän saa kiinni kuvaruudulla. Onko tämä meille annettu osa ja tulevaisuutemme? Voimmeko mitenkään vaikuttaa siihen?
Keskeistä ovat yhteiskunnan arvot. Ei vanhuksia tai vammaisia voi jättää heitteille. Vanhuksilla on meille paljon annettavaa ja siksi heitä on kuunneltava. Nykyinen tiedottaminen syrjii ikäihmisiä ja jättää heidät sukulaisten tai oman onnensa varaan. Tämä ei mielestäni yksinkertaisesti käy! Tuomas Kurttila on ollut lapsiasianvaltuutettuna lasten oikeuksien äänitorvi. Tarvitsemme virkamiehen, joka keskittyy valtakunnallisesti vanhusten oikeuksien puolustamiseen.
Tampereen kaupunki voi edetä palvelujensa digitalisaatiossa siten, että vanhusten palvelujen ratkaisuissa otetaan aina huomioon monen kanavan tiedottaminen ja palvelujen saatavuus mahdollistetaan myös muulla keinoin kuin tietokoneella. Palveluorganisaatio toimii aktiivisesti vanhukseen päin eikä päinvastoin. Yksityinen bisnes kuuntelee rahaa ja sitä kiinnostavat rahakkaat seniorit. Julkisen palvelun on kuitenkin pidettävä huolta siitä, että kaikki saavat tarvitsemansa hoivan, oli rahaa tai ei, luksusta voi tietenkin toki hankkia, mutta vain omalla rahalla.
Yksi kelpo parannusehdotus olisi jokaiselle palvelujen ohjelmoijalle, miksi ette käytä selkeitä ja suurempia tekstikokoja. Tai edes mahdollista helposti tekstin koon suurentamista. Pankkien ohjelmissa saisi olla selkeästi nykyistä suuremmat numerokoot heti alusta pitäen.
Ymmärrän, että nykypolvella on suuria vaikeuksia ymmärtää yhteiskunnan niitä jäseniä, jotka eivät ole syntyneet kännykkä kädessä tai naamakirja itsestään selvyytenä. Koko some-maailmaa ei ollut olemassa meikäläisen oppimisiässä. Kaikkia voi oppia, mutta uusia asenteita ja kulttuuria ei noin vain omaksuta. Se facebook on niin vieras ympäristö, ettei ole kerta kaikkiaan halua sinne tunkeutua.
Kaksi toisistaan poikkeavaa sukupolvea ja kulttuuria törmäävät joka päivä tästä eteenkinpäin. Suomen perustuslaki takaa kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun. Siitä lupauksesta on mielestäni pidettävä kiinni myös tulevaisuudessa kaupungin palveluissa ja tiedottamisessa.
Esa Kanerva
