2.9.2018
Mistä näitä ideoita hallitus ja työministeri Lindström oikein ammentavat? Työntekijän irtisanomissuojan heikentäminen pienissä yrityksissä on viimeisin neronleimaus. Jokainen työelämässä mukana ollut tietää, mihin hallituksen esitys johtaa. Yhdellä sanalla sanottuna se tarkoittaa mielivaltaa. Jos työnantaja ei tarvitse minkäänlaisia tosiasiallisia perusteita irtisanomiseen, työpaikoille syntyy vallan väärinkäyttöä ja tyranniaa. Voin kokemuksesta sanoa, että asiaa on kokeiltu työsopimuslain koeaikaa koskevien pykälien soveltamisessa. Jos työntekijän naama ei miellytä, esimies kaivaa syyt työsuhteen purkamiseen vaikka mistä. Kannattaako hallituksen viime metreillään kaivaa verta nenästään ja pyyhkiä ay-liikkeen mielipiteillä pöytää?
Ammattiliitot aikovat reagoida lakiheikennykseen järeällä patteristolla. On syytäkin. Jos laki menee tässä muodossa läpi, seuraava looginen askel on laajentaa sitä myös isompiin yrityksiin. EK teettää tutkimuksia joka lähtöön sen puolesta, kuinka hyvin työllistämiskynnys on madaltunut ja uusia työpaikkoja syntynyt. Epävarmuus ja hiillostaminen työpaikoilla eivät lisää tuottavuutta ja hyvinvointia. Jos pienyrittäjä kuvittelee, että työpaikan menettämisellä uhkailemalla saadaan työntekijöistä enemmän irti, hän erehtyy. Suomalainen duunari tuntee oman arvonsa ja hänellä on itsekunnioitusta.
Miten tämä laki voisi mennä läpi perustuslakivaliokunnasta? Sehän asettaa työntekijät eriarvoiseen asemaan riippuen työpaikan koosta. Harmillista on se, että monet työnantajat ymmärtävät, että irtisanomissuojan heikentäminen on näpertelyä isossa kuvassa. Ainakin ay-liike vie irtisanomiset ennakkotapauksina oikeuteen, mistä seuraa vuosien pituiset oikeudenkäynnit. Oikeudella on vaikea tehtävä päättää asioista irtisanomiskysymyksissä, koska pelkillä työnantajan mielipiteillä ei sinänsä ole oikeudellista arvoa. Onko työntekijä jonkun esimiehen mukaan hankala tai laiska ovat vähän tunnekysymyksiä.
Työntekijän näkökulmasta heikentynyt työsuhdeturva on ongelmallinen. Eipä siinä tee paljon mieli nostaa työpaikan epäkohtia esiin tai purnata kiusaamisesta. Haluaako pienyrittäjä kilttejä, mielipiteettömiä ja alistuvia työntekijöitä? Nykyinen työelämä tarvitsee aivan toisenlaisia ammattilaisia, Itsenäisiä, luovia ja aloitteellisia ihmisiä. Työntekijän elämän suunnittelu tyssää näköalattomuuteen ja pitkäjänteisesti elämän hallinnasta on turha puhua. Ei voi ottaa asuntolainaa, koska ei tiedä työpaikan pysyvyydestä irtisanomisaikaa pitemmälle.
Ay-liikettä on tämä hallitus kyykyttänyt jo moneen kertaan. Historiasta löytyy Kikyä, johon duunarit pakotettiin pakkolaeilla uhkailemalla. Löytyy vuosilomalain heikennyksiä omavastuu päivineen, koeaikaa on pidennetty ja takaisinottovelvollisuutta on lyhennetty 9 kuukaudesta 4-6 kuukauteen. Pitkäaikaistyöttömän määräaikaiselle työsuhteelle ei tarvitse esittää perusteluita puhumattakaan aktiivimallista.
Olen saanut palautetta, että työilmapiiri työpaikoilla on heikentynyt ja halukkuutta paikalliseen sopimiseen ei juuri löydy, koska luottamusta ei ole. Hallituksen päätöksillä on siis myös kauaskantoinen kääntöpuoli.
Työntekijöitten mitta alkaa olla täysi ja loputtomiin ei hallituksen tarjoamaa kuravettä jaksa kukaan juoda. Joskus on vain tehtävä stoppi ja sanottava, että tämä ei käy, ei kerta kaikkiaan käy!
Esa Kanerva
