Suomen Yrittäjien edunvalvontajärjestö esiintyi viimeisen työmarkkinaselkkauksen aikana ikään kuin se olisi ollut jollakin tavalla osapuoli tai osallinen työmarkkinapöydässä. Neuvotteluoikeus on ollut yrittäjien vuosikymmenten haave ja unelma. Nyt Sipilän porvarihallituksen aikana edunvalvontajärjestö on ollut erityisen aktiivinen. Eikä varmasti syyttä. Tämä hallitus on kuunnellut järjestöä herkällä korvalla. Nythän on ollut kysymys pienten yritysten oikeudesta irtisanoa työntekijöitä lievemmin perustein kuin mitä työsopimuslaki sanoo. Tämä vaatimus naamaperusteiseen irtisanomineen on suututtanut myös vähemmän valveutuneet kansalaiset ja poliittisille lakoille on saatu laajaa tukea.
Ennen vanhaan työläisten lakon murtamista kutsuttiin rikkuruudeksi, mutta nyt yrittäjien masinoimaa pizzan jakoa päiväkoteihin yritetään markkinoida hyväntekeväisyydeksi. Viimeisin manööveri yrittäjien puheenjohtaja Pentikäiseltä oli iskeä pöytään saatanalliset säkeet ja ehdottaa uutta työreformia. Ehkä aika katsottiin otolliseksi. Yhteiskunta oli lakkojen vuoksi käymistilassa ja Sipilän hallituksen aika alkaa käydä vähiin. Yrittäjien mielestä työntekijöitten on luovuttava mm. ylityö- ja sunnuntaikorvauksista. Tai kuten asia ilmaistiin, niistä voitaisiin ”neuvotella” ja ”sopia” työpaikoilla.
Ohjelman ensimmäinen ehdotus oli työntekijän takaisinottovelvollisudesta luopuminen. Nykyisin takaisinottovelvollisuus voi tulla ajankohtaiseksi silloin, kun työsopimus on päätetty tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Mikäli työnantaja tarvitsee uusia työntekijöitä samoihin tai samankaltaisiin tehtäviin, joita irtisanottu työntekijä on tehnyt, on näitä töitä tarjottava ensin irtisanotulle työntekijälle.
Takaisinottovelvollisuus on voimassa neljän kuukauden ajan työntekijän irtisanomisajan päättymisestä. Tämä hallitus on heikentänyt ja lyhentänyt jo aiemmin tätä työnantajan velvoitetta yhdeksästä kuukaudesta tähän neljään kuukauteen. Ja yrittäjien edunvalvontajärjestö vaatii tämänkin pätkän poistoa. Käytännössä tämä tarkoittaisi pienissä yrityksissä työntekijöitten vaihtoviikkoja. Pistetään puolet pois tällä viikolla. Perusteeksi voidaan esittää, että yrityksellä menee nyt niin huonosti. Seuraavalla viikolla saadaan muka uusi tilaus ja sitten voidaan palkata seuraavalla viikolla uusi, entistä nöyrempi porukka huonommilla liksoilla. Tätä tapahtuisi varsinkin taloudellisesti huonoina aikoina.
Minäpä kerron, mitä nämä yrittäjien ehdotukset ylityö- ja sunnuntaikorvauksista sopiminen työntekijän ja työantajan välillä laista poiketen käytännössä olisi merkinnyt. Pienen pajan pikimusta omistaja menee työntekijän luokse ja pyytää tuonne ”koppiin” juttelemaan. Isäntä sanoo, että minähän en sitten enää maksa ylitöistä mitään ekstraa, koska laki ei sitä vaadi. ”Sulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, mennään minun ehdotukseni mukaan tai saat lähteä kävelemään.” Kyllä minä syyt löydän, yrityksellä juuri nyt menee niin pirun huonosti. Tätä on paikallinen ”sopiminen” pienissä yrityksissä. Arvatkaa, mitä työntekijä esimerkiksi laman aikaan tekee. Hän haluaa säilyttää työpaikkansa ja nielee ratkaisuehdotuksen. Ja sen jälkeen ei ole vanhaan käytäntöön paluuta. Suomen yrittäjien ehdotus merkitsisi tosiasiallisesti sitä, että sunnuntai- ja ylityölisät katoaisivat Suomen kartalta.
Viimeiseksi, vaan ei merkitykseltään vähäisimmäksi, ehdotukseksi yrittäjät ehdottivat ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuutta. Tavallisen duunarin tulot on mitoitettu niin tarkkaan perheen menojen tilkkeeksi, että sitten tehdään töitä sairaana. Päivänkään palkanmenetykseen ei ole varaa. Ruoka- ja vuokramenot täytyy kattaa seuraavassakin kuussa. Ehdotus on työsuojelullisesti ihan ehtaa tuomaskuonaa.
Pienyrittäjyys on Suomen kansantalouden kivijalka. Yhdeksänkymmentäyhdeksän prosenttia maamme yrityksistä on pieniä, alle kymmenen hengen yrityksiä. Eivät ne melua työntekijöitten oikeuksien polkemisesta. Niissä pajoissa tehdään töitä ja isäntä kunnioittaa duunaria. Pieni kellokkaitten äänekäs ryhmä Suomen Yrittäjissä tällaisia huutelee ja tekee vain hallaa yrittäjien asialle. Ja millä mandaatilla puheenjohtaja Mikael Pentikäinen esiintyy niin kuin olisi joku työmarkkinaosapuoli? Hänellähän ei ole asiaa työehtosopimuslain mukaan neuvottelupöytään, jossa neuvotellaan työehtosopimuksista tai muistakaan työsuhteen ehdoista.
Esa Kanerva
