4.10.2018
Väestömuutokset seutukunnassa
Kehyskuntiin muutti ihmisiä vielä vuonna 2007 puolta enemmän kuin Tampereelle. Nyt kehitys on kääntynyt aivan nurin niskoin. Tampereelle muutti vuonna 2017 3600 uutta asukasta ja kehyskuntiin vain 560. Tampereen väkilukuhan on tällä hetkellä 231 853 asukasta. Kasvava kaupunki on tietysti parempi kuin taantuva kaupunki. Mutta kun väkimäärä kasvaa, tarvitaan uusia palveluja, päiväkoteja ja kouluja. Ja se maksaa.
Kaupungistuminen on tosiasia, puhuivat jotkut tahot mitä tahansa asiasta. Tämä on maailmanlaajuinen trendi. Kahden viime vuoden aikana kaupunki on siis kasvanut yli 3000 asukkaalla vuodessa. Edelliset peräkkäiset voimakkaan kasvun vuodet sijoittuivat 1990-luvun puoleen väliin kotikuntalain uudistamisen jälkeiseen aikaan. Tampere on kasvanut 10 vuoden aikana n. 25 tuhannella asukkaalla.
Suurin ikäluokka Tampereella on 24 vuotiaat kun taas muualla Suomessa 69-vuotiaat. Lähes 40 % tamperelaisista on 20–40-vuotiaita. Ongelmana on saada pidettyä valmistuneet ja perhettään perustavat jäämään tänne. Nyt tilanne ei ole paras mahdollinen. Tampere ei saa optimaalisesti uusia veronmaksajia.
Mutta menen sitten ihan raakoihin talouslukuihin. Edellinen veronkorotus tehtiin vuonna 2014, jolloin veroprosentti nousi 19 19,75. Tosiasia on se, että kunnallisverotulot eivät ole kasvaneet juuri lainkaan vuosina -16, -17 ja -18. Yhteisöverotuotto on kasvanut vain hieman, muutamalla miljoonalla. Toisaalta valtionosuudet ovat pudonneet vuodesta 2012 100 miljoonalla eurolla. Valtionosuusjakojärjestelmä ei ole meille oikeudenmukainen. Tässä on yksi syy talousvaikeuksiin.
Erittäin tärkeätä on seurata ns. efektiivisen veroasteen kehitystä. Eli sitä summaa, mitä kaupungille jää käteen veroprosentista. Valtio säästää omissa menoissaan nostamalla koko ajan kunnallisverotuksen työ- ja eläketulon alarajaa. Kunnat siis maksavat veronalennukset. Kiky maksoi kunnille saamatta jääneinä verotuloina ja valtionosuuksina. Joku arvio liikkui Tampereen osalta 7 miljoonassa eurossa.
Sitten on käyty vahvaa keskustelua siitä, miksi veroprosenttia ei nostettasi jo ensi vuonna eikä todennäköisesti vasta 2020. Jos talous aiotaan oikaista vain veronkorotuksilla, se vaatisi kahden veroprosentin nostoa. Yksi veroprosentti on n. 36 miljoonaa euroa. Ja tuskin sekään auttaisi, kun muistetaan tuo efektiivinen veroaste. Emmekä tiedä tässä vaiheessa mitään tulevan halliuksen ohjelmasta. Ei näyttäisi hyvältä ennen tulevia Eduskuntavaaleja, että Tampereella nostetaan näin rajusti veroja. Taloutta on korjattava muillakin toimenpiteillä.
Demareille oli tärkeää, että koulutuksen ryhmäkokoihin ei puututa, subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ei kajota, oppilaitten ryhmäkokoja ei suurenneta eikä lasten päiväkotiryhmiä suurenneta, omaishoidon tukeen ei kajota ja lopuksi järjestöjen toiminta-avustukset arvioidaan uudestaan.
Sitten on paljon puhetta isoista investoinneista ja niitten vaikutuksesta kaupungin palveluihin. Edellisillä valtuustokausilla tehtiin hulppeita päätöksiä isoista hankkeista ja sidottiin tulevien sukupolvien käsiä. Järkevin päätös oli tehdä ylikunnallisena hankkeena Keskuspuhdistamo Sulkavuoreen. N. 300 miljoonan euron hanke valmistunee v. 2023. Sitä voidaan pitää vuosisadan ympäristötekona. Voimme tietysti avata ratikkakeskustelun tässäkin yhteydessä. Kerron kuitenkin sen rahoituksen pääperiaatteet. Raitiotieallianssi rahoittaa tällä hetkellä hankkeen. Sen valmistuttua kaupunki maksaa yhtiölle käyttövastiketta, johon sisältyy myös pääomavuokra. Kaupunki rahoittaa varikon ja kaluston.
Pitää muistaa, että Tampere rakentaa joka vuosi mm. kouluja ja päiväkoteja n. 70 – 80 miljoonalla eurolla. Uuden kouluverkkoselvityksen mukaan kaupunki investoi uusiin kouluihin ja päiväkoteihin 150 miljoonaa euroa viidessä vuodessa. Jotta rakennuksiin uutta korjausvelkaa ei syntyisi, tarvittaisiin n. 30 miljoonan investoinnit joka vuosi.
Puhun Sotesta tässäkin muutaman sanan. Uudistus on niellyt jo tähän mennessä vähintäänkin 5 miljardia euroa. Lääkärivaje voitaisiin poistaa tästä maasta kerralla vuosittaisella 300 miljoonan euron panostuksella. Miksi tätä ei ole haluttu tehdä? Sote-uudistuksen tehtävänä on hillitä kustannuksia. Voidaan lukea myös huonontaa palveluja. Jos lääkärin vastaanottoaikoja olisi tarjolla kylliksi, lääkärit tietenkin teettäisivät tutkimuksia, tekisivät lähetteitä leikkauksiin ja kalliisiin hoitoihin. Tästä ”viisaitten” päätelmien mukaan seuraisi raju kustannusten nousu. Tätä halutaan välttää. Kun halutaan koko maahan yhtä huonot ja halvat palvelut, se on se ongelma.
Hallitus sääsi viisaudessaan lain ns. muutosrajoittimesta. Tämä on huonosti tunnettu asia. Tämä on Tampereellakin haitannut sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämistä. Muutosrajoitin tarkoittaa sitä, että jos ennen vuotta -21 sote-kustannukset lisääntyvät vaikkapa 1 miljoonalla, vuonna -21 valtionosuuksia leikataan pysyvästi 600.000 eurolla. Nämä rahat ovat pois sen uuden koulutuskunnan rahoituksesta pysyvästi.
Minkä suuruisia ovat kaupungin panostukset sosiaali- ja terveyspalveluihimme. Sosiaali- ja terveyslautakunnan toimintamenot ovat suuruusluokkaa 800 miljoonaa euroa vuodessa. Tästä n. puolet menee palvelujen ostoihin. Suurin yksittäinen palveluntuottaja on Pirkanmaan sairaanhoitopiiri, joka tuottaa Tampereen kaupungille ensihoito- ja päivystyspalvelut, erikoissairaanhoidon sekä kehitysvammaisten laitoshoidon palvelut. Ostot PSHP:ltä ovat n. 300 miljoonaa vuodessa.
Lopuksi, Tampereen työllisyyskokeilu on ollut menestys. Vuoden 2017 luvuista, 17 prosentista työttömyys on pudonnut 9 prosenttiin. Temppu tehtiin yhdistämällä kaupungin työvoimapalvelut ja Te-keskuksen työllisyyspalvelut. Tällöin saatiin voimavaroja jokaisen työttömän henkilökohtaiseen palveluun ja urapolkujen etsimiseen. Työministeri Jari Lindströmin aie lopettaa koko hanke on tyrmistyttänyt laajalti. Hän ajaa ns. kasvupalveluja maakuntien järjestettäväksi. Ennen maakuntien syntymistä iso joukko työttömiä on joutumassa heitteille.
Esa Kanerva
