3.1.2019
Sipilän hallitus hengittää vielä, mutta muutamista julkiparahteluista ja toiminnan apaattisuudesta voi päätellä, että elinaikaa alkaa olla vähän. Hallituksia tulee ja menee. Näinhän se demokratiassa menee. Harvoin kansa muistaa mitään ministeristöä kiitoksilla. Jotkut hallitukset muistetaan historian kirjoissakin. Sipilän porukka tulee kuitenkin saamaan nimensä historiaan, halusipa se sitä tai ei. Nimittäin se on ollut kansalaisia kohtaan teoiltaan ja arvoiltaan historiallisen julma hallitus. Suomen vahvuuksia ovat olleet vahva tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja reilu tulosten jakaminen kaikille. Kaikkien edellä mainittujen hyveitten yllä pitämisessä ja edistämisessä saa hallitus mielestäni hylätyn arvosanan. Toinen käsi on antanut niille, joilla jo on, toinen on köyhistä köyhimmille tarjonnut vain mielikuvia paremmasta huomenesta. Mielikuvapuheen lomassa hallitus on sitten kertonut, että nyt uudistetaan, kehitetään ja jäädytetään. Toisin sanoen suomeksi leikataan rahaa sieltä, mistä ei olisi mitään otettavaa. Kun eduskuntavaalit lähestyvät, on syytä tehdä arviointia tämän hallituskauden ”saavutuksista”. Ettei totuus vain unohtuisi.
Työllisyys on kohentunut ja viime vuodet kansantalous on ollut laukalla. Köyhyys ei vain vähene, eriarvoisuus lisääntyy. Jotakin on päätöksenteossa ollut pahasti vialla. Köyhyyden syyt toki tiedetään. Työtunteja ei kerry tarpeeksi, perheissä on vain yksi palkkatyöläinen, palkat ovat alhaalla, hinnat kohoavat ja sosiaalietuuksia on karsittu. Vaikka vähäosaisuuden syyt ovat siis olleet tiedossa, juuri näitä köyhyyden juurisyitä hallitus on tahallaan tai taitamattomuuttaan ruokkinut niistämällä toimeentuloa paitsi työväestöltä niin eläkeläisiltä, opiskelijoilta, lapsiperheiltä ja jopa varusmiehiltä. Ai niin, unohdin listasta vielä vammaiset ja sairaat. Heidän tukiaan on leikattu. Sairastaminen ylipäätään on tullut kalliimmaksi, mm. lääkkeitten 50 euron vuotuinen lisäomavastuu. Eikä tässäkään vielä kaikki, kunnilta leikattiin valtionosuuksia. Tämäkin vaikuttaa köyhyyteen takaoven kautta. Kunnat joutuvat karsimaan palveluja ja parsimaan omaa talouttaan valtion rahahanojen kiristyessä.
Täytyy muistuttaa myös hallituksen alkutaipaleesta. En millään voi unohtaa tulevaisuuspanostusten leikkauksia. Koulutuksesta vietiin 600 miljoonaa euroa ja mitä siitä seurasi. Ammattiin opiskelevat ovat nyt heitteillä ja maleksivat osan kouluviikkoa kaduilla opiskellen elämää omaehtoisesti. Kai heistäkin sitten tulee ammatti-ihmisiä kun laaturimaa kylliksi lasketaan. Lopulta viime vuonna onneksi ymmärrettiin se, että hoitajille täytyy tehdä jonkinmoiset testit ennen opiskelua, etteivät kaikki seinähullut ja narkkarit vanhuksiamme hoitele.
Työttömät ovat olleet tämän hallituskoplan erityisessä ”suojeluksessa”. He ovat olleet silmätikkuina ja malkoina työministeri Lindströmin aivokurkiaisessa. Ajattelu on mennyt niin, että työtön on laiska ja syyllinen omaan ahdinkoonsa. Ihmisellä ei saa olla omaa ajattelua ja itsemääräämisoikeutta siihen, mikä olisi hänelle itselleen parasta. Lindströmin ihmiskäsityksen mukaan ihminen voidaan pakottaa tekemään mitä tahansa ja missä tahansa oman elantonsa ansaitsemiseksi. Suomen ilmasto-olosuhteissa ei työttömällä juuri ole muuta vaihtoehtoa elättää itseään kuin alistuminen yhteiskunnan tahtoon tai kuoleminen syrjäytyneenä ja unohdettuna. Siis hallitukselle pääasia on se, että maisteri työllistyy vaikka lattiaa luuttuamalla, kunhan kaunistaa tilastoja. Ennen tätä kutsuttiin orjuudeksi, nyt aktiivimalliksi. Ja aktiivimalli on myös kaunisteltu työttömän kurinpitotoimi ja taloudellinen ahdistelu. Sopii hyvin työministerin ihmiskäsitykseen. Jari pohtii varmaan mielessään, että eihän sitä ministeriksi muuten olisi päässytkään, ellei olisi tuota jämäkkyyttä ja luovia ajatuksia! Ja toisaalta, onhan se mukavaa joskus komentaa muitakin ihmisiä kun on aina itse ollut tähän asti herrojen kusitolppa ja pääluottona omien mielestä vellihousu. Ja Orpokin jo sentään kaveeraa ja kysyy asiantuntijamielipidettä, ”hei Jari, mitä mieltä olet tästä työttömyysturvan indeksileikkauksesta?”
Työllisiä on Sipilän konklaavi yrittänyt parhaansa mukaan kyykyttää. En jaksa toistaa niitä monia työelämän heikennyksiä ja palkkaleikkauksia, mitä tämä reposakki on tehnyt, mutta kyllä työläiset ja pienipalkkaiset hoitajat sen muistavat. Pakko- ja irtisanomislait tässä nyt tulevat päällimmäisenä mieleen. Vaaleissa tavataan, sitä saa, mitä tilaa!
Siunatuksi lopuksi, Andy on kuulemma sairastunut keuhkokuumeeseen. Toivottelen hänelle ja vaimolle pikaista paranemista!
Vielä yksi uuden vuoden lupaus ja oikeastaan se ainoa, tulee nyt julki. Lupaan olla mukana osaltani tekemässä töitä Viitasen Pian uudelleen valitsemiseksi eduskuntaan. Pirkanmaa tarvitsee vihdoinkin ministerin. Ja se ei onnistu, ellei häntä valita kansanedustaksi suurella äänimäärällä. Äänimäärästä tässä on nyt kysymys, osaamista, taitoa ja tietoa hänellä kyllä on. Takuulla, sano tamperelainen!
Esa Kanerva
