16.1.2019
Maailma ympärillämme muuttuu ja kai meidän pitäisi uudistua sen mukana. Maailman meno on kyllä sen verran käsittämätöntä, ettei kaikkia ilmiöitä voi mitenkään kakistelematta niellä. Jatkuva markkinameiniki ja – häly häiritsee keskittymistä ja pakkosyöttää mieliin kuluttamisen autuutta. Kuluttajan osa on olla ”tyhmä” kohde, jota voi huijata mielin määrin. Markkinoilla jaetaan osuuksia, reviirejä ja kilpaillaan. Varallisuuserot kasvavat ja pääomat keskittyvät harvoille. Veroja pakoillaan ja teollisuus vaatii julkista rahaa pitääkseen tuotantonsa maassa. Työelää hallitaan suruttomasti omistajan oikeudella keinoja kaihtamatta. Päätöksenteossa tarjoillaan vain yhtä totuutta markkinatalouden ylivoimaisuudesta. Tietotekniikan kuvitellaan ratkaisevan kaikki ongelmat, mutta kansalaisten yksityisyydestä ei ole niin väliä. Miten tämmöiseen maailmaan on tultu ja mihin ollaan menossa?
Ärsyttävimmän propagandan ja markkinamelun aiheuttajista ovat radio ja televisio. Yritykset panostavat aivojemme täyttämiseen mainoksilla valtavasti rahaa. Kuluttajan näkökulmasta se raha on pois tuotteen jalostusarvosta, joka olisi voitu laittaa sen työstämiseen entistä paremmaksi ja kestävämmäksi. Entistä nuoremmat ovat manipuloinnin kohteena. Muoti määrää ja jotakin tyylisuuntaa on noudatettava. Vaatteet pitää olla viimeisen päälle trendikkäät ja kännykkä tietyn merkkinen. Pikaluottofirmat käyttävät hyväksi varattomuutta ja harkitsemattomuutta. Miksi köyhäilet kun voit ottaa yhdellä viestillä muutaman tonnin makeaan elämään. Korko vain on laillistettua kiskontaa. Lapsiakaan ei jätetä rauhaan. Eihän tällaista ostoyllykkeiden pakkosyöttöä voi hyväksyä!
Yksi merkillisimpiä nykymaailman ilmiöitä on tuotteiden suunnittelu sellaisiksi, että niiden kestävyys on etukäteen mietitty. Jokin osa tai komponentti tuotetaan kestämään esimerkiksi vain viisi vuotta. Tai kännyköissä ohjelmien päivitystä ei tehdä kolmen vuoden jälkeen. Tämä on käsittämätöntä tuhlausta ja luonnon varojen haaskausta. En ole veljien vihreältä puolelta nähnyt kovinkaan usein tarttuvan tähän seikkaan. Miksi hallitukset eivät puutu tähän ilmiselvään ongelmaan. Ovatko yhteiskunnat suuryritysten juoksupoikia, koska sallivat tämmöisen. Autoissa tätä osien epäilyttävää peukalointia kohtaa usein. Jokin osa rikkoutuu, laite on kiinteä paketti, johon ei voi vaihtaa osia. On ostettava kokonaan uusi laitekokonaisuus. Ajatteleeko autoteollisuus tässä kohtaa ekologisuutta ja kuluttajien oikeusturvaa? Pääasia näyttää olevan se, että tuotteita menee kaupaksi ja kassakone raksuttaa. Tähän pitäisi voida puuttua!
Spekulanttien, rahalla pelaajien ja sijoittajien varallisuus kasvaa nopeammin kuin tavallisen kansan tulot. Siitä johtuu, että pääomat keskittyvät yhä harvempien käsiin. Taloudellinen eliitti pyrkii lobbaamaan ja vaikuttamaan rahan voimalla yhteiskunnan päätöksentekoon. Rahalla saa radiosta ja TV:sta mainosaikaa vaikka kuinka paljon. Tai sitten vaikutetaan yleiseen mielipiteeseen ostamalla koko televisiokanava. Perustamalla tutkimuslaitoksia saa varmasti haluamiaan tutkimustuloksia. Eu-parlamentin ja eduskunnankin käytävät ovat täynnä yritysten ja elinkeinoelämän helppoheikkejä. Heiltä edustajien voiteleminen käy rutiinilla. Demokratia on liian arvokas uhrattavaksi taloudellisen vallan karvaisiin käsiin!
Yritykset kilpailuttavat valtioita vaatimalla veroetuja ja investointitukia. Verokilpailuun on valitettavasti lähdetty. Se tien päässä on yhteiskunnan köyhtyminen ja velkaantuminen niin kuin Suomenkin kohdalla on nähty. Palveluja on ollut pakko ajaa alas. Yritykset pystyvät verokikkailuillaan minimoimaan veronsa. Yritysten toiminnan sääntelyä on Suomessakin purettu ja mm. laivateollisuudelle annetaan mittavaa julkista tukea. Suuryritysten todellinen maksama vero voi olla prosentin luokkaa. Ns. yhteiskuntavastuuta ei tässä mielessä kanneta, vaikka yhteiskunta tarjoaa hyvät puitteet liiketoimintaan. Ei voi millään hyväksyä suuryritysten ja Sipilän hallituksen huutoa Suomen puuttuvasta hintakilpailukyvystä ja sen myötä palkkojen alennusvaatimuksista.
Suomalaisessa työelämässä puhuu omistajan valta. ”Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt.” Osakeyhtiölaki sanoo, että osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa omistajilleen ja piste. Työntekijöitten mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon ovat pienet. Yhteistoimintalain mukaan heitä kuultava heitä koskevissa asioissa. Työnantaja kuitenkin päättää, mitä tehdään. Tarkoituksensa on tietenkin tälläkin. Työntekijöitten pitäminen päät matalana juoksuhaudoissa tekee heistä helpommin hallittavia ja nöyriä. Yhteistoimitalain uudistaminen palkansaajaystävällisemmäksi on tärkeä tavoite. Tässä työantajien asenneilmastossa se on äärimmäisen vaikeaa ja työntekijätkin ovat hukanneet haaveensakin työelämän taloudellisesta demokratiasta.
Tietotekniikka lonkeroituu kaikkialle elämäämme. Emme edes tiedä, ketkä ja missä laajuudessa, keräävät tietoa meistä. Tuntuu inhottavalta, että kauppias tietää, mitä muroja syön aamiaispöydässäni. Liiketoiminta ei kuulu kotiini ja yksityisyyttäni loukataan. ”Isovelikin” valvoo ja kontrolloi. Poliisi profiloi ja tulli tekee etukäteen arvioinnin astuessani kotimaan kamaralle. En ole vapaa ja haluan irti pakkopaidastani! Minulla on oikeus, ei minulla oli joskus oikeus yksityisyyteeni. Onko joku kysynyt lupaa tietojeni yhdistämiseen ja henkilöhistoriani läpivalaisemiseen? EU-parlamentti voisi säätää jonkin direktiivin, joka pistäisi tietojen kalastelun kuriin. Muuten vapaan maan vapaa kansalainen on vitsi!
Finanssikapitalismi se vasta on kummallista. Maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Raha ei siis ole enää vaihdannan väline. Sillä ei ole mitään konkreettista vakuutena niin kuin aikaisemmin. Rahan
vakuutena oli maan keskuspankkiin säilötty kulta. Maailmantalous on täynnä velkasuhteita ja vain mielikuvitus rajoittaa erilaisten rahoitusvälineiden myyntiä. Enää ei tarvitse myydä mitään, utopiakin kelpaa tuotteeksi. Rahamaailma on kuplia täynnä ja taantumakin taitaa hetken perästä odottaa ovella. Siitäkin on varmaan jotkut ja jossakin sovittu. Tähän sekasotkuun tarvittaisiin globaalia lainsäädäntöä ja sääntelyä!
Lapseni lauloivat aikanaan ”Se hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa.” Nyt voin itse palata tuon samaisen laulun hyräilyyn, hämmästeltävää riittää. Yhtä ihmeellinen tämä maailma ympärilläni on varmaan nyt kuin lapsilleni päiväkodin ympäristö muutama kymmenen vuotta sitten.
Esa Kanerva
