Lasta huolestuttaa

 

  

                                                                                                                                       28.2.2019

Lasta pelottaa. Hän kuulee tiedotusvälineistä, että nuori teini Greetta Thunberg soimaa Ruotsin poliittisia päättäjiä 16-vuotiaan elämänkokemuksella ilmastopäättämättömyydestä. Edelleen hän näkee televisiosta jenkkien presidentin tapaavan Pohjois-Korean Kimin. He eivät pääse atomiasioista puusta pitkään. Hän lukee lehdistä, että uusi kylmä sota uhkaa jälleen. Kuusikymmenluvun lapsilla oli pelättävää uhkaavasta Kuuban kriisin täystuhosta. Tämän päivän lapsille ei ydinpommitus tai kylmä sota riitä. Ville Niinistö uhkaa ilmastonmuutoksen lopullisesta helvetistä.

Laukontorin saunakiukaan käryt ovat terveyshaitta, Näsijärveen upotetaan louhetta ja Ruskossa kaadetaan liito-oravan pesäpuita. Tässä on nyt väitteitä paikallisista luonnonsuojelurikoksista. Maailmassa on kautta aikain tehty politiikkaa kärjistysten kautta, myös ilmastokysymyksissä. Pitää olla ”kattaus” ja politiikalla uhkakuvat, jotka uppoavat kansaan. Suomen pitää olla toki esikuvana, myönnän. Meitä on 5,5 miljoonaa ihmistä. Maailmassa on tällä hetkellä YK:n mukaan yli 7 miljardia ihmistä. Palattiinpa me Suomessa kehityksessä ja päästöissä vaikka 1950-luvulle, ei maailmalla ole sen vuoksi toivoa. Mahdollisuutemme vaikuttaa suomalaisina on rajatut. Venäjä paskaa surutta valtakuntaansa ja mm. Itämerta. Murmanskissa lojuvat edelleen atomisukellusveneitten raadot ja tundra sulaa hiilipäästöjen vuoksi. Kiina on pilannut jo pohjavesivarantonsa ja Intia on todella saastunut maa.

Mitä sanoa nuorelle, joka on huolestunut elämästään. Toivoa pitää aina olla, ei tämä maapallo Ville Niinistön toivomuksestakaan ole tuhoutumassa meidän elinaikanamme. Ekologinen systeemi korjaa aina itseään, mitä enemmän se on pielessä, sitä suuremmat korjaustoimenpiteet. Ne taas eivät kohtele tasapuolisesti kaikkia. Toisaalla lämpenee, toisaalla kylmenee.

Kylmä sota kolistelee ovella. Nuorelle vastaisin, että demokratioissa Jussi saattaa pärjätä kerran, mutta sitten Sipilällekin saattaa tulla noutaja. Niin käy Trumpillekin. Jos ei käy, maailman pitää olla huolissaan, rahan valta on ottanut haltuunsa kansanvallan maailman mahdissa.

Esa Kanerva

Messias saapui Suomeen

                                                                                                                                  

                                                                                                                       23.2.2019

Halla-aho laskeutui Brysselin lentokoneesta pelastavana enkelinä Suomen kansan pariin julkaisemaan perussuomalaisten ensi huhtikuun eduskuntavaaliohjelman. Työmies Putkosen sanoin, syötti on heitetty ja siitä vaan koukkua nielemään. En tiedä kumman ansiota on, poliittisen suunnittelija Sakari Puiston vai työmies Putkosen, vaaliohjelmassa esiin nostettujen keihäänkärkien ja vaikeitten yhteiskunnallisten asioitten yksinkertaiset ratkaisut. Veikkaan jälkimmäistä ja työnjako on varmaan ollut sen kaltainen, että taloutta ymmärtävä tohtori Puisto kertoi työmies Putkoselle, mitä talouspolitiikka on ja mitä asioita pitäisi nostaa esiin. Putkonen sitten muotoili Puiston ajatukset sellaiseen sanalliseen muotoon, että iskulauseissa velat muuttuvat saataviksi. Putkonen osaa tämän vilpistelyn, raitistuneella entisellä ay-johtajalla tuntuu olevan häpyä kusettaa vaikka omaa äitiään. Tarkastellaanpa vaaliohjelman sisältöä, ei pelkästään sen ulkokuorta ja hauskuuksia.

Perussuomalaisten mielestä julkisen sektorin tehtävät on laitettava tärkeysjärjestykseen. Velkaantuminen on lopetettava ja menot tulee tasapainottaa, eikä tulevia sukupolvia pidä kuormittaa nykyisellä vastuuttomalla politiikalla. Mitä vaatimus julkisten menojen leikkauksista, n. 2 miljardilla vuosittain, merkitsee tavallisen suomalaisen työllisen tai työttömän kannalta? Se tarkoittaa menoleikkauksia sekä kunta- että valtiontasolla. Tai verojen ja maksujen korotuksia.Tampereella on tällä pormestarikaudella yritetty laittaa kaupungin tehtäviä tärkeysjärjestykseen. Jokainen palvelusupistus ja jokainen priorisointi saavat aikaan kansanliikkeen ja äänekästä protestointia. Ehkä tämä on helpompaa valtiontasolla, koska eduskunta on hieman kauempana kuin kaupungin virastotalo. Ihan sama kansalaiselle, mikä taho tekee likaisen työn. Mutta helppoa se ei tule olemaan, joten onnea vaan Halla-aholle!

Velkaantumisen lopettaminen tarkoittaa kansalaisille vyön kiristystä, koska menot tulevaisuudessa tulevat lisääntymään mm. ikärakenteen johdosta. Tässähän tämä Putkosen ilmaveivi juuri on. Vaaliohjelma kertoo mittavista verohelpotuksista. Heille keskeistä on asumisen, energian ja liikenteen verotuksen leikkaaminen. Valtio keräsi pelkästään tieliikenteestä veroja vuonna 2017 noin kahdeksan ja puoli miljardia euroa. Kysyn, millä perussuomalaiset aikovat rahoittaa suomalaisen yhteiskunnan? Siihen eivät riitä muutaman sadan miljoonan euron leikkaukset maahanmuuttajien kotouttamisesta ja vastaanottokuluista. Perussuomalaiset aikovat siis näemmä irtautua leikkausten ohessa Suomen kansainvälisistä pakolaissitoumuksista ja pistää rajat kiinni.

Ilmastonmuutos ei ole mitään, uusiutuva energia ei ole mitään, biopolttoaineet eivät ole mitään, laulavat perussuomalaiset. Tuulimyllytkin saavat kyytiä. Niinköhän tällä politiikalla viennistä ja kansainvälisistä hyvistä suhteista riippuvainen Suomi pärjää? Näitä ilmastotalkoitahan ollaan tekemässä porukalla ja lähes maailmalaajuisesti erästä maailman toisella laidalla olevaa houkkaa lukuun ottamatta. Tavallista kansalaista on toki alkanut pänniin tämä vihreä uhkailu maailmanlopulla ja Putkonen on tietysti ottanut tästä suivaantumisesta kopin.

Keiden tulisi erityisesti pelätä perussuomalaisten vaalivoittoa? Luulisin, että vahvasti työtä ja yrittäjyyttä korostava vaaliohjelma ei tule toteutuessaan kohentamaan tulonsiirtojen varassa elävien ja työttömien asemaa, päinvastoin. Koska julkista taloutta leikataan, valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa muuhun kuin jatkaa Sipilän hallituksen valtion menoleikkauksia. Se on köyhille kylmää kyytiä ja kaikki kansalaiset eivät pysy hevosen kyydissä. Sosiaaliturvaan tulee paineita siltäkin suunnalta, että persut haluavat investoida voimakkaasti liikenneväyliin ja infrahankkeisiin. Hyviä hankkeitahan ne ovat, mutta maksavat miljardeja.

Lopuksi vaaliohjelmaa lukemalla voisi hieman profiloida kohderyhmän, mille Putkonen on sen muokannut. Hän on suomalainen mies, joka käy palkkatyössä. Hän on pieni- tai keskituloinen. Hänellä on mielensä pahoittaja, joka etsii syntipukkia omille ongelmilleen. Kohteeksi sopii hyvin erivärinen ja vähän oudosti pukeutunut maahanmuuttaja. Halla-aho kanavoi kaiken yhteiskunnallisen pahan, köyhyyden ja taloudelliset ongelmat tämän väestöryhmän syyksi. Haureka, ongelman syy, minun, juuri minun, syystä tai toisesta syntyneeseen päivittäiseen turhautumiseeni, on löytynyt. Raiskaavat mutakuonot pois maasta ja Halla-aho valtaan, näin helposti on ratkaistu kaikki minun ja Suomen ongelmat!

Esa Kanerva

Valtuusto puhui köyhyydestä

                                                                                                                                        19.2.2019

Puheenvuoroni köyhyysohjelmasta:

Kiitos erinomaisen hyvästä raportista!

En halua nostaa minkään köyhyysryhmän ongelmaa erikseen esille, jokaiselle köyhälle lapselle, nuorelle tai ikäihmiselle asia on vakava, vaan köyhyyden sinänsä. Nyky-yhteiskunta ei ole kaikista toimenpiteistään huolimatta saamassa köyhyyttä hallintaan. Siitä pitää huolen se, että köyhyys ja huono-osaisuus periytyvät. Lapsi ei voi valita omaa perhettään eikä sosioekonomista asemaansa. Perheen köyhyyden stigma pysyy yllättävän sitkeästi ihmisen matkassa aikuisuuteen ja työelämään. Tämä kierre olisi katkaistava ja köyhyystyöryhmä onkin löytänyt monia parannusesityksiä alkaen lasten harrastuksista perhetyöhön.

Köyhistä perheistä lähteneet tulevat todennäköisesti tienaamaan heikommin kuin varakkaiden perheiden lapset, samasta koulutuksesta huolimatta. Todennäköisyys vähäiseen koulutukseen lisääntyy suhteessa vanhempien koulutustasoon ja varakkuuteen. Sosioekonomista ja yhteiskuntaluokasta toiseen siirtymistä tapahtuu hitaammin kuin aikaisemmin. Nämä ovat tosiasioita, jotka meidän tulee tunnistaa esimerkiksi varhaiskasvatusta ja koulutuspolitiikkaa suunnitellessamme.

Edellä mainitut asiat ovat rakenteellisia yhteiskunnan ongelmia. Niiden korjaamista pitää edistää tosissaan. Köyhyysohjelmassa on kehittämisen mantrasta siirryttävä konkretiaan. Ja ensi vuoden talousarvion laadinnan yhteydessä on katsottava, miten voimme toteuttaa köyhyysohjelman tavoitteita.

Esa Kanerva

Saksanmaalla

                                                                                                                          12.2.2019

Olen käymässä Saksassa Berliinissä syntymäpäiviä viettämässä. Matkaan vierähtää tämä viikko. Kirjoitan sitten taas ensi viikolla. Terveisin Esa Kanerva

Vaarien ja mummujen asiat kuntoon!

 

                                                                                                                          10.2.2019

Mitenköhän tähän jeesusteluun ja keskusteluun vanhustenhoidossa tulisi suhtautua tai osallistua? Vanhuksia on kohdeltu huonosti, se on selvää. Monet keskusteluun osallistuvat omaiset ovat omakohtaisesti kokeneet subjektiivisesti ikäviä kokemuksia ja ovat niitten kautta tulleet kokemusasiantuntijoiksi. Työntekijät ovat omalta osaltaan todistamassa tilannetta. Yrityksen omistajat ovat tuoneet keskusteluun omistajan näkökulmaa. Hoidon kohteet ovat kertoneet, miten he ovat kokeneet oman hoitonsa. Vanhusten hoidon viitekehykseen kuuluvat tietenkin myös valtio ja kunta, joka hoidon järjestää.

Julkinen sektori hyödynsi huonosti etsikkoaikansa 1990-luvun alussa pitämällä yllä sairaaloissa asumista ja sellaisia rakenteita, että mikään ei saisi muuttua. Tuolloin oli vireillä ajatuksia yksikköjen erilaistumisesta ja taloudellisesta itsenäisyydestä. Ne kaatuivat riitoihin siitä, kuka näissä yksiköissä rahapussin päällä viime kädessä istuu. Jos nämä tulosvastuussa olevat osastokokonaisuudet olisivat toteutuneet, ei olisi tarvittu tätä nykyistä bisnesmallia väliin. Yhteiskunnallinen yritys Koukkuniemessä toteuttaa nyt tätä ideaa.

Tämä nykyinen vanhusten ”huutokauppa” halvimmalle hoidon tarjoajalle on vihonviimeisintä, mitä vanhuksille voi toivoa. Kuvio on raaka. Sijoittaja ostaa täältä hoitoalan yrityksen, antaa sille hinnan mukaisen velan ja velalle törkeän suuruisen koron. Vaikka korkoja ei vähennettäisiin verotuksessa, korkean koron vuoksi yritys ei tuota voittoa ja maksaa yrityksen hankintahintaa sijoittajalle ylihinnoitellulla korolla. Vanhukset ovat muuttuneet voitontuottamisen välikappaleiksi, ei asia muuksi muutu, puhui Orpo mitä hyvänsä.

Työyhteisöissä on aina hyviä ja asiansa hoitavia työntekijöitä. Ollessani esimiehenä Kaupin sairaalassa 1990-luvulla kuulin työntekijöitten narinaa siitä, että meitä ei ole riittävästi. Vaikka siihen aikaan oli hyvä työvoimavahvuus. Nyt tullaan johtamiskysymyksiin ja esimiehen velvollisuuksiin. Huono esimies pilaa koko työyhteisön. Hänellä pitää olla kanttia kohdella kaikkia työntekijöitä yhdenvertaisesti ja käskeä kaikkia töihin tasapuolisesti. Kaikilla tulee olla perustehtävä hallussa ja yhteiset pelisäännöt kunnossa. Kyllä työyhteisötkin voivat olla kriittisiä itseään kohtaan. Toisaalla on onnistettu paremmin kuin toisaalla. Timantti on se työnjohtaja, joka ottaa porukan mukaan ja vie sen kohti tavoitteita.

Rahaa tarvitaan jatkossa enemmän hoitamaan vanhuksiamme paremmalla tolalla. Onko sekään oikein, että hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö ja varakas henkilö lahjoittavat juuri ennen laitokseen joutumistaan omaisuutensa lapsilleen, jolloin hän on laitokseen joutuessaan varaton. Hänen maksurasituksensa on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin muittenkin, vaikka hänellä olisi sijoittaa omaan hoitoonsa enemmänkin ilman omaisuusjärjestelyjä.

Mikään asia, vanhustenhoitokysymyskään, ei ole simppeli ja yksinkertainen asia hoidettavaksi. Sipilän hallituksen ajama markkinamallinen sote-uudistus ei tuo helpotusta vanhustemme hoidon ongelmiin. Kolmen miljardin leikkaukset ja valinnanvapaus vievät vanhustemme kannalta asioita juuri päinvastaiseen suuntaan. Vastuu vanhuksistamme on nyt äänestäjillä!

Esa Kanerva

Silakkalaatikon tekoa

                                                                                                                           3.2.2019

Meillä on pieni porukka, muutamia vuosia sitten eläkkeelle jääneitä vanhoja ukkoja, jotka kokoonnumme kerran kuukaudessa kokkaamaan ja parantamaan maailmaa. Tuo maailman menon ”viisastelu” ja kaikkitietävyys ei ole suinkaan tapaamisten päätarkoitus. Hyvää ruokaa me halutaan tehdä ja mielellään vielä vanhan ajan reseptejä muistellen. Ja hauskaa olla pitää! Läskisoosia, silakkalaatikkoa ja muuta sen sellaista on listalla. Ja sitten sen lomassa pohdimme elämän loppuaikaa ja yritämme saada mielekkyyttä loppupätkälle. Olemme siinä tilanteessa, että työelämä on takanapäin ja kovin suuria aineellisia tavoitteitakaan ei kellään voi olla haaveissa tässä iässä. Itse elämä ja terveys voi tässä  lopahtaa nopsastikin, todennäköisyys on ainakin kuoleman suhteen noussut kuin entisen miehen omakehu. ”Aina olen itseäni kehunut ja sitä kehumista on piisannut”. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, hyvä elämää pitää itsekin tehdä. Ei enää suorittamalla ja kilpailemalla niin kuin nuorena tuli tehdyksi. Seuraa ja kaveruutta kaivataan nyt entistä enemmän

Viimeksi meillä oli ruokana silakkalaatikko. Yksi osti siansiivut hallista, toinen suolasi silakat, kolmas toi muuten vain itsensä paikalle. Vuorotellen kutsutaan porukka kylään. Alkukahveitten aikana nousi tietysti tämä vanhusten hoiva keskusteluun. Markkinatalous, sotkeutuupa se sitten mihin tahansa yhteiskunnan peruspalveluun, siitä ei hyvää seuraa. Italiassa markkinatalous tai mafia on sotkenut jätehuollon niin, että Napolissakin uhkaavat hukkua paskaan. Vielä parempi esimerkki on engelsmannien yksityistämiset, vedentuotannon ja rautateitten myyminen markkinoille. Hommasta ei ole tullut yhtään mitään, hinnat ovat nousseet, toimintavarmuus heikentynyt oleellisesti, laatu on huono ja hinnat ovat nousseet. Vähän niin kuin Bernerin taksiuudistuksessa on käynyt. Vanhusten hoivassa on oltu naiiveja ja hyväuskoisia. Kunnat ovat kilpailuttaneet vanhuspalvelut hinta edellä ja hoidon tasosta ei ole ollut niinkään väliä. On ostettu palveluja ja sitten pistetty silmät kiinni sekä toivottu parasta. Markkinatalous toimii ja on toiminut juuri siten, miten sen pitääkin toimia. Osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa osakkaille. Todettiin, että Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen puhuu paskaa ja tuomaskuonaa ”rikkaruohoista” yhtiön palveluissa. Hänen olisikin parasta siirtyä puutarha-alalle. Oltiin yksimielisiä siitä, että tällainen meininki ei saa jatkua. Pitää vaikuttaa ja äänestää vanhusten tulevaisuudesta ja saada se paremmalle tolalle. Ei tässä hääppöiseltä omankaan elämän ehtoopuoli näytä.

Sitten laatikon tekoon. Siankyljet leikataan pieniksi palasiksi, sipulit hienonnetaan, ja silakat palastellaan. Aineet sekoitellaan massaksi ja maustetaan pippurilla. Perunan kuorintatalkoot alkavat. Tuotantolinjan loppupää siivuttaa perunat ohuiksi siivuiksi. Sitten alkaa voideltuun vuokaan perunasiivujen ladonta sen pohjalle. Perunoitten päälle ropsutellaan maun mukaan suolaa. Niitten päälle liha, - kala- ja sipulimassa. Sitten taas pannaan perunoita kerros. Päällimmäiseksi ladotaan sian siivuviipaleita. Munamaitoseos on keskeinen ainesosa ja se tehdään 4 kananmunasta ja maidosta. Toki kermaakin voi lurauttaa sekaan. Määrä on paistoastian ja annoksen suuruudesta riippuen vajaa litra. Laatikkoaineet saavat peittyä munamaitoseokseen. Sitten tuotos pannaan uuniin pariin sataan asteeseen. Tuo lämpö saa ruskistaa pinnan ja sitten lämpötilaa voi alentaa 175 asteeseen. Uunissa laatikko saa olla puolestatoistatunnista pariin tuntiin, kuitenkin niin kauan että neste on hyytynyt.

Ruoka on uunissa ja sitten odotellaan. Aina se keskustelu jossakin vaiheessa kääntyy menneitten muisteluun. Muisti on armollinen ja sen lokeroista palaavat mieleen vain hauskat ja mukavat muistot. Enimmäkseen toilailut ja kömmähdykset. Ja varsinkin muille ihmisille tapahtuneet mokat kuin itselle. Parissa tunnissa keritään käydä saunassakin ja porista niin maailmanpolitiikkaa kuin kotimaan tulevia vaaliasetelmia. Huolestuttaa, kovasti huolestuttaa sapelien kilistely, maailma on kohta kylmän sodan tilanteessa ja uhkaava. Lasten asemaa surkuteltiin, meitä peloteltiin 60-luvulla ydinsodalla, nyt lapsia uhkaillaan ilmastonmuutoksella. Muutoksesta oltiin sitä mieltä, että kannattaisi nyt rauhoittua ja laskea kymmeneen. Soisi pahimpien vouhottajien käyvän ekskursiolla Venäjällä, Kiinassa tai Intiassa. Siellä paskaa syydetään taivaalle ja vesistöihin sellaista tahtia, ettei meidän toimenpiteillä ole muuta kuin esimerkin voima. Jos sitäkään.

Saunakaljojen jälkeen otetaan laatikko uunista ulos ja aletaan herkutella. Lisukkeeksi tarjoillaan punajuuria, suolakurkkuja ja hillosipuleita. Hyvää on ja laatikko maittaa. Osaisi vain nuoretkin laittaa tällaista kurmeeta. Ei tarvittisi syödä riisiä ja tonnikalaa nälkään. Sitten jo suunnitellaan seuraavaa kertaa, voisiko listalla olla vaikka kunnon vanhan ajan aladobia. Lihat otettaisiin oikeasta keitetystä sian päästä ja vasikasta. Mietitään, mietitään, oikeastaan tillilihakin olisi maukasta!

Esa Kanerva