3.2.2019
Meillä on pieni porukka, muutamia vuosia sitten eläkkeelle jääneitä vanhoja ukkoja, jotka kokoonnumme kerran kuukaudessa kokkaamaan ja parantamaan maailmaa. Tuo maailman menon ”viisastelu” ja kaikkitietävyys ei ole suinkaan tapaamisten päätarkoitus. Hyvää ruokaa me halutaan tehdä ja mielellään vielä vanhan ajan reseptejä muistellen. Ja hauskaa olla pitää! Läskisoosia, silakkalaatikkoa ja muuta sen sellaista on listalla. Ja sitten sen lomassa pohdimme elämän loppuaikaa ja yritämme saada mielekkyyttä loppupätkälle. Olemme siinä tilanteessa, että työelämä on takanapäin ja kovin suuria aineellisia tavoitteitakaan ei kellään voi olla haaveissa tässä iässä. Itse elämä ja terveys voi tässä lopahtaa nopsastikin, todennäköisyys on ainakin kuoleman suhteen noussut kuin entisen miehen omakehu. ”Aina olen itseäni kehunut ja sitä kehumista on piisannut”. Ei saa jäädä tuleen makaamaan, hyvä elämää pitää itsekin tehdä. Ei enää suorittamalla ja kilpailemalla niin kuin nuorena tuli tehdyksi. Seuraa ja kaveruutta kaivataan nyt entistä enemmän
Viimeksi meillä oli ruokana silakkalaatikko. Yksi osti siansiivut hallista, toinen suolasi silakat, kolmas toi muuten vain itsensä paikalle. Vuorotellen kutsutaan porukka kylään. Alkukahveitten aikana nousi tietysti tämä vanhusten hoiva keskusteluun. Markkinatalous, sotkeutuupa se sitten mihin tahansa yhteiskunnan peruspalveluun, siitä ei hyvää seuraa. Italiassa markkinatalous tai mafia on sotkenut jätehuollon niin, että Napolissakin uhkaavat hukkua paskaan. Vielä parempi esimerkki on engelsmannien yksityistämiset, vedentuotannon ja rautateitten myyminen markkinoille. Hommasta ei ole tullut yhtään mitään, hinnat ovat nousseet, toimintavarmuus heikentynyt oleellisesti, laatu on huono ja hinnat ovat nousseet. Vähän niin kuin Bernerin taksiuudistuksessa on käynyt. Vanhusten hoivassa on oltu naiiveja ja hyväuskoisia. Kunnat ovat kilpailuttaneet vanhuspalvelut hinta edellä ja hoidon tasosta ei ole ollut niinkään väliä. On ostettu palveluja ja sitten pistetty silmät kiinni sekä toivottu parasta. Markkinatalous toimii ja on toiminut juuri siten, miten sen pitääkin toimia. Osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa voittoa osakkaille. Todettiin, että Attendon toimitusjohtaja Pertti Karjalainen puhuu paskaa ja tuomaskuonaa ”rikkaruohoista” yhtiön palveluissa. Hänen olisikin parasta siirtyä puutarha-alalle. Oltiin yksimielisiä siitä, että tällainen meininki ei saa jatkua. Pitää vaikuttaa ja äänestää vanhusten tulevaisuudesta ja saada se paremmalle tolalle. Ei tässä hääppöiseltä omankaan elämän ehtoopuoli näytä.
Sitten laatikon tekoon. Siankyljet leikataan pieniksi palasiksi, sipulit hienonnetaan, ja silakat palastellaan. Aineet sekoitellaan massaksi ja maustetaan pippurilla. Perunan kuorintatalkoot alkavat. Tuotantolinjan loppupää siivuttaa perunat ohuiksi siivuiksi. Sitten alkaa voideltuun vuokaan perunasiivujen ladonta sen pohjalle. Perunoitten päälle ropsutellaan maun mukaan suolaa. Niitten päälle liha, - kala- ja sipulimassa. Sitten taas pannaan perunoita kerros. Päällimmäiseksi ladotaan sian siivuviipaleita. Munamaitoseos on keskeinen ainesosa ja se tehdään 4 kananmunasta ja maidosta. Toki kermaakin voi lurauttaa sekaan. Määrä on paistoastian ja annoksen suuruudesta riippuen vajaa litra. Laatikkoaineet saavat peittyä munamaitoseokseen. Sitten tuotos pannaan uuniin pariin sataan asteeseen. Tuo lämpö saa ruskistaa pinnan ja sitten lämpötilaa voi alentaa 175 asteeseen. Uunissa laatikko saa olla puolestatoistatunnista pariin tuntiin, kuitenkin niin kauan että neste on hyytynyt.
Ruoka on uunissa ja sitten odotellaan. Aina se keskustelu jossakin vaiheessa kääntyy menneitten muisteluun. Muisti on armollinen ja sen lokeroista palaavat mieleen vain hauskat ja mukavat muistot. Enimmäkseen toilailut ja kömmähdykset. Ja varsinkin muille ihmisille tapahtuneet mokat kuin itselle. Parissa tunnissa keritään käydä saunassakin ja porista niin maailmanpolitiikkaa kuin kotimaan tulevia vaaliasetelmia. Huolestuttaa, kovasti huolestuttaa sapelien kilistely, maailma on kohta kylmän sodan tilanteessa ja uhkaava. Lasten asemaa surkuteltiin, meitä peloteltiin 60-luvulla ydinsodalla, nyt lapsia uhkaillaan ilmastonmuutoksella. Muutoksesta oltiin sitä mieltä, että kannattaisi nyt rauhoittua ja laskea kymmeneen. Soisi pahimpien vouhottajien käyvän ekskursiolla Venäjällä, Kiinassa tai Intiassa. Siellä paskaa syydetään taivaalle ja vesistöihin sellaista tahtia, ettei meidän toimenpiteillä ole muuta kuin esimerkin voima. Jos sitäkään.
Saunakaljojen jälkeen otetaan laatikko uunista ulos ja aletaan herkutella. Lisukkeeksi tarjoillaan punajuuria, suolakurkkuja ja hillosipuleita. Hyvää on ja laatikko maittaa. Osaisi vain nuoretkin laittaa tällaista kurmeeta. Ei tarvittisi syödä riisiä ja tonnikalaa nälkään. Sitten jo suunnitellaan seuraavaa kertaa, voisiko listalla olla vaikka kunnon vanhan ajan aladobia. Lihat otettaisiin oikeasta keitetystä sian päästä ja vasikasta. Mietitään, mietitään, oikeastaan tillilihakin olisi maukasta!
Esa Kanerva
