10.2.2019
Mitenköhän tähän jeesusteluun ja keskusteluun vanhustenhoidossa tulisi suhtautua tai osallistua? Vanhuksia on kohdeltu huonosti, se on selvää. Monet keskusteluun osallistuvat omaiset ovat omakohtaisesti kokeneet subjektiivisesti ikäviä kokemuksia ja ovat niitten kautta tulleet kokemusasiantuntijoiksi. Työntekijät ovat omalta osaltaan todistamassa tilannetta. Yrityksen omistajat ovat tuoneet keskusteluun omistajan näkökulmaa. Hoidon kohteet ovat kertoneet, miten he ovat kokeneet oman hoitonsa. Vanhusten hoidon viitekehykseen kuuluvat tietenkin myös valtio ja kunta, joka hoidon järjestää.
Julkinen sektori hyödynsi huonosti etsikkoaikansa 1990-luvun alussa pitämällä yllä sairaaloissa asumista ja sellaisia rakenteita, että mikään ei saisi muuttua. Tuolloin oli vireillä ajatuksia yksikköjen erilaistumisesta ja taloudellisesta itsenäisyydestä. Ne kaatuivat riitoihin siitä, kuka näissä yksiköissä rahapussin päällä viime kädessä istuu. Jos nämä tulosvastuussa olevat osastokokonaisuudet olisivat toteutuneet, ei olisi tarvittu tätä nykyistä bisnesmallia väliin. Yhteiskunnallinen yritys Koukkuniemessä toteuttaa nyt tätä ideaa.
Tämä nykyinen vanhusten ”huutokauppa” halvimmalle hoidon tarjoajalle on vihonviimeisintä, mitä vanhuksille voi toivoa. Kuvio on raaka. Sijoittaja ostaa täältä hoitoalan yrityksen, antaa sille hinnan mukaisen velan ja velalle törkeän suuruisen koron. Vaikka korkoja ei vähennettäisiin verotuksessa, korkean koron vuoksi yritys ei tuota voittoa ja maksaa yrityksen hankintahintaa sijoittajalle ylihinnoitellulla korolla. Vanhukset ovat muuttuneet voitontuottamisen välikappaleiksi, ei asia muuksi muutu, puhui Orpo mitä hyvänsä.
Työyhteisöissä on aina hyviä ja asiansa hoitavia työntekijöitä. Ollessani esimiehenä Kaupin sairaalassa 1990-luvulla kuulin työntekijöitten narinaa siitä, että meitä ei ole riittävästi. Vaikka siihen aikaan oli hyvä työvoimavahvuus. Nyt tullaan johtamiskysymyksiin ja esimiehen velvollisuuksiin. Huono esimies pilaa koko työyhteisön. Hänellä pitää olla kanttia kohdella kaikkia työntekijöitä yhdenvertaisesti ja käskeä kaikkia töihin tasapuolisesti. Kaikilla tulee olla perustehtävä hallussa ja yhteiset pelisäännöt kunnossa. Kyllä työyhteisötkin voivat olla kriittisiä itseään kohtaan. Toisaalla on onnistettu paremmin kuin toisaalla. Timantti on se työnjohtaja, joka ottaa porukan mukaan ja vie sen kohti tavoitteita.
Rahaa tarvitaan jatkossa enemmän hoitamaan vanhuksiamme paremmalla tolalla. Onko sekään oikein, että hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa oleva henkilö ja varakas henkilö lahjoittavat juuri ennen laitokseen joutumistaan omaisuutensa lapsilleen, jolloin hän on laitokseen joutuessaan varaton. Hänen maksurasituksensa on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin muittenkin, vaikka hänellä olisi sijoittaa omaan hoitoonsa enemmänkin ilman omaisuusjärjestelyjä.
Mikään asia, vanhustenhoitokysymyskään, ei ole simppeli ja yksinkertainen asia hoidettavaksi. Sipilän hallituksen ajama markkinamallinen sote-uudistus ei tuo helpotusta vanhustemme hoidon ongelmiin. Kolmen miljardin leikkaukset ja valinnanvapaus vievät vanhustemme kannalta asioita juuri päinvastaiseen suuntaan. Vastuu vanhuksistamme on nyt äänestäjillä!
Esa Kanerva
