19.2.2019
Puheenvuoroni köyhyysohjelmasta:
Kiitos erinomaisen hyvästä raportista!
En halua nostaa minkään köyhyysryhmän ongelmaa erikseen esille, jokaiselle köyhälle lapselle, nuorelle tai ikäihmiselle asia on vakava, vaan köyhyyden sinänsä. Nyky-yhteiskunta ei ole kaikista toimenpiteistään huolimatta saamassa köyhyyttä hallintaan. Siitä pitää huolen se, että köyhyys ja huono-osaisuus periytyvät. Lapsi ei voi valita omaa perhettään eikä sosioekonomista asemaansa. Perheen köyhyyden stigma pysyy yllättävän sitkeästi ihmisen matkassa aikuisuuteen ja työelämään. Tämä kierre olisi katkaistava ja köyhyystyöryhmä onkin löytänyt monia parannusesityksiä alkaen lasten harrastuksista perhetyöhön.
Köyhistä perheistä lähteneet tulevat todennäköisesti tienaamaan heikommin kuin varakkaiden perheiden lapset, samasta koulutuksesta huolimatta. Todennäköisyys vähäiseen koulutukseen lisääntyy suhteessa vanhempien koulutustasoon ja varakkuuteen. Sosioekonomista ja yhteiskuntaluokasta toiseen siirtymistä tapahtuu hitaammin kuin aikaisemmin. Nämä ovat tosiasioita, jotka meidän tulee tunnistaa esimerkiksi varhaiskasvatusta ja koulutuspolitiikkaa suunnitellessamme.
Edellä mainitut asiat ovat rakenteellisia yhteiskunnan ongelmia. Niiden korjaamista pitää edistää tosissaan. Köyhyysohjelmassa on kehittämisen mantrasta siirryttävä konkretiaan. Ja ensi vuoden talousarvion laadinnan yhteydessä on katsottava, miten voimme toteuttaa köyhyysohjelman tavoitteita.
Esa Kanerva
