5.9.2019
Järjestäytynyt yhteiskunta pitää huolen kansalaisistaan. Kuolemaankin liittyy suunnaton määrä erilaista viranomaistoimintaa. Surevat omaiset joutuvat voimiensa äärirajoille byrokratian kanssa saadakseen läheisensä hautaan. Hautaamiseen liittyy lupia, todistuksia ja ylipäätään vainajan siteitten katkaisemista yhteiskuntaan. Jenkeissä kuulemma myydään hautajaisia avaimet käteen periaatteella. Varmasti Suomestakin löytyy tällaista liiketoimintaa. Yleensä tyydytään hautaustoimistojen apuun. Kaikkea nekään eivät voi omaisten puolesta hoitaa. Osa palveluitten katkaisuista tehdään viranomaistoimin heti kuoleman jälkeen. Suruun kuuluu kykenemättömyys kaikilta osin rationaaliseen toimintaan ja keskittymiskyvyttömyyttä. Tämäkin haittaa omaisten taitoa hoitaa hautajaisjärjestelyjä ja kuluttaa voimia.
Oma lukunsa on vainajan omaiset, jotka saattavat olla eri mieltä kaikesta, jopa hautaamispaikkakunnasta. Ns. kuolinpesän ilmoittajan löytäminen saattaa riitojen takia olla mahdotonta suvun sisältä. Tällöin saatetaan mennä niin pitkälle, että tuomioistuin määrää pesänselvittäjän. Yleensä hautajaiset pystytään järjestämään suurin piirtein sovussa. Riidat alkavat, jos on alkaakseen, niitten jälkeen.
On lukemattomia asioita, jotka pitää ottaa kuoleman jälkeen huomioon, mm. irtisanottavat sopimukset. On lehtitilauksia, puhelinliittymiä, nettiyhteyksiä ja vakuutuksia. Vuokralla asuneen vuokrasopimus kannattaa irtisanoa välittömästi, ettei jouduttaisi maksamaan turhia vuokria. Sairaala välittää tiedon potilaan kuolemasta Väestörekisterikeskuksen ylläpitämään väestötietojärjestelmään, josta tieto etenee esimerkiksi Kelaan ja eläkelaitoksiin. Hautausluvan myöntää lääkäri. Varsinainen kuolintodistus annetaan myöhemmin. Postiinkin kannattaa olla yhteydessä, jotta vainajan laskut ohjautuvat kuolinpesälle. Ja myös pankkiin maksuasioitten hoitamiseksi.
Varsinaiset hautausjärjestelyt hoitaa yleensä valittu hautaustoimisto. Sieltä saa asiantuntevaa palvelua. He myyvät arkun, hoitavat kuljetukset, vainajan pukemiset ja tekevät siunaustilaisuuteen liittyvät järjestelyt. Niihin kuuluvat yleensä papin, siunaustilan, kanttorin ja hautapaikan varaaminen. Samalla kertaa voi ostaa myös hautakiven, jos niin haluaa. Omaisten kontolle jää vielä muistotilaisuuden järjestäminen hautajaisten jälkeen ja kuolinilmoituksen laatiminen. Hautajaiset maksavat Suomessa keskimäärin 3500 euroa.
Jos vainajan omaiset ovat eripuraisia, alkaa riitely yleensä jo edesmenneen asunnon tyhjentämisestä ja siellä olevasta omaisuudesta. Tosi asiallisesti irtaimisto kuuluu kuolinpesälle eikä sieltä ole lupa ennen perunkirjoitusta kenenkään viedä mitään. Perukirjoitus on tehtävä vainajan omaisuudesta ja veloista 3 kuukauden kuluessa kuolemasta. Perukirja toimitetaan veroviranomaiselle. Perukirjan voi tehdä ns. kuolinpesän ilmoittaja. Yleensä turvaudutaan asiaan perehtyneen henkilön tai juristin apuun. Perunkirjoitustilaisuuteen on lain mukaan kutsuttava kaikki pesän osakkaat. Perukirjan vahvistaa kaksi todistajaa, ns. uskottua miestä. Mikäli vainajalla on testamentti, perukirjan toimittaminen on helpompaa kuin monen osakkaan kesken pesän varojen jakaminen. Suurin osa perinnönjaosta sujuu sopuisasti, mutta jos riitaa tulee, se saattaa kestää vuosia. Usein sukulaiset riitelevät aivan mitättömistä asioista. Riidoissa on kysymys kuulemma juristien mukaan silkasta ahneudesta ja kateudesta.
Ihmisen syntymästä kuolemaan olemme viranomaisten tarkassa valvonnassa. Arkea eläessä ei sitä tule vain ajatelleeksi. Toisaalta on hyvä, että kukaan ei Suomessa yleensä katoa siten, etteivät omaiset tai viranomaiset siitä kyselisi perään, vapaasta liikkuvuudesta huolimatta. Valtio pitää kyllä huolta kansalaisistaan.
Esa Kanerva
