Kuntaveron korotus lienee selvää pässinlihaa. Tampereen on korotettava veroprosenttia ensi vuonna. Kokoomus ja Lassi Kalevan johtamat perussuomalaiset haraavat kovasti vastaan. Joku pikkupuolue huutaa selän takana samaa laulua, Yrjö Schafeitel etunenässä. Yli 60 miljoonaa on jo säästetty ja kuurnittavaa ei enää ole organisaatiosta eikä palveluistakaan. Pormestari Lyly on luvannut lokakuun 21. päivä esitellä tasapainoisen talousarvion. Budjettiaukko on suuri vielä tässäkin vaiheessa, virallisesti 26 miljoonaa euroa. Valtio maksaa ns. Kiky-rahaa kunnille etuajassa jo tänä vuonna yhteensä 237 miljoonaa euroa. Tampereen kohdalla se tekee 9 miljoonaa euroa. Tuo summa olisi oikeastaan laskettava sen 26 miljoonan aukon päälle. Henkilökohtaisesti en ole vakuuttunut veronkorotuksen autuaaksi tekevästä vaikutuksesta. Prosentin korotus tekee 40 miljoonaa euroa lisää tulopuolelle. Ensi vuoden jälkeen ollaan taas vuonna 2020 samassa tilanteessa suunniteltaessa vuoden 2021 taloutta, rahaa on liian vähän menojen kattamiseksi. Tällainen on kuntatalouden toimintamekanismi.
Kokoomus ei purematta niele yhden prosentin korotusta. Kompromissi voi olla puoli prosenttia. Verotulot nousevat ensi vuonna, se on tiedossa. Pitäisikö malttaa odotella niiden vaikutusta? Veronkorotus iskee myös vähävaraisimpiin. Tampereen seudun muiden kuntien veroprosentteihin nähden olemme kohtuuverottaja. Vertailu muihin suurimpiin kaupunkeihin osoittaa, että olemme asteikon yläpäässä Oulun jälkeen. Tulevaisuuden kilpailu investoinneista ja asukkaista käydään kasvukeskusten välillä.
Verotulojen kehitys on ollut surkea. Vuosina 2014–2018 Tampere on saanut vain 34 miljoonaa euroa eli 2,9 prosenttia enemmän verokertymää. Se on vähän. Kustannukset nousevat joka vuosi n. 4 prosenttia. Kunnan todellinen verotulo eli efektiivinen veroaste on vain 19,75:stä 14,24 prosenttia. Tästä tämä kurimus johtuu. Investoinnit ovat sitten asia erikseen. Käyttötalous on pääsääntöisesti se ongelma. Toki investoinneistakin aiheutuu kustannuksia, esimerkiksi ratikasta maksamme käyttövastiketta sen valmistuessa 15 miljoonaa joka vuosi. Investoinneista valtaosa menee kouluihin ja päiväkoteihin, tulevina vuosina niihin sijoitetaan n. 100 miljoonaa euroa sillä periaatteella, että ne nyt laitetaan kuntoon. Kaiken kaikkiaan kuntatalous on maassamme miinuksella tänä vuonna 1 miljardi euroa.
Työttömyyden lasku on pysähtynyt. Tampere elää vientiteollisuudesta. Suhdanteiden heikkeneminen näkyy heti työvoimatilanteessa. Työttömyysaste on 11 prosentissa. Ja työttömyys maksaa maltaita. Yksi prosenttiyksikkö on 5 miljoonaa euroa. Hyvä asia on se, että Tampereen seudun työttömyyskokeilumalli saa jatkoa. Samalla mallilla aiotaan hoitaa koko Pirkanmaan työttömien työvoimapalvelut. Niiden piiriin pyritään saamaan myös alle 30 vuotiaat ja maahanmuuttajat.
Jotta voisimme kattaa 60 prosenttia investoinneistamme, meidän vuosikatteemme tulisi olla n. 130 miljoonaa euroa. Kate on kuitenkin vain n. 86 miljoonaa euroa. Tämä kertoo karun totuuden, kaupungin menot ovat liian suuret ja tulot liian pienet. Jotakin voidaan kattaa investointibudjetista omaisuuden myynnillä. Myyntikohteena voisivat olla esimerkiksi Sote-kiinteistöt. Ongelma on vain se, kuka ostaa? Vuokrasopimukset valtion suuntaan ovat katkolla, vaikka Sote-uudistus saataisiinkin aikaan. On puhuttu kolmen vuoden vuokrasopimuksista ja takuuvuokrista. Se ei kiinteistösijoittajille riitä. Pitäisi olla vähintään kymmenen vuoden vuokrasopimus. Frenckellkin voidaan myydä. Siitä saatavat rahat menevät odottavaan Virastotalon saneeraukseen. Omaisuutta ei kannata myydä käyttötalouden kattamiseen. Se ei ole järkevää rahan käyttöä.
Mitä sitten tulisi tehdä ratkaisuksi? Vitsit ovat vähissä. Hallitus palautti valtionosuuksien indeksitarkistuksen ja teki kertasijoituksen kuntatalouteen tänä vuonna. Tampereelle se ei riitä. Tarvitaan valtionosuusuudistus, joka kohtelisi kaupunkiamme oikeudenmukaisesti. Tällä hetkellä emme saa riittävää osuutta opiskelijoista emmekä nuorista ikäluokista. Valmistuneet nuoret tulisi saada jäämään Tampereelle hyviksi veronmaksajiksi. Yritykset ovat tervetulleita tänne, etenkin pääkonttorit. Näitten asioitten eteen on tehtävä markkinointia ja lobbausta. Sujuva ja joustava byrokratiakaan ei olisi pahitteeksi. Valtion hallintoakin voisi sijoittaa tänne enemmän. Selvää on sekin, että säästöt ja menokuri eivät lopu tähän vuoteen, ne jatkuvat niin pitkälle kuin silmä siintää.
Esa Kanerva
