12.10.2019
Lähiaikoina tehdään päätökset kaupungin ensi vuoden talousratkaisuista. Monesti kuulee valtuustossa peräänkuulutettavan aitoa ”arvokeskustelua”, mihin palveluihin rahaa suunnataan. Nyt valtuustossa on tähän mahdollisuus, koska talousarvion hyväksyessään valtuutetut tekevät ratkaisuja ja arvovalintoja kuntalaisten puolesta siitä, kuinka paljon rahaa käytetään sosiaali- ja terveyspalveluihin, lääkkeisiin tai johonkin muuhun.
Kysymys terveydenhuollon riittävistä voimavaroista on vaikea paikka. Tässä tilanteessa pitää vastata kysymykseen, onko esimerkiksi erikoissairaanhoito tärkeämpää kuin perusterveydenhuolto. Oman terveydenhuollon sisällä pitää ratkaista, suunnataanko voimavarat työikäisten hoitoon ja paljonko rahaa jää esimerkiksi ikäihmisten hoivaan. Riittävät resurssit on olennainen poliittinen kysymys.
Valtuusto päättää myös niistä edellytyksistä ja mahdollisuuksista, joiden puitteissa terveydenhuoltopalveluita toteutetaan. Ei ole yhdentekevää, minkälaisia investointeja hoitolaitoksiin tehdään tai minkälaista henkilöstöpolitiikkaa sairaaloissamme ja palveluasumisessa toteutetaan. Jo aiemmissa valtuuston päätöksissä on tunnistettu teknologiaan panostamisen välttämättömyys.
Terveys- ja sosiaalipoliittinen päätöksenteko on kaupungin ylimmällä päättävällä tasollakin osin sekavaa ja vailla systemaattisia vaikutusarviointeja. Lautakunnat tekevät palveluiden priorisointia virkamiesten valmistelemana talouteen liittyvänä ongelmanratkaisuna. Väistämättä prosessista tulee monimutkainen ja se on usein verhoiltu muun päätöksenteon sekaan limittäin ja lomittain. Kaupunginhallitus käyttää viime kädessä yliviivausta ja palveluiden ensisijaistamista.
Priorisointia ei tarvitse peräänkuuluttaa, sitä tehdään poliittisissa ratkaisuissa. Terveydenhuoltoa koskien sen soisi kuitenkin olevan avointa, systemaattista ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa.
Esa Kanerva
