15.11.2019
Kaikki valtuutetut saavat postia. Enimmäkseen nimimerkeiltä ”Hävetkää” tai ”Järkyttävää”. Kaupungin päätöksentekomylly, valtuusto, tekee vuosittain ratkaisuja 1700 miljoonan euron käytöstä. Kaupungin kaikki 240.000 ihmistä eivät voi olla yhtä mieltä siitä, miten tulot pitäisi kohdentaa ja menot periä. Vanha viisaus siitä, että on yhtä monta mielipidettä kuin on miestäkin, pitää paikkansa. Olen ollut politiikassa pitkään, mutta varsinaisena valtuutettuna ensimmäistä kautta. Koen vielä palautteen henkilökohtaisesti, ilmeisesti en ole ehtinyt kyynistyä. Palautteen antajat voisivat miettiä, että postin vastaanottajakin on ihminen, jolla on tunteet. Onko sopivaa murjaista tai ilkeillä, miten tahansa, varsinkin omana pahana päivänä. Minkälaista palautetta sitten tulee?
Valtuutetun asemasta poliittisessa päätöksenteossa on yleensä vaikeaa kertoa. Eläkeläinen voi ymmärtää valtuutetun oman eturyhmänsä etujen ajaksi. Iäkäs valtuutettu ei edusta valtuustossa eläkeläisiä. Tuon toki päätöksenteon tietoon omakohtaista tietoa eläkeläisen arjesta tai sairaanhoitajan työolosuhteista, mutta en ole heidän luottamusmies. Valtuutettu toimii kaikkien kuntalaisten antamalla mandaatilla. Päätökset tehdään sosialidemokraattisten arvojen pohjalta ja ryhmässä. Yksittäistä valtuutettua sitoo esimerkiksi pormestariohjelma tai ryhmän mielipide.
Sitten yksityiskohtaisempiin palautteisiin. Kuntalainen kirjoittaa, että ”sut on valittu sinne valtuustoon iäkkäiden edustajana, ei Lylyn eikä puolueen. Ei sua nuoret äänestänyt eikä tule äänestämään. Millä eläkeläiset maksavat korotetut verot ja maksut?” Koska Suomessa on yleinen, yhtäläinen, salainen ja suhteellinen vaalitapa, en tiedä, ketkä ovat minua äänestäneet. Kirjoittaja on varmaan ihan oikeassa sanoessaan, että varttuneet ovat minua äänestäneet. Olisikohan se vaihtoehto kunnallispoliittisessa päätöksenteossa hyvä, että nuoret, vanhat, rikkaat ja köyhät valitsisivat omat edustajansa valtuustoon. Olisiko se paluuta vanhaan ”säätykamariin”. Unohdettaisiin yleispolitiikka ja palattaisiin ”etupiirijakoon”. Minua itseäni kiinnostaa voimavarojen ja maksurasituksen oikeudenmukainen ja tasapuoleinen jakaminen kaikkien kuntalaisten kesken.
Toinen asioita sekoittava asia on kuntapolitiikan ja Arkadianmäen päätöksenteon sekoittaminen. Eläkeläiset valittavat huonoista eläkkeitä ja kunnan nostamista palvelumaksuista. Kaikki ovat totta. Kaupunginvaltuutettu ei voi eläkkeitä nostaa eikä eläkelakeja muuttaa, mutta kunnan maksupolitiikkaan hän voi vaikuttaa. Siihen ei juurikaan voi vaikuttaa, että eläkeläisten kuntaveroa ei nostettaisi tai palvelumaksuja ei perittäisi. Ei vaikka kuinka haluttaisi! Kaikkia kuntalaisia on kohdeltava tasapuolisesti ja maksuhelpotuksia on mahdollista antaa vain rajatusti.
Sitten tulee tämä investointikysymys. Ratikka, tunneli ja Kansi ovat turhia kuluja. Ratikan rakentaminen olisi topattava juuri nyt ja hommat seis. Seuraavassa lauseessa sanotaan, että koulut on pistettävä kuntoon ja niitä rakennettava. Tähän on todettava, että kouluihin ja päiväkoteihin panostetaan suurin osa investointirahoista. Vaikka investoinneista vedettäisiin puolet, satamiljoonaa pois, sillä ei käyttötaloutta korjattaisi. Vaikutus olisi vain muutama miljoona käyttötalouden lisäkuluina. Millähän selittäisi, että tulevaisuusinvestoinnit merkitsevät eläkeläisellekin juuri sitä, mitä se sanakin tarkoittaa. Tulevaisuuden hankinnat maksavat nuoret, ainakin seuraavat kolmekymmentä vuotta.
Esa Kanerva
