"Liikenteessä on monta vaaraa eessä"

                                                                                                                                            31.1.2020

En haluaisi olla pääministeri Marinin housuissa tai hameessa. Hallituksella näyttää olevan sisäisiä ristiriitoja ja ulkoisia uhkia riittämiin. Ministereillä on kovin eri käsitykset työttömyysturvan uudistamisesta tai perhevapaauudistuksesta. Ja monesta muustakin asiasta alkaen Al-Holista energiakysymyksiin. Ulkoisia karikoita on kasapäin. Ajankohtaisin lienee Suomen työmarkkinatilanne, joka ei näytä olevan kenenkään hallinnassa. Valtakunnan sovittelijan työ ei vakuuta. Työmarkkinajärjestöistä ei ollut apua työllisyyden parantamisessa, ehdotuksia tilanteen kohentamiseksi ei tullut. Talouspolitiikan arviointineuvosto haukkuu lepsua talouspolitiikkaa. Sen mielestä rahaa poltetaan etupainotteisesti ennen kuin sitä on tienattu. Syksyllä on hallituksen elontaipaleen suuri kysymys. Silloin pitäisi saada maaliin kestävän kehityksen verouudistus. Suomeksi tämä tarkoittaa, kuinka paljon bensan tai dieselin hintaa nostetaan ilmastokysymyksen vedoten. Jos kuluttajat huomaavat korotukset hiuksia nostattaviksi ja epäoikeudenmukaisiksi, perussuomalaisten kannatus ponnahtaa 30 prosenttiin.

Ensiksikin Suomen työmarkkinatilanne ei ratkea nykyisen sovittelijan johdolla. Sovittelijan pitää näyttäytyä sovittelijantoimiston kinginä eikä anteeksipyytävänä hiirulaisena. Reinin kaltaista kovanaamaa jää ikävä. Ellei sopua alkanut syntyä, hän jätti riitapukarit keskenään odottamaan ja lähti itse kaljalle viereiseen huoneeseen. Kun porukka oli kypsytelty aamuyön tunteihin asti, hän alkoi painaa päälle ja ehdotuksia sateli. Tuli myös tuloksia ja nopeasti. Jorma on haudassa ja nyt eletään tätä hetkeä. Sähkömiehet, puunjalostusteollisuus ja Pron toimihenkilöt lakkoilevat muiden muassa.

Edessä on vielä kunta-alan neuvottelut. Joka pöydällä on Kikyn 24 tuntia. Onko meillä varaa tuhlata moisen asian takia miljardeja? Näköjään on, koska se molemmille osapuolille periaatekysymys. Valtakunnan sovittelija on riippumaton toimielin neuvotteluparttien kummastakaan osapuolesta. Nyt myötäillään työnantajien näkemystä. Kaikki työmarkkinaongelmat ovat aina ratkaistavissa rahalla. Nyt esityksiä pöytään ja pikkuisen luovuutta kehiin!

Kunta-alan liittojen neuvottelijat odottavat hallitukselta rahaa mm. tasa-arvokysyksen nimissä. Ei tule Tehylle palkkaohjelmaa seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Jotakin poliitikotkin ovat oppineet. Työmarkkinaneuvotteluihin ei kannata sorkkia, siitä ei hyvää seuraa. Tuo sairaanhoitajien vaatimus lieneekin suunniteltu ammattijärjestön sisäisiin tarkoituksiin. Neuvottelujen jälkeen on helpompi sanoa, että kyllä me yritettiin, mutta nyt ei hallitus lähtenyt talkoisiin. Ei vaikka se on demarivetoinen. Hallitukselle työmarkkinoiden rauhoittuminen olisi pikku pakko, tätä sekasortoa nyt vähiten kaivataan. Tilanne on vaikea, monen ammattijärjestön puheenjohtajan paikka on katkolla ja omien luokse ei ole menemistä, ellei kiky-tunnit poistu työehtosopimuksesta. Työnantajat saattavat petata paperitehtaitten lakkautuksia tai siirtoja muihin maihin hakemalla perusteet ja syylliset etukäteen lakkoilevista työmiehistä ja liitoista. Tilanne on nyt vähän saman kaltainen kuin shakin pelaajalla, kun uhataan Matilla. Kyllä hallituskin voisi olla aktiivinen yleisellä tasolla ja ottaa jonkin roolin suman purkamisessa.

Jätän suosiolla perhevapaa-, sote-uudistuksen ja talouden haasteet seuraavaan kertaan. Keskityn energiaverouudistukseen. Nykyisilläkin päätöksillä polttoaine kallistuu elokuussa. Tarkoitus on kerätä liikenteeltä n. 250 miljoonaa euroa. Mitä sitten tämän jälkeen. Taustalla kummittelee hallituksen tavoite hiilineutraliudesta vuonna 2035. Jotakin on tehtävä ko. tavoitteen saavuttamiseksi, mutta suuri kysymys on miten ja milloin? Syksyllä on liikenteen ja verotuksen ongelmat ratkaistava myös persumersun kuljettajien kannalta oikeudenmukaisesti, avainkysymys on polttoaineen hinta, muut autoverot sekä mahdolliset rajoitukset autojen käytölle mukaan lukien tietullit.

Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja ja siinä hallituksen sisäinen yksimielisyys koetellaan. Kepu haluaa suojella maanviljelijöitten traktoreita ja kuorma-autoyrittäjiä, pienet kuljetusyritykset ovat myös demareitten suojeluksessa. Vasemmistoliitto tietää, että kaikki auto- ja energiaverot ovat pienituloisilta pois. Vihreille on kynnyskysymys yksityisautoilun tappaminen. Demarit joutuvat sovittelemaan. Se on kuitenkin varmaa, että jos dieseliin lyödään 30 senttiä lisää suolaa entisten lisäksi, kansa nousee kapinaan ja äänestää persut valtaan. Ei siinä rytäkässä auta työmatkojen verovähennysoikeuksien lisääminen eikä muutkaan helpotukset valituille kohteille.

Hallitukselle voisi laulaa varoitukseksi lasten liikennelaulun. ”Muista aina liikenteessä, monta vaaraa ompi eessä”.

Esa Kanerva

Papit Hennalan vankileirillä

                                                                                                                                             25.1.2020

Luin hetki sitten kirjan Tuija Wettenstrandin kirjan ”Hennalan helvetti”. Se kertoo vuoden 1918 jälkiselvittelyistä ja vangittujen punaisten kidutuksista Hennalan sotavankileirillä. Kyllähän meillä nyt elävillä  on suurin piirtein ollut tiedossa summittaiset kenttäoikeuksien langettamat kuolemantuomiot ja vankileirihelvetti. Vankikysymystä oli perustettu hoitamaan Sotavankilaitos. Kirjoittaja tuo asiaan uutta näkökulmaa eri leireillä perustettujen kasvatusosastojen työn kautta. Kasvatusasian päälliköiksi valittiin pappeja. Vankilan ensimmäinen kasvatusjohtaja oli pastori Yrjö Alanen. Touko-kesäkuun vaihteessa 1918 oli kasarmialueella vielä lähes 11 000 vankia, joista naisia oli 330. Minkälainen maailma Alaselle avautui ja kuinka hän reagoi näkemäänsä?’

Kirja kuvailee oloja leirillä. ”Kurjat ovat manalan päivät. Ei ollut vuoteita, puulavereilla tai sementtilattioilla levättiin. Ruokaa oli vähän ja huonoa, turskasoppaa ja silliä vain. Silli oli suolaista ja turvotti. Leipä piikkistä, ulostus sen mukaista, tikulla kaivettiin tulemaan. Ulkohuoneen alta kokoilimme sinne heitettyjä kalannahkoja, nokkosten ja ruohojen kanssa keittelimme niistä soppaa”. Vankilan ensimmäinen kasvatusjohtaja menetti pikaisesti hermonsa ja lähti. Tunnontuskissaan oli ainoa kaltaisensa, joka yritti vaikuttaa siihen, ettei sotavankikatastrofi olisi riistäytynyt valloilleen. Alasen seuraaja lähetyssaarnaaja oli pappi Hannes Sjöblom. Hänen mukaansa vangit on opetettava kunnioittamaan Jumalaa, rakastamaan kotia ja isänmaata. Kasvatustyön tuli olla luonteeltaan sekä uskonnollista että isänmaallista, mutta etusija oli uskonnollisella toiminnalla. ’

Postin hoito lienee ainoita järkeviä toimenpiteitä vankien hyväksi. Vankikohtaisesti kasvatusosastot lahjoittivat postikortteja. Kun tiedettiin pitkään vallinnut jyrkkä vastakohtaisuus kirkon ja sosialismin välillä, oli selvää, että kaikille vangeille jumalanpalvelukseen meno oli vastenmielistä, suorastaan kidutusta. Pistinten uhalla oli saarnoja kuunneltava. Erityisen suurta katkeruutta herätti se, että nälkäkuoleman partaalla oleville ihmisille saarnattiin Jumalan armosta, sekä vähintäänkin arvostelua syntyi pappien sanomisista, tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

Vankien kanssa tehtävä käytännön toiminta perustui valkoisen armeijan kenttäpappien ohjesääntöön. Rippikouluja aloitettiin ja ehtoollista jaettiin. Miehiä tosin ei ehtoollinen sinänsä kiinnostanut, vaan jaettava viinitilkka. Käsittämätöntä oli vangeille järjestetty voimisteluohjelma, johon pappi Sjöholm kehotti kiinnittämään erityistä huomiota. Uskonnolliset laulut olivat omiaan ”huojentamaan huolia ja virkistämään mieltä”. Myös Lauri Pihkalalta kysyttiin neuvoa vangeille vangeille järjestettävästä voimistelu- ja urheiluharjoituksista. Hän suositteli niitä. Siis puolikuolleille, tuskin jaloillaan pysyville ihmisille.

Ensimmäinen askel vankileirikatastrofin torjumiseksi otettiin kesäkuussa, kun tynkäeduskunta hyväksyi lain ehdollisesta vankeustuomiosta. Niin muodoin 60 prosenttia vangeista pääsi ehdonalaiseen vapauteen. Valtiorikosoikeudet tuomitsivat lopuista osan kuolemaan, osa sai pitkiä vankeusrangaistuksia ja osa vapautettiin. Vapautuneet vangit olivat luurangonlaihoja, vaatteet syöpäläisiä täynnä, rikkinäisiä ja likaisia. Kenkiä ei ollut monellakaan. Jalat olivat suurimmalla osalla niin muodottomaksi pöhöttyneet, ettei niihin voinut kuin riepuja kääriä. Väki oli usein niin huonossa kunnossa, etteivät jaksaneet kävellä. Heidät kärrättiin Hennalan seisakkeelle.

Kirja pohditutti minua suuresti. Mikä oli kirkon asema ja vastuu sotavankien kiduttamisessa. Eikö pappien olisi tullut olla eturintamassa tuomitsemassa inhimillistä katastrofia? Miksi he sulkivat silmänsä julmuuksilta ja nälkään tappamiselta? Eikö Suomen evankelisluterilaisen kirkon sanoma ole päinvastainen, rakasta lähimmäistäsi. Onko Kirkko pyytänyt anteeksi menettelyään vuonna 1918 vankimurhenäytelmässä? Olisiko nämä asiat käytävä kansallisesti vielä kerran läpi?

Vähintä, mitä Kirkko voisi tehdä, olisi avoimesti tunnustaa virheensä ja pyytää ”uhreiltaan” anteeksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Esa Kanerva

Velkaa, velkaa, lisää velkaa

                                                                                                                              

                                                                                                                                             19.1.2020

Arvaatteko, paljonko maailman velkapotti tällä hetkellä on? Vähän tietolähteestä riippuen 200 000 miljardista eurosta ylöspäin 250 000 miljardiin euroon. Siis aivan käsittämättömiä lukuja. Maailman globaaliin bruttokansantuotteeseen verrattuna se on kolminkertainen. Keskuspankit ovat lääkinneet taloutta lainarahalla ja lääkityksen pettäminen johtaisi talouskatastrofiin. Maailma elää siis raskaasti yli varojensa. Talouskasvua on kiihdytetty pumppaamalla markkinoille rahaa ja löysällä rahapolitiikalla. Talouspolitiikan dilemma on se, että tuottava työ ei lyö leiville, päinvastoin on tyhmää olla ottamatta velkaa 0-korolla. Velkaa ottavat yksityiset ja julkiset toimijat ja velkaa annetaan niillekin, joille ei pitäisi sitä antaa. Velat hoidetaan lisävelanotolla. Markkinoilla toimii elinkelvottomia haamuyrityksiä ja yksityisiä toimijoita. Tässä markkinahurluheissä on suuria vaaroja ja riskejä. Mitähän tapahtuu seuraavaksi?

Kaikki riippuu tietenkin maailmantalouden kasvusta. Myös Suomen vientivetoinen talous nojaa kasvun varaan. Uskomatonta, kuinka nopeasti pienikin notkahdus esimerkiksi Saksassa, heijastuu vientiimme. Entäpä jos Kiinan talous alkaa kompuroida pahemmin kuin nykyisin. Kiistely Jenkkien kanssa tulleista on syönyt Kiinan voimavaroja. Silläkin on velkaa hurjasti, se on kolmikertainen bruttokansantuotteeseen verrattuna. Tätä tietoa ei saada julkisista lähteistä, vaan se on enemmänkin arvailua kuin tietoa. Joka tapauksessa velan määrä on suurempi kuin mitä Kiina itse ilmoittaa.

Jos korot lähtevät globaalisti nousemaan, kuten todennäköisesti tulee tapahtumaan, korttitalo saattaa romahtaa. Yhdysvaltion keskuspankki FED on laskenut viime vuonna ohjauskorkoa, mutta sen oletetaan tänä vuonna nostavan sitä kiihtyvän inflaation vuoksi. EKP:n oletetaan nostavan ohjauskorkoa tämän vuoden syksyllä. Yritykset, jotka ovat toimineet toimintansa kannattavuuden riskirajoilla, menevät todennäköisesti konkurssiin korkojen noustessa. Ja niitä yrityksiä on paljon.

Euroopan taloudessa on mustia pilviä mm. brexitin ansiosta ja Italian uuden hallituksen taloudenhoidon johdosta. Maa elää raskaasti velaksi. Italia on euroalueen kolmanneksi suurin talous, jolla on yli 130 prosenttia bkt:stä käsittävä julkinen velka. Brexit toteutuu ja sen seuraukset euroalueen talouteen ovat hämärän peitossa. Se lienee selvää, että maa pissaa taloudellisesti omille kintuilleen.

Yhdysvaltain ja Kiinan välirauha kauppasodassa on vähäinen alku, varsinaiset neuvottelut ovat vasta alkamassa. Kuinka niissä käy, riippuu paljon siitä, tuleeko Trump valituksi toiselle kaudelle. Varsinainen maailmatalouden murhe on Kiinan oma talous. Paitsi velkaa, sillä on monimutkainen varjotalous, jonka suuruudesta kenelläkään ei ole varmaa tietoa. Kavereille ja alihankkijoille lainataan yuaneja auliisti, mutta järjestelmä on kuin peli tai malli, joka loppuu, kun talous hidastuu ja raha loppuu.

Velalla yritetään tehdä myös ilmastopolitiikkaa. Kaiken lisäksi ympäristösuojelu maksaa ja on kallista, toimenpiteisiin tarvitaan lisää velkaa. Vähiten rahaa on siellä, missä sitä kipeimmin tarvittaisiin, esimerkiksi Intiassa. New Delhi tukehtuu ja heidän on pakko tehdä jotakin. Todennäköisesti otetaan lisää velkaa ja kierre alkaa alusta, maailman velka jatkaa kasvuaan, kunnes kupla puhkeaa väkivaltaisesti, ennustan.

Esa Kanerva

Vaihtoehtoinen totuus ilmastonmuutoksesta

                                                                                                                                           15.1.2020

Perussuomalaiset ovat yleistä käsitystä poikkeavasti ilmastonmuutoksen suhteen epäileviä. Ilmaston lämpiäminen saattaa olla totta, mutta se johtuu väestöräjähdyksestä ja ihmisen toiminnasta. Australian metsäpalot eivät johdu niinkään ilmastonmuutoksesta, vaan ihmisen muusta toiminnasta. Lämpimät kelit edesauttavat paloja ja vaikeuttavat niiden sammuttamista. Vedotaan Australian hallitukseen, joka myös olisi tätä mieltä. Ihmisen vaikutus ympäristöön on päivänselvää, kun sademetsää hakataan maatalouden käyttöön. Puhutaan ympäristön muuttumisesta mieluummin kuin ilmastonmuutoksesta.

Maastopalot Afrikassa ja Amazonissa ovat ihmisen aikaansaamia. Leena Meri antaa blogissaan esimerkin: ” Hyvä esimerkki ihmisen aikaansaamasta ympäristönmuutoksesta on Indonesiassa sijaitseva Jaavan saari, jolla sijaitsee maan pääkaupunki Jakarta. Indonesia on päättänyt siirtää maan pääkaupungin, koska saari vajoaa kovaa vauhtia. Uutistietojen mukaan vajoaminen johtuu pääosin liiallisesta pohjaveden käytöstä. Jakartassa asuu noin 10 miljoonaa ihmistä.” Ihminen muuttaa siis luontoa, eikä ilmastonmuutos ole ratkaiseva tekijä. Uskotaan ihmisen vaikutukseen ympäristöön, mutta ilmastomuutokseen suhtaudutaan kriittisesti.

Suomalaisen lihansyönnillä tai autoilulla ei pystytä vaikuttamaan väestön kasvuun eikä korjaamaan saastuttajamaiden jäte- ja vesihuoltoa. Eikö tämä johdattelu vie kuitenkin lukijaa harhaan puhuttaessa ilmaston muutoksesta. Toinen puhuu aidasta ja toinen sen seipäistä. Puhutaan metsien suojelun heikkoudesta ja huoltoteiden puutteesta, kun pitäisi keskustella hiilidioksidipäästöistä. Leena Meri ei kiistä, etteikö ilmasto olisi lämmennyt ja muuttunut, mutta selitys ei kuulemma ole niin yksinkertainen kuin nyt selitetään. Kyse ei ole ilmastosta, vaan siitä, että alueella on liikaa ihmisiä ympäristön kestokykyyn nähden.

Päättelyn lopputulos on se, että suomalaisten tekemisillä ei ole mitään merkitystä. Hallitus vain haluaa kurjistaa suomalaisten elämää. Ympäristömuutoksen aiheuttajat ovat muualla. Huomatkaa, siis ympäristönmuutoksen, ei ilmastonmuutoksen. Jos muutosta halutaan, se pitää perussuomalaisten mukaan, se pitää keskittää sinne missä ongelmatkin ovat.

Ilmaston muutoksen vähättely on perussuomalaisten yksi kärkiteemoja. Muutosta on vaikea tieteellisesti väittää virheelliseksi. Putkonen ymmärtää, ettei siitä voi vaietakaan. Siksi puolue tuottaa asiasta tekstiä, jossa tarkoituksellisesti puhutaan ohi aiheen, harhautetaan ja vääristellään. Ilmeisesti puolueen kannattajille ei ole niin nokon nuukaa, puhutaanko faktaa vai vaihtoehtoista totuutta. Pääasia, että puhutaan. Kun halutaan kuulla, että dieselin hintaa pitää alentaa ja liha saa maistua, äänestäjä saa sitä, mitä tilaa.

Esa Kanerva

Pikkukukkosia

                                                                                                                                      11.1.2020

En ole tässä blogissani ruokareseptejä jakanut, vaikka olen intohimoinen kokkaaja

Nyt ajattelin jakaa ohjeet yhdestä bravuuristani. Ihan yksinkertainen ja talvinen tukeva aamupala tai retkieväs on kysymyksessä. Pikkukukkoset maistuvat niin avannon reunalla kuin viikonlopun kiireettömällä aamupalalla.

Yleisin annoskoko, jonka teen, on 6 kappaletta kukkosia. Tarvitset siihen 12 kappaletta pehmeätä ruisleipää. Muikkua tai silakkaa voi käyttää kalana. Niitä tarvitset parisenkymmentä kalaa. Sian maustamattomat kylkisiivut ovat parasta, mutta voit käyttää myös valmista pekonia. Yksi sipuli tarvitaan, voi jättää myös pois, ellei sipuli maistu. Ketsuppia, suolaa ja pippuria käytetään maun mukaan.

Kuusi ruisleipäpalaa laitetetaan leikkuulaudalle. Niille ladotaan pekonia kerros alimmaiseksi, sitten muikut tai silakat riviin sen päälle. Sen jälkeen sirotellaan suola ja pippuri. Ylimmäiseksi pannaan luraus ketsuppia ja sipulisilppukerros. Komeus viimeistellään peittämällä rakennelma toisella ruisleipäpalalla.

Sitten pikkukukkoset kääritään tiukkaan alumiinifoliopakettiin laitetaan uunivuokaan.
Uuni lämmitetään 175 asteeseen ja vuoka sisään. Paistos saa muhia uunissa kaksi tuntia.

Jessus kun voi olla hyvää kylmänäkin tai pilkillä nuotiolla lämmitettynä. Kokeilkaapa!

Esa Kanerva

Olen lööpissä, olen elossa!

                                                                                                                                          7.1.2020

Tietyt julkimot elävät julkisuudesta. Otsikoihin on päästävä hinnalla millä hyvänsä. Tiettävästi iltapäivälehdet eivät maksa jutuista heille mitään. Kysymys täytyy olla siis henkisestä riippuvuussuhteesta. Haluan olla ns. julkisuudenhenkilö ja maailman ”ihailema” tyyppi. Huvittavinta on nyt uusi ilmiö, että tavalliset ihmisetkin avautuvat lehdille, milloin sairauksistaan tai perhehelvetistään. Millä keinoin pääsee julkisuuteen, ei ole mitään väliä eikä häpyä. En voi olla nauramatta jokin aika sitten julkaistua juttua geriatri Jaakko Valvanteesta. Vanha 69-vuotias äijä halusi päästä otsikoihin ja kertoi siitä, kuinka hän oli juovuspäissään kiivennyt katolle ja haukkunut sieltä kaikki vieraansa. Olisi ollut hiljaa. Seuraavan päivän Hesarissa hän taas esiintyi Terveystalon ulkopuolisena asiantuntijana vanhusten hoidossa. Olisikohan lööpistä pikkuisen kärsinyt uskottavuus?

Enää ei ole uutinen, että joku tulee ulos kaapista ja kertoo olevansa homo tai lesbo. Aina näitäkin uutisten kertojia yrittää päästä kaiken kansan tietoisuuteen. Uudet suhteet ja erot täytyy ehdottomasti käsitellä otsikoissa. Taas on erottu ja heti löydetty uusi entistä ihanampi kumppani. Erossa ei tietenkään ollut kolmatta osapuolta.

Lehdet itse nostavat uutisten puutteessa, milloin minkäkin ammattiryhmän sankariksi. Viimeksi taisin lukea hätäkeskuspäivystäjien uroteoista. Poliisi ja pelastajat ovat ihan jokapäiväistä kauraa. Sairaanhoitajat taitavat olla menneen talven lumia. Otsikoissa ei taida olla enää muuta kuin seuraavan neuvottelukierroksen utopistiset palkkapyynnöt ja uhoaminen omasta sopimuksesta.

Syöpäsairaudet ja Adhd-diagnoosit ovat arkipäiväistyneet. Myös kiusaamista taitaa olla kokenut lähes jokainen missi tai tissi. Yksi oljenkorsi on vielä käyttämättä. Se on hyväksikäyttö. Sillä saattaa juuri ja juuri päästä Iltasanomiin, jos uskaltaa vielä nimetä hyväksikäyttäjän.

Minua on petetty. Se täytyy heti kertoa koko kansalle. Että joku on uskaltanut loukata minua niin törkeällä tavalla. Ei nyt torpata aihetta, mutta kyllä tämäkin on aika loppuun kaluttu aihe.

Millä keinoin vielä voisi päästä Iltalehteen? Vedetään hihasta yksi aihe. Se on kauneusleikkaukset. Milloin kenenkin perää tai tissiä on nostettu tai isonnettu. Ja komea kuva heti mukaan, saattaisi tärpätä.

Harvempi julkisuudenhenkilö on saanut viettää turvallista lapsuutta. Milloin on isä hakannut tai äiti solvannut. Ja ankeasta lapsuudesta huolimatta minusta on kasvanut näin suurenmoinen ihminen. Kauniskin vielä ja muodoiltaan täyteläinen. Olen minä suurenmoinen ihminen!

Voisihan tätä aihetta repostella lisääkin, aiheet eivät loppuisi kesken. Käsittelemättä on vielä ainakin läheisriippuvuus, syömishäiriöt, velkavankeus ja jääköön kertomatta. Lukekaa iltapäivälehtiä, niin pysytte ajan hermolla!

Esa Kanerva