17.2.2020
Otsikko tuli mieleen siitä, kun luin hiljattain jutun kaksikymmentävuotiaasta jalkapalloilijasta. Häntä etsittiin jonkun aikaa ja iltapäivälehdet taustoittivat hänen elämäänsä. Minkään asian ei pitänyt olla hakauksessa ja urheilu-urakin oli nousujohteinen. Hänet löydettiin rannalta veneestä kuolleena ja poliisi kertoi jatkavansa asian selvittämistä kuoleman syyn tutkintana. Toisin sanoen henkilö oli tehnyt itsemurhan. Ikääkin oli vasta kaksikymmentä vuotta. Jokainen meistä varmaan tuntee lähipiiristään tai suvustaan itsemurhan tehneitä. Suomessa tehdään n. 800 itsaria vuosittain. luvut ovat vähentyneet parhaista päivistä, mutta nyt hyvä kehitys on lakannut. Mikä ajaa ihmisen sellaiseen epätoivoon, ettei hän näe muuta ulospääsyä kuin tappaa itsensä?
Itsemurhia on tehty aina. Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että aivan ratkaisevaa eivät ole ympäristötekijät. Keskitysleireissä jotkut saattoivat pitää yllä elämän tarkoitusta, toisaalta yltäkylläisyyteen kyllästytään niin totaalisesti, että päädytään riistämään itseltä henki. Mikä tai mitkä tekijät laukaisevat sellaisen epätoivon ja toivottomuuden, että ihminen kokee, että kukaan ei häntä voi auttaa? Olen miettinyt, että liittyvätkö itsemurhat jollakin tapaa evoluutioon. Ihmisen perimään on rakentunut tällainen sisäsyntyinen aikapommi, joka laukeaa jossakin vaiheessa.
Ulkoisia syitä löytyy, vaikka millä mitalla. Nykyisin monet kuolevat huumeiden yliannostukseen. Kysymysmerkiksi jää usein, otettiinko huumeita liikaa vahingossa tai tahallaan. Asia on vaikeasti selvitettävissä, ellei jäähyväiskirjeitä tai aikaisempia itsemurhayrityksiä ole olemassa. Alkoholi aiheuttaa pitkään käytettynä masennusta. Se on tiedetty jo kauan ja se tavallinen tarina on, että ihminen juo itsensä ”pohjille”, kaikki on menetetty eikä muuta ratkaisua tunnu olevan kuin ampua itsensä. Ampuminen ei ole yleisin itsemurhan tekotapa, vaan se on hirttäytyminen. Yksityiskohtana voisi mainita, että lääkärit tekevät akateemisesti koulutetuista eniten itsemurhia. Tämän ymmärtää siltä kantilta, että ammatissa näkee elämän rajallisuuden ja haavoittuvuuden. Tämä saattaa aiheuttaa ahdistusta, tuskaa ja epätoivoa, joka kasvaa mielessä niin suureksi möykyksi, ettei sen ylitse pääse.
Nuoret tekevät itsemurhayrityksiä paljon. Tarkoitus ei ole kuolla, vaan kiinnittää ympäristön huomiota. Syyt liittyvät nuoren ihmisen elämään ja henkiseen kypsymättömyyteen. Ei kyetä suhteellistamaan elämän kokemuksen puutteessa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Tunnemyrskyssä mielen valtaavat kaikki tunteet, myös negatiiviset, kosto, viha ja aggressio. Itsemurhalla halutaan aiheuttaa pahaa oloa esimerkiksi poikaystävälle tai vanhemmille. Joskus yritykset valitettavasti onnistuvat.
Mielenterveysongelmat ovat usein syynä itsemurhaan ajautumisessa. Nykyään diagnostisoidaan niitä tehokkaammin kuin aikaisemmin. Ne ovat myös merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Erilaiset pelot, masennus, skitsofrenia ja kaksisuuntainen mielialahäiriö ovat yleisimmät sairaudet. Kun on lähellä tekovälineitä, riski itsetuhoiseen käyttäytymiseen lisääntyy. Mielen ongelmien hoitoon liittyy keskeisesti lääkitys ja niitä voidaan käyttää myös itsemurhan tekemiseen. Naisilla myrkyttäytyminen on yleisin itsemurhan kuolinsyy, lähes 40 prosenttia naisista tekee itsemurhan lääkkeillä.
Itsemurhien Käypäsuositus-suositus valmistui viime vuonna. Se on hyvä askel itsemurhien ehkäisyssä. Itsemurhaa yrittänyttä ei kotiuteta sairaalasta ilman suunnitelmaa ja hoitopolkua, kuten useasti aiemmin tehtiin. Sama ihminen saattoi palata sairaalaan seuraavana päivänä uudestaan vatsanhuuhteluun. Eihän tässä ollut mitään järkeä!
Esa Kanerva
