6.3.2020
Kun isovanhempi kokee uuden elämän ja ihmisen syntymän, herää hänessä myös huoli. Mitkä kaikki maailman vaarat on selätettävä ennen kuin aikuiseksi selviää. Päällimmäisenä tulee heti mieleen, viime päivinäkin lehdissä ollut kirjoittelu, lisääntyneestä huumeongelmasta ihan kotipaikkakunnallakin.
Tiedän satoja nuoria olevan vaarassa päätyä narkkariksi ja vähintäänkin 5000 olevan jo kroonikkoja. Syyllisiä ei kannata hakea, niitä on liikaa. Ongelman hoidoksi tarjotaan Tampereella toista huumetta, merkistä viis, subua tai metadonia. Korvaushoidon jälkeen aamuisin nuoret yhdessä päättävät, minne mennään ”jatkoille” kaljakuppilaan. Elämä on yleistä pörinää.
Huumeeton ja terapeuttinen hoito on kiven alla, koska se on kallista. Tampere on luonut ”palomuurin” hoitoon pääsemiseksi, vaikka se on lakisääteistä kunnan tehtäväaluetta. Hoitoon olisi päästävä! Asiakasohjaus seuloo hoitoon pääsevät nuoret, vaikka päätösvalta pitäisi olla hoidon tarpeen toteavalla sosiaalityöntekijällä.
Ainoa oikea ratkaisu mielestäni on ottaa tilanne ”haltuun” ja tuottaa itse huumehoitoon tarvittavat palvelut. Huumehoidon ratkaisun on oltava päihteetön kuntoutus.
Ratkaisut odottavat, miksi valtuusto ei tee mitään, kysyy kaupunginvaltuutettu? Otan vastuun 1/67 osalta. Olen ollut huolissani ja tuonut asiaa julki järjestämällä huumeongelmaa käsitteleviä tilaisuuksia. Muutaman sadan tuhannen lisärahat budjettiin ovat kosmetiikkaa. Muutamalla miljoonalla voitaisiin asiaa laastaroida ja ottaa tilannetta haltuun. Muutoin ollaan Amerikan tilanteessa, narkkarit ampuvat toisiaan ja viattomia kansalaisia rahaa hankkiakseen.
Esa Kanerva
