9.4.2020
Vaikeat ajat tarvitsevat poikkeukselliset johtajat. Vaikeuskerrointa poikkeusolojen johtamisessa lisää vielä edellytys demokratian pelisääntöjen noudattamista. Historiaa taakse päin kelatessa huomaa, että Suomella on ollut herraonnea. Tasavaltalaiset voittivat I maailmansodan jälkeen ukko Ståhlbergin johdolla ja hän kirjoitti myös ensimmäisen Suomen demokraattisen perustuslain. Se on voimassa suurelta osin vielä tänä päivänä. Toisen sodan aikana esiin nousivat voimahahmoina Ryti, Tanner ja Paasikivi. Kekkonen luotsasi seuraavat vuosikymmenet maamme itänaapurin rautahanskan otteesta selville vesille. Tänään valta on siirtynyt pääosin presidentiltä pääministerille. Elämme poikkeusoloja ja nuori pääministeri Marin johtaa Suomea. Ja hyvin on johtanutkin.
Jos siirrytään valtion johtamisesta miettimään johtamista ilmiönä, meille avautuu hyvin moniulotteinen asiakokonaisuus. Mitä se johtaminen ylipäätänsä on? Luonnollisena prosessina sitä tapahtuu miltei aina ja joka paikassa. Oletteko tarkkailleet pienten tai isojen ryhmien toimintaa? Spontaanisti kokoontuneesta ihmisten joukosta siivilöityy hetken kuluttua henkilö, joka vie ryhmän huomion muita osallistujia enemmän. Tämä epävirallinen johtaja joko onnistuu tehtävässään tai sitten joukko alkaa eriytyä pienempiin kuppikuntiin tai hajota. Esimiehiä ja johtajia nimetään myös virallisesti organisaatioissa. Silloin heillä on asemavaltaa. Toimitusjohtajaa tai everstiä harvoin kyseenalaistetaan, koska heidän asema hierarkiassa on sen verran korkea, että määräyksiä ja käskyjä totellaan. Tämä asemavalta ei vielä takaa sitä, että he onnistuisivat hyvin tehtävissään. Heiltä edellytetään lukuisia muita ominaisuuksia menestymiseen.
Minkälainen ihminen on ominaisuuksiltaan hyvä johtaja niin politiikassa kuin työelämässäkin. Usein toistetaan, että johtajaksi ei synnytä, vaan siihen täytyy kouluttautua ja kasvaa. Pitää paikkansa. Miksi toisista persoonista tulee samoilla edellytyksillä ”suuria” johtajia ja toisista keskinkertaisuuksia. Asiaa on paljon tutkittu, simppeleitä vastauksia ei ole. Mielestäni ratkaisu piilee sittenkin luontaisista taidoista ja kyvyistä, sanalla sanoen karismasta. Joku johtaja saa ihmiset tekemään yhteistyötä keskenään tavoitteen saavuttamiseksi. Toisen pitää käskyttää ja käyttää asemavaltaansa hyväkseen. Ihmisillä on sisäänrakennettu vaisto tehdä havaintoja ja päätelmiä. Johtajan käyttäytymisessä ja puheissa ei saa olla ristiriitaisuuksia. Pitää elää niin kuin opettaa. Luottamus johtajaan syntyy tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta.
Työntekijät haluavat, että heitä kohdellaan yksilöinä. Pomo johtaa lattiatasolta eikä kenenkään tarvitse katsoa ylöspäin. Seniori-alainen tarvitsee toisenlaista kohtaamista kuin noviisi. Ihmisten elämäntilanteetkin vaihtelevat ja joskus tarvitaan tiukkaa, joskus empaattista suhtautumista. Kukaan ei halua olla massaa, pikkuosanen isossa koneistossa. Ennen muuta ihmistä pitää kuunnella. Kysytään mielipidettä ja omaa halua osallistua päätöksentekoon.
Ettei menisi liian helpoksi tuo johtaminen, pitää johtajalla olla kaiken muun lisäksi yhteistyöverkot joka paikkaan. Esiintyminen ja viestintä ovat peruskauraa. Pääministerimme on saanut kehuja selkeästä ulosannistaan. Hän ei ole sortunut saarnaamaan tai opettamaan. On kertonut kansalle rautalankamallin, mitä tulee tapahtumaan ja mitä tullaan tekemään.
Johtajan pitää tykätä itsestään ja pitää itsestään huolta. Pitää osata arvioida itseään kriittisesti ja tunnistaa sekä vahvuudet että kehittymisalueet. Oman työn ajankäyttö ja töitten priorisointi on välttämätöntä. Jos esimies pyrkii aina täydellisyyteen, hän ei pärjää tehtävissään. Hän juuttuu yhteen asiaan ja muut työn tulevat laiminlyödyksi. Päälliköllä tulee olla asenteet kohdallaan ja myönteinen ihmiskuva. Ihmistä ja ihmisyyttä on arvostettava niin hyvässä kuin pahassa.
Jos valtion tasolla on onnistuttu johtamisessa, niin esimerkkejä löytyy läheltäkin, jossa on mennyt heikommin. Politiikan johtaminen on taitopeliä, siellä nimenomaan johtamisen arvot ja asenteet ratkaisevat. Monesti huono johtaja sortuu kasaamaan keskinkertaisuuksista ympärilleen eliitin, jonka päätehtävä on ylistää johtajaa. Ryhmän toimintakyky ja suoriutuminen eivät voi olla silloin parhaimmillaan. Porukka tekee parasta tulosta, mikäli siihen kuuluu kaikenlaista osaamista, kokemusta ja eri-ikäisiä ihmisiä.
Pääsiäiseen liittyy vahvaa surua ja suunnatonta iloa. Onnellinen on se ihminen, jolla on kyky luottaa tähän kirkon sanomaan! Muille lukijoille toivotan rauhallista ”Valon juhlaa”.
Esa Kanerva
Vaikeat ajat tarvitsevat poikkeukselliset johtajat. Vaikeuskerrointa poikkeusolojen johtamisessa lisää vielä edellytys demokratian pelisääntöjen noudattamista. Historiaa taakse päin kelatessa huomaa, että Suomella on ollut herraonnea. Tasavaltalaiset voittivat I maailmansodan jälkeen ukko Ståhlbergin johdolla ja hän kirjoitti myös ensimmäisen Suomen demokraattisen perustuslain. Se on voimassa suurelta osin vielä tänä päivänä. Toisen sodan aikana esiin nousivat voimahahmoina Ryti, Tanner ja Paasikivi. Kekkonen luotsasi seuraavat vuosikymmenet maamme itänaapurin rautahanskan otteesta selville vesille. Tänään valta on siirtynyt pääosin presidentiltä pääministerille. Elämme poikkeusoloja ja nuori pääministeri Marin johtaa Suomea. Ja hyvin on johtanutkin.
Jos siirrytään valtion johtamisesta miettimään johtamista ilmiönä, meille avautuu hyvin moniulotteinen asiakokonaisuus. Mitä se johtaminen ylipäätänsä on? Luonnollisena prosessina sitä tapahtuu miltei aina ja joka paikassa. Oletteko tarkkailleet pienten tai isojen ryhmien toimintaa? Spontaanisti kokoontuneesta ihmisten joukosta siivilöityy hetken kuluttua henkilö, joka vie ryhmän huomion muita osallistujia enemmän. Tämä epävirallinen johtaja joko onnistuu tehtävässään tai sitten joukko alkaa eriytyä pienempiin kuppikuntiin tai hajota. Esimiehiä ja johtajia nimetään myös virallisesti organisaatioissa. Silloin heillä on asemavaltaa. Toimitusjohtajaa tai everstiä harvoin kyseenalaistetaan, koska heidän asema hierarkiassa on sen verran korkea, että määräyksiä ja käskyjä totellaan. Tämä asemavalta ei vielä takaa sitä, että he onnistuisivat hyvin tehtävissään. Heiltä edellytetään lukuisia muita ominaisuuksia menestymiseen.
Minkälainen ihminen on ominaisuuksiltaan hyvä johtaja niin politiikassa kuin työelämässäkin. Usein toistetaan, että johtajaksi ei synnytä, vaan siihen täytyy kouluttautua ja kasvaa. Pitää paikkansa. Miksi toisista persoonista tulee samoilla edellytyksillä ”suuria” johtajia ja toisista keskinkertaisuuksia. Asiaa on paljon tutkittu, simppeleitä vastauksia ei ole. Mielestäni ratkaisu piilee sittenkin luontaisista taidoista ja kyvyistä, sanalla sanoen karismasta. Joku johtaja saa ihmiset tekemään yhteistyötä keskenään tavoitteen saavuttamiseksi. Toisen pitää käskyttää ja käyttää asemavaltaansa hyväkseen. Ihmisillä on sisäänrakennettu vaisto tehdä havaintoja ja päätelmiä. Johtajan käyttäytymisessä ja puheissa ei saa olla ristiriitaisuuksia. Pitää elää niin kuin opettaa. Luottamus johtajaan syntyy tasapuolisesta ja oikeudenmukaisesta kohtelusta.
Työntekijät haluavat, että heitä kohdellaan yksilöinä. Pomo johtaa lattiatasolta eikä kenenkään tarvitse katsoa ylöspäin. Seniori-alainen tarvitsee toisenlaista kohtaamista kuin noviisi. Ihmisten elämäntilanteetkin vaihtelevat ja joskus tarvitaan tiukkaa, joskus empaattista suhtautumista. Kukaan ei halua olla massaa, pikkuosanen isossa koneistossa. Ennen muuta ihmistä pitää kuunnella. Kysytään mielipidettä ja omaa halua osallistua päätöksentekoon.
Ettei menisi liian helpoksi tuo johtaminen, pitää johtajalla olla kaiken muun lisäksi yhteistyöverkot joka paikkaan. Esiintyminen ja viestintä ovat peruskauraa. Pääministerimme on saanut kehuja selkeästä ulosannistaan. Hän ei ole sortunut saarnaamaan tai opettamaan. On kertonut kansalle rautalankamallin, mitä tulee tapahtumaan ja mitä tullaan tekemään.
Johtajan pitää tykätä itsestään ja pitää itsestään huolta. Pitää osata arvioida itseään kriittisesti ja tunnistaa sekä vahvuudet että kehittymisalueet. Oman työn ajankäyttö ja töitten priorisointi on välttämätöntä. Jos esimies pyrkii aina täydellisyyteen, hän ei pärjää tehtävissään. Hän juuttuu yhteen asiaan ja muut työn tulevat laiminlyödyksi. Päälliköllä tulee olla asenteet kohdallaan ja myönteinen ihmiskuva. Ihmistä ja ihmisyyttä on arvostettava niin hyvässä kuin pahassa.
Jos valtion tasolla on onnistuttu johtamisessa, niin esimerkkejä löytyy läheltäkin, jossa on mennyt heikommin. Politiikan johtaminen on taitopeliä, siellä nimenomaan johtamisen arvot ja asenteet ratkaisevat. Monesti huono johtaja sortuu kasaamaan keskinkertaisuuksista ympärilleen eliitin, jonka päätehtävä on ylistää johtajaa. Ryhmän toimintakyky ja suoriutuminen eivät voi olla silloin parhaimmillaan. Porukka tekee parasta tulosta, mikäli siihen kuuluu kaikenlaista osaamista, kokemusta ja eri-ikäisiä ihmisiä.
Pääsiäiseen liittyy vahvaa surua ja suunnatonta iloa. Onnellinen on se ihminen, jolla on kyky luottaa tähän kirkon sanomaan! Muille lukijoille toivotan rauhallista ”Valon juhlaa”.
Esa Kanerva
