16.4.2020
Ei uskoisi, että millimetrin miljoonasosien suuruinen hiukkanen saa maailman sekaisin. Ei ole aina koolla väliä, virus voi piskuisesta koostaan huolimatta olla äkäinen vieras. Vieläkään ei tiedetä, onko se elävä olento, vai proteiinimöykky. Perintötekijöitä sillä on, koska se lisääntyy. Virus on varsinainen loinen, koska se tarvitsee solun, jonka sisään tunkeutuessaan se voi lisääntyä. Aikamoinen parasiitti, sikiintyessään aiheuttaa isäntäsolun kuoleman. Bakteerit näyttävät olleen ihmiskunnalle suhteellisen helppo nakki. Ja tarpeellisia. Vahingollisiin pöpöihin on löydetty lääkkeet ja rokotteet. Suurin osa bakteereita on hyödyllisiä ihmiselle. Ne sulattavat mm. meidän syömämme ruuan imeytettävään muotoon. Bakteerimassaa ihmisessä piisaa. Muistan lukeneeni Tiede-lehdestä, että niitä olisi meissä n. 1,5 kiloa. Melkoisia kasvualustoja siis olemme. Mutta keskitytään nyt viruksiin, jollei ei tiedemiehetkään ole löytäneet ihmisen kannalta mitään hyödyllistä tehtävää.
Eihän tämä koronapandemia ole mikään ainutkertainen ilmiö. Toistuvasti ja säännöllisesti ihmiskunta kohtaa uusia viruksia. Latinaksi tuo nimitys tarkoittaa muuten myrkkyä. Muistan lukeneeni juttuja viimevuosisadan alun Espanjan taudista. Nimi johtaa harhaan. Syntyisin tauti on Amerikasta, josta 1. maailmansotaan sieltä lähteneet sotilaat toivat sen tullessaan Eurooppaan. Miksi taudin nimi on Espanjan tauti, on tarina sinänsä. Espanja oli ainoa maa, jossa ei ollut sotasensuuria ja maan lehdet kirjoittivat tietysti hirvittävästä sairaudesta, joka levisi kulovalkean tavoin. Kun Portugalissa alkoi ilmentyä sairautta, ”rakkaan” naapurimaan kansalaiset alkoivat nimittää tautia Espanjan taudiksi. Kaikki ikävät asiat olivat perinteisesti aina espanjalaisten syy. Virukseen kuoli eri arvioiden mukaan maailmassa jopa 100 miljoonaa ihmistä. Tosi asiassa moni kuoli mm. pneumokokki-bakteerin aiheuttamaan jälkitautiin, keuhkokuumeeseen. Antibiootteja ei ollut siihen aikaan käytettävissä.
Omia muistoja minulla vuosina 1957-1958 riehuneesta pandemiasta. Aasialaisesta influenssasta. Sairastuin siihen ja sain ilmeisesti jälkitautina bakteeriperäisen keuhkokuumeen. Muistan hyvin piikittäjätädit, jotka kylmästi käänsivät pikkupojan selälleen ja pistivät pakaralihakseen piikin. Sattui kamalasti. Olimme huoneessa, jossa oli ikkunalasit kauttaaltaan. Ruutujen takaa äidit kävivät heiluttelemassa pienokaisilleen. Huuto oli vierailuaikaan kamala. Toivuin ilmeisesti melko nopeasti. Mukaviakin muistikuvia on jumalaisista lihapullista ja muusista. Pyysin niitä lisää ja ruoka toipilaana maittoi. Kiitos Suomessakin käyttöön tulleesta penisilliinistä, tässä istutaan nyt vielä kirjoittelemassa.
Nuorempia vitsauksia on sitten ollut kuusikymmentäluvun lopussa ihmisiä kaikkialla maailmassa sairastuttanut ”Honkongilainen ”. Muistan siitä puhutun paljon. Alle parikymppinen nuorukainen oli kuolematon eikä joku flunssa-tauti paljon menoa hetkauttanut. Yleensä tautiaallot ovat peräisin Itä- ja Kaakkois-Aasiasta. Maiden suuri väkimäärä ja tiheä asuminen edesauttavat taudin leviämistä. Uusi tartuttava virushan syntyy esimerkiksi lintujen tai sikojen viruksen pomppaamisesta ihmiseen. Lisäksi uudella mutaatiolla täytyy olla kyky levitä ihmisestä toiseen. Ihminen kuuluu kiinteästi ekosysteemiin. Ainakin me kannamme samankaltaisia virusloisia kuin linnut, siat, ja hevoset, mahdollisesti luetteloon kuuluu muitakin eläimiä. Nythän väitetään koronan hypänneen ihmiseen kiinalaisilla toreilla myytävistä lepakoista.
Hyvää harjoitusta nykyiseen pandemiaan saimme vuoden 2009 sikainfluenssasta. Nykyiset varautumissunnitelmat ovat sieltä peräisin. Ennen sikalenssua oli vielä ollut maailmalla lintuinfluenssa ja sars 200-luvun alkuvuosina. Ne olivat laajoja paikallisia epidemioita. Mm. Hollannissa jouduttiin listimään melkein kaikki maan kanat. Mitä sikainfluenssaan tulee, sen syntysijana lienee ollut Meksiko, josta se levisi nopeasti Yhdysvaltoihin ja muualle maailmaan. Muistan hyvin tämän tautiaallon ja kaupungin varautumistoimet sen suhteen. On jäänyt mieleen, että sairauslomakäytäntöjäkin muutettiin siten, että omalla ilmoituksella sai olla pois 5 päivää. Maailma tärisi pelosta, koska alustavat luvut kuolleisuudesta Meksikosta olivat hurjia, ilmoitettiin, että n. 7 sadasta sairastuneesta kuolee. Pitää muistaa, että Espanjantaudin kuolleisuus oli ollut ”vain” parin prosentin luokkaa. Sikataudista meidät pelasti rokote, jolla rokotettiin kaikki suomalaiset. Muistona rokotuksista olivat kymmenien lasten sairastuminen sivuoireena uniapneaan. En tiedä, mikä rokotteessa oleva ainesosa sai syntymään nämä ikävät seuraukset. Yksikin tapaus on liikaa, valtaosalla kansaa kaikki meni hyvin ja virus saatiin hengiltä toistaiseksi. Ei uskalla sanoa, että lopullisesti, koska se voi putkahtaa kymmenen vuoden päästä muuntuneena taas keskuteemme.
Virukset ovat iloisia, kun pääsevät nenämme ihanaan kosteuteen. Sinne ne pääsevät käsitämme, koska kaivamme nenäämme. Yhtä vaarallista on hieroa silmiä, koska silmänurkassa olevaa kyynelkanavaa pitkin ne laskettelevat liukumäkeä pitkin nenänieluun. Seuratkaapa ihmisiä kaupassa tai liikenteessä. Tuon tuostakin joku hieraisee nenäänsä, joku jopa kaivelee nautinnollisesti. Jos virusta on liikkeellä pärskeinä tai käsissämme, peli on pelattu. Korona nautiskelee kaivuun jälkeen nenän limakalvon solujen vieraanvaraisuudesta. Muutaman päivän päästä voi alkaa kuume, lihassärky, kurkkukipu ja huono olo.
Talonpoikaisjärjellä ajatellen olisi hyödyllistä pitää millaista maskia tahansa estämään sormiemme pistämisen nenänkaivuuseen. Silmälasien pitäminen estää yleensä silmien hieromisen. Pitäkää itsestänne huolta!
Esa Kanerva
Ei uskoisi, että millimetrin miljoonasosien suuruinen hiukkanen saa maailman sekaisin. Ei ole aina koolla väliä, virus voi piskuisesta koostaan huolimatta olla äkäinen vieras. Vieläkään ei tiedetä, onko se elävä olento, vai proteiinimöykky. Perintötekijöitä sillä on, koska se lisääntyy. Virus on varsinainen loinen, koska se tarvitsee solun, jonka sisään tunkeutuessaan se voi lisääntyä. Aikamoinen parasiitti, sikiintyessään aiheuttaa isäntäsolun kuoleman. Bakteerit näyttävät olleen ihmiskunnalle suhteellisen helppo nakki. Ja tarpeellisia. Vahingollisiin pöpöihin on löydetty lääkkeet ja rokotteet. Suurin osa bakteereita on hyödyllisiä ihmiselle. Ne sulattavat mm. meidän syömämme ruuan imeytettävään muotoon. Bakteerimassaa ihmisessä piisaa. Muistan lukeneeni Tiede-lehdestä, että niitä olisi meissä n. 1,5 kiloa. Melkoisia kasvualustoja siis olemme. Mutta keskitytään nyt viruksiin, jollei ei tiedemiehetkään ole löytäneet ihmisen kannalta mitään hyödyllistä tehtävää.
Eihän tämä koronapandemia ole mikään ainutkertainen ilmiö. Toistuvasti ja säännöllisesti ihmiskunta kohtaa uusia viruksia. Latinaksi tuo nimitys tarkoittaa muuten myrkkyä. Muistan lukeneeni juttuja viimevuosisadan alun Espanjan taudista. Nimi johtaa harhaan. Syntyisin tauti on Amerikasta, josta 1. maailmansotaan sieltä lähteneet sotilaat toivat sen tullessaan Eurooppaan. Miksi taudin nimi on Espanjan tauti, on tarina sinänsä. Espanja oli ainoa maa, jossa ei ollut sotasensuuria ja maan lehdet kirjoittivat tietysti hirvittävästä sairaudesta, joka levisi kulovalkean tavoin. Kun Portugalissa alkoi ilmentyä sairautta, ”rakkaan” naapurimaan kansalaiset alkoivat nimittää tautia Espanjan taudiksi. Kaikki ikävät asiat olivat perinteisesti aina espanjalaisten syy. Virukseen kuoli eri arvioiden mukaan maailmassa jopa 100 miljoonaa ihmistä. Tosi asiassa moni kuoli mm. pneumokokki-bakteerin aiheuttamaan jälkitautiin, keuhkokuumeeseen. Antibiootteja ei ollut siihen aikaan käytettävissä.
Omia muistoja minulla vuosina 1957-1958 riehuneesta pandemiasta. Aasialaisesta influenssasta. Sairastuin siihen ja sain ilmeisesti jälkitautina bakteeriperäisen keuhkokuumeen. Muistan hyvin piikittäjätädit, jotka kylmästi käänsivät pikkupojan selälleen ja pistivät pakaralihakseen piikin. Sattui kamalasti. Olimme huoneessa, jossa oli ikkunalasit kauttaaltaan. Ruutujen takaa äidit kävivät heiluttelemassa pienokaisilleen. Huuto oli vierailuaikaan kamala. Toivuin ilmeisesti melko nopeasti. Mukaviakin muistikuvia on jumalaisista lihapullista ja muusista. Pyysin niitä lisää ja ruoka toipilaana maittoi. Kiitos Suomessakin käyttöön tulleesta penisilliinistä, tässä istutaan nyt vielä kirjoittelemassa.
Nuorempia vitsauksia on sitten ollut kuusikymmentäluvun lopussa ihmisiä kaikkialla maailmassa sairastuttanut ”Honkongilainen ”. Muistan siitä puhutun paljon. Alle parikymppinen nuorukainen oli kuolematon eikä joku flunssa-tauti paljon menoa hetkauttanut. Yleensä tautiaallot ovat peräisin Itä- ja Kaakkois-Aasiasta. Maiden suuri väkimäärä ja tiheä asuminen edesauttavat taudin leviämistä. Uusi tartuttava virushan syntyy esimerkiksi lintujen tai sikojen viruksen pomppaamisesta ihmiseen. Lisäksi uudella mutaatiolla täytyy olla kyky levitä ihmisestä toiseen. Ihminen kuuluu kiinteästi ekosysteemiin. Ainakin me kannamme samankaltaisia virusloisia kuin linnut, siat, ja hevoset, mahdollisesti luetteloon kuuluu muitakin eläimiä. Nythän väitetään koronan hypänneen ihmiseen kiinalaisilla toreilla myytävistä lepakoista.
Hyvää harjoitusta nykyiseen pandemiaan saimme vuoden 2009 sikainfluenssasta. Nykyiset varautumissunnitelmat ovat sieltä peräisin. Ennen sikalenssua oli vielä ollut maailmalla lintuinfluenssa ja sars 200-luvun alkuvuosina. Ne olivat laajoja paikallisia epidemioita. Mm. Hollannissa jouduttiin listimään melkein kaikki maan kanat. Mitä sikainfluenssaan tulee, sen syntysijana lienee ollut Meksiko, josta se levisi nopeasti Yhdysvaltoihin ja muualle maailmaan. Muistan hyvin tämän tautiaallon ja kaupungin varautumistoimet sen suhteen. On jäänyt mieleen, että sairauslomakäytäntöjäkin muutettiin siten, että omalla ilmoituksella sai olla pois 5 päivää. Maailma tärisi pelosta, koska alustavat luvut kuolleisuudesta Meksikosta olivat hurjia, ilmoitettiin, että n. 7 sadasta sairastuneesta kuolee. Pitää muistaa, että Espanjantaudin kuolleisuus oli ollut ”vain” parin prosentin luokkaa. Sikataudista meidät pelasti rokote, jolla rokotettiin kaikki suomalaiset. Muistona rokotuksista olivat kymmenien lasten sairastuminen sivuoireena uniapneaan. En tiedä, mikä rokotteessa oleva ainesosa sai syntymään nämä ikävät seuraukset. Yksikin tapaus on liikaa, valtaosalla kansaa kaikki meni hyvin ja virus saatiin hengiltä toistaiseksi. Ei uskalla sanoa, että lopullisesti, koska se voi putkahtaa kymmenen vuoden päästä muuntuneena taas keskuteemme.
Virukset ovat iloisia, kun pääsevät nenämme ihanaan kosteuteen. Sinne ne pääsevät käsitämme, koska kaivamme nenäämme. Yhtä vaarallista on hieroa silmiä, koska silmänurkassa olevaa kyynelkanavaa pitkin ne laskettelevat liukumäkeä pitkin nenänieluun. Seuratkaapa ihmisiä kaupassa tai liikenteessä. Tuon tuostakin joku hieraisee nenäänsä, joku jopa kaivelee nautinnollisesti. Jos virusta on liikkeellä pärskeinä tai käsissämme, peli on pelattu. Korona nautiskelee kaivuun jälkeen nenän limakalvon solujen vieraanvaraisuudesta. Muutaman päivän päästä voi alkaa kuume, lihassärky, kurkkukipu ja huono olo.
Talonpoikaisjärjellä ajatellen olisi hyödyllistä pitää millaista maskia tahansa estämään sormiemme pistämisen nenänkaivuuseen. Silmälasien pitäminen estää yleensä silmien hieromisen. Pitäkää itsestänne huolta!
Esa Kanerva
