Sosiaali- ja terveyspalvelujen ns. ulkoistuksissa on esiintynyt Ihmeellistä kuntapäättäjien jääräpäisyyttä. Kysymys on siis laajoista tai kokonaisulkoistuksista. Suomessa on kymmeniä, isoja terveyspalveluitten ulkoistuksia ympäri maata. Nykyinen hallitus on ottanut tiukan kannan. Ministeri Kiuru on sanonut, että hän ei halua enää yhtään ulkoistettua sairaalaa maahamme ja jo tehdyt kokonaisulkoistukset on purettava. Tarpeen vaatiessa säädettäisiin laki, joka velvoittaisi näiden sopimusten purkamiseen, miljoonakorvausten uhallakin.
Esimerkkeinä voisi mainita näistä kokonaisten sosiaali- ja terveyspalveluitten ”myymisestä” terveysjäteille mm. Länsi-Pohjan kuntayhtymän ja Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän päätökset ulkoistaa laajasti omat palvelunsa Mehiläiselle. Kaikkiaan Suomen sosiaali- ja terveyspalveluissa pyörii rahaa n. 20 miljardia vuosittain. Päijät-Hämeen kaupan arvo on n. 700 miljoonaa euroa. Ei siis ole ihme, että hunaja kiinnostaa mm. Mehiläistä. Se on tullut tunnetuksi kyseenalaisista vero- ja lainajärjestelyistään veroja vältelläkseen. Huomattava osa suomalaisten veronmaksajien rahoja valuu näissä järjestelyissä ulkomaisille pääomasijoittajille.
Näissä ulkoistuksissa on juridisia ongelmia talouden lisäksi. Kummassakin kuntayhtymässä yksityisen osuus perustetuissa yhteisyrityksissä vaihtelee Hämeen 51 prosentista pohjoisemman 81 prosenttiin. Kunnat ovat siis vähemmistöomistajia. Kuntalaki edellyttää, että kunnat järjestävät asukkailleen sosiaali- ja terveyspalvelut kaikissa olosuhteissa. Entä tilanne, jossa yhtiöltä loppuvat rahat? Ongelma liittyy siihen, miten näiden kuntien määräysvallan ulkopuolella olevien yritysten toiminta rahoitetaan esimerkiksi kriisitilanteissa. Korona-epidemia on ajankohtainen esimerkki. Lain mukaan esimerkiksi Kuntarahoitus, joka pääasiallisesti lainottaa kuntia ja niiden omistamia yhtiöitä, ei saa rahoittaa yrityksiä, jotka eivät ole kuntien määräysvallassa. Nyt Länsi-Pohjassa on turvauduttu henkilöstön lomautuksiin.
Hallitus¬ohjelmassa on linjattu, että ”maakunnat tuottavat palvelut pääosin julkisina palveluina”. Ministeriö katsoo palvelujen siirtyvän yksityiselle yritykselle, jos kunta-yhtymä omistaa yhteis-yrityksestä vähemmistön, esimerkiksi 49 prosenttia. Tämä kirjaus tehtiin pääosin perustuslakivaliokunnan edellisellä hallituskaudella tekemän kannanoton perusteella. Valiokunnan mukaan perustuslaki ei salli kokonaisulkoistusta, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuussa olevan kunnan yksikön koko palvelutuotanto siirretään muille palvelun tuottajille.
Mitä sitten näille läpeensä politisoituneille ulkoistuspäätöksille tulisi tehdä? Perustuslakiasiantuntijan Kaarlo Tuorin mukaan sopimukset yksityisten yritysten kanssa tulisi purkaa vapaaehtoisesti tai lain nojalla. Sopiva taitekohta olisi sote-uudistus. Päätösvallan pitäisi olla kaikissa olosuhteissa kunnilla. Ihmettelen sellaista päätöksentekoa, jossa kuntapäättäjät tietävät etukäteen järjestelyjen lakiongelmat ja taloudelliset riskit, siitä huolimatta näitä tehdään. Tämä on pään laittamista pensaaseen ja vastuun välttelyä. Kun on ajettu itsensä seinää vasten, yritetään lusmuilla vippaskonsteilla. Kimalaiset sun muut hallitsevat kyllä nämä temput ja auliisti neuvovat omaan pussiinsa. Tietysti pelaamalla ja panemalla veronmaksajien rahat omiin liiveihinsä.
Esa Kanerva
