Valtuuston kokouksia ja valtuutettujen käyttäytymistä on hauska seurata osallisena, mutta myös ns. tarkkailijana. Näin muutaman kuukauden päästä pidettävien vaalien alla tunnelma väreilee ja kiehuu, se on aistittavissa sähköisten välineittenkin kautta. Valtuutettu ajattelee, että nyt viimeistään on pakko hypätä näyttämölle, jos mielii loppukirin aikana vakuuttaa äänestäjät osaamisestaan. Tai toisinkin päin, äänestäjät saattavat vakuuttua viimeistään nyt edustajan kyvyttömyydestä.
Juuri edesmennyt Vexi Salmi on todennut, että kun teksti tai tekeminen syntyy helposti, siitä tulee yleensä hyvä. Kun valtuutettu yrittää väkisin punnertaa sanoja ulos suustaan ja saada ne muodostamaan jonkinlaisen järjellisen sanoman, esitys on koominen. Puheenvuoron alkuun sijoitetut välttämättömät täytesanat kiitoksista hyvistä puheenvuoroista alkavat suorastaan tympiä. Kiitokset sanoessaan poliitikko asettaa itsensä muiden työn arvioitsijaksi ja haluaa osoittaa omaa kompetenssiaan käsiteltävästä aiheesta. Tällaisten turhanaikaisten ja usein saman henkilön pitämien jaaritusten vuoksi valtuuston kokoukset venyvät ihan liian pitkiksi.
Mikä pistää valtuutetun yrittämään ”liikaa” ja hajottamaan itsensä sekä tekemisensä niin, että oikein mistään ei tule mitään. On alettava tarkastelemaan ihmisen motiiveja ryhtyä politikoimaan. Haluan vaikuttaa ja edistää puolueeni arvojen toteutumista yhteiskunnassa, lienee yleisin vastaus syyksi pyrkiä valtuustoon. Kauniisti sanottu ja ihmisellähän on aina tarina kerrottavanaan. Tätä tarinaa hän toteuttaa ja uskoo kai siihen itsekin. Kovin syvällisesti ei tarvitse miettiä löytääkseen ihmiseltä myös toisenlaisia tavoitteita.
Valtuustossa on useita henkilöitä, joita ajaa poliitikon työhön pieni pakko. Jos ei ole työtä tai oikein kunnollista ammattiakaan, toimeentulo on jollakin tapaa turvattava. Kuvittelisin, että on kuitenkin rasittavaa elämää, jos ansainta on aina joka neljäs vuosi katkolla. Kokouksista saatava raha ei tuo leveää leipää, kyllä ahkerasti kokouksissa juoksemalla niillä elää. Tunnetusti raha on huono motivaattori ja pakko vielä huonompi. Jos elämä on selkä seinää vasten ja politiikan varassa, valtuutetun työn jälki taitaa laadultaan mennä liikayrittämisen puolelle ja se näkyy. Ei valtuustoaloitteilla kuntalaisten asioita pääsääntöisesti edistetä, useimmiten ne ”merkitään tiedoksi” ja amen. Demokratiaa ne voivat edistää kohtuukäytössä. Veronmaksajille ne ovat kalliita, isopalkkainen valmistelijoiden joukko pannaan töihin ja rahaa palaa. On aloitteiden hintaakin joskus laskettu, puhutaan joka tapauksissa tuhansista eurosta.
Ihmistä motivoi se, mikä motivoi. ”Puhumon” on pakko päästä puhumaan ja esiintymään. He tosin puhuvat koko valtuustokauden ja jokaisessa kokouksessa, he eivät voi nyt vaalien alla enää lisätä kierroksia. Mutta kyllä populismia suu syytää entistä räikeämmin. Milloin koko pormestarijärjestelmä olisi lakkautettava tai ratikkatyömailla olisi pistettävä pillit pussiin.
Valta kiinnostaa ja valtaansa ihastunut panikoituu äänestäjien arvioinnin lähestyessä. Oikeasti vallassa olevia ns. isoja poikia tai tyttöjä ei kiinnosta niinkään uudelleen valinta, siitä he ovat jokseenkin varmoja. Heille on tärkeätä äänisaalis. Napapaikoille ei ole asiaa muutamalla sadalla äänellä. Pitää olla lähemmäksi tuhat. Ja se näkyy hermostuneena käytöksenä ja älyttöminä ehdotuksina. Jollakin poikkeuksilla tavalla olisi tällä kertaa äänestäjiä syleiltävä, jos ei muuta keksi, kannattaa ilmoittautua pormestariehdokkaaksi.
Blogin pitäjä arvioi tällä hetkellä omaa työskentelyään valtuustokaudella ja onko tullut kannettua poliittista vastuuta tavalla, johon äänestäjät voisivat jatkossakin luottaa. Tämä työ on vielä kesken.
Esa Kanerva
Juuri edesmennyt Vexi Salmi on todennut, että kun teksti tai tekeminen syntyy helposti, siitä tulee yleensä hyvä. Kun valtuutettu yrittää väkisin punnertaa sanoja ulos suustaan ja saada ne muodostamaan jonkinlaisen järjellisen sanoman, esitys on koominen. Puheenvuoron alkuun sijoitetut välttämättömät täytesanat kiitoksista hyvistä puheenvuoroista alkavat suorastaan tympiä. Kiitokset sanoessaan poliitikko asettaa itsensä muiden työn arvioitsijaksi ja haluaa osoittaa omaa kompetenssiaan käsiteltävästä aiheesta. Tällaisten turhanaikaisten ja usein saman henkilön pitämien jaaritusten vuoksi valtuuston kokoukset venyvät ihan liian pitkiksi.
Mikä pistää valtuutetun yrittämään ”liikaa” ja hajottamaan itsensä sekä tekemisensä niin, että oikein mistään ei tule mitään. On alettava tarkastelemaan ihmisen motiiveja ryhtyä politikoimaan. Haluan vaikuttaa ja edistää puolueeni arvojen toteutumista yhteiskunnassa, lienee yleisin vastaus syyksi pyrkiä valtuustoon. Kauniisti sanottu ja ihmisellähän on aina tarina kerrottavanaan. Tätä tarinaa hän toteuttaa ja uskoo kai siihen itsekin. Kovin syvällisesti ei tarvitse miettiä löytääkseen ihmiseltä myös toisenlaisia tavoitteita.
Valtuustossa on useita henkilöitä, joita ajaa poliitikon työhön pieni pakko. Jos ei ole työtä tai oikein kunnollista ammattiakaan, toimeentulo on jollakin tapaa turvattava. Kuvittelisin, että on kuitenkin rasittavaa elämää, jos ansainta on aina joka neljäs vuosi katkolla. Kokouksista saatava raha ei tuo leveää leipää, kyllä ahkerasti kokouksissa juoksemalla niillä elää. Tunnetusti raha on huono motivaattori ja pakko vielä huonompi. Jos elämä on selkä seinää vasten ja politiikan varassa, valtuutetun työn jälki taitaa laadultaan mennä liikayrittämisen puolelle ja se näkyy. Ei valtuustoaloitteilla kuntalaisten asioita pääsääntöisesti edistetä, useimmiten ne ”merkitään tiedoksi” ja amen. Demokratiaa ne voivat edistää kohtuukäytössä. Veronmaksajille ne ovat kalliita, isopalkkainen valmistelijoiden joukko pannaan töihin ja rahaa palaa. On aloitteiden hintaakin joskus laskettu, puhutaan joka tapauksissa tuhansista eurosta.
Ihmistä motivoi se, mikä motivoi. ”Puhumon” on pakko päästä puhumaan ja esiintymään. He tosin puhuvat koko valtuustokauden ja jokaisessa kokouksessa, he eivät voi nyt vaalien alla enää lisätä kierroksia. Mutta kyllä populismia suu syytää entistä räikeämmin. Milloin koko pormestarijärjestelmä olisi lakkautettava tai ratikkatyömailla olisi pistettävä pillit pussiin.
Valta kiinnostaa ja valtaansa ihastunut panikoituu äänestäjien arvioinnin lähestyessä. Oikeasti vallassa olevia ns. isoja poikia tai tyttöjä ei kiinnosta niinkään uudelleen valinta, siitä he ovat jokseenkin varmoja. Heille on tärkeätä äänisaalis. Napapaikoille ei ole asiaa muutamalla sadalla äänellä. Pitää olla lähemmäksi tuhat. Ja se näkyy hermostuneena käytöksenä ja älyttöminä ehdotuksina. Jollakin poikkeuksilla tavalla olisi tällä kertaa äänestäjiä syleiltävä, jos ei muuta keksi, kannattaa ilmoittautua pormestariehdokkaaksi.
Blogin pitäjä arvioi tällä hetkellä omaa työskentelyään valtuustokaudella ja onko tullut kannettua poliittista vastuuta tavalla, johon äänestäjät voisivat jatkossakin luottaa. Tämä työ on vielä kesken.
Esa Kanerva
