21.9.2020
Monilla kansalaisilla on hämmentynyt ja jakomielitautinen olo. Edellisellä Sipilän hallituskaudella oli Suomessa melkein kansallinen hätätila. Väitettiin, että suomi ajautuu Kreikan tielle ja kaiken lisäksi Suomen kilpailukyky maailmanmarkkinoilla on huono. Rahaa ei ollut mihinkään ja kaikesta säästettiin. Nyt Marinin aikana eletään kuin kroisokset. Mikään ei jää rahasta kiinni. Hallituksen eroavuuksille ei korona ole ainoa selittävä tekijä. Politiikan teolla on eronsa riippuen siitä, kuka päätöksiä tekee. Taloudellisten perusfundamentit lienevät kuitenkin suunnilleen samat molemmilla pääministereillä. Onko puolueilla sittenkin jotakin uutta, omanlaista viisautta tarjota Suomen suuntaan? Eikö väite puolueiden samankaltaisuudesta pidäkään paikkaansa?Kahden viimeisimmän hallituksen ohjelmat eroavat lähtökohdiltaan toisistaan kuin yö ja päivä. Jo kasteessa saadut nimet kertovat eri lähtökohdista, Marinin hallitusohjelman nimet ” Osallistava ja osaava Suomi – sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta" ja Sipilän ”Ratkaisujen Suomi” poikkeavat lähtökohdiltaan toisistaan. Siinä, missä Sipilä pyrki talous kärkenä uudistamaan voimakkaasti rakenteita ja purkamaan hyvinvointivaltiota sekä saamaan Suomen velkaantumisen kuriin, Marinin hallitus katsoo luottavaisena tulevaisuuteen tekemällä ns. tulevaisuusinvestointeja ammatilliseen koulutukseen ja kehitysyhteistyöhön. Sipilä halusi Suomen valtion omaisuutta tuottamaan, Marin olisi valmis sitä myymään kattaakseen investoinnit.
Toki nykyinenkin hallitus toteaa tavoitteekseen tasapainottaa julkisen talouden, mutta se ei ole ensisijaista. Sen ohjelmassa on kirjaus taantumasta tai lamasta, jolloin tavoitteesta voidaan tinkiä. Mikäli työllisyysaste ei nouse tavoiteltuun 75 prosenttiin, olisi tehtävä mittavia säästöjä useiden miljardien edestä. Sipilän hallitus runnoi nyt jälkikäteen arvioiden noin 10 miljardin euron säästö- ja rakenneohjelmat läpi. Näitten hinta vain oli tavallisten kansalaisten näkökulmasta kallis. Säästöjä saatiin aikaiseksi yhteiskuntasopimuksella, koulutuksesta leikkaamalla ja sosiaaliturvaverkkoja purkamalla. Myös kuntien asemaa heikennettiin valtionosuusindeksejä rukkaamalla.
Edellinen Sipilän hallitus ei kokenut nykyisen kaltaista yllättävää kriisiä, pandemiaa, mikä on nyt Marinin koalition riesana. Korona-kriisi olisi ollut tullut puun takaa mille tahansa hallitukselle. Miten Sipilä olisi reagoinut esimerkiksi valmiuslakien käyttöönottomahdollisuuteen, on arvailua. Edellinen hallitus palkitsi yrittäjiä verovähennyksillä, autonostajia veronalennuksilla ja isosti tienaavia palkansaajia verohuojennuksilla. Olisi oletettavaa, että esimerkiksi koronatuet olisi kohdennettu voimakkaammin hyväosaisia suosien toisin kuin nykyinen hallitus on tehnyt. Marin panosti toisin, sosiaaliturvaa nostettiin. Lisävelan ottoa olisi Sipilän esikunnassa mietitty monta monituista kertaa. Laskelmia olisi teetetty kotimaisesta kansalaisilta otettavasta pakkolainasta sosiaaliturvan minimointiin asti, velkamäärän supistamiseksi.
Eurooppa-politiikassa Sipilä joutui nöyrtymään ja antamaan Kreikalla lainaa niin kuin edellinenkin hallitus Timo Soinin uhosta huolimatta. Uskon, että unionin tämän vuotiseen koronatukipakettiin ja lainan antoon olisi taipunut myös edellinen hallitus Marinin tapaan. Pakkorako!
Hallitusten politiikkaohjelmilla ja käytännön työllä on eroja, vaikka taloudelliset reunaehdot eivät kovin paljon muuttuisi. Suomi vanhenee, velkaantuu ja kansainvälinen kilpailu kiristyy. Tulevaisuus on kuitenkin toistaiseksi omissa käsissämme. Globalisaatio ja universaali markkinakapitalismi ovat tosiasioita, joiden olemassaolo on fakta ja niiden kanssa on elettävä, oli hallitus minkä merkkinen tahansa. Hallitukset voivat kuitenkin ratkoa eri tavoin syliin kaatuvia globaaleja ongelmia kansallisesti ja omilla talouteen liittyvillä päätöksillään. Ongelmanratkaisut voidaan tehdä eri näkökulmista ja eri toimenpitein, joista hyötyvät eri intressiryhmät. Siksi kansalaisen kannattaa olla valppaana ja valvoa omaa etuaan seuraamalla haukan lailla poliittista päätöksentekoa.
Esa Kanerva
