28.12.2021
Kansalaiset odottavat soteuudistukselta paljon. Olen seurannut lehtien mielipidekirjoituksia ja aluevaaleja koskevaa kirjoittelua pitkin tätä vuotta. Ihmisille luvataan parantuvia palveluita, terveyskeskukset joka kuntaan ja kaikille kaikkea. Tilanne on oksettava! Aluevaltuustoihin ei tarvita nyt missään tapauksessa omaa itseään kehuvia kauppamiehiä eikä heppoisin ja löysin perusten kuntalaisille lupauksia syytäviä helppoheikkejä.
Valtuustoon tarvitaan arkitodellisuutta kokemuksen kautta ymmärtävä ehdokas. Hän on pitkään maakuntahallituksessa työskennellyt ja nyt Pirkanmaan sairaanhoitopiirin valtuustoa puheenjohtajana johtava Atanas Aleksovski.
Koska aluevaltuusto joutuu heti aluksi yhteensovittamaan oman kunnan, hyvinvointialueen ja valtiontalouden intressit, jotka ovat monessa kohdin ristikkäiset, tarvitaan osaajia. Ennen kaikkia politiikan osaajia. Valtuustotyöskentely tulee vaatimaan pelisilmää, yhteensovittamista ja yhteistyötä kaikilta poliittisilta ryhmiltä. Atsolla on luottamusta joka suuntaan. Sekä pitkää pinnaa ja pitkäjänteistä halua löytää oikeudenmukainen ratkaisu asiassa kuin asiassa. En tiedä parempaa ehdokasta tähän työhön kuin Atso on.
Atso ei ole harrastanut politiikassa ns. ”Jämsenin” kompromisseja. ”Eli tehdään kompromissi, tehdään niin kuin minä sanon.” Siksi Atanaksen mielipiteillä on kunnioitusta joka puolella. Koska Atso hallitsee nopeaälyisenä isoja kokonaisuuksia, hänen neuvottelutaitojaan tarvitaan aluevaltuustossa.
Paineensietokykyä riittää ja tarvittaessa kovuuttakin. Historiasta tiedämme, minkälaisen poliittisen ajojahdin hän kävi läpi muutama hetki sitten. Mikä tärkeintä, hän on säilyttänyt kykynsä kunnioittaa edelleen ihmistä eikä ole lähtenyt syyttelemään ketään. Kunnioitettavaa!
Minun oli helppo tehdä ratkaisu, ketä äänestän tammikuun aluevaaleissa. Paperille piirtyy Atson numero 620. Valitaan hänet siis yhdessä tärkeään postiin, Pirkanmaan aluevaltuustoon!
Terveisin Esa Kanerva
Levollista Joulua!
Hyvät blogini lukijat!
Luoja koettelee ihmiskuntaa. Toinen perättäinen pandemian ahdistama joulu. Toivon, että teillä on läheisiä tai tuttuja, joiden kanssa voitte viettää juhlaa ja jakaa murhetta. Tai edes soittaa tai ottaa yhteyttä. Ihmisen osa on nyt nöyrtyä, tautitilanteen kokonaisuuteen ei voi vaikuttaa, omaa rokottautumista ja suojautumista enempää. Elämäni ohjenuora on ollut, elämässä käy niin kuin hyvin on. Me selviämme tästä ja maailman meno palaa urilleen. Viettäkää rauhaa antavaa joulua, ottakaa yhteyttä läheisiin ja olkaa sovussa itsenne kanssa!
Ps. Bloggari on palannut työelämästä, syksy meni nopeasti ja kerron siitä Loppiaisen jälkeen, terveisin Esa
Hyvää joulua, terveisin Esa Kanerva
Ammatinvalintakysymys
Ikäihmisellä on oikeus elämän suojeluun. Perushoitajaliiton puheenjohtaja Paavola kertoo saamastaan valtavasta palautteesta velvoittavasta rokottautumisesta ja koronapassista työelämässä. Kysymys on ilmeisesti rokotevastaisuudesta. Täysin käsittämätöntä käytöstä ja ammattietiikan vastaista. Keksitään tekosyitä. Vanhusten huollossa vedotaan, että omaiset eivät ole rokotettuja ja olemattomaan terveysperusteiseen haluttomuuteen ottaa rokote. Tässä unohdetaan potilaan ja asiakkaan oikeudet. Avuton palvelutalon asukas ei voi valita hoitajiaan. Sen sijaan hän voi kieltää rokottamatonta omaista vierailemasta luonaan. Missä on ammattilaisen oma ajattelu ja etiikka? Voiko olla kysymyksessä nykyinen minäkeskeinen ajattelu. Rokottamaton hoitaja ei toteuta vanhuksen oikeutta elämän suojeluun. Väärä ammatinvalinta!
Esa Kanerva
Tuulien haistelua
15.11.2021
Vapaus edellyttää velvollisuuksia. Lassi Kaleva yrittää Tamperelaisen kolumnissaan 13.11.-21 perustella rokotuskielteisyyttään. Perustuslaki velvoittaa suojelemaan kaikkia kansalaisia. Lassi Kaleva hakee kolumnissaan useita syitä karttaa rokotevelvollisuutta.
Jos tarvitaan kolme rokotetta, tekeekö se toimenpiteestä huonon? Hän kysyy, ovatko perustuslailliset oikeudet voimassa vain silloin, kun meillä on voimassa oleva koronapassi? Kaikki oikeudet ovat voimassa rokotusten jälkeen. Mikäli ei halua rokottautua, tekee itse päätöksen omista oikeuksistaan.
Rokotusten haittavaikutukset ovat hyötyyn nähden siedettävät. Jos yhdeksänkymmentä prosenttia hyötyy jollakin tavalla rokotuksesta, rokottaman ravintolan ulkopuolelle jääminen on järkeen käypää. Hoitajapulan kanssa covid-rokotuksilla ei ole mitään tekemistä. Alaa vaihdetaan, jos vaihdetaan, enimmäkseen turhautumisen tunteesta ja uhoamisen halusta.
Yhteiskunnassahamme tapahtuu paljon itsemääräämisoikeuden ulkopuolella olevia velvollisuuksia. Maan puolustaminen on velvollisuus ja tarttuvia muitakin tauteja vastaan on pakko ottaa rokotteita. Ei rokotevelvollisuus jaa kansalaisia eri kasteihin eikä syrjäytä ketään. Pikemminkin kysymys on Lassin tuulien haistelusta ja mielipiteitten kosiskelusta.
Esa Kanerva
Vapaus edellyttää velvollisuuksia. Lassi Kaleva yrittää Tamperelaisen kolumnissaan 13.11.-21 perustella rokotuskielteisyyttään. Perustuslaki velvoittaa suojelemaan kaikkia kansalaisia. Lassi Kaleva hakee kolumnissaan useita syitä karttaa rokotevelvollisuutta.
Jos tarvitaan kolme rokotetta, tekeekö se toimenpiteestä huonon? Hän kysyy, ovatko perustuslailliset oikeudet voimassa vain silloin, kun meillä on voimassa oleva koronapassi? Kaikki oikeudet ovat voimassa rokotusten jälkeen. Mikäli ei halua rokottautua, tekee itse päätöksen omista oikeuksistaan.
Rokotusten haittavaikutukset ovat hyötyyn nähden siedettävät. Jos yhdeksänkymmentä prosenttia hyötyy jollakin tavalla rokotuksesta, rokottaman ravintolan ulkopuolelle jääminen on järkeen käypää. Hoitajapulan kanssa covid-rokotuksilla ei ole mitään tekemistä. Alaa vaihdetaan, jos vaihdetaan, enimmäkseen turhautumisen tunteesta ja uhoamisen halusta.
Yhteiskunnassahamme tapahtuu paljon itsemääräämisoikeuden ulkopuolella olevia velvollisuuksia. Maan puolustaminen on velvollisuus ja tarttuvia muitakin tauteja vastaan on pakko ottaa rokotteita. Ei rokotevelvollisuus jaa kansalaisia eri kasteihin eikä syrjäytä ketään. Pikemminkin kysymys on Lassin tuulien haistelusta ja mielipiteitten kosiskelusta.
Esa Kanerva
Lasse Lehtinen Tampereella
2.11.2021
Kirjailija, historioitsija ja entinen europarlamentaarikko Lasse Lehtinen vierailee Tampereella torstaina 25.11 klo 18 Toveriseuran vieraana. Hän alustaa työväenmuseo Werstaan auditoriossa kaikille avoimessa yleisötilaisuudessa murhatusta sisäministeri Heikki Ritavuoresta, kirjoittamansa kirjan pohjalta. Tervetuloa kaikki kiinnostuneet tilaisuuteen!
Esa Kanerva, Toveriseuran puheenjohtaja
Bloggari töissä
18.10.2021
Hyvät lukijani!
Olen tällä hetkellä projektitöissä ja ehdin kirjoittelemaan harvasti loppuvuodesta, noin blogin kuukaudessa. Tavoitteenani on, että seuraava kirjoitus ilmestyy lokakuun lopussa.
Hyvää syksyä, terveisin Esa Kanerva
Kaikki synnit anteeksi!
12.10.2021
Katolinen kirkko on maailman kristikunnan suurin kirkollinen suuntaus. Se on levittäytynyt ympäri maailmaa ja jäseniä on 1,25 miljardia. Se on kirkkona vajoamassa yhä syvemmälle historiansa tunkioon. Alati paljastuu kerrassaan järkyttäviä totuuksia kirkon työntekijöiden ja johdon teoista. Saattaisi käsittää, muttei hyväksyä, huumesyndikaattien pimeyden tekoina lapsen raiskauksen. Mutta kun tekijänä on kirkon papit, sitä ei voi pieni mieli ymmärtää. Tähän kun vielä lisätään lapsien kaltoinkohtelulla joukkomurhaaminen, tekojen peitteleminen ja salaaminen, on se jo kuvottavaa. Irlannista on löydetty jopa 9000 lapsen joukkohautoja katolisen kirkon ylläpitämien laitosten läheisyydestä. Papit ovat syyllistyneet pedofiliaan ympäri maailmaa. Skandaaleja löytyy Yhdysvalloista, Etelä-Amerikasta, Australiasta, nyt viimeksi Ranskasta. Satojatuhansia alaikäisiä on joutunut katolisen kirkon pappien hyväksikäytön uhreiksi. Ranskassa ollaan käsi päässä erityisesti siksi, että mitä tehdään piispoille. He ovat olleet mukana toiminnassa, ainakin salaamassa, kollegojensa tekoja.
Jotta syntilista ei jäisi liian lyhyeksi, katoliset nunnat syyttävät eri puolilla maailmaa pappeja raiskauksista. Hengen miehet ovat pitäneet heitä seksiorjinaan. Hyväksikäyttöongelma pesii aivan Vatikaanin ytimessä. Vatikaanin seksuaalisia hyväksikäyttötapauksia käsittelevän viraston henkilöstöpäällikkö erosi tammikuussa, kun entinen nunna syytti häntä seksuaalisesta ahdistelusta. Kuten kuvaan sopii, asianomainen kiisti teot. Nunnat ovat joutuneet abortoimaan pappien siittämiä lapsia. Kirkon opin mukaan ehkäisy on kielletty.
Erityisesti toisen maailmasodan jälkeen katolinen kirkko ja sen paavi auttoivat natseja pakenemaan liittoutuneilta. Operaatio tapahtui Vatikaanin myöntämillä passeilla. Kirkko oli koko sodan ajan varsin hiljaa juutalaisten joukkomurhista. Jos katolisen kirkon suhtautuminen olisi ollut toisenlaista ja joukkotuhonta tuomittu yksiselitteisesti, tilanne olisi voinut olla toisenlainen natsien hirmutekojen kannalta. Vatikaani piti parempana vaihtoehtona auttaa natseja pakoon ja toivoa heidän uutta valtaannousua kuin neuvostovaltaa.
Miksi näin on päässyt käymään? Väärinkäytöksiä ja rikoksia rikosten perään. Ollaan ihan kirkon opin ja vallankäytön ytimessä. Katolisessa kirkossa papit ja piispat ovat Jumalan edustajia maan päällä. Kirkossa on pelastus ja papit voivat antaa ihmisen synnit anteeksi. Kenellä tällainen valta on, sen valta pilaa ja korruptoi. Papit, piispoista puhumattakaan, ovat yhteiskunnallisia johtohamoja. Heillä on vahvoja verkostoja yhteiskunnan eri tahoihin. Nämä suhteet edellyttävät luottamusta. Lapset kasvatetaan pitämään pappeja auktoriteetteinaan. Yksi syy on vallan keskittyminen. Piispat ovat tilivelvollisia vain paaville. Kaikki tiet vievät Roomaan, miten mahtaa käydä koko mädännäisen kirkon syyllisyydelle? Tuomitaanko paavi?
Ikävintä tässä on minun mielestäni myös luterilaisen kirkon oppi ja asema. Pelastus tulee niin katolisessa kuin luterilaisessa kirkossa käytännössä pappien käsien kautta. Lasten hätäkaste on tärkeä, sillä kastamaton vauva joutuu kadotukseen. Sama juttu kuin katolisuudessa, kirkon ja papin kautta. Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? Itse olen omat johtopäätökseni tehnyt jo neljäkymmentä vuotta sitten. Erosin kirkosta syvästi pettyneenä, koska luterilaisen kirkon papit eivät kyenneet vastamaan perustavan laatuisiin kysymyksiini. Millä perusteella kirkko valitsi puolensa 1918 punakapinassa? Miten on mahdollista, että sotatilassa rintaman kummallakin puolella siunataan sotilaita sotaan samoin perusten? Perusteet enkelien ja pyhän hengen olemassaoloon eivät vakuuttaneet. Miksi eri kirkkokunnat riitelevät kirkon sisällä ja väittävät tietävänsä totuuden? Johtopäätökseni oli, että kirkon sanoma näyttää juuri siltä kuin sen tulkitsijan halu käyttää valtaa ja auktoriteettiasemaansa. Valitettavan usein alistaa, tuomita ja väärinkäyttää, uskontoa hyväksi käyttämällä, lähimmäisiään.
Riittääkö teille, hyvät lukijani, näille roistomaisille teoille anteeksipyynnöksi Paavin lupaus rukoilla kaikkien hyväkasikäytettyjen lasten, naisten ja tapettujen sielujen pelastuksen puolesta!
Esa Kanerva
Tämän viikon loma
4.10.2021
Hyvät lukijat!
Olen tämän viikon lomalla. Seuraava blogini julkaistaan ensi viikolla. Juttu käsittelee paavin ja paavin pappien palleja eli katolisen kirkon pedofiiliskandaaleja. Terveisin Esa Kanerva
Meitä mänttejä vedätetään
29.9.2021
Kaikkia meitä jymäytetään monenlaisissa asioissa. Älykäskään ihminen ei ole immuuni huijauksille. Jokaista ihmistä voidaan johdatella ja manipuloida. Kukaan ei ole vaikuttamisen ulkopuolella. En tietysti halua tulla nenästä vedetyksi. Voiko tältä ilmiöltä suojautua jollakin tapaa. Ihmisten välinen vuorovaikutus pelaa luottamuksen varassa. Ja tätä käytetään siekailematta hyväksi. Autokauppias on yleensä mitä miellyttävin tuttavuus, suorastaan lipevä ja hurmaava. Ellei ole kysymys renkaanpotkijasta, jonka kokenut myyjä haistaa kilometrin päähän. Uuteen puolueyhdistykseen mennessäsi ensimmäistä kertaa, saat vastaanotoksi tavallisimmin kiinnostuksen kylvyn. Sinusta ollaan innostuneita, sinusta halutaan tietää ja ajatuksiasi arvostetaan. Olet myyty ja todennäköisesti harkitun ja suunnitellun kohtaamisen ”uhri”.
Stockmann lähettelee mainoksia ”Hulluista päivistä”. Todennäköisesti tarkkaan suunnitellun markkinoinnin avulla sinulle halutaan myydä tuotteita ja herättää ostotarpeita. Ihminen ajattelee Stockan tarjouksia ainutkertaisina mahdollisuuksina ostaa, koska nyt saadaan jotakin ainutkertaista halvalla. Todellisuudessa yhtiö tavoittelee ja juonittelee asiakkaitten joukkohysterian ja massatapahtuman avulla myynnin kasvua. Tavaratalo on muutamien täkyjen avulla saatava täyteen ja ylenpalttisten esillepanojen avulla saada aikaan kilpailu asiakkaitten kesken ns. halvoista tuotteista ja hinnoista. Aikaa on vain muutama päivä, tavaraa riittää vain nopeimmille. Eihän tämä rikollista ole. Tämä perustuu tarkasti kuluttajien sielunelän ja käyttäytymisen tuntemiseen. Toki huijaritkin käyttävät kaupallisesta viestinnästä tuttuja keinoja, uskomattomien tarjouksien hyväksymiseen ei anneta liikaa aikaa pohtia ja tuote, palkinnot, lahjakortit ja edut loppuvat aina kesken.
Ihan oma lukunsa ovat yleistyneet sähköposti ym. huijaukset. Huijarit luottavat yleensä vahvaan ja tunnettuun tuotemerkkiin. Kuluttajien luottamusta käytetään hyväksi piiloutumalla esimerkiksi jonkun pankin tai Postin logon taakse. Kyllä jokaisen tulisi tunnistaa, että tarjoukset tai melkein ilmaiset tuotteet ovat mahdottomia ja liian hyviä ollakseen totta. Joka linkkiä ei kannata avata ja joka kilpailuun ei kannata osallistua.
Arkielämässä ja varsinkin politiikassa on yleistä kertoa salaisuuksia, ja vain sinulle. Tällä junttaaja pyrkii avaamaan yhteyden, herättämään luottamuksen ja solidaarisuuden tunteen. Kertoja tulee yleensä vastavuoroisesti paljastaneeksi jotakin, mitä ei olisi muuten tehnyt. Tällaista vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta käytetään paljon haluttaessa henkilökohtaisesti vaikuttaa kuulijaan ja vietäessä omia tavoitteita eteenpäin.
Hyväntekeväisyyden nimissä meitä vedätetään monesti. Tarjottava ja myytävä kohde on aina paperoitu lahjapaperiin. Annan muutamia esimerkkejä. Kansainväliset avustusjärjestöt ovat raskaita organisaatioita, joiden kulut ovat mittavat. Lahjoitettavista varoista saattaa mennä huomattava osa virkakunnan elättämiseen nälkäisten avustuskohteitten sijasta. Syöpäsairaiden lasten avulla markkinoidaan hellyttävästi rahaa syöpätutkimukseen, jotta yhdenkään lapsen ei tarvitsisi kuolla syöpään. Todellisuudessa rahoja jaetaan mm. apurahoina lääkäreiden väitöskirjakuluja varten. Varakkailla lääkäreillä ei ole näköjään varaa itse kustantaa väitöskirjojensa käännöksiä tai painatuksia, vai onko? Valtion ei tulisi koskaan laskea mitään hyväntekeväisyyden varaan. Sanotaan, että ”söpöt saavat aina rahaa”, hyväntekijät valitsevat aina itse kohteensa. Menettelynä se ei ole reilua ja oikeudenmukaista.
Uskonto on oma lukunsa. Papit myyvät tuotetta, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt tai oikeaksi todistanut. Se on uskon asia ja jokaisen henkilökohtainen päätös. Sietäisi kuitenkin olla jonkin verran epäileväinen. Niin paljon vääryyksiä ja väärinkäytöksiä on uskonnon varjolla tehty ja tehdään yhä. Tämä on herkkä aihealue enkä sitä tämän tarkemmin halua repostella.
Ihan arkinen juttu on lottopeli. Siinä toimii jälleen kerran suurien lukujen harha. Voittokerroin ei suurene, vaikka jaossa olisi miten monta kymmentä miljoonaa tahansa. Joka kerta jättipottikierroksilla myynti vähintäänkin tuplaantuu. Käsittämätöntä!
Ihmisen elämäntilanteet vaihtelevat. Kaikenlaiset kriisit ja poikkeustilanteet elämässä altistavat manipulointiin. Kuoleman lähestyessä herätysliikkeen saarnaaja on löytänyt sinut ja todennäköisesti olet helppo kohde. Opiskelijaa vietellään uudessa opiskelukaupungissaan monin houkutuksin. Löytyy uusia harrastuksia ja valmentajia joka lähtöön. Pahimmillaan sinut houkutellaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tai maolaisen sissiliikkeen kyseenalaistamattomaksi kannattajaksi. Uusilla tuttavuuksilla on erilaiset vaatteet ja aatteet, ne kiehtovat.
Vastuullisuus on muotia. Sähköyhtiö mainostaa itseään kaiken toimintansa lähtökohdan olevan vastuullinen sähkön tuotanto. Ostamalla meiltä energiasi olet mukana luomassa hiilineutraalia maailmaa. Uskallan väittää yhtiön sanomaa lievästi propagandistiseksi, vähintäänkin puolitotuudeksi. Sähköntuotantoyhtiön ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Taloudelliset arvot ovat toiminnan ainoa lähtökohta, niin osakeyhtiössä pitääkin olla, toissijaista on vihreät arvot, ainakin ne ovat alisteiset taloudelliselle tuottavuudelle.
Pistää oikein vihaksi nämä koronahuijaukset ja manipulointi. Vastustetaan rokotuksia, sairastuttuaan ollaan kuitenkin valmiita ottamaan vastaan yhteiskunnan tarjoaman kalliin hoidon. Kaikki ihmiset on tietenkin hoidettava, ilman syytä rokottamattomat maksukykyiset maksakoot itse hoitonsa. Paitsi että he altistavat muut ihmiset koronaan, on äärimmäisen vastenmielistä kuluttaa verovaroja turhaan ja maksattaa omat kulunsa toisilla veronmaksajilla. Sanoisin, että he ovat todellisia yhteiskunnan vapaamatkustajia ja siipeilijöitä.
Huijauksia tapahtuu joka päivä. Maailmasta ei tulisi kuitenkaan mitään ilman jonkinasteista luottamusta kanssaihmisiin. Ihminen on laumaeläin. Luottaminen ei siis ole typeryyttä. Terve epäluulo on viisautta. Ja pitää muistaa, että maailma on brutaali ja kova, bisnes on bisnestä!
Esa Kanerva
Kaikkia meitä jymäytetään monenlaisissa asioissa. Älykäskään ihminen ei ole immuuni huijauksille. Jokaista ihmistä voidaan johdatella ja manipuloida. Kukaan ei ole vaikuttamisen ulkopuolella. En tietysti halua tulla nenästä vedetyksi. Voiko tältä ilmiöltä suojautua jollakin tapaa. Ihmisten välinen vuorovaikutus pelaa luottamuksen varassa. Ja tätä käytetään siekailematta hyväksi. Autokauppias on yleensä mitä miellyttävin tuttavuus, suorastaan lipevä ja hurmaava. Ellei ole kysymys renkaanpotkijasta, jonka kokenut myyjä haistaa kilometrin päähän. Uuteen puolueyhdistykseen mennessäsi ensimmäistä kertaa, saat vastaanotoksi tavallisimmin kiinnostuksen kylvyn. Sinusta ollaan innostuneita, sinusta halutaan tietää ja ajatuksiasi arvostetaan. Olet myyty ja todennäköisesti harkitun ja suunnitellun kohtaamisen ”uhri”.
Stockmann lähettelee mainoksia ”Hulluista päivistä”. Todennäköisesti tarkkaan suunnitellun markkinoinnin avulla sinulle halutaan myydä tuotteita ja herättää ostotarpeita. Ihminen ajattelee Stockan tarjouksia ainutkertaisina mahdollisuuksina ostaa, koska nyt saadaan jotakin ainutkertaista halvalla. Todellisuudessa yhtiö tavoittelee ja juonittelee asiakkaitten joukkohysterian ja massatapahtuman avulla myynnin kasvua. Tavaratalo on muutamien täkyjen avulla saatava täyteen ja ylenpalttisten esillepanojen avulla saada aikaan kilpailu asiakkaitten kesken ns. halvoista tuotteista ja hinnoista. Aikaa on vain muutama päivä, tavaraa riittää vain nopeimmille. Eihän tämä rikollista ole. Tämä perustuu tarkasti kuluttajien sielunelän ja käyttäytymisen tuntemiseen. Toki huijaritkin käyttävät kaupallisesta viestinnästä tuttuja keinoja, uskomattomien tarjouksien hyväksymiseen ei anneta liikaa aikaa pohtia ja tuote, palkinnot, lahjakortit ja edut loppuvat aina kesken.
Ihan oma lukunsa ovat yleistyneet sähköposti ym. huijaukset. Huijarit luottavat yleensä vahvaan ja tunnettuun tuotemerkkiin. Kuluttajien luottamusta käytetään hyväksi piiloutumalla esimerkiksi jonkun pankin tai Postin logon taakse. Kyllä jokaisen tulisi tunnistaa, että tarjoukset tai melkein ilmaiset tuotteet ovat mahdottomia ja liian hyviä ollakseen totta. Joka linkkiä ei kannata avata ja joka kilpailuun ei kannata osallistua.
Arkielämässä ja varsinkin politiikassa on yleistä kertoa salaisuuksia, ja vain sinulle. Tällä junttaaja pyrkii avaamaan yhteyden, herättämään luottamuksen ja solidaarisuuden tunteen. Kertoja tulee yleensä vastavuoroisesti paljastaneeksi jotakin, mitä ei olisi muuten tehnyt. Tällaista vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta käytetään paljon haluttaessa henkilökohtaisesti vaikuttaa kuulijaan ja vietäessä omia tavoitteita eteenpäin.
Hyväntekeväisyyden nimissä meitä vedätetään monesti. Tarjottava ja myytävä kohde on aina paperoitu lahjapaperiin. Annan muutamia esimerkkejä. Kansainväliset avustusjärjestöt ovat raskaita organisaatioita, joiden kulut ovat mittavat. Lahjoitettavista varoista saattaa mennä huomattava osa virkakunnan elättämiseen nälkäisten avustuskohteitten sijasta. Syöpäsairaiden lasten avulla markkinoidaan hellyttävästi rahaa syöpätutkimukseen, jotta yhdenkään lapsen ei tarvitsisi kuolla syöpään. Todellisuudessa rahoja jaetaan mm. apurahoina lääkäreiden väitöskirjakuluja varten. Varakkailla lääkäreillä ei ole näköjään varaa itse kustantaa väitöskirjojensa käännöksiä tai painatuksia, vai onko? Valtion ei tulisi koskaan laskea mitään hyväntekeväisyyden varaan. Sanotaan, että ”söpöt saavat aina rahaa”, hyväntekijät valitsevat aina itse kohteensa. Menettelynä se ei ole reilua ja oikeudenmukaista.
Uskonto on oma lukunsa. Papit myyvät tuotetta, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt tai oikeaksi todistanut. Se on uskon asia ja jokaisen henkilökohtainen päätös. Sietäisi kuitenkin olla jonkin verran epäileväinen. Niin paljon vääryyksiä ja väärinkäytöksiä on uskonnon varjolla tehty ja tehdään yhä. Tämä on herkkä aihealue enkä sitä tämän tarkemmin halua repostella.
Ihan arkinen juttu on lottopeli. Siinä toimii jälleen kerran suurien lukujen harha. Voittokerroin ei suurene, vaikka jaossa olisi miten monta kymmentä miljoonaa tahansa. Joka kerta jättipottikierroksilla myynti vähintäänkin tuplaantuu. Käsittämätöntä!
Ihmisen elämäntilanteet vaihtelevat. Kaikenlaiset kriisit ja poikkeustilanteet elämässä altistavat manipulointiin. Kuoleman lähestyessä herätysliikkeen saarnaaja on löytänyt sinut ja todennäköisesti olet helppo kohde. Opiskelijaa vietellään uudessa opiskelukaupungissaan monin houkutuksin. Löytyy uusia harrastuksia ja valmentajia joka lähtöön. Pahimmillaan sinut houkutellaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tai maolaisen sissiliikkeen kyseenalaistamattomaksi kannattajaksi. Uusilla tuttavuuksilla on erilaiset vaatteet ja aatteet, ne kiehtovat.
Vastuullisuus on muotia. Sähköyhtiö mainostaa itseään kaiken toimintansa lähtökohdan olevan vastuullinen sähkön tuotanto. Ostamalla meiltä energiasi olet mukana luomassa hiilineutraalia maailmaa. Uskallan väittää yhtiön sanomaa lievästi propagandistiseksi, vähintäänkin puolitotuudeksi. Sähköntuotantoyhtiön ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Taloudelliset arvot ovat toiminnan ainoa lähtökohta, niin osakeyhtiössä pitääkin olla, toissijaista on vihreät arvot, ainakin ne ovat alisteiset taloudelliselle tuottavuudelle.
Pistää oikein vihaksi nämä koronahuijaukset ja manipulointi. Vastustetaan rokotuksia, sairastuttuaan ollaan kuitenkin valmiita ottamaan vastaan yhteiskunnan tarjoaman kalliin hoidon. Kaikki ihmiset on tietenkin hoidettava, ilman syytä rokottamattomat maksukykyiset maksakoot itse hoitonsa. Paitsi että he altistavat muut ihmiset koronaan, on äärimmäisen vastenmielistä kuluttaa verovaroja turhaan ja maksattaa omat kulunsa toisilla veronmaksajilla. Sanoisin, että he ovat todellisia yhteiskunnan vapaamatkustajia ja siipeilijöitä.
Huijauksia tapahtuu joka päivä. Maailmasta ei tulisi kuitenkaan mitään ilman jonkinasteista luottamusta kanssaihmisiin. Ihminen on laumaeläin. Luottaminen ei siis ole typeryyttä. Terve epäluulo on viisautta. Ja pitää muistaa, että maailma on brutaali ja kova, bisnes on bisnestä!
Esa Kanerva
Venäläinen farssi
21.9.-21
Venäläiset ovat kulttuurikansaa. Viime viikonvaihteessa kaikilla heillä oli päärooli valtiollisessa näytelmässä. Käsikirjoitus oli toveri Putinin. Niin sanotuissa vaaleissa presidentin tukipuolue Yhtenäinen venäjä sai kuin saikin 51 prosenttia annetuista äänistä ja yhdessä tukipuolueitten kanssa kaksikolmasosaa annetuista äänistä. Putinin hallinto sai vaalien perusteella sekä yksinkertaisen että määräenemmistön. Venäjän duuma on kansanedustuslaitoksen irvikuva. Sen ei anneta käyttää ylintä päätäntävaltaa. Sen tehtävänä on siunata ja kiittää Putinin lakiehdotukset ja päähänpistot. Miksi Venäjä haluaa olla olevinaan demokratia ja miksi kansalaiset suostuvat olemaan käskyläisiä? Oma lukunsa on tietysti vaaleja ennakoineet toimenpiteet. Oppositio kaadettiin maahan, sotilassaappaan korko laitettiin kuvainnollisesti uhrin toisen korvanlehden päälle ja sitten omon-poliisi pyöräytti jalkaa. Jopa mediajätit Facebook ja Twitter hiljennettiin! Opposition kärkihahmot laitettiin vankilaan tai työleireille. Äänestäjiä kohtaan tämä on tietysti röyhkeyden huippu. Maailmalle osoitettiin, että Putinin asemaa ei voida horjuttaa oman maan sisältä tällä hetkellä. Tyytymättömyys kuitenkin itää ja se luo toivoa muutoksesta. Mihin perustuu Venäjän kansan alistuminen?
Historiaahan on tässä alettava kaivelemaan. En lähde ihan tsaarin ajoista. Bolsevismi nousi valtaan 1917 lokakuussa. Lenin perusti Tsekan, salaisen poliisin. Vallankumouksen vihollisia nähtiin kaikkialla, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Juuri summittaiset ja sattumanvaraiset teloitukset olivat se työkalu, joka toimi ja teki kaikki kansalaiset nöyriksi vallanpitäjille. Samaa taktiikkaa jatkoi Stalin kolmekymmentäluvulla. Vainot ja teloitukset olivat massatuotantoa ja uhreja oli miljoonia, suomalaisiakin yli 11000 henkeä. Tällä henkisellä sadismilla ja pelolla on venäläisiin istutettu epäluulo ja harhaisuus hallintoihmisiä kohtaan. Valtaapitäviä kannattaa pelätä. Tämä perintö kantaa nykypäivään asti.
Mielestäni kansan käyttäytyminen piiritetyssä Leningradissa toisen maailmansodan aikana antaa hyvän kuvan venäläisestä kansanluonteesta ja mentaliteetista. Kansa ajautui vuosia kestäneen piirityksen aikana jopa kannibalismiin nälän vuoksi. Kenraali Andrei Zdanov johti kaupungin puolustusta. Täysin kyvytön puoluemies jahtasi ja teloitti kaupungissa kuviteltuja antifasisteja sen sijaan, että olisi yrittänyt edes jollakin tapaa huolehtia kaupungin ruokahuollosta. Zdanovin arvostelijat olivat vastavallankumouksellisia. Kun hallinnon talossa syötiin kaviaaria ja juotiin ranskalaista samppanjaa, kansa yritti ravita itseään tapeteista irrotetulla liimalla ja nahkavöiden palasista keitetyllä sopalla. Siitä huolimatta he eivät nousseet kapinaan. Mitä menetettävää heillä olisi ollut, suurella osalla asukkaita meni henki joka tapauksessa. Astaloita olisi riittänyt massan voimalla hallinnon talon valtaamiseen. Syvään iskostettu herran pelko oli ainoa todellinen este. Ehkä myös apatia ja aloitteettomuus, kysymyksessähän olisi ollut valtaapitävien uhmaaminen.
Venäläisillä oli tilaisuutensa -90 luvulla Jeltsinin hajottaessa Neuvostoliiton päästäkseen valtaan Venäjällä. Mitä silloin tapahtui tavalliselle kansalle. Heidät ryöstettiin. Ja kansakunnan varallisuus varastettiin. Eläkeläisten säästöt huijattiin valuuttamuutoksilla ja vouchereiden myynneissä. Näitä arvopapereita jaettiin kaikille kansalaisille. He eivät vain ymmärtäneet niiden arvoa. Moni menetti maat ja mannut sekä asunnot. Kansallisvarallisuus meni uusjakoon ja oligarkit voittivat. Syntyi kaipuu menneeseen turvallisuuden tunteeseen ja usko vahvaan johtajaan. Olkoon hallitsija mikä tahansa roisto, kunhan hän laittaa nämä varkaat ja mafian kuriin. Kuin taivaan lahjana ilmestyi Pietarista toveri Putin. Hänet nostettiin Jeltsinin tuella kukkulan kuninkaaksi. Hän tarjosi pikkuhiljaa KGB:n opein raudanlujaa hallintoa, demokratian halveksuntaa ja paluuta totalitarismiin.
Viikonlopun vaaleissa kävi niin kuin kävi. Enemmistön mielestä Putin edustaa jatkuvuutta. Hänen puoluettaan ei äänestetty siksi, että sen lupauksiin olisi uskottu. Presidentti edustaa tunnetta, ei järkeä, ja ruumiillistaa jotakin vahvan vallan kaipuuta. Siksi hänen valehteluaan voi katsoa läpi sormien. Unohtaa ei pidä myöskään valtavaa propagandakoneistoa, joka tarjoaa kansalle leipää ja sirkushuveja. Ja siinä sivussa valtion ilosanomaa. Venäjällä puuttuu luottamus toisiin kansalaisiin, viranomaisiin ja yksilöinä omaan itseensä. Tällaisessa maaperästä on oppositiomielialan erittäin hankalaa itää. Kukaan ei usko kehenkään eikä mihinkään. Ihminen ei riskeeraa omaa henkeään tai vapauttaan nousemalla Kremliä vastaan. Putin kohtelee vastustajiaan brutaalilla väkivallalla ja hänen oikeuslaitoksensa jakaa mielivaltaisia, summittaisia, vankilatuomioita. Lieneekö lukenut oppinsa isä ”Aurinkoiselta”?
Toivon, että venäläiset näkisivät ja kokisivat sen, mitä heidän ympärillään oikeasti tapahtuu. Ei siihen, mitä valtion propaganda haluaa kertoa. Ainoastaan venäläiset voivat muuttaa yhteiskuntaansa, jos niin haluavat. Haluavatko he, en tiedä.
Esa Kanerva
Venäläiset ovat kulttuurikansaa. Viime viikonvaihteessa kaikilla heillä oli päärooli valtiollisessa näytelmässä. Käsikirjoitus oli toveri Putinin. Niin sanotuissa vaaleissa presidentin tukipuolue Yhtenäinen venäjä sai kuin saikin 51 prosenttia annetuista äänistä ja yhdessä tukipuolueitten kanssa kaksikolmasosaa annetuista äänistä. Putinin hallinto sai vaalien perusteella sekä yksinkertaisen että määräenemmistön. Venäjän duuma on kansanedustuslaitoksen irvikuva. Sen ei anneta käyttää ylintä päätäntävaltaa. Sen tehtävänä on siunata ja kiittää Putinin lakiehdotukset ja päähänpistot. Miksi Venäjä haluaa olla olevinaan demokratia ja miksi kansalaiset suostuvat olemaan käskyläisiä? Oma lukunsa on tietysti vaaleja ennakoineet toimenpiteet. Oppositio kaadettiin maahan, sotilassaappaan korko laitettiin kuvainnollisesti uhrin toisen korvanlehden päälle ja sitten omon-poliisi pyöräytti jalkaa. Jopa mediajätit Facebook ja Twitter hiljennettiin! Opposition kärkihahmot laitettiin vankilaan tai työleireille. Äänestäjiä kohtaan tämä on tietysti röyhkeyden huippu. Maailmalle osoitettiin, että Putinin asemaa ei voida horjuttaa oman maan sisältä tällä hetkellä. Tyytymättömyys kuitenkin itää ja se luo toivoa muutoksesta. Mihin perustuu Venäjän kansan alistuminen?
Historiaahan on tässä alettava kaivelemaan. En lähde ihan tsaarin ajoista. Bolsevismi nousi valtaan 1917 lokakuussa. Lenin perusti Tsekan, salaisen poliisin. Vallankumouksen vihollisia nähtiin kaikkialla, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Juuri summittaiset ja sattumanvaraiset teloitukset olivat se työkalu, joka toimi ja teki kaikki kansalaiset nöyriksi vallanpitäjille. Samaa taktiikkaa jatkoi Stalin kolmekymmentäluvulla. Vainot ja teloitukset olivat massatuotantoa ja uhreja oli miljoonia, suomalaisiakin yli 11000 henkeä. Tällä henkisellä sadismilla ja pelolla on venäläisiin istutettu epäluulo ja harhaisuus hallintoihmisiä kohtaan. Valtaapitäviä kannattaa pelätä. Tämä perintö kantaa nykypäivään asti.
Mielestäni kansan käyttäytyminen piiritetyssä Leningradissa toisen maailmansodan aikana antaa hyvän kuvan venäläisestä kansanluonteesta ja mentaliteetista. Kansa ajautui vuosia kestäneen piirityksen aikana jopa kannibalismiin nälän vuoksi. Kenraali Andrei Zdanov johti kaupungin puolustusta. Täysin kyvytön puoluemies jahtasi ja teloitti kaupungissa kuviteltuja antifasisteja sen sijaan, että olisi yrittänyt edes jollakin tapaa huolehtia kaupungin ruokahuollosta. Zdanovin arvostelijat olivat vastavallankumouksellisia. Kun hallinnon talossa syötiin kaviaaria ja juotiin ranskalaista samppanjaa, kansa yritti ravita itseään tapeteista irrotetulla liimalla ja nahkavöiden palasista keitetyllä sopalla. Siitä huolimatta he eivät nousseet kapinaan. Mitä menetettävää heillä olisi ollut, suurella osalla asukkaita meni henki joka tapauksessa. Astaloita olisi riittänyt massan voimalla hallinnon talon valtaamiseen. Syvään iskostettu herran pelko oli ainoa todellinen este. Ehkä myös apatia ja aloitteettomuus, kysymyksessähän olisi ollut valtaapitävien uhmaaminen.
Venäläisillä oli tilaisuutensa -90 luvulla Jeltsinin hajottaessa Neuvostoliiton päästäkseen valtaan Venäjällä. Mitä silloin tapahtui tavalliselle kansalle. Heidät ryöstettiin. Ja kansakunnan varallisuus varastettiin. Eläkeläisten säästöt huijattiin valuuttamuutoksilla ja vouchereiden myynneissä. Näitä arvopapereita jaettiin kaikille kansalaisille. He eivät vain ymmärtäneet niiden arvoa. Moni menetti maat ja mannut sekä asunnot. Kansallisvarallisuus meni uusjakoon ja oligarkit voittivat. Syntyi kaipuu menneeseen turvallisuuden tunteeseen ja usko vahvaan johtajaan. Olkoon hallitsija mikä tahansa roisto, kunhan hän laittaa nämä varkaat ja mafian kuriin. Kuin taivaan lahjana ilmestyi Pietarista toveri Putin. Hänet nostettiin Jeltsinin tuella kukkulan kuninkaaksi. Hän tarjosi pikkuhiljaa KGB:n opein raudanlujaa hallintoa, demokratian halveksuntaa ja paluuta totalitarismiin.
Viikonlopun vaaleissa kävi niin kuin kävi. Enemmistön mielestä Putin edustaa jatkuvuutta. Hänen puoluettaan ei äänestetty siksi, että sen lupauksiin olisi uskottu. Presidentti edustaa tunnetta, ei järkeä, ja ruumiillistaa jotakin vahvan vallan kaipuuta. Siksi hänen valehteluaan voi katsoa läpi sormien. Unohtaa ei pidä myöskään valtavaa propagandakoneistoa, joka tarjoaa kansalle leipää ja sirkushuveja. Ja siinä sivussa valtion ilosanomaa. Venäjällä puuttuu luottamus toisiin kansalaisiin, viranomaisiin ja yksilöinä omaan itseensä. Tällaisessa maaperästä on oppositiomielialan erittäin hankalaa itää. Kukaan ei usko kehenkään eikä mihinkään. Ihminen ei riskeeraa omaa henkeään tai vapauttaan nousemalla Kremliä vastaan. Putin kohtelee vastustajiaan brutaalilla väkivallalla ja hänen oikeuslaitoksensa jakaa mielivaltaisia, summittaisia, vankilatuomioita. Lieneekö lukenut oppinsa isä ”Aurinkoiselta”?
Toivon, että venäläiset näkisivät ja kokisivat sen, mitä heidän ympärillään oikeasti tapahtuu. Ei siihen, mitä valtion propaganda haluaa kertoa. Ainoastaan venäläiset voivat muuttaa yhteiskuntaansa, jos niin haluavat. Haluavatko he, en tiedä.
Esa Kanerva
Perspektiivi muuttuu ajan saatossa
15.9.2021
Ikääntyessä moni asia elämässä muuttuu, paitsi omassa itsessä ja asioitten hahmottamisessa, niin maailma tietenkin muovautuu ympärillä uusiin asentoihin. Ihmeteltävän paljon esimerkiksi suhde aikaan tulee erilaiseksi kuin nuorempana. Minäkuva ja persoonallisuus ovat aika pysyviä ominaisuuksia, kyllä niissäkin muutosta tapahtuu, olen saanut palautetta. Suomalaisen yhteiskunnan perusta on vahvasti ankkuroitu perustuslakiin, Eurooppa on kuitenkin otettava huomioon kaikessa, lainsäädännöstä kauppaan. Puhumattakaan maailmanlaajuisista muuttuvista ilmiöistä, kuten tietotekniikan läpitunkevasta otteesta kaikkeen ja kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin, palveluista, infrasta, hallinnosta sodankäyntiin. Ihminen joutuu sopeutumaan eri elämänvaiheissa monenlaisiin muutoksiin ja kriiseihin. Vanhusten kannalta taitaa olla nykyhetken suurin ongelma putoaminen tietotekniikan alati muuttuvilta rattailta.
Nuorella ihmisellä on aikaa elämässä rajattomasti. Näin hän kuvittelee. Kuolema ei tule mieleenkään. Ei tarvitse tullakaan. Kyllä vanhana sitä joutuu pohtimaan ihan riittävästi. Tiimalasi valuu hiljalleen. Metrin köyttä on jäljellä seitsenkympisellä enää pätkä jäljellä. Aikaa ei tarvitse tuhlata niin kuin nuorempana. On tartuttava jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Työelämässä oli tavoitteita ja yleensä niiden saavuttaminen koettiin olevan ajallisesti toivottoman kaukana. Asuntolainan viimeiseen erään oli ikuisuus. Viidentoista vuoden palvelussuhteen jälkeen saatua pitempää kesälomaa sai odottaa ja odottaa, aika ei tuntunut kuluvan lainkaan. Nyt vanhempana tammikuun alun jälkeen tuntuu juhannuksen vieton tulevan hetkessä ja sitten on jo joulu. Ajan kulun kiihtyminen juontunee elämän kokonaisuuden hahmottamisesta ja jäljellä olevien vuosien rajallisuuden ymmärtämisestä.
Mikä teininä tuntui maailmassa kooltaan isolta, on se nyt ikääntyneenä kuihtunut ehkä oikeisiin mittasuhteisiin. Sisävesilaiva ei ole kooltaan jättiläinen, vaan aika pieni alus. Perspektiivin muutos johtunee elämänkokemuksesta. Jos on nähnyt merisatamissa ruotsinlaivan, muuttuu Tarjanne mielikuvissa melko pieneksi purtiloksi. Lapsena Tampere oli suurkaupunki korkeine rakennuksineen ja kauppoineen. Matkailu on avartanut ihmisen mieltä. Onhan kotikaupunkitodellisuudessa suhteellisen pieni verrattuna, vaikka Berliiniin.
Suhde omaan minäkuvaan yleensä kriisiytyy jossakin vaiheessa, iän karttuessa. Huomataan poimut ja uurteet kasvoilla. Käynti on hitaampaa ja askel lyhenee. Ketterästä pantterista on tullut kömpelö taapertaja. Kukin selviää omalla tavallaan ikäkriisistä, joko tunnustamalla tosiasiat tai kenties menemällä kauneuskirurgille. Persoonallisuuden vahvat piirteet tulevat vahvemmiksi ja konservatiivista tulee entistä vanhoillisempi. Nuuka ei raaski avata jääkaappia, ettei ruokaa kuluisi. Tyytymättömyys omaan itseensä ja muutoksiin purkautuvat eri tavoin. Kuka masentuu ja toinen antaa palaa. Hän kukaties ajattelee leikatessaan tulevia elonvuosia elämäntavoillaan säästyvänsä yhtä monilta kuoleman pelon vuosilta.
Vanhemman ihmisen ympärillä oleva maailma muuttuu usein vaikeasti hahmotettavaksi. Nyt odotetaan itseohjautuvia autoja ja kyberhyökkäyksiä, mitä turvallisuusuhkiin tulee. Uudesta tekniikasta ei ikäihmiselle ole paljon hyötyä, jos perusvalmiudet ovat hukassa. Paitsi sitten kun ollaan palvelutalossa vahdittavana. Monet palvelut ja valvonta voidaan tuottaa sinulle etäyhteyden välityksellä. Se on kai parempi kuin ei mitään. Ihmisen läheisyyttä se ei korvaa milloinkaan. Vanhuksen on vaikeata hahmottaa tekoälyä, saati keskustella robotin kanssa. Kasvotonta, suorastaan kuvottavaa! Ikäihmisen näkökulmasta yhteiskunta muuttuu vaikeasti hahmotettavaksi. Vanhusten vuorovaikutuspalvelut on ajettu minimiin, kaikki asiat pitäisi hoitaa koneella. Hän ei pysty, ei osaa, ymmärtäkää nyt! Olisi kunniallista saattaa hautaan ne sukupolvet, jotka eivät ole syntyneet kännykkä kädessä, perinteisillä paperikirjeillä ja palveluilla kuin siirtämällä esimerkiksi pankkipalvelut omaisten vastuulle.
Esa Kanerva
Ikääntyessä moni asia elämässä muuttuu, paitsi omassa itsessä ja asioitten hahmottamisessa, niin maailma tietenkin muovautuu ympärillä uusiin asentoihin. Ihmeteltävän paljon esimerkiksi suhde aikaan tulee erilaiseksi kuin nuorempana. Minäkuva ja persoonallisuus ovat aika pysyviä ominaisuuksia, kyllä niissäkin muutosta tapahtuu, olen saanut palautetta. Suomalaisen yhteiskunnan perusta on vahvasti ankkuroitu perustuslakiin, Eurooppa on kuitenkin otettava huomioon kaikessa, lainsäädännöstä kauppaan. Puhumattakaan maailmanlaajuisista muuttuvista ilmiöistä, kuten tietotekniikan läpitunkevasta otteesta kaikkeen ja kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin, palveluista, infrasta, hallinnosta sodankäyntiin. Ihminen joutuu sopeutumaan eri elämänvaiheissa monenlaisiin muutoksiin ja kriiseihin. Vanhusten kannalta taitaa olla nykyhetken suurin ongelma putoaminen tietotekniikan alati muuttuvilta rattailta.
Nuorella ihmisellä on aikaa elämässä rajattomasti. Näin hän kuvittelee. Kuolema ei tule mieleenkään. Ei tarvitse tullakaan. Kyllä vanhana sitä joutuu pohtimaan ihan riittävästi. Tiimalasi valuu hiljalleen. Metrin köyttä on jäljellä seitsenkympisellä enää pätkä jäljellä. Aikaa ei tarvitse tuhlata niin kuin nuorempana. On tartuttava jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Työelämässä oli tavoitteita ja yleensä niiden saavuttaminen koettiin olevan ajallisesti toivottoman kaukana. Asuntolainan viimeiseen erään oli ikuisuus. Viidentoista vuoden palvelussuhteen jälkeen saatua pitempää kesälomaa sai odottaa ja odottaa, aika ei tuntunut kuluvan lainkaan. Nyt vanhempana tammikuun alun jälkeen tuntuu juhannuksen vieton tulevan hetkessä ja sitten on jo joulu. Ajan kulun kiihtyminen juontunee elämän kokonaisuuden hahmottamisesta ja jäljellä olevien vuosien rajallisuuden ymmärtämisestä.
Mikä teininä tuntui maailmassa kooltaan isolta, on se nyt ikääntyneenä kuihtunut ehkä oikeisiin mittasuhteisiin. Sisävesilaiva ei ole kooltaan jättiläinen, vaan aika pieni alus. Perspektiivin muutos johtunee elämänkokemuksesta. Jos on nähnyt merisatamissa ruotsinlaivan, muuttuu Tarjanne mielikuvissa melko pieneksi purtiloksi. Lapsena Tampere oli suurkaupunki korkeine rakennuksineen ja kauppoineen. Matkailu on avartanut ihmisen mieltä. Onhan kotikaupunkitodellisuudessa suhteellisen pieni verrattuna, vaikka Berliiniin.
Suhde omaan minäkuvaan yleensä kriisiytyy jossakin vaiheessa, iän karttuessa. Huomataan poimut ja uurteet kasvoilla. Käynti on hitaampaa ja askel lyhenee. Ketterästä pantterista on tullut kömpelö taapertaja. Kukin selviää omalla tavallaan ikäkriisistä, joko tunnustamalla tosiasiat tai kenties menemällä kauneuskirurgille. Persoonallisuuden vahvat piirteet tulevat vahvemmiksi ja konservatiivista tulee entistä vanhoillisempi. Nuuka ei raaski avata jääkaappia, ettei ruokaa kuluisi. Tyytymättömyys omaan itseensä ja muutoksiin purkautuvat eri tavoin. Kuka masentuu ja toinen antaa palaa. Hän kukaties ajattelee leikatessaan tulevia elonvuosia elämäntavoillaan säästyvänsä yhtä monilta kuoleman pelon vuosilta.
Vanhemman ihmisen ympärillä oleva maailma muuttuu usein vaikeasti hahmotettavaksi. Nyt odotetaan itseohjautuvia autoja ja kyberhyökkäyksiä, mitä turvallisuusuhkiin tulee. Uudesta tekniikasta ei ikäihmiselle ole paljon hyötyä, jos perusvalmiudet ovat hukassa. Paitsi sitten kun ollaan palvelutalossa vahdittavana. Monet palvelut ja valvonta voidaan tuottaa sinulle etäyhteyden välityksellä. Se on kai parempi kuin ei mitään. Ihmisen läheisyyttä se ei korvaa milloinkaan. Vanhuksen on vaikeata hahmottaa tekoälyä, saati keskustella robotin kanssa. Kasvotonta, suorastaan kuvottavaa! Ikäihmisen näkökulmasta yhteiskunta muuttuu vaikeasti hahmotettavaksi. Vanhusten vuorovaikutuspalvelut on ajettu minimiin, kaikki asiat pitäisi hoitaa koneella. Hän ei pysty, ei osaa, ymmärtäkää nyt! Olisi kunniallista saattaa hautaan ne sukupolvet, jotka eivät ole syntyneet kännykkä kädessä, perinteisillä paperikirjeillä ja palveluilla kuin siirtämällä esimerkiksi pankkipalvelut omaisten vastuulle.
Esa Kanerva
Eläkeläiset töihin!
9.9.2021
Eläkkeellä olevia tarvittaisiin kuulemma vielä palkkatyöhön. Siis se eläkkeellä olevien parin miljardin arvoinen vapaaehtoistyö ei riitä. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos teetti oikein selvityksen iäkkäiden työnteon tarpeellisuudesta. Hyvinvointivaltio uhkaa kaatua, ellei huoltosuhdetta saada paremmaksi. Muutaman vuosikymmenen päästä yhtä työssä olevaa kohti on yksi eläkeläinen tai muuten toimeton. Samalla yksi yhteiskunnallinen ympyrä sulkeutuisi.
Maatalousyhteiskunnassa ei jääty eläkkeelle, vanha isäntä teki töitä niin pitkään kuin jaksoi. Kukaan ei ole sentään esittänyt joissakin menneissä yhteiskunnissa olevaa tapaa ajaa vanhukset rotkon reunalle tai karkottaa kyläyhteisön ulkopuolelle. Työn tekeminenkin on muuttunut, hommat ovat raskaissakin duuneissa nykyään enimmäkseen koneitten ja laitteiden valvontaa. Harva heiluttaa enää lapiota työkseen. Se on monipiippuinen juttu tuo eläkeläisten paluu yhteiskunnan tuottavaksi tuotannon tekijäksi. Suhtautuminen on kirjavaa, riippuu siitä, keneltä kysyy.
Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä paljon 65-74-vuotiaita täydessä iskussa olevia myöhäiskeski-ikäisä ihmisiä. Tänään jäädään eläkkeelle paremmassa henkisessä ja ruumiillisessa kunnossa kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Moni jatkaa työtään vapaaehtoisesti yli oman eläkeikänsä. Usea huomaa muutaman vuoden oloneuvoksena oltuaan, että voisihan sitä jotakin työtä vielä tehdä. Saisihan siitä korvausta ja elämään mielekkyyttä.
Eläkeläiset ovat haluttua työvoimaa. Heillä on ymmärrystä niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin siihen, että töissä ollaan työn tekemistä varten. Työnantaja maksaa palkkaa tehdystä työpanoksesta eikä kännykkä kädessä maleksimisesta. Iäkkäät ovat työajan suhteen joustavia. Heille sopii satunnaisten ruuhkahuippujen purkaminen haluttuun aikaan vähän lyhyemmäksikin ajaksi. Kukaan ei varmaan epäile lääkärin ammattitaitoa, vaikka hänelle olisi parta ja tukka harmaa tai pää vanhuudenkalju. Puhumattakaan papin lipereistä, kyllä niitä sopii kantaa yli seitenkymppisenäkin. Jos pää pelaa ja jalka nousee, ei se ammattitaito mihinkään katoa. Puhumattakaan Kekkosesta, joka paiski töitä yli kahdeksakymppiseksi, tosin loppuaikoina vaihtelevalla menestyksellä.
Etla kertoo, että suuri virhe päästää suuret ikäluokat kuusikymppisinä eläkkeelle. Enpä tiedä, eläkevarantoja on nyt kasassa n. 250 miljardia ja vuoden 2021 toisella neljänneksellä ne kasvoivat 8 miljardia euroa. Nähdäkseni rahat riittävät myös tulevaisuudessa nuorempien ikäluokkien eläkkeisiin. Mihinkä niitä suurten ikäluokkien tienaamia rahoja oikein haudotaan? Siis eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta ei nähdäkseni ole oleellista nykyisten eläkeläisten töissä käyminen. Vaikka Etla toisin väittää. Eivät kaikki kerralla eläkkeelle jää, eläkevastuut ja rahojen riittäminen lasketaan tällä periaatteella, mikä on yliampuvaa riskien minimoimista. Ennemminkin kysymys on yksilön valinnasta. Jos motivaatiota ja halua riittää, niin työtä on nyt tarjolla. On oikein seniorityönvälitystä ja sen sellaista. Hoitoalalla on iät ja ajat käyty keikkailemassa entisessä työpaikassa. Tavoitteena voi olla ulkomaanreissu tai uusi kotiteatteri. Onhan niitä sellaisiakin töitä, että tietyn ikärajan saavuttaneet on poistettava niistä, vaikka väkisin. On veturinkuljettajaa, kirurgia ja suuren vastuun muista ihmisisistä sisältäviä töitä. Eikä se opettajankaan homma suju vähän henkisesti jäykältä iäkkäältä. On sitä minun aikaisemmissa hommissa tullut vastaan henkilöitä, jotka on kyllä havainnut kykenemättömäsi niihin tehtäviin, joissa hän oli. Ihmisellä itsellä ei ollut enää kyvykkyyttä arvioida omaa selviytymistään.
Omasta kokemuksesta tiedän, että pakkotahtiseen työhön ei enää rahkeet riitä. Jos saa itse valita, tekeekö muutaman tunnin silloin tällöin tai säännöllisesti viisi tuntia, vaikka viikon jokaisena päivänä jonkin aikaa, se sopii. Tällaisen työnteon mallin olen itselleni kokenut hyväksi kokemukseksi. Varsinkin avioliiton toisen osapuolen vielä ollessa työelämässä, järjestely on toiminut hyvin. Mielenkiitoisia hommia on ollut. Pikkuhiljaa alan keskittyä isoisän tai ukin rooliin, siinä työsarkaa tuntuu riittävän. Pitää tietenkin muistaa, että ei liikaa norkoile kenenkään lapsen nurkissa. He elävät omaa elämäänsä ja liika mielenkiinto ei saa aikaan kuin miniän suuttumuksen.
Poliitikon homma on myös eläkeläiselle mahdollisuus työllistyä. Siinäkin pitäisi muistaa oma ikänsä. Pitäisi itse tehdä arviointia, ettei äänestäjien tarvitse puuttua peliin. Iällä ja kokemuksella on yleensä positiivista merkitystä. Iällä kyetään harkintaan ja eri vaihtoehtojen arviointiin ehkä paremmin kuin nuoret poliitikot. Tekeehän se toki pahaa, kun nykyhallitus on melkein lastentarha noin iällisesti, mutta silti. Aikansa kutakin ja mikään sukupolvi ei ole korvaamaton. Nuoret poliitikot eivät valitettavasti osaa kysyä neuvoa. Se olisi arvokasta. Niinhän se on, että edellinen sukupolvi aina ”tappaa” edellisen ja välit on selvitettävä, useimmiten riitaisesti. Ja syrjäytetty sukupolvi pettyy sydänjuuriaan myöten nuoriin leijoniin. Näin on ollut ja oleva.
Esa Kanerva
Valtaa jaettiin
1.9.2021
Vaalikauden ensimmäinen valtuusto kokoontui elokuun puoli välissä ja teki nimitykset kaupungin hallintoon seuraavaksi kahdeksi vuodeksi lukuun ottamatta tarkastuslautakuntaa, joka istuu täydet neljä vuotta. Pekka Salmi jatkaa demarien ryhmänjohtajana ja puheenjohtaja Jyrki Koskinen puuhastelee Kunnallisjärjestön johdossa ainakin näillä näkymin marraskuun edustajiston kokoukseen asti. Nimitykset heijastelivat valtaa pitävien linjaa ja kaupankäynti on ollut kiivasta.
Tutut nimet vilahtelevat paalupaikoilla. Salmi haali itselleen apulaispormestarin paikat neljäksi vuodeksi. Hän aloittaa elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan apulaispormestarina 2021-2023. Seuraavat kaksi vuotta vierähtää mukavasti yhdyskuntalautakunnan, kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan sekä alueellisen jätehuollonlautakunnan apulaispormestarin tehtävissä. Lisäksi paikka löytyi seutuhallituksesta. Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin poikkeuksellisesti kansanedustaja Ilmari Nurminen. Kirjaamaton sopimus on ollut, että kansanedustajia ei ehdoteta valtuuston johtoon. No se perinteistä, nykyajan ihmemiehet hoitelevat vasemmalla kädellä yhden puheenjohtajan homman monen muun kansanedustajan toimeen liittyvän homman ohessa.
Lyly valitsi toimen miehenä itsensä kaupunginhallitukseen ja konsernijaostoon. Varmasti sopiva paikka hänelle ja samalla Lyly on päätöksenteon keskiössä. Loukaskorven valinta pätkäpormestariksi oli hyvä valinta. Hän on perehtynyt alueeseen jo edellisen kauden ja sotepalveluthan lähtevät kaupungilta maakuntaan parin vuoden päästä. Sitten saattaa tulla ahdasta, mille paikoille tunkea nämä kärkinimet jatkossa. Eihän heitä tyydytä rivivaltuutetun homma. Suunnitelmat ja lupaukset ovat varmasti olemassa jo kassakaapissa. Tuonnempana nähdään lopputulos. Itkua seuraa, koska jotkut joutuvat luopumaan pesteistään. Toisella kaupunginhallitukseen valitulla demarijäsenellä, ammattipoliitikko aloite-Ailalla, on kokemusta ja näkemystä, jos mistäkin hommasta, etenkin imagon rakennuksesta. Kolmas kaupunginhallituksen demarijäsen Kaivonen täyttää varmasti mitat vaativaan tehtävään.
Atanas Aleksovski ulkoistettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuustoon. Pysyypähän poissa näkyviltä virastotalolta. Toivottavasti valtuusto ymmärtää Atson valtavan potentiaalin, vaikka sen puheenjohtajaksi. Ulla Kampmannille suotiin armosta paikka elinvoima- ja osaamislautakuntaan. Muille edellisellä kaudella ryhmästä eronneille kyyti oli kylmää. Ilpo Sirniölle tarjottiin viileää kättä, samoin Anneli Kivistölle. Paikkoja 0 kappaletta. Tämän kirjoittajalle, entiselle tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajalle olisi ollut vapaana lautakunnan varapaikka. Sanoin kiitos ei. Tein ahkerasti töitä neljä vuotta Tampereen Vesi liikelaitoksessa ja sain kiitosta organisaatiolta sekä johtokunnalta, etenkin kokoomuslaisilta jäseniltä. Liikelaitos on menossa oikeaan suuntaan. No, ei löytynyt edes johtokuntapaikkaa.
Minulle oli hirveä henkinen tärähdys Peter Löfbergin kuolema. Teimme tarkastuslautakunnassa töitä kokousten ulkopuolellakin. Meillä oli yhteistä historiaa toistakymmentä vuotta eri kokoonpanoissa kaupungin toimielimissä. Viimeksi hän toimi tarkastuslautakunnan puheenjohtajana ja minä varapuheenjohtajana. Soittelimme vielä edellisenä päivänä ennen hänen kuolemaansa. Peter oli minua jokusen vuoden vanhempi, tietääkseni terve ja elämässä täynnä suunnitelmia tekevä ihminen. Mutta lähdettävä on, kun kutsu käy, ei ole veto-oikeutta. Omaiset ja Tampere menettivät osaavan, luotettavan ja vanhan ajan herrasmiehen.
Olen harkinnut tämän tapauksen opettamana, että en lähde enää hyvinvointialueen vaaleihin tarjolle ehdokkaaksi. Mahdollinen neljän vuoden sitoutuminen on liian pitkä aika tämän ikäiselle miehelle. Teen jatkossa mielenkiintoisia pätkätöitä, jos niitä on tarjolla. Aktiivisesti en niihin hakeudu. Nyt tehdään vain asioita, mitkä elämässä ovat tärkeitä perheelleni ja kiinnostavat.
Osallistun politiikkaan vähän osallisena, sivustaseuraajana ja kommentoijana. Ns. poliittisista ulostuloista ja tapahtumista riittää kirjoittamista. Esimerkiksi jos edustajistossa väitetään demarien voittaneen viime kunnallisvaalit, niin ollaan väärässä ja väite ansaitsee välihuomautuksen. Se oli Pyrrhoksen voitto, taistelu voitettiin, mutta sota hävittiin. Vielä yksi tällainen voitto meille demareille, niin olemme hukassa. Ääniä saattoi tulla edellisiä kunnallisvaaleja enemmän, mutta pormestarin paikka hävittiin ja demarien poliittinen asema heikentyi ratkaisevasti. Pormestarin paikka on tärkein poliittinen ja strateginen virka kaupungin hallinnossa. Poliittinen positio muuttui oleellisesti jälleen neljäksi vuodeksi.
Palataan politiikan tekoon ja sisältöihin seuraavissa blogeissa. Soon moro!
Esa Kanerva
Vaalikauden ensimmäinen valtuusto kokoontui elokuun puoli välissä ja teki nimitykset kaupungin hallintoon seuraavaksi kahdeksi vuodeksi lukuun ottamatta tarkastuslautakuntaa, joka istuu täydet neljä vuotta. Pekka Salmi jatkaa demarien ryhmänjohtajana ja puheenjohtaja Jyrki Koskinen puuhastelee Kunnallisjärjestön johdossa ainakin näillä näkymin marraskuun edustajiston kokoukseen asti. Nimitykset heijastelivat valtaa pitävien linjaa ja kaupankäynti on ollut kiivasta.
Tutut nimet vilahtelevat paalupaikoilla. Salmi haali itselleen apulaispormestarin paikat neljäksi vuodeksi. Hän aloittaa elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan apulaispormestarina 2021-2023. Seuraavat kaksi vuotta vierähtää mukavasti yhdyskuntalautakunnan, kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan sekä alueellisen jätehuollonlautakunnan apulaispormestarin tehtävissä. Lisäksi paikka löytyi seutuhallituksesta. Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin poikkeuksellisesti kansanedustaja Ilmari Nurminen. Kirjaamaton sopimus on ollut, että kansanedustajia ei ehdoteta valtuuston johtoon. No se perinteistä, nykyajan ihmemiehet hoitelevat vasemmalla kädellä yhden puheenjohtajan homman monen muun kansanedustajan toimeen liittyvän homman ohessa.
Lyly valitsi toimen miehenä itsensä kaupunginhallitukseen ja konsernijaostoon. Varmasti sopiva paikka hänelle ja samalla Lyly on päätöksenteon keskiössä. Loukaskorven valinta pätkäpormestariksi oli hyvä valinta. Hän on perehtynyt alueeseen jo edellisen kauden ja sotepalveluthan lähtevät kaupungilta maakuntaan parin vuoden päästä. Sitten saattaa tulla ahdasta, mille paikoille tunkea nämä kärkinimet jatkossa. Eihän heitä tyydytä rivivaltuutetun homma. Suunnitelmat ja lupaukset ovat varmasti olemassa jo kassakaapissa. Tuonnempana nähdään lopputulos. Itkua seuraa, koska jotkut joutuvat luopumaan pesteistään. Toisella kaupunginhallitukseen valitulla demarijäsenellä, ammattipoliitikko aloite-Ailalla, on kokemusta ja näkemystä, jos mistäkin hommasta, etenkin imagon rakennuksesta. Kolmas kaupunginhallituksen demarijäsen Kaivonen täyttää varmasti mitat vaativaan tehtävään.
Atanas Aleksovski ulkoistettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuustoon. Pysyypähän poissa näkyviltä virastotalolta. Toivottavasti valtuusto ymmärtää Atson valtavan potentiaalin, vaikka sen puheenjohtajaksi. Ulla Kampmannille suotiin armosta paikka elinvoima- ja osaamislautakuntaan. Muille edellisellä kaudella ryhmästä eronneille kyyti oli kylmää. Ilpo Sirniölle tarjottiin viileää kättä, samoin Anneli Kivistölle. Paikkoja 0 kappaletta. Tämän kirjoittajalle, entiselle tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajalle olisi ollut vapaana lautakunnan varapaikka. Sanoin kiitos ei. Tein ahkerasti töitä neljä vuotta Tampereen Vesi liikelaitoksessa ja sain kiitosta organisaatiolta sekä johtokunnalta, etenkin kokoomuslaisilta jäseniltä. Liikelaitos on menossa oikeaan suuntaan. No, ei löytynyt edes johtokuntapaikkaa.
Minulle oli hirveä henkinen tärähdys Peter Löfbergin kuolema. Teimme tarkastuslautakunnassa töitä kokousten ulkopuolellakin. Meillä oli yhteistä historiaa toistakymmentä vuotta eri kokoonpanoissa kaupungin toimielimissä. Viimeksi hän toimi tarkastuslautakunnan puheenjohtajana ja minä varapuheenjohtajana. Soittelimme vielä edellisenä päivänä ennen hänen kuolemaansa. Peter oli minua jokusen vuoden vanhempi, tietääkseni terve ja elämässä täynnä suunnitelmia tekevä ihminen. Mutta lähdettävä on, kun kutsu käy, ei ole veto-oikeutta. Omaiset ja Tampere menettivät osaavan, luotettavan ja vanhan ajan herrasmiehen.
Olen harkinnut tämän tapauksen opettamana, että en lähde enää hyvinvointialueen vaaleihin tarjolle ehdokkaaksi. Mahdollinen neljän vuoden sitoutuminen on liian pitkä aika tämän ikäiselle miehelle. Teen jatkossa mielenkiintoisia pätkätöitä, jos niitä on tarjolla. Aktiivisesti en niihin hakeudu. Nyt tehdään vain asioita, mitkä elämässä ovat tärkeitä perheelleni ja kiinnostavat.
Osallistun politiikkaan vähän osallisena, sivustaseuraajana ja kommentoijana. Ns. poliittisista ulostuloista ja tapahtumista riittää kirjoittamista. Esimerkiksi jos edustajistossa väitetään demarien voittaneen viime kunnallisvaalit, niin ollaan väärässä ja väite ansaitsee välihuomautuksen. Se oli Pyrrhoksen voitto, taistelu voitettiin, mutta sota hävittiin. Vielä yksi tällainen voitto meille demareille, niin olemme hukassa. Ääniä saattoi tulla edellisiä kunnallisvaaleja enemmän, mutta pormestarin paikka hävittiin ja demarien poliittinen asema heikentyi ratkaisevasti. Pormestarin paikka on tärkein poliittinen ja strateginen virka kaupungin hallinnossa. Poliittinen positio muuttui oleellisesti jälleen neljäksi vuodeksi.
Palataan politiikan tekoon ja sisältöihin seuraavissa blogeissa. Soon moro!
Esa Kanerva
Maakuntavaalit ovat ovella
25.8.2021
Palautteen perusteella tämän hetken sote-palvelut ovat kenties saavuttaneet laadultaan pohjakosketuksen, terveyskeskuksia suljetaan ja asiakkaat jonottavat hoitoon pääsyä etenkin perusterveydenhuollossa. Sote-uudistusta odotellessa kunnat ovat vain raapineet päätään ja palvelut ovat päässeet rapistumaan. Uusia aloituksia ei ole tehty, koska osin valtio on jarruttanut investointeja, osin sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat olleet seurannassa. Uhka valtionosuuksien menetyksistä jatkossa on ollut todellista. Moni pähkii ja syö kynsiään lukiessaan lehdistä tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluista ja perustettavista hyvinvointialueista.
Kyynisemmät ajattelevat, että eihän tässä enää voida näitten palveluitten osalta kovin korkealta pudota, korkeintaan kynnysmatolta. Toiveet soteuudistukselta ovat odottavat ja toisaalta pelottavat. Toinen kansalaisen huoli on oman kotikunnan asema ja tilanne itsenäisyydenajan suurimmassa hallinnon uudistuksessa. Puolet kunnan menoista ja tuloista lähtee maakuntaan. Tampereellakin viitisen tuhatta henkilöä siirretään maakuntaan, kuka meitä sitten palvelee? Pitäisikö taas vaivautua vaaliuurnille, juurihan sitä käytiin äänestämässä uusi kaupunginvaltuusto. Ja uutta veroakin pohtivat, entisissäkin on enemmän kuin kylliksi maksamista. Nyt se on kuitenkin päätetty ja hyvinvointialueet aloittavat parin vuoden päästä. Valtuustoja päästään valitsemaan ensi tammikuussa ja siitä se sitten alkaa. Puolueet ovat höräyttämässä käyntiin järjestöapparaattejaan ja hakevat ehdokkaita. Onneksi oli hetki sitten kuntavaalit, moni niissä menestynyt tai rannalle jäänyt pohtii ehdokkaaksi ryhtymistä. Harkintaa soisi olevan ainakin kansanedustajilla ajankäytön ja esteellisyysongelmien suhteen. Kyllä monella päivätyössä käyvällä valtuutetullakin on miettimisen paikka, mihin kaikkeen jaksaa ja pystyy keskittymään.
Moni asia on vielä pohtimatta ja päättämättä. Esimerkiksi mikä on valtuustojen rooli strategisena elimenä? Millä tavoin valtuusto ohjaa palveluyksiköitä vai tyydytäänkö hallinnoimaan isompia palvelukokonaisuuksia eli palvelualueita. Valtuuston ohjauskeinohan on taloudellinen ohjaus budjetin kautta. Voidaan myös miettiä, minkälainen autonomia ja itseohjautuvuus palvelualueille annetaan. Järkevin minun mielestäni olisi malli, jossa tuottajille kerrotaan, minkälaisia ja minkä laatuisia palveluita millekin asiakasryhmille halutaan ja tarjotaan annetulla rahalla. Valtuuston päätökset pitää olla perusteltavissa hyvin kuntalaisille, mitä, kenelle ja miksi tarjotaan sekä millä resurssilla.
Mielenkiintoista on seurata, millä teemoilla ja avauksilla maakuntavaaleja käydään? Käydäänkö keskustelua akselilla yksityinen vai julkinen tarjonta ja mitä ylipäätään luvataan. Keskustelua voidaan käydä lähipalveluiden puolesta keskittämistä vastaan. Meneekö vaalit taisteluksi oman kunnan edustajan läpisaamiseksi valtuustoon ja minkälaisia alliansseja pikkupaikkakunnat muodostavat ryhmittyäkseen jonkun tai joidenkin ehdokkaiden taakse. Sitten tulee tietysti mukaan puoluepolitiikka. Jos menneen kuntavaalin tulosta peilaisi tuleviin maakuntavaaleihin, Keskusta selviäisi valtakunnallisesti selvänä voittajana. Kuitenkin on selvää, että pelkästään tamperelaisten äänillä harva ehdokas menee läpi. Ääniä tarvitaan koko maakunnan alueelta. Tarvitsee olla tunnettu nimi ja aktiivipoliitikko koko Pirkanmaalla päästäkseen läpi. Vaalikampanjointi on suunniteltava eduskuntavaalien tapaan maakunnalliseksi. Se taas lisää vaalityön tarvetta ja vaatii rahaa. Jos nyt meni kuntavaaliehdokkaalta esimerkiksi 25 euroa per ääni, rahan lisärahantarve maakuntavaaleissa on ainakin 1,5 kertainen eli likemmäksi 40 euroa joka äänestä.
Puolueet ovat olleet ihmeteltävän hiljaa maakuntavaalien suhteen. Aikaa niiden käymiseen on muutama kuukausi ja ehdokkaiden kalastus on kai meneillään. Helsingissä puoluetoimistot ovat keskittyneet muihin aiheisiin tällä hetkellä ja maakuntavaalit elävät omaa elämäänsä jossakin taustalla. Kilpaa omien mielipiteitten julkaisemisessa ovat kunnostautuneet lähinnä edunvalvontajärjestöt ja kolmas sektori eli järjestöt. Niitten elämän tulevaisuus on tällä hetkellä paljolti sumussa. Niin taitavat olla myös äänestäjät ja vaalit saattavat jäädä demokratian kannalta torsovaaleiksi. Harmi, suuri uudistus vaatisi toteuttajikseen valtakunnan parhaat voimat sen toimeenpanemiseksi.
Jospa se vaalitunnelma ja -kuume saataisiin vielä aikaiseksi. Päästäisiin vetämään punainen viiva hyväksi havaitun ehdokkaan puolesta ja toivotaan parasta uudistuksen onnistumisen puolesta. Pohjalta on hyvä ponnistaa!
Esa Kanerva
Suomalaisten tehtävä kaikkensa!
18.8.2021
Kesä oli kaunis ja nautittava! Piti kirjoittaa Tampereen päivän
politiikasta, jääköön nyt myöhempään. Nyt pitää kirjoittaa maailman
tilanteesta. Afganistanissa on syntymässä koko Eurooppaa ja maailmaa koskettava
ennennäkemätön sodan lopputulos ja kauheus.
Suurvalta teki sen taas. Aikaisempia kokemuksia joukkopaoista on mm.
Saigonista Vietnamista. Kun amerikkalaiset saivat kostettua vuoden 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskut
omalla maaperällään, afganistanilaiset jätettiin nyt vuonna 2021 oman onnensa nojaan. Jenkkien
oli tehtävä toki tuolloin sisäpoliittisista syistä jotakin hyvin näyttävää kansan
kostonhalun tyydyttämiseksi ja antaakseen heille sikäläisen käsityksen mukaista
oikeutta. Kukaan vuonna 2001 voinut käsittää, että Georg Bushin aloittama terrorismin
vastainen taistelu al-Qaidaa vastaan kestää parikymmentä vuotta ja amerikkalaisia
omiakin ruumiita tulisi n. 2000 tuhatta.
Nyt maailmalla on käsissään täysimittainen inhimillinen
kriisi. Maan sisäisiä pakolaisia ei todennäköisesti pystytä laskemaan, mutta
joiden arvioiden mukaan heitä olisi 5 miljoonaa. Eliitin pakenemisesta
amerikkalaisen sotilaslentokoneen ruumassa on julkaistu kuvia. Voiko Amerikka
jättää Euroopan siivoamaan jäljet vastaanottamaan miljoonien pakolaisten vyöryn?
Nyt pitäisi olla jo askeleen edellä ja suunnitelmat valmiit, muuten Euroopan
mantereella syntyy koronan keskellä piirileikki, jolle ei vertaa sitten II maailmansodan.
Katseleeko Amerikka vierestä humanitaarista kriisiä ja jätetäänkö Eurooppa
maailman ainoaksi ihmisarvon puolustajaksi? Ihmisten hädästähän tässä on viime
kädessä kysymys.
Pakolaiskysymys ei ole maailman ainoa ongelma Afganistaniin
liittyen. Talibanit hallitsivat maata muutaman vuoden -90-luvun lopulla vuoteen
2001. Kysymyksessä on uskonnollinen äärijärjestö. Tämä järjestö suojelee al-Qaidaa,
joka on puhdas terroristijärjestö. No mitäs sitten? On varmaa, etteivät nämä
ikänsä asetta heiluttamaan tottuneet pitkäparrat ryhdy kilteiksi perheenisiksi.
Amerikkalaiset eivät erotelleet talibaneja eikä al-Qaidaan kuuluvia, kumpiakin
lähetettiin Guantánamoon Kuubaan. On siis yhteistä historiaa ja koston halua.
Jossakin päin jysähtää, ei ihan huomenna, mutta sitten kotiasioiden tultua
hoidetuksi, on aikaa miettiä hyökkäyskohteita ja kostettavaa.
Rahaakin on käyttää. Rikollista rahaa kylläkin. Afganistanista
alkaa virrata rappeutuneeseen länteen unikkoa paaleittain. Todennäköisesti
maasta maailman tulee heroiinin tuotannon keskus. Viljelijät ovat kehittäneet
tuotantomenetelmiään ja käyttävät pohjavettä viljelykseen aurinkoenergian
avulla. Miten maailma aikoo reagoida tähän uhkaan? Tarvitaanko uusi
heroiinivastainen sota? Eurooppa voi tietysti tehostaa rajavalvontaansa
huumeiden torjumiseksi. Kuten tunnettua, se on aika toivotonta puuhaa.
Pääministeri oli tänään haastatteluissa varovainen koskien
pakolaispolitiikkaa, Orpo pyrkisi auttamaan paikan väestöä päällä. Kyllä asiat ovat
nyt niin, että hurskaat toiveet tai poliittisen jargonin ajat ovat loppu. Ruumiita
on Kabulissa alkanut tulla ja päitä pudota. Suomalaisten on tehtävä kaikkensa ihmisen
ja ihmisarvon puolustamisessa!
Esa Kanerva
Seuraava juttu ensi viikolla!
15.8.2021
Seuraava blogini ilmestyy ensi viikolla, kesä on ilmoistakin päätellen vietetty ja palataan auran taakse kyntämään. Poliittista kommentoitavaakin on kesän aikana kertynyt kiitettävästi.
Esa Kanerva
Voi voitettuja!
15.6.2021
Vauhtisokeudella saadaan aikaan paljon vahinkoa ja asentotajun menetys saattaa pudottaa lentokoneenkin. Mitä tarkoitan? Ajattelen oman puolueeni paikallista johtoa valtuustoryhmässä ja kunnallisjärjestössä. Ennen käytyjä kunnallisvaaleja tehtiin monia arviointivirheitä. Meno oli kovaa ja ajateltiin, että pääministeri Sanna ja pormestari Lauri hoitaa vaalit kotiin takuuvarmasti. Puhuttiin neljästä lisäpaikasta ja oltiin itsevarmoja. Koko kampanja rakennettiin kapean kärjen varaan ja ratsastettiin kahden henkilön karismalla. Ei kuunneltu heikkoja signaaleja ympäriltä ja menetettiin poliittinen asentotaju. Kokoomus ja Rkp olivat tehneet vaaliasennon ja lähteneet rynnäkköön. Valtakunnan politiikasta ei tullutkaan sellaista veturia kuin ajateltiin. Tilanne muuttui Sdp:n kannalta ratkaisevasti huonommaksi kuin muutama kuukausi sitten. Sanna Marinia kivitettiin joka tuutista ja puolueen kannatus saatiin laskuun. Kannatusluvuista ei tullut vetoapua kuntavaaleihin, ehkä päinvastoin.
Demareilla olisi ollut kesäkuun vaaleissa paljon enemmän potentiaalia parempaan vaalitulokseen kuin nyt saavutettiin. Pormestarin paikan menetys on kirvelevä tappio niin puolueelle kuin istuvalle pormestarille. Huonon tuloksen siemenet kylvettiin jo paljon aikaisemmin. Kunnallisjärjestön johdon sekoilu ja valtuustoryhmän riidat hämmensivät demarikenttää. Valtuustoryhmä oltaisiin saatu yhdistettyä, jos olisi haluttu. Ryhmän puheenjohtaja Salmi ja muutamat ryhmän kellokkaat eivät halunneet, vaikka muuta puhuvat. Kunnallisjärjestön johdon operaatio syrjäyttää ehdokkuudesta valtuustoryhmästä eronneet oli aivan ennen kuulumatonta. Tämä riitely ja sekoilu hämmensi demarikenttää ja laimensivat vaali-innostusta.
Unohdettiin paikallinen yhteistyö, luotettiin liikaa kärkiehdokkaiden valovoimaan ja puolueen valtakunnallisen kannatuksen tukeen. Kampanjassa unohtui ”hengen” tai draivin, kuten nykyään sanotaan, luominen. Muistan hyvin vuoden 2017 vaalit, jotka Aleksovski veti. Oli tekemisen meininki ja hurja into tehdä duunia. En ollut ehdokkaana näissä vaaleissa, ison yhdistyksen puheenjohtajana aistin kyllä sen, missä mennään. Korona ja korona, nyt oli helppoa perustella tekemättömyyttä taudilla. Vaikka oli mahdollisuus isoihin taloudellisiin panostuksiin, ei henkeä saatu päälle ja siimaa veteen. Koko touhu oli jotenkin aneemista väkisin tekemistä. Ruumis teki jotakin, mutta sielu ei ollut mukana.
Miten vaaleissa sitten kävi? Kansaa eivät puolueet, demaritkaan saaneet liikkeelle. Puolueitten vastuullahan äänestysaktiivisuus on. Tampereen valtuuston 17 paikkaa on tällä kampanjalla hyvä saalis. Kokoomus taisteli takamatkalta rinnalle ja meni sitten ohi, tosin marginaalisesti. Jokainen ääni kuitenkin merkitsee ja 15 ääntä ratkaisee vielä enemmän. Miten olisi käynyt, jos valtuustoryhmästä eronneita ei olisi kelpuutettu ehdokkaiksi? Atanas sai komeat 698 ääntä, Anneli 270 ja Ulla 218 ääntä ja tulivat valituiksi. Jokainen miettiköön tykönänsä!
Demariäänestäjät antoivat tukensa valtuustoryhmästä eronneille tovereille. Nykyinen ryhmä harveni usealla henkilöllä, Salmi sai 437 ääntä ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja Koskinen 57 ääntä. Hänelle tuli monin kertainen parannus toki viimekertaan, mutta yhtä kaikki, luottamusta ei ollut sen enempää. Minulle tämä viesti on selvä. Valtuustoryhmän johtoon tarvitaan neuvottelutaitoa ja yhteistyökykyä. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja on ollut viime vuodet valtuustoryhmän johdon jatke eikä ole käyttänyt itsenäisesti hänelle kuuluvaa päätäntävaltaa. Koskinen tekee, mitä ylhäältä käsketään. Mies ilmeisesti mielii kuitenkin jatkoon, vaikka on ilmoittanut vetäytyvänsä. No mies lähtee tai itkee ja lähtee!
Mitä nämä kuntavaalit opettivat? Suomen vaalijärjestelmä on sellainen, että vaalikampanjaa ei voi rakentaa yhden tai kahden ihmisen varaan. Tarvitaan sadan ihmisen monipuolinen lista. Minusta tuntuu, että ehdokaslistaa rakennettiin poikkeuksellisesti ja mahdollisesti joidenkin yksilöitten menestymisen lähtökohdista. Haluttiin pudottaa pois selkeitä kilpailijoita ja turvata oma menestys. Oma etu paras, puolueen etu toissijainen. Kova väite, voin olla väärässä, kysynkin, tehtiinkö parhaan mahdollisen listan saamiseksi yhtä paljon töitä kuin aikaisempina vuosina? Näissä vaaleissa tilanne oli hassu, ennen houkuteltiin ja maaniteltiin ehdokkaita, nyt pyrittiin ajamaan pois, karsimaan ja jopa karkottamaan potentiaalisia ehdokkaita. Unohdettiinko yhtenäisyys ja yhdessä esiintyminen, varsinkin ennen vaaleja? Lukija voi vastata näihin kysymyksiin. Joka tapauksessa valtakunnallinen 17,7 prosentin kannatus ja paikallinen menestys on minulle pettymys. Olisimme pystyneet parempaankin!
Esa Kanerva
Ps. Jään nyt kesätauolle ja kirjoittelen seuraavan kerran elokuun loppupuolella.
Kiitos Atsoa tukeneille!
14.6.2021
Hyvät lukijani!
Lämmin kiitos kaikille Atanasta äänestäneille! Liki 700 ääntä on mahtava tuen osoitus hänelle. Näissä olosuhteissa oikeastaan tulos on ylivertainen, onnittelut Atsolle! Onnittelut myös dosentti Pertti Timoselle, joka ennusti kuntavaalilopputuloksen tismalleen oikein. Tuhkasta on noustu ja hihat kääritään.
Kirjoitan vaaleista laajemmin tällä viikolla, terveisin Esa Kanerva
Hyvät lukijani!
Lämmin kiitos kaikille Atanasta äänestäneille! Liki 700 ääntä on mahtava tuen osoitus hänelle. Näissä olosuhteissa oikeastaan tulos on ylivertainen, onnittelut Atsolle! Onnittelut myös dosentti Pertti Timoselle, joka ennusti kuntavaalilopputuloksen tismalleen oikein. Tuhkasta on noustu ja hihat kääritään.
Kirjoitan vaaleista laajemmin tällä viikolla, terveisin Esa Kanerva
Atso on ehdokkaani seuraavissa kuntavaaleissa
18.5.2021
Kuntavaaliehdokas valitaan monesti mielikuvien ja vaalikoneen vastausten perusteella. Olen tässä kohtaa siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut henkilökohtaisesti tuntea ehdokkaani jo vuosia. Monien hyvien demariehdokkaiden joukosta Atanas on seuloutunut ehdokkaakseni monin vahvoin perustein.
Ihminen, joka on kokenut kovia elämässään, ymmärtää paremmin myös toisen ihmisen hätää ja tuskaa. Atso on joutunut pakenemaan Balkanilta ja tullut Suomeen entisen Jugoslavian hajottua 1992. Hän joutui siellä hengenvaaraan ja poliittisten vainon kohteeksi mielipiteittensä johdosta. Miltä tuntuu ihmisestä, joka kerralla menettää kaiken? Tulla vieraaseen maahan kielitaidottomana, rahattomana ja kaiken omaisuutensa menettäneenä. Elämä oli aloitettava tyhjästä, jäljellä olivat vain tyhjät kädet ja terävä pää.
Atanakselle oli tärkeää sulautua suomalaiseen yhteiskuntaan ja opetella kieli. Näitten tavoitteiden puolesta hän teki lujasti töitä, muitten sekalaisten töitten ohessa. Hän halusi elättää itsensä ja perheensä. Vuoden 2004 vaaleissa hän lähti ehdokkaaksi demareitten listoille ja tuli valituksi. Näistä vaaleista lähti hänen poliittinen uransa nousukiitoon.
Minkälainen ihminen Aleksovski on? Uskallan vastata tähän kysymykseen. Miksi hän on ehdokkaani, johtuu pitkälti siitä, että luotan omaan ihmistuntemukseeni. Olen työskennellyt ihmisten parissa 40 vuotta. Kaikista tärkein arvo maailmassa on ihmisen kunnioittaminen. Ihmisarvon kunnioittaminen on Atsolla sisäänrakennettu ominaisuus. Hän kohtaa kaikki ihmiset yksilöinä, huomio heidät omalla tavallaan eri elämän tilanteissa ja toimii kunnioittavasti. Kannustava puristus olkapäässä tuntuu hyvältä.
Toinen kunnioitettava ominaisuus Atsolla on pitkäjänteisyys ja sitkeys. Ei anneta periksi, ei varsinkaan, jos ollaan oikealla asialla. Näihin ominaisuuksiin liittyy kiinteästi yhteistyökyky tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Sinnikkyys yhdistettynä hyviin vuorovaikutustaitoihin on tehnyt Atanaksesta hyvän neuvottelijan. Ei hyvän, vaan erinomaisen vaikutusvaltaisen tuloksen tekijän ja asioitten edistäjän. Esimerkkejä löytyy, Atanas neuvotteli ennen viime vaaleja Kunnallisjärjestön puheenjohtajana sopimuksen poliittisten ryhmien kesken, eniten ääniä saanut ryhmä saa pormestarin paikan. Lyly voi olla kiitollinen paikastaan Atsolle, koska vaalien tulos oli täpärä, vain muutama sata ääntä Kokoomuksen ja demareitten välillä. Tulevien vaalien jälkeen ei nyt ole vastaavan kaltaista sopimusta. Nykyinen ryhmyri Salmi ei ole kyennyt vastaavan kaltaiseen diiliin ryhmien kesken kuin Atanas. Kunnallisjärjestön puheenjohtajana Atso voitti kahdet vaalit ja hoiti järjestön talouden kuntoon.
Yksi politiikan tärkeä työkalu on luottamus. Aleksovski tunnetaan porvareittenkin joukossa jämptinä ja sanansa mittaisena miehenä. Atso on saanut luottamusta joka puolella poliittista kenttää. Politiikka haluaa kuitenkin tasapäistää, jos jonkun nuppi alkaa politiikan ytimessä nousta reilusti yli muiden, alkaa päitä putoilemaan ja ajojahti alkaa, syyt löydetään aina! Niin Atsonkin kohdalla. Aamulehti värvättiin toimijaksi ja ilmiantoja vuodettiin lehteen. Keitettiin myrkkysoppa ja sitä yritettiin juottaa Atsolle. Kampittajat saivat lopulta syödä omat keitoksensa! Niin hallinto-oikeus kuin hovioikeus antoivat Atanakselle puhtaat paperit. Hallinto-oikeus hylkäsi syytökset vaalikelvottomuudesta ja hovioikeus antoi vapauttavan tuomion sekä määräsi mittavat korvaukset asianomaiselle. Kesäkuun vaalit käydään Atanaksen osalta puhtaalta pöydältä.
Atanas ja Atanaksen perhe joutuivat epäinhimillisen myllytyksen kohteeksi prosessissa. Omastakaan ryhmästä ei empatiaa juuri herunut. Voi millainen paineensietokyky Atsolla on! Hän pystyi koko ajan ehjänä ja toimintakykyisenä. Mikä tärkeintä, hän säilytti kykynsä kunnioittaa edelleen ihmistä eikä lähtenyt syyttelemään ketään. Kunnioitettavaa!
Perhe ja nuoret ovat Atsolle tärkeitä elämän kiintopisteitä. Hän haluaa kasvattaa lapsensa, työn ja pojan, hänelle rakkaassa kotikaupungissaan Tampereella. Hän haluaa maksaa ”velkaansa” uudelle kotimaalleen tekemällä arkityötään ja yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Nuoria hän haluaa innostaa urheiluun ja kasvattaa heitä valmentajana. Atanas haluaa muuttaa Tampereen kaikille hyvinvoivaksi ja mahdollisuuksia täynnä olevaksi kaupungiksi. Atanas sai viime vaaleissa yli 1000 ääntä. Kaksinkertaistetaan äänipotti ja annetaan Atsolle mahdollisuus linjata valtuustossa demareitten politiikkaa yhteistyökyisempään ja tuloksellisempaan suuntaan kuin nykyisin.
Esa Kanerva, joka antaa äänensä numerolle 155!
Urheilupolitiikkaa ja bisnestä
9.5.2021
Kansa tykkää urheilumiehistä- ja naisista. Suomessa on pilvin pimein ollut ja on menestyneitä urheilijoita valtuustoissa ja kansanedustajina. Esimerkkeinä löytyy Mietaata ja Asellin Markoa. Presidentin hommaan ei ole ainakaan haitaksi osallistuminen urheilupolitiikkaan. Mainittakoon Kekkosen vahva aktiiviurheilu-ura ja sen jälkeen urheiluvaikuttajana toimiminen. Mallimaana urheilun, politiikan ja bisneksen yhdistämisestä käy Yhdysvallat. Siellä on pitkät perinteet urheilun ja politiikan kiinteästä liitosta. Suomessakin ollaan menossa yhä tiiviimmin rahan teon, vallan ja politiikan keskenään sekoittamiseen. Kansalainen saattaa nähdä poliitikon puhtaasti urheilumiehenä eikä muista sitä tosiasiaa, että hän on myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Urheiluseurat asemoivat itseään mielellään jonkun tunnetun vaikuttajan syliin ja valitsevat heitä puheenjohtajikseen. Operaatiolla on tarkoitus vaikuttaa poliitikon avulla yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Avustukset ja tuet kulkevat poliittisen koneiston läpi. Jokaisen eteenpäin urallaan haluavan nuoren poliitikon kannattaa verkostoitua urheilumaailmaan. Kannattaa käydä näyttäytymässä ennen vaaleja, vaikka jääkiekkomatseissa ja ainakin yrittää näytellä fanaattista kiekkomiestä, ellei sitten ole aidosti sitä.
Urheilua on käytetty hyväksi kansainvälisesti propagandatarkoituksessa kautta aikojen. Hitler vihasi urheilua ja piti sitä vapaamuurareitten hömpötyksenä. Hän ymmärsi kuitenkin olympialaisten mahdollisuudet markkinoida omaa rotupolitiikkaansa ja arjalaisen rodun ylivertaisuutta. Vähän propagandahaave meni pieleen Jesse Owensin takia. Vuoden 1936 olympialaiset oli natseista huolimatta onnistuttu saamaan Saksaan. Hitlerillä itsellään ei ollut osaa eikä arpaa maan isännäksi valintaan. Toisena esimerkkinä käyttäisin Sotsin talviolympialaisia Putinin politiikan markkinoijana. Koko kisat olivat Venäjän hallinnon tekemät Potemkinin kulissit. Eri kisat ovat aiheuttaneet lukuisia boikotteja ja poliittisia manöövereitä. Viimeisin lienee jääkiekon MM-kisojen peruuntuminen Valko-Venäjän Minskissä poliittisista syistä, presidentti Lukasenkon raakojen otteiden ja vaalien väärentämisen johdosta. Myös itse urheilijat ovat osoittaneet mieltään aatteensa puolesta olympialaisissa, niin sukupuolisen vapaan suuntautumisen kuin mustan väestönosan puolesta.
Onko urheilu nykyajan uskonto? Olen seurannut lähipiirin urheiluhulluja. Kyllä he ovat fanaattisia persoonia. En tiedä, mitä tarvetta tai tyhjyyttä he täyttävät omassa sielussaan lähinnä penkkiurheilulla ja urheilun seuraamisella, ei itse urheilemalla. Kantaa otetaan jonkun joukkueen puolesta tai nostamalla joku urheilija jumalan asemaan. Tästä asemasta urheilusankarin on kohtalaisen helppo siirtyä politiikan tekoon. Häntä seuraa sinne innostunut joukko uskollisia ihailijoita ja äänestäjiä. Tiedoilla, taidoilla tai poliittisella osaamisella ei ole niin väliä. Urheilusaavutukset riittävät pätevyydeksi tehdä esimerkiksi eduskunnassa isoja ja merkittäviä yhteiskunnallisia päätöksiä. Olympiamitali on pääsylippu tai avain melkein mihin vain. Urheiluun liittyy nykyisin vahva kaupallisuus. Itse asiassa jo hyvin pitkään raha on ollut mukana urheilukuvioissa. Itse Paavo Nurmi loi itsestään myyvän brändin ja hänestä tuli miljoonamies. Urho Kekkonen toimi hänen oikeusavustajanaan Nurmen ollessa syytettynä ammattiurheilusta ja rahakorvauksista. Jenkeissä eri urheilulajit ja seurat ovat satojen miljoonien dollareitten bisnestä. Joukkueita ostetaan ja myydään. Poliitikot ovat urheilupomojen ystäviä, koska amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo ovat vahva osa amerikkalaista kulttuuria ja osallistumalla näyttävästi heidän seurassaan kilpailuihin, myönteinen julkisuus on taattu. Suomi seuraa perässä. Urheilu-uutisia raportoidaan jokaisessa uutislähetyksessä maailman uutisten rinnalla. Kilpaurheilulle luodaan imagoa ihmisen elämän olennaisuutena ja josta tulee sekunnilleen tietää, kuka tai mikä joukkue voitti minkäkin. Ja heti perään kaupallisia tiedotteita ja kertomuksia jääkiekkoilija Pekka Rinteen miljoonatienesteistä. Nämä palkat toimivat nuorille jääkiekkoilijoiden aluille ja heidän vanhemmilleen samanlaisina unelmina kuin viikon lottorivin täyttäminen.
Urheilu on politiikan teon väline eikä niitä voi erottaa toisistaan. Olen seurannut Helsingin väistyvän pormestarin Jan Vapaavuoren uraa ja poliittista menestystä. Sujuvasanainen mies ja kovaotteinen, jopa lähimmille työtovereilleen. Tyypillinen ei-mies ja vastarannan kiiski. Hallitus ei ole mitään ja sote-uudistus on sieltä ”jostakin”. Tästähän kansa tykkää. Mutta niin on vain hänkin löytänyt urheilukiinnostuksen itsestään. Rajun vaalikamppailun tuloksena Vapaavuori valittiin Suomen olympiakomitean puheenjohtajaksi viime vuonna. Hän seuraa tässä Urho Kekkosen jalanjälkiä. Kekkonenhan vaikutti 1930-luvulla samassa hommassa. Olisiko Jannella jotakin takaa-ajatusta hakeutuessaan tähän urheilupestiin? Kukapa tietää? Miten käy Kummolan Kalen pormestarihaaveille? Hän on urheiluansioittensa vuoksi varteenotettava ehdokas tähän paikalliseen virkaan. Ääniä tulee sekä oikealta että vasemmalta. Yhteinen nimittäjä on jääkiekko, ehdokkaan puolueesta niin väliä, riittää kun on hyvä jätkä ja ymmärtää lätkän päälle.
Urheilija on luotettava äänestettävä. Hän on todennäköisesti elämässään kurinalinen suorittaja ja tottunut kieltäytymään houkutuksista. Hän tottelee aikatauluja, syö ja menee nukkumaan samalla kellonlyömällä. Hän on fysiikaltaan täydellinen ja ulkoiselta olemukseltaan ihailtava. Kun hän on saattanut vielä suorittaa opintoja ja omaa sulavan käytöksen, hän on nykyihmisen valmis roolimalli. Miksi urheilija on valmis rääkkäämään ruumistaan ja kieltämään itseltään ns. makean elämän, on hyvä kysymys. Oletan, että osalla urheilijoita on motiivi vain julkisuus, raha ja kuuluisuus, osalla saattaa olla pitkäjänteisempiäkin suunnitelmia. Urheilijan persoonaan liittyy keskeisesti kilpailuvietti ja voittaminen. Urheilu-uran jälkeen saattaa olla houkutus ja luontainen valinta hakeutua politiikan kilpakentille. Urheilu on tuonut tunnettuutta. Politiikassa saa taklata ja kampittaa kanssakilpailijaa ihan vapaasti, jäähyjä ei yleensä jaeta. Esimerkiksi maratoonari ja karateka Jan Vapaavuorta on syytetty kovista kyynärpäistä, häntä ei ole hyllytetty politiikassa niitten takia. Yksityiselämässä kylläkin on tullut ehdollista turpiin pistämisestä. Mutta politiikassa kyynärpäätaklaukset ovat sallittuja.
Johtopäätös yllä olevasta on se, että urheilu, bisnes, politiikka ovat samaa puuta ja puu kasvaa ajan kuluessa. Oletettavaa on, että purjehtija Multaloita löytyy yhä enemmän poliittisen päätöksenteon ytimistä.
Esa Kanerva
Kansa tykkää urheilumiehistä- ja naisista. Suomessa on pilvin pimein ollut ja on menestyneitä urheilijoita valtuustoissa ja kansanedustajina. Esimerkkeinä löytyy Mietaata ja Asellin Markoa. Presidentin hommaan ei ole ainakaan haitaksi osallistuminen urheilupolitiikkaan. Mainittakoon Kekkosen vahva aktiiviurheilu-ura ja sen jälkeen urheiluvaikuttajana toimiminen. Mallimaana urheilun, politiikan ja bisneksen yhdistämisestä käy Yhdysvallat. Siellä on pitkät perinteet urheilun ja politiikan kiinteästä liitosta. Suomessakin ollaan menossa yhä tiiviimmin rahan teon, vallan ja politiikan keskenään sekoittamiseen. Kansalainen saattaa nähdä poliitikon puhtaasti urheilumiehenä eikä muista sitä tosiasiaa, että hän on myös yhteiskunnallinen vaikuttaja. Urheiluseurat asemoivat itseään mielellään jonkun tunnetun vaikuttajan syliin ja valitsevat heitä puheenjohtajikseen. Operaatiolla on tarkoitus vaikuttaa poliitikon avulla yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Avustukset ja tuet kulkevat poliittisen koneiston läpi. Jokaisen eteenpäin urallaan haluavan nuoren poliitikon kannattaa verkostoitua urheilumaailmaan. Kannattaa käydä näyttäytymässä ennen vaaleja, vaikka jääkiekkomatseissa ja ainakin yrittää näytellä fanaattista kiekkomiestä, ellei sitten ole aidosti sitä.
Urheilua on käytetty hyväksi kansainvälisesti propagandatarkoituksessa kautta aikojen. Hitler vihasi urheilua ja piti sitä vapaamuurareitten hömpötyksenä. Hän ymmärsi kuitenkin olympialaisten mahdollisuudet markkinoida omaa rotupolitiikkaansa ja arjalaisen rodun ylivertaisuutta. Vähän propagandahaave meni pieleen Jesse Owensin takia. Vuoden 1936 olympialaiset oli natseista huolimatta onnistuttu saamaan Saksaan. Hitlerillä itsellään ei ollut osaa eikä arpaa maan isännäksi valintaan. Toisena esimerkkinä käyttäisin Sotsin talviolympialaisia Putinin politiikan markkinoijana. Koko kisat olivat Venäjän hallinnon tekemät Potemkinin kulissit. Eri kisat ovat aiheuttaneet lukuisia boikotteja ja poliittisia manöövereitä. Viimeisin lienee jääkiekon MM-kisojen peruuntuminen Valko-Venäjän Minskissä poliittisista syistä, presidentti Lukasenkon raakojen otteiden ja vaalien väärentämisen johdosta. Myös itse urheilijat ovat osoittaneet mieltään aatteensa puolesta olympialaisissa, niin sukupuolisen vapaan suuntautumisen kuin mustan väestönosan puolesta.
Onko urheilu nykyajan uskonto? Olen seurannut lähipiirin urheiluhulluja. Kyllä he ovat fanaattisia persoonia. En tiedä, mitä tarvetta tai tyhjyyttä he täyttävät omassa sielussaan lähinnä penkkiurheilulla ja urheilun seuraamisella, ei itse urheilemalla. Kantaa otetaan jonkun joukkueen puolesta tai nostamalla joku urheilija jumalan asemaan. Tästä asemasta urheilusankarin on kohtalaisen helppo siirtyä politiikan tekoon. Häntä seuraa sinne innostunut joukko uskollisia ihailijoita ja äänestäjiä. Tiedoilla, taidoilla tai poliittisella osaamisella ei ole niin väliä. Urheilusaavutukset riittävät pätevyydeksi tehdä esimerkiksi eduskunnassa isoja ja merkittäviä yhteiskunnallisia päätöksiä. Olympiamitali on pääsylippu tai avain melkein mihin vain. Urheiluun liittyy nykyisin vahva kaupallisuus. Itse asiassa jo hyvin pitkään raha on ollut mukana urheilukuvioissa. Itse Paavo Nurmi loi itsestään myyvän brändin ja hänestä tuli miljoonamies. Urho Kekkonen toimi hänen oikeusavustajanaan Nurmen ollessa syytettynä ammattiurheilusta ja rahakorvauksista. Jenkeissä eri urheilulajit ja seurat ovat satojen miljoonien dollareitten bisnestä. Joukkueita ostetaan ja myydään. Poliitikot ovat urheilupomojen ystäviä, koska amerikkalainen jalkapallo, baseball ja koripallo ovat vahva osa amerikkalaista kulttuuria ja osallistumalla näyttävästi heidän seurassaan kilpailuihin, myönteinen julkisuus on taattu. Suomi seuraa perässä. Urheilu-uutisia raportoidaan jokaisessa uutislähetyksessä maailman uutisten rinnalla. Kilpaurheilulle luodaan imagoa ihmisen elämän olennaisuutena ja josta tulee sekunnilleen tietää, kuka tai mikä joukkue voitti minkäkin. Ja heti perään kaupallisia tiedotteita ja kertomuksia jääkiekkoilija Pekka Rinteen miljoonatienesteistä. Nämä palkat toimivat nuorille jääkiekkoilijoiden aluille ja heidän vanhemmilleen samanlaisina unelmina kuin viikon lottorivin täyttäminen.
Urheilu on politiikan teon väline eikä niitä voi erottaa toisistaan. Olen seurannut Helsingin väistyvän pormestarin Jan Vapaavuoren uraa ja poliittista menestystä. Sujuvasanainen mies ja kovaotteinen, jopa lähimmille työtovereilleen. Tyypillinen ei-mies ja vastarannan kiiski. Hallitus ei ole mitään ja sote-uudistus on sieltä ”jostakin”. Tästähän kansa tykkää. Mutta niin on vain hänkin löytänyt urheilukiinnostuksen itsestään. Rajun vaalikamppailun tuloksena Vapaavuori valittiin Suomen olympiakomitean puheenjohtajaksi viime vuonna. Hän seuraa tässä Urho Kekkosen jalanjälkiä. Kekkonenhan vaikutti 1930-luvulla samassa hommassa. Olisiko Jannella jotakin takaa-ajatusta hakeutuessaan tähän urheilupestiin? Kukapa tietää? Miten käy Kummolan Kalen pormestarihaaveille? Hän on urheiluansioittensa vuoksi varteenotettava ehdokas tähän paikalliseen virkaan. Ääniä tulee sekä oikealta että vasemmalta. Yhteinen nimittäjä on jääkiekko, ehdokkaan puolueesta niin väliä, riittää kun on hyvä jätkä ja ymmärtää lätkän päälle.
Urheilija on luotettava äänestettävä. Hän on todennäköisesti elämässään kurinalinen suorittaja ja tottunut kieltäytymään houkutuksista. Hän tottelee aikatauluja, syö ja menee nukkumaan samalla kellonlyömällä. Hän on fysiikaltaan täydellinen ja ulkoiselta olemukseltaan ihailtava. Kun hän on saattanut vielä suorittaa opintoja ja omaa sulavan käytöksen, hän on nykyihmisen valmis roolimalli. Miksi urheilija on valmis rääkkäämään ruumistaan ja kieltämään itseltään ns. makean elämän, on hyvä kysymys. Oletan, että osalla urheilijoita on motiivi vain julkisuus, raha ja kuuluisuus, osalla saattaa olla pitkäjänteisempiäkin suunnitelmia. Urheilijan persoonaan liittyy keskeisesti kilpailuvietti ja voittaminen. Urheilu-uran jälkeen saattaa olla houkutus ja luontainen valinta hakeutua politiikan kilpakentille. Urheilu on tuonut tunnettuutta. Politiikassa saa taklata ja kampittaa kanssakilpailijaa ihan vapaasti, jäähyjä ei yleensä jaeta. Esimerkiksi maratoonari ja karateka Jan Vapaavuorta on syytetty kovista kyynärpäistä, häntä ei ole hyllytetty politiikassa niitten takia. Yksityiselämässä kylläkin on tullut ehdollista turpiin pistämisestä. Mutta politiikassa kyynärpäätaklaukset ovat sallittuja.
Johtopäätös yllä olevasta on se, että urheilu, bisnes, politiikka ovat samaa puuta ja puu kasvaa ajan kuluessa. Oletettavaa on, että purjehtija Multaloita löytyy yhä enemmän poliittisen päätöksenteon ytimistä.
Esa Kanerva
Remonttiviikko
2.5.2021
Hyvät lukijani!
Teen ensi viikon remonttia eikä blogini uusi postaus ilmesty tällä viikolla. Uusi aihe on jo mietittynä, se käsittelee urheilun ja politiikan pyhää liittoa. Miksi poliitikot ovat kiinnostuneita urheilusta ja urheilujärjestöistä?
Terveisin Esa Kanerva
Maakuntauudistusta ja kuntavaaliennustetta
27.4.2021
Maakuntiin siirtymistä on valmisteltu hissun kissun. Kiuru on kiertänyt maakuntia ja pitänyt palopuheita. Suurta yleisöä ei Suomen historian suurin hallinnon uudistus ole enää jaksanut kiinnostaa. Eikä myöskään lehdistöä, joka määrittää päivän puheenaiheet. Samaa asiaa on jauhettu jo viimeiset kymmenen vuotta eikä valmista ole tullut. Miksi siis uskottaisiin, että tämä kerta toden sanoo? Hyvinvointialueiden esivalmistelua on kaikesta huolimatta tehty kaikilla alueilla ao. ministeriön johdolla. Lakipaketti on ollut eduskunnan käsittelyssä 15.4.2021 alkaen. Väliaikaisten toimielimien perustamista mietitään. Mistä siis kiikastaa tai mikä on jarruna?
Perustuslakivaliokunnasta on tullut Suomessa päätöksenteon ylin päättävä elin. Tuntuu siltä, että se määrittää sen, mitä eduskunta saa päättää. Asia juontuu Suomen lain käytön integraatiosta eurooppalaisiin lain tulkintoihin. Niin tai näin, tähän mennessä eri hallitusten esittämät ratkaisumallit ovat kaatuneet perustuslakivaliokunnan ratkaisuihin. Esitykset on aina tulkittu perustuslain vastaisiksi. Nyt on tekeillä karvalakkimalli, jota on lähdetty tekemään perustuslainmukaisuus edellä. Keskusta sai hallitusneuvotteluissa maakunnat ja loppu on sitten STM:n virkamiesten, sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja valtionvarainministeriön valmistelun varassa.
Mikä hiertää? Edellisen hallituksen monituottajamalli, joka painotti yksityisen terveyssektorin roolia, kaatui perustulakitulkintaan. Nyt painotetaan julkisen sektorin asemaa ja oman tuotannon välttämättömyyttä kaikissa tilanteissa. Pirkanmaalla julkisuuteen on noussut Fimlabin, Coxan ja Sydänsairaalan kysymys. Vaikka demarit eivät edellisellä hallituskaudella kannattaneet merkittävää palvelujen yksityistämistä, nyt edellä mainitut osakeyhtiöt kelpaavat isoina palveluntuottajina. Nämä organisaatiot ovat osoittaneet kyvykkyytensä ja näitten yhtiöitten tulee saada jatkaa toimintaansa julkisomisteisina osakeyhtiöinä. Asia tuottaa tietysti juridisia ongelmia, koska Mehiläinen kysyy tietysti heti, miksi he eivät voi tuottaa samoja palveluja vastaavilla ehdoilla. Kaikkien osakeyhtiöitten pitää kilpailulakien mukaan pystyä toimimaan markkinoilla samoin edellytyksin. Oppositio maksaa nyt potut pottuina ja rummuttaa näiden julkisomisteisten osakeyhtiöitten toiminnan puolesta. Turhaan räksyttävät, politiikka löytää ratkaisut tähänkin ongelmaan.
Nyt kysytään aiheellisesti, miten käy kuntien itsehallinnon. Vanha totuus on se, kenellä on lompakko, se määrää. Uudistuksen jälkeen rahat ovat valtiolla ja sillä on vahva ohjaus maakuntien talouteen. Yksi suunniteltu tehokas ruuvi on se, että tulevina vuosina otettaisiin huomioon vain 80 prosenttia kustannusten noususta. Se on paljon! Me tiedämme, että terveyskustannukset nousevat joka vuosi monesta eri syystä, eikä vähiten väestön ikääntymisestä johtuen. Kuntien rahoista häviää n. puolet, samoin henkilöstöstä. Miten kunnat selviävät yleensä raskaasti velkaantuneina. Ajatushan on kaunis, uudistus on nollasummapeliä. Tähän en usko. Kuntien strategiat, hankinnat ja rahoitus on suunniteltu 10-20 vuoden perspektiivillä. Maakunnat syntyivät, rahat menivät ja velat jäivät. Uuden hallintoportaan luominen vie kunnan taloudellista päätös- ja määräämisvaltaa etäämmäksi. Tämän luulisi olevan kunnallista itsehallintoa nakertava tekijä.
Suomeen ollaan luomassa 22 uutta sosiaali- ja terveydenhuollon toimijaa sekä pelastustoimen järjestäjää sekä Uudenmaan erillisratkaisu. Palveluiden yhdenvertaisuuden varmistamiseen kaikkialla Suomessa. Taas ajatuksen tämä on kaunis. Maakunnat nyt vain sattuvat olemaan elinkeinorakenteeltaan ja väestöpohjaltaan hyvin erilaisia. Ollaanko tässä istuttamassa väkisin kaikkia samaan muottiin? Kaikki liittyy rahoitukseen. Maakuntien taloudelliset mahdollisuudet ovat erilaiset ja väistämättä uudistus johtaa rahoituksen jakamiseen. Toiset alueet menettävät, toiset saavat lisää. Tästä syystä Tampereen valtuuston lausunto uudistuksesta oli kirpeän sapekas. Pirkanmaalaiset vahvistavat kainuulaisen hallinnon mahdollisuuksia kantaa vastuuta heidän sosiaali- ja terveyspalveluistaan.
Mitä tehtäviä jää tulevaisuuden Tampereen kaupungin vastuulle. Valtionosuuksia saadaan pienten lasten varhaiskasvatuksesta. Päiväkodit jäävät kuntien kontolle. Samoin esi- ja perusopetus. Tuiki tärkeitä tehtäviä ylipäätään. Kaupunki huolehtii kirjastoista ja kulttuuritoimesta. Opetukseen liittyy myös taiteen perusopetus. Lisäksi kunnasta löytyy ns. yleinen toimiala, esimerkiksi eri alojen hallinto, ja tekninen toimi. Kunnat harjoittavat laajalti ns. vapaaehtoisia tehtäviä, esimerkiksi liikuntaan liittyen. Tampereen, niin kuin muidenkin kuntien tulee elää ja voida hyvin myös tulevaisuudessa. Siksi niiden on oltava aktiivisia elinkeinopolitiikassaan ja työpaikkojen hankinnassa. Verokertymän on jatkossakin kannateltava taloutta.
Hyvinvointialueet on tässä vaiheessa suunniteltu aloittavan vuoden 2023 alusta. Sitä ennen käytäisiin vaalit keväällä 2022. Epäilen, että aikataulu pitää tälläkään kertaa. Kiuru on jo väläytellyt vuoden lisäaikaa. Mitäs tässä muuta voisi sanoa kuin onnea matkaan!
¤¤¤¤¤¤¤
Toveriseura järjesti ja kutsui alustamaan viikko sitten Tampereen yliopiston dosentin Pertti Timosen tulevista kuntavaaleista. Muutamia poimintoja tilaisuudesta ja Timosen alustuksesta.
Paitsi hyvä ehdokasasettelu niin valtakunnallinen puolueen kannatus on merkittävä lopputuloksen indikaattori. Jos perussuomalaisten nykyinen gallupkannatus realisoituisi valtakunnan tasolla, se merkitsisi 53 paikkaa heille eduskunnassa. Demarit saisivat vastaavasti 42 paikkaa. On siis todennäköistä, että tuleva pääministeri saattaa olla perussuomalaisten Jussi Halla-aho.
Takaisin Tampereelle. Monen kunnallispoliitikon ura on lähtenyt liikkeelle jonkun asian vastustamisesta Tampere-talosta ratikkaan ja tunneliin. Nyt ei tällaisia potentiaalisia vastustamishankkeita ole tekeillä, jos ei oteta huomioon ratikkaan liittyvää Näsinsaaren tekemistä Näsijärveä täyttämällä. Perussuomalaiset ovat tehneet vahvan vaalityön ja ehdokasasettelu on kunnossa. He todennäköisesti saavat lisää paikkoja. Veikkaus on 10 paikkaa, kunnallisneuvos Salmisen prognoosi on 14 paikkaa.
Muitten puolueitten tuloksessa ei tapahtuisi muutoksia tai ne olisivat pieniä. Kokoomus tai demarit voivat kumpikin voittaa, mutta äänimäärissä erot ovat pieniä. Pienet vaihtoehtopuolueet häviävät poliittiselta kartalta (Vata, Tapu).
Demareitten valovoimaisten pääministerin tai kansanedustajien ehdokkuus tuo paljon ääniä, muttei se yllättävästi vaikuta merkittävästi vaalien lopputulokseen.
Esa Kanerva
Maakuntiin siirtymistä on valmisteltu hissun kissun. Kiuru on kiertänyt maakuntia ja pitänyt palopuheita. Suurta yleisöä ei Suomen historian suurin hallinnon uudistus ole enää jaksanut kiinnostaa. Eikä myöskään lehdistöä, joka määrittää päivän puheenaiheet. Samaa asiaa on jauhettu jo viimeiset kymmenen vuotta eikä valmista ole tullut. Miksi siis uskottaisiin, että tämä kerta toden sanoo? Hyvinvointialueiden esivalmistelua on kaikesta huolimatta tehty kaikilla alueilla ao. ministeriön johdolla. Lakipaketti on ollut eduskunnan käsittelyssä 15.4.2021 alkaen. Väliaikaisten toimielimien perustamista mietitään. Mistä siis kiikastaa tai mikä on jarruna?
Perustuslakivaliokunnasta on tullut Suomessa päätöksenteon ylin päättävä elin. Tuntuu siltä, että se määrittää sen, mitä eduskunta saa päättää. Asia juontuu Suomen lain käytön integraatiosta eurooppalaisiin lain tulkintoihin. Niin tai näin, tähän mennessä eri hallitusten esittämät ratkaisumallit ovat kaatuneet perustuslakivaliokunnan ratkaisuihin. Esitykset on aina tulkittu perustuslain vastaisiksi. Nyt on tekeillä karvalakkimalli, jota on lähdetty tekemään perustuslainmukaisuus edellä. Keskusta sai hallitusneuvotteluissa maakunnat ja loppu on sitten STM:n virkamiesten, sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja valtionvarainministeriön valmistelun varassa.
Mikä hiertää? Edellisen hallituksen monituottajamalli, joka painotti yksityisen terveyssektorin roolia, kaatui perustulakitulkintaan. Nyt painotetaan julkisen sektorin asemaa ja oman tuotannon välttämättömyyttä kaikissa tilanteissa. Pirkanmaalla julkisuuteen on noussut Fimlabin, Coxan ja Sydänsairaalan kysymys. Vaikka demarit eivät edellisellä hallituskaudella kannattaneet merkittävää palvelujen yksityistämistä, nyt edellä mainitut osakeyhtiöt kelpaavat isoina palveluntuottajina. Nämä organisaatiot ovat osoittaneet kyvykkyytensä ja näitten yhtiöitten tulee saada jatkaa toimintaansa julkisomisteisina osakeyhtiöinä. Asia tuottaa tietysti juridisia ongelmia, koska Mehiläinen kysyy tietysti heti, miksi he eivät voi tuottaa samoja palveluja vastaavilla ehdoilla. Kaikkien osakeyhtiöitten pitää kilpailulakien mukaan pystyä toimimaan markkinoilla samoin edellytyksin. Oppositio maksaa nyt potut pottuina ja rummuttaa näiden julkisomisteisten osakeyhtiöitten toiminnan puolesta. Turhaan räksyttävät, politiikka löytää ratkaisut tähänkin ongelmaan.
Nyt kysytään aiheellisesti, miten käy kuntien itsehallinnon. Vanha totuus on se, kenellä on lompakko, se määrää. Uudistuksen jälkeen rahat ovat valtiolla ja sillä on vahva ohjaus maakuntien talouteen. Yksi suunniteltu tehokas ruuvi on se, että tulevina vuosina otettaisiin huomioon vain 80 prosenttia kustannusten noususta. Se on paljon! Me tiedämme, että terveyskustannukset nousevat joka vuosi monesta eri syystä, eikä vähiten väestön ikääntymisestä johtuen. Kuntien rahoista häviää n. puolet, samoin henkilöstöstä. Miten kunnat selviävät yleensä raskaasti velkaantuneina. Ajatushan on kaunis, uudistus on nollasummapeliä. Tähän en usko. Kuntien strategiat, hankinnat ja rahoitus on suunniteltu 10-20 vuoden perspektiivillä. Maakunnat syntyivät, rahat menivät ja velat jäivät. Uuden hallintoportaan luominen vie kunnan taloudellista päätös- ja määräämisvaltaa etäämmäksi. Tämän luulisi olevan kunnallista itsehallintoa nakertava tekijä.
Suomeen ollaan luomassa 22 uutta sosiaali- ja terveydenhuollon toimijaa sekä pelastustoimen järjestäjää sekä Uudenmaan erillisratkaisu. Palveluiden yhdenvertaisuuden varmistamiseen kaikkialla Suomessa. Taas ajatuksen tämä on kaunis. Maakunnat nyt vain sattuvat olemaan elinkeinorakenteeltaan ja väestöpohjaltaan hyvin erilaisia. Ollaanko tässä istuttamassa väkisin kaikkia samaan muottiin? Kaikki liittyy rahoitukseen. Maakuntien taloudelliset mahdollisuudet ovat erilaiset ja väistämättä uudistus johtaa rahoituksen jakamiseen. Toiset alueet menettävät, toiset saavat lisää. Tästä syystä Tampereen valtuuston lausunto uudistuksesta oli kirpeän sapekas. Pirkanmaalaiset vahvistavat kainuulaisen hallinnon mahdollisuuksia kantaa vastuuta heidän sosiaali- ja terveyspalveluistaan.
Mitä tehtäviä jää tulevaisuuden Tampereen kaupungin vastuulle. Valtionosuuksia saadaan pienten lasten varhaiskasvatuksesta. Päiväkodit jäävät kuntien kontolle. Samoin esi- ja perusopetus. Tuiki tärkeitä tehtäviä ylipäätään. Kaupunki huolehtii kirjastoista ja kulttuuritoimesta. Opetukseen liittyy myös taiteen perusopetus. Lisäksi kunnasta löytyy ns. yleinen toimiala, esimerkiksi eri alojen hallinto, ja tekninen toimi. Kunnat harjoittavat laajalti ns. vapaaehtoisia tehtäviä, esimerkiksi liikuntaan liittyen. Tampereen, niin kuin muidenkin kuntien tulee elää ja voida hyvin myös tulevaisuudessa. Siksi niiden on oltava aktiivisia elinkeinopolitiikassaan ja työpaikkojen hankinnassa. Verokertymän on jatkossakin kannateltava taloutta.
Hyvinvointialueet on tässä vaiheessa suunniteltu aloittavan vuoden 2023 alusta. Sitä ennen käytäisiin vaalit keväällä 2022. Epäilen, että aikataulu pitää tälläkään kertaa. Kiuru on jo väläytellyt vuoden lisäaikaa. Mitäs tässä muuta voisi sanoa kuin onnea matkaan!
¤¤¤¤¤¤¤
Toveriseura järjesti ja kutsui alustamaan viikko sitten Tampereen yliopiston dosentin Pertti Timosen tulevista kuntavaaleista. Muutamia poimintoja tilaisuudesta ja Timosen alustuksesta.
Paitsi hyvä ehdokasasettelu niin valtakunnallinen puolueen kannatus on merkittävä lopputuloksen indikaattori. Jos perussuomalaisten nykyinen gallupkannatus realisoituisi valtakunnan tasolla, se merkitsisi 53 paikkaa heille eduskunnassa. Demarit saisivat vastaavasti 42 paikkaa. On siis todennäköistä, että tuleva pääministeri saattaa olla perussuomalaisten Jussi Halla-aho.
Takaisin Tampereelle. Monen kunnallispoliitikon ura on lähtenyt liikkeelle jonkun asian vastustamisesta Tampere-talosta ratikkaan ja tunneliin. Nyt ei tällaisia potentiaalisia vastustamishankkeita ole tekeillä, jos ei oteta huomioon ratikkaan liittyvää Näsinsaaren tekemistä Näsijärveä täyttämällä. Perussuomalaiset ovat tehneet vahvan vaalityön ja ehdokasasettelu on kunnossa. He todennäköisesti saavat lisää paikkoja. Veikkaus on 10 paikkaa, kunnallisneuvos Salmisen prognoosi on 14 paikkaa.
Muitten puolueitten tuloksessa ei tapahtuisi muutoksia tai ne olisivat pieniä. Kokoomus tai demarit voivat kumpikin voittaa, mutta äänimäärissä erot ovat pieniä. Pienet vaihtoehtopuolueet häviävät poliittiselta kartalta (Vata, Tapu).
Demareitten valovoimaisten pääministerin tai kansanedustajien ehdokkuus tuo paljon ääniä, muttei se yllättävästi vaikuta merkittävästi vaalien lopputulokseen.
Esa Kanerva
Kiinalaista pääskysenpesäkeittoa, olkaa hyvät!
20.4.2021
Jatkoksi edelliseen kirjoitukseeni, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoi hetki sitten, että Putin viis veisaa läntisen Euroopan reaktiosta mielipidevanki Navalnyin kuolemasta. Sellainen on siis ihmisoikeustilanne Venäjällä. Olen kirjoittanut jenkeistä ja Putinin Venäjästä, olisiko syytä nyt jatkaa Kiinan tilanteesta ja ihmisoikeuksista? Yhdysvallat ja Venäjä ovat kaikesta karheudestaan huolimatta jonkin verran ymmärrettävissä, mutta Kiina on mysteeri.Kiinan tilannetta ei voi ymmärtää ilman lähihistoriaa ja Maoa. Kiinan kansantasavallan perustajaa ja maan arvojen luojaa. Vuoden 1930-luvun paikkeilla vastustajien seinälehti kuvasi Maoa äärimmäisen vilpilliseksi ja laskelmoivaksi, itsekkääksi ja suuruudenhulluksi. Maon moraalikäsitystä kuvaa hyvin hänen itsensä kertomana 1920-luvulla: ” Minun kaltaiseni ihmiset haluavat tyydyttää omat toiveemme kokonaan, tietenkin maailmassa ihmisiä ja esineitä, mutta ne kaikki ovat siellä vain minua varten.” Maon moraalikäsitys koostui siis yhdestä ytimestä, itsestä. Tuollainen ajattelu ehkä mahdollistui vuosituhantisia eri dynastioiden hallitsemassa Kiinassa. Mitä presidentti Xi Jin Ping ajattelee nyt maailmasta? Hän on jatkoa Kiinan kansantasavallan ja kommunistisen puolueen johtajana suuren Deng Xiopingin jälkeen. Deng aloitti maan sisäiset, menestykselliset taloudelliset uudistukset, onko Xin:n tavoitteet paljon suuremmat, kenties valloittaa koko maailma taloudellisesti ja sitä kautta maailmanherruuden?
Mihin Kiina pyrkii? Kolmannen valtakunnan suuruudenhulluja pyrkimyksiä ei aikanaan kukaan valtio ottanut tosissaan. Mao sanoi vuonna 1958 pienelle eliitille, että Tyyni meri ei ole nyt rauhallinen, se voi olla rauhallinen vasta, kun me otamme sen haltuumme. Mao hallitsi Kiinaa ja hän halusi hallita koko maailmaa. Miksi nyt ei ymmärretä Kiinan expansiivisuutta? Miksi ei ole otettu aiemmin kantaa Kiinan rajojen siirtoihin (Mongolia), nykyiseen sananvapaustilanteeseen, ihmisiä tapetaan mielenosoituksissa (Taivaallisen Rauhan aukio), kansainvälisiä sopimuksia ei noudateta (Hongkong) ja pyritään maailman valloitukseen. Eikö historia opeta mitään? Kiina on päättänyt, että Taiwan on osa Kiinaa eikä se liikahda ajatuksesta tuumaakaan.
Kiinalla on suuria globaaleja suunnitelmia. Ensimmäinen on uusi ”Silkkitie”. Kiina rakentaa nopean rautatien Kiinasta suoraan Länsi-Eurooppaan; Pakistanissa Kiina rakentaa suursatamaa, valtatien Himalajan yli ja Afrikassa jättiläissataman ja rautatien Etiopiaan. Kiinalaiset ovat tehneet todellisen ostosryntäyksen ja hankkineet hallintaansa rahtiterminaaleja Intian valtamerellä, Välimerellä ja Atlantilla. Paitsi rahtireittejä maailman väkirikkain kansa tarvitsee ruokaa. Maa on rohmunnut Afrikasta omistukseensa 6,5 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata eri puolilta Afrikan mannerta. Kiina antaa auliisti velkaa maanosan diktaattoreille, velka myös peritään, esimerkiksi satama kelpaa maksuksi tai maa-alue tukikohdalle. Todellisuudessa kukaan tutkimuslaitos tai poliittinen taho ei tiedä näiden kauppojen määrää eikä yksityiskohtia.
Uskomaton on myös maailmanlaajuinen hanke yhdistää kaikki mantereet maailmalaajuisella sähköverkolla, sähkön internetillä. Suunnitelmat on jo tehty ja Kiina haluaa valloittaa maailman, ei tällä kertaa aseilla, vaan sähköverkoilla. Työn on jo aloitettu Brasiliassa Amazonin alueella, missä on valmiina jo tuhansia kilometriä tätä superverkkoa. Kun Suomessa käytetään 110-400 kilovoltin jännitteitä, näissä verkoissa on 800-1100 kilovoltin jännite. Kaikkiaan Kiina haluaa rakentaa maiden ja mantereiden sisälle ja välille sähkönsiirtokapasiteettia 720 gigawatin edestä. Sillä siirtäisi 720 Loviisan ydinvoimalan verran sähköä. Ehkä kaiken tämän taustalla on ajatus siitä, kuka hallitsee energiataloutta, hallitsee maailmaa.
Jälleen kerran pitää asettaa kysymys, pitääkö suomalaisten olla huolissaan näistä suunnitelmista. Vastaus on kyllä. Kiinalaisen politiikan vaikuttamislonkerot ulottuvat kaikkialle maailmaan. Taustalla on valtiolliset organisaatiot, jotka naamioituvat maassa kansalaisjärjestöiksi. Ykkösnyrkkiä nimeltään yhteisrintaman työosasto johdetaan suoraan Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomiteasta. Suomessa toimii” Kiinan rauhanomaisen jälleen yhdistymisen edistämisyhdistys Suomessa.” Sen toimintaa johdetaan suoraan Pekingistä. Yhtenäisyysyhdistysten tavoite on ajaa Kiinan etuja ja hiljentää nousevan suurvallan arvostelua. Vastaavan kaltaisia yhdistyksiä on 200 ympäri maailmaa. Yhdistysten kautta pyritään luomaan verkostoja poliittiseen päätöksentekoon, solmimaan kontakteja tiede, - talous ja kulttuurivaikuttajiin. Alkuperäiset Suomessa asuvat kiinalaiset ovat alttiita painostukselle. Yksi vantaalainen kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu on tämän yhdistyksen aktiivi, alkuperältään kiinalainen. Perussuomalaisia on pyritty saamaan mukaan toimintaan ja varmaan tässä on onnistuttukin. Netissä on ainakin yksi kuva, jossa Timo Soini poseeraa perussuomalaisen Erlin Yangin kanssa. Hän oli ehdolla kuntavaaleissa vuonna 2017 Helsingissä. Hän tekee myös yhteistyötä oman puolueensa kansanedustajien kanssa.
Siinä missä Venäjä haluaa olla maailman kolmas suurvalta suoraviivaisesti väkivallalla uhkaamalla ja kiristämällä, Kiinaa toimii pitkäjänteisesti, kärsivällisesti ja ajallisesti pitkällä tähtäimellä. Valmista ei tarvitse tulla heti, katse voi olla hyvin 2050-luvulla. Suomi ja tuskin Eurooppakaan voi estää Kiinan juhlintaa maailmalla. Kiina on myös kiristänyt esiintymistään eikä tee kompromisseja itselleen tärkeissä asioissa. Hongkongista pidetään lujaa kuristusotetta, Taiwanin ympärille rakennetaan saartorengasta. Ihmisoikeudet ovat maassa halpaa kauppatavaraa. Tärkeintä on kommunistisen puolueen valta, nyt ja iäisesti. EU ja Amerikka paheksuvat, Kiina ei kuuntele. Pakotteilla ei käytännössä ole mitään merkitystä. Suomen ei kannata uhota, toimivat suhteet ovat keskusteluyhteyden ja kauppasuhteiden kannalta hyvin tärkeitä. Tärkeintä Kiina-politiikkaa on pitää neuvotteluyhteydet auki ja sanoa selkeästi, ettei hyväksy Kiinan kovia otteita omia kansalaisiaan kohtaan ja kansainväistä oikeutta rikkovia hyökkäyksiä ja uhkailuja naapureitaan kohtaan. Siinäpä taitaa olla kaikki tehtävissä oleva! Sitten seuraamaan hyvällä mielellä Kiinassa järjestettäviä talviolympialaisia ensi helmikuussa.
Esa Kanerva
Toveri Putin ja venäläiset
5.4.2021
Olen monen monta kertaa haukkunut entisen presidentin Donald Trumpin ja siinä sivussa tölväissyt jenkkiläistä meininkiä. Olisikohan aika tarkastella lähemmin toveri Putinia ja venäläistä yhteiskuntaa. Aluksi kertausta. Neuvostoliitto kaatui -90-luvun alussa ja valtaan nousi Boris Jeltsin. Hän oli koko kautensa vuodesta 2001 vuoteen 1999 sairas ja heikko johtaja. Hän aloitti lukuisia uudistuksia ja demokratisointia Venäjällä huonoin tuloksin. Uudistukset jäivät kesken ja silloisessa yhteiskunnassa vallitsi lähinnä anarkia, venäläisten kansallisomaisuuden ryöstö ja mafian valta. Jeltsin aloitti kaudellaan vielä onnettoman Tsetsenian sodan. Kansa janosi turvallisuutta ja kaihosi menneitä aikoja. Näyttämölle astui kansalle tuntematon entinen turvallisuuspalvelun everstiluutnantti ja Pietarin entinen apulaispormestari Vladimir Putin. Jeltsin kutsui hänet aluksi pääministeriksi ja kansa valitsi hänet presidentiksi vuonna 2000. Hän on siitä asti ollut Venäjän todellinen johtaja ja näillä näkymin vuoteen 2036 asti hänen ajamansa perustuslakimuutoksen hyväksynnällä.
Kansa on tukenut presidenttiään kaikissa vaaleissa. Vaalit tosin eivät ole olleet rehellisiä. Leninin totesi, että ei ole tärkeää, kuka äänestää ja kuinka moni, vaan se, kuka äänet laskee. Putin on noudattanut neuvoa. Toisaalta venäläiset äänestävät laiskasti ja varsinkin maaseudulla antavat tukensa hänelle siksi, että venäläisen kokemuksen mukaan vallan vaihtuminen on aina tuonut huonomman hallinnon. Putin alkoi valtansa alkumetreiltä alkaen ajaa alas demokratiaa. Jo toisella kaudellaan asia tuli läntisille optimisteillekin selväksi. Kansa oli jotenkuten tyytyväistä, koska talous öljymiljardien johdosta kasvoi tasaisesti.
Venäjä on arvaamaton valtio. Putin hyökkäsi 2008 Georgiaan ja valloitti sen alueita. Samana vuonna yllätti finanssikriisi. Venäläinen kulutusjuhla loppui kuin seinään. Kansalle se ei ollut uutta. Se oli nähnyt monenmoista, kuten 90-luvun alkuvuodet ja ruokapulan. Talouskriisistä selvittiin, mutta sitten 2014 Putin valloitti Krimin ja miehitti Itä-Ukrainan. Maa joutui talouspakotteiden kohteeksi. Vuonna 2021 maan talous on edelleen syöksykierteessä. Koronakriisi romahdutti öljyn hinnan ja Venäjä elää energiasta. Minkäänlaisia talouden rakenteellisia uudistuksia ei ole saatu aikaan. Sen sijaan Putin kaventanut sananvapautta, vainonnut vastustajiaan ja heittänyt vankilaan. Mistään rehellisestä oikeusjärjestelmästä ei voi puhuakaan. Tuomarit tekevät niin kuin hallinto sanoo ja sillä siisti. Aina löytyy syyllinen. Kun juna suistuu raiteiltaan ja kymmeniä ihmisiä kuolee, vangitaan veturin kuljettajia. Asia on ratkaistu eikä mietitä sitä, miten voitaisiin vastaavat onnettomuudet estää tulevaisuudessa. Tai miliisi kätkee huumepussin pidätetyn vaatteisiin.
Sitten muutama sana korruptiosta. Olen turistina nähnyt voitelun mahdin. Melkein kaikki portit aukeavat ruplilla. Kävin Moskovassa 80-luvulla käsittääkseni turisteilta silloin kielletyssä televisiotornissa katselemassa maisemia. Maksoihan se tietysti jokusen ruplan. Koko venäläinen yhteiskunta rakentuu korruptiolle. Kaikki virkamiehet sidotaan nippuun alemmasta ylempään samaan sotkuun. Ketään ei voi käräyttää joutumatta itse syytettyjen penkille. Veikkaan kaikista korruptuneisimmaksi henkilöksi itse presidenttiä. Hän valehtelee tuloikseen vuositasolla runsaat satatuhatta euroa ja muuta vähäpätöistä omaisuutta. Todellisuudessa hänellä on tallessa eri tahojen mukaan valtava miljardiomaisuus kätköissä monimutkaisten omistusjärjestelyjen kautta eri länsimaiden pankeissa ja sijoituksissa. Jos Putin kaatuu, kaatuu eliittikin. Sen tietää jokainen hallintoalamainen. Valehtelu tai vaihtoehtoiset totuudet kuuluvat venäläiseen kulttuuriin. Venäläiset ovat sitä mieltä, että kaikki poliitikot valehtelevat, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Viimeisin Putinin vale on, että Navalnyi myrkytti itse itsensä. Lännelle selitetään, ettei Venäjällä ole mitään tekemistä Ukrainan pienien vihreitten miesten kanssa. Goebbels sanoi, mitä suurempi vale, sen parempi.
Kieltäminen ja salaaminen kuuluvat venäläiseen yhteiskuntaan. Muistan hyvin huhtikuun vuonna 1986. Oli kaunis lämmin säätila. Televisiosta kerrottiin säteilyarvojen kohonneen Suomessa. Vasta päivien kuluttua, Gorbatsov ilmesty kuvaruutuun tiedottamaan onnettomuudesta. Tilanne oli yritetty salata viimeiseen asti. Vasta kun oli pakko todisteiden edessä lausua jotakin, kerrottiin. Hän aloitti sanomansa jotenkin siihen tyyliin, että niin kuin kaikki tietävät, Ukrainassa on tapahtunut ydinonnettomuus. Miten niin kaikki tietävät! Räjähdyshän oli yritetty pimittää kaikin voimin muulta maailmalta sensuurilla. Toinen esimerkki, ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen Barentsin merellä lähellä Kuolaa. Tapaus salattiin aluksi ja Putin jatkoi lomailuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miehistö olisi saatettu voida pelastaa, jos olisi tohdittu asiasta kertoa ja pyytää maailmalta apua. Mitään ei tehty ja kaikki 118 merimiestä kuoli ruostuneen torpedon räjähdettyä. Venäläisurheilijoiden doping-käry Sotsin olympialaisten jälkeen oli skandaali. Doping oli ollut systemaattista. Tunnustettu ei ole vieläkään. Koko juttu on Putinin mielestä länsimaitten ajojahtia. No, venäläiset on suljettu olympialaisten ulkopuolelle tästä edes, kunnas toisin päätetään.
Politiikassaan Putin on tarvittaessa nopealiikkeinen. Pääministereitä tulee ja menee. Paitsi puudeli Medvedev, joka olla kököttää kulisseissa alati palvelualttiina pääministerikandidaattina. Olen ihmetellyt, että kautensa alkuaikoina Putin turvautui fiksuihin ja koulutettuihin hallintoihmisiin. Nyttemmin hän on alkanut vierastaa kelpo diktaattorin tavoin itseään kenties kyvykkäämpien ihmisten nostamista esille. Nyt hän kaivoi tuiki tuntemattoman verovirkailijan Mihail Misustinin pääministeriksi. Ehkä Misustinista ei ole uhkaa eikä seuraajaehdokasta Putinille. Kotimaan asevoimien päälliköksi hän nimitti kaikkien yllätykseksi entisen henkivartijansa. Ei sentään ole ammuttanut kenraaleitaan niin kuin Stalin. Mutta sivistyneemmin heidät on raivattu pois tieltä nimityspolitiikalla.
Suomalaisille on merkitystä Putinin halu sekoittaa pakkaa maailman politiikassa. Hän haluaa saada aikaan levottomuutta ja hämmennystä. Putin tukee Lännen oikeistopopulisteja ja antaa selvää rahallista apua. Presidentti ja venäläiset suhtautuvat yleensä myönteisesti entiseen presidentti Donald Trumpiin. Trump valehtelee, mutta niinhän tekevät kaikki poliitikot. Kremlin isäntä nauttii populistien menestyksestä Euroopassa. Populistit heikentävät Eurooppaa ja sillä tavalla hyödyntävät Venäjää. Länsimainen populismi on ihan kotikutoista eikä se ole Putinin ansiota. Mutta Putin voi asiasta rehennellä ja paisutella. Miksi venäläiset eivät halua matkustaa Orbanin Unkariin tai Puolaan, vaikka maiden johtajat omaavat samanlaista ideologiaa kuin Putin? Ei, venäläiset haluavat vanhaan Eurooppaan, Saksaan, Ranskaan ja Lontooseen.
Itänaapurin palvelukultturi on mielenkiintoinen. Tai pikemminkin sen puute. Olen turistina yrittänyt joskus tiedustella virkailijalta jotakin asiaa. Hän on katsonut minua ilmeellä, joka kertoo kaiken. Oletpa sinä tyhmä, kun et tuota tiedä. Pahimmillaan hän vastaa ei kuuntelematta kysymystä. Ravintoloissa ruokaa tarjoillaan sisääntulo järjestyksestä piittaamatta. Naiset ja turistit jäävät viimeisiksi. Venäläiset sukupuoliroolit ovat mielenkiintoisia. Perinteisesti mies elättää ja nainen on kodin kukkanen. Siksi venäläiset naiset vastustavat tasa-arvoa. He kuvittelevat menettävänsä etuoikeutensa miesten ns. elatusvelvollisuuteen.
Trumpin Jenkkilää ja Putinin Neukkulaa ei voitane asettaa rinnakkain. Yhdysvalloissa toki uhattiin demokratiaa. Siellä se kesti ja maassa pidetään reilut vaalit. Venäjällä ei. Vaalit ovat nykyään näytelmä, jonka lopputulos on selvillä ennen vaaleja. Amerikassa jokainen on oman onnensa seppä. Venäjälläkin kukin selviytyy itse verkostojensa, perheensä ja ystäviensä avulla. Kukaan välitä yhteisestä hyvästä niin kuin Amerikassakin verot ovat kirous. Samanlaisuutta löytyy siis näitten yhteiskuntien perustuksista. Kumpikin maa on imperialistinen. Siinä mielessä on yhtäläisyyksiä. Suomalaisten on syytä olla varuillaan. Äärioikeisto ja populistit hyväksyvät venäläisten tavat. Asioista voi valehdella (ilmastonmuutosta ei ole), syylliset löytyvät aina (maahanmuuttajat), vääristely ja yksinkertaistaminen (alennetaan vain hintoja, ratkaisu on siinä), kielletään faktat (maskipakon vastustaminen), vedotaan tunteisiin (kannetaan syvää näennäistä huolta köyhistä ja sorretuista) jne. Pidetään äänestämällä huoli näitten veijareitten valtaanpääsyn estämisestä!
Esa Kanerva
Ps. Vaimo on talvilomalla, vietämme yhteistä aikaa ja kirjoitan seuraavan kerran viikolla 16.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)