30.4.2021
Hyvät lukijani!
Hyvää työväen ja työn juhlaa!
Esa Kanerva
Maakuntauudistusta ja kuntavaaliennustetta
27.4.2021
Maakuntiin siirtymistä on valmisteltu hissun kissun. Kiuru on kiertänyt maakuntia ja pitänyt palopuheita. Suurta yleisöä ei Suomen historian suurin hallinnon uudistus ole enää jaksanut kiinnostaa. Eikä myöskään lehdistöä, joka määrittää päivän puheenaiheet. Samaa asiaa on jauhettu jo viimeiset kymmenen vuotta eikä valmista ole tullut. Miksi siis uskottaisiin, että tämä kerta toden sanoo? Hyvinvointialueiden esivalmistelua on kaikesta huolimatta tehty kaikilla alueilla ao. ministeriön johdolla. Lakipaketti on ollut eduskunnan käsittelyssä 15.4.2021 alkaen. Väliaikaisten toimielimien perustamista mietitään. Mistä siis kiikastaa tai mikä on jarruna?
Perustuslakivaliokunnasta on tullut Suomessa päätöksenteon ylin päättävä elin. Tuntuu siltä, että se määrittää sen, mitä eduskunta saa päättää. Asia juontuu Suomen lain käytön integraatiosta eurooppalaisiin lain tulkintoihin. Niin tai näin, tähän mennessä eri hallitusten esittämät ratkaisumallit ovat kaatuneet perustuslakivaliokunnan ratkaisuihin. Esitykset on aina tulkittu perustuslain vastaisiksi. Nyt on tekeillä karvalakkimalli, jota on lähdetty tekemään perustuslainmukaisuus edellä. Keskusta sai hallitusneuvotteluissa maakunnat ja loppu on sitten STM:n virkamiesten, sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja valtionvarainministeriön valmistelun varassa.
Mikä hiertää? Edellisen hallituksen monituottajamalli, joka painotti yksityisen terveyssektorin roolia, kaatui perustulakitulkintaan. Nyt painotetaan julkisen sektorin asemaa ja oman tuotannon välttämättömyyttä kaikissa tilanteissa. Pirkanmaalla julkisuuteen on noussut Fimlabin, Coxan ja Sydänsairaalan kysymys. Vaikka demarit eivät edellisellä hallituskaudella kannattaneet merkittävää palvelujen yksityistämistä, nyt edellä mainitut osakeyhtiöt kelpaavat isoina palveluntuottajina. Nämä organisaatiot ovat osoittaneet kyvykkyytensä ja näitten yhtiöitten tulee saada jatkaa toimintaansa julkisomisteisina osakeyhtiöinä. Asia tuottaa tietysti juridisia ongelmia, koska Mehiläinen kysyy tietysti heti, miksi he eivät voi tuottaa samoja palveluja vastaavilla ehdoilla. Kaikkien osakeyhtiöitten pitää kilpailulakien mukaan pystyä toimimaan markkinoilla samoin edellytyksin. Oppositio maksaa nyt potut pottuina ja rummuttaa näiden julkisomisteisten osakeyhtiöitten toiminnan puolesta. Turhaan räksyttävät, politiikka löytää ratkaisut tähänkin ongelmaan.
Nyt kysytään aiheellisesti, miten käy kuntien itsehallinnon. Vanha totuus on se, kenellä on lompakko, se määrää. Uudistuksen jälkeen rahat ovat valtiolla ja sillä on vahva ohjaus maakuntien talouteen. Yksi suunniteltu tehokas ruuvi on se, että tulevina vuosina otettaisiin huomioon vain 80 prosenttia kustannusten noususta. Se on paljon! Me tiedämme, että terveyskustannukset nousevat joka vuosi monesta eri syystä, eikä vähiten väestön ikääntymisestä johtuen. Kuntien rahoista häviää n. puolet, samoin henkilöstöstä. Miten kunnat selviävät yleensä raskaasti velkaantuneina. Ajatushan on kaunis, uudistus on nollasummapeliä. Tähän en usko. Kuntien strategiat, hankinnat ja rahoitus on suunniteltu 10-20 vuoden perspektiivillä. Maakunnat syntyivät, rahat menivät ja velat jäivät. Uuden hallintoportaan luominen vie kunnan taloudellista päätös- ja määräämisvaltaa etäämmäksi. Tämän luulisi olevan kunnallista itsehallintoa nakertava tekijä.
Suomeen ollaan luomassa 22 uutta sosiaali- ja terveydenhuollon toimijaa sekä pelastustoimen järjestäjää sekä Uudenmaan erillisratkaisu. Palveluiden yhdenvertaisuuden varmistamiseen kaikkialla Suomessa. Taas ajatuksen tämä on kaunis. Maakunnat nyt vain sattuvat olemaan elinkeinorakenteeltaan ja väestöpohjaltaan hyvin erilaisia. Ollaanko tässä istuttamassa väkisin kaikkia samaan muottiin? Kaikki liittyy rahoitukseen. Maakuntien taloudelliset mahdollisuudet ovat erilaiset ja väistämättä uudistus johtaa rahoituksen jakamiseen. Toiset alueet menettävät, toiset saavat lisää. Tästä syystä Tampereen valtuuston lausunto uudistuksesta oli kirpeän sapekas. Pirkanmaalaiset vahvistavat kainuulaisen hallinnon mahdollisuuksia kantaa vastuuta heidän sosiaali- ja terveyspalveluistaan.
Mitä tehtäviä jää tulevaisuuden Tampereen kaupungin vastuulle. Valtionosuuksia saadaan pienten lasten varhaiskasvatuksesta. Päiväkodit jäävät kuntien kontolle. Samoin esi- ja perusopetus. Tuiki tärkeitä tehtäviä ylipäätään. Kaupunki huolehtii kirjastoista ja kulttuuritoimesta. Opetukseen liittyy myös taiteen perusopetus. Lisäksi kunnasta löytyy ns. yleinen toimiala, esimerkiksi eri alojen hallinto, ja tekninen toimi. Kunnat harjoittavat laajalti ns. vapaaehtoisia tehtäviä, esimerkiksi liikuntaan liittyen. Tampereen, niin kuin muidenkin kuntien tulee elää ja voida hyvin myös tulevaisuudessa. Siksi niiden on oltava aktiivisia elinkeinopolitiikassaan ja työpaikkojen hankinnassa. Verokertymän on jatkossakin kannateltava taloutta.
Hyvinvointialueet on tässä vaiheessa suunniteltu aloittavan vuoden 2023 alusta. Sitä ennen käytäisiin vaalit keväällä 2022. Epäilen, että aikataulu pitää tälläkään kertaa. Kiuru on jo väläytellyt vuoden lisäaikaa. Mitäs tässä muuta voisi sanoa kuin onnea matkaan!
¤¤¤¤¤¤¤
Toveriseura järjesti ja kutsui alustamaan viikko sitten Tampereen yliopiston dosentin Pertti Timosen tulevista kuntavaaleista. Muutamia poimintoja tilaisuudesta ja Timosen alustuksesta.
Paitsi hyvä ehdokasasettelu niin valtakunnallinen puolueen kannatus on merkittävä lopputuloksen indikaattori. Jos perussuomalaisten nykyinen gallupkannatus realisoituisi valtakunnan tasolla, se merkitsisi 53 paikkaa heille eduskunnassa. Demarit saisivat vastaavasti 42 paikkaa. On siis todennäköistä, että tuleva pääministeri saattaa olla perussuomalaisten Jussi Halla-aho.
Takaisin Tampereelle. Monen kunnallispoliitikon ura on lähtenyt liikkeelle jonkun asian vastustamisesta Tampere-talosta ratikkaan ja tunneliin. Nyt ei tällaisia potentiaalisia vastustamishankkeita ole tekeillä, jos ei oteta huomioon ratikkaan liittyvää Näsinsaaren tekemistä Näsijärveä täyttämällä. Perussuomalaiset ovat tehneet vahvan vaalityön ja ehdokasasettelu on kunnossa. He todennäköisesti saavat lisää paikkoja. Veikkaus on 10 paikkaa, kunnallisneuvos Salmisen prognoosi on 14 paikkaa.
Muitten puolueitten tuloksessa ei tapahtuisi muutoksia tai ne olisivat pieniä. Kokoomus tai demarit voivat kumpikin voittaa, mutta äänimäärissä erot ovat pieniä. Pienet vaihtoehtopuolueet häviävät poliittiselta kartalta (Vata, Tapu).
Demareitten valovoimaisten pääministerin tai kansanedustajien ehdokkuus tuo paljon ääniä, muttei se yllättävästi vaikuta merkittävästi vaalien lopputulokseen.
Esa Kanerva
Maakuntiin siirtymistä on valmisteltu hissun kissun. Kiuru on kiertänyt maakuntia ja pitänyt palopuheita. Suurta yleisöä ei Suomen historian suurin hallinnon uudistus ole enää jaksanut kiinnostaa. Eikä myöskään lehdistöä, joka määrittää päivän puheenaiheet. Samaa asiaa on jauhettu jo viimeiset kymmenen vuotta eikä valmista ole tullut. Miksi siis uskottaisiin, että tämä kerta toden sanoo? Hyvinvointialueiden esivalmistelua on kaikesta huolimatta tehty kaikilla alueilla ao. ministeriön johdolla. Lakipaketti on ollut eduskunnan käsittelyssä 15.4.2021 alkaen. Väliaikaisten toimielimien perustamista mietitään. Mistä siis kiikastaa tai mikä on jarruna?
Perustuslakivaliokunnasta on tullut Suomessa päätöksenteon ylin päättävä elin. Tuntuu siltä, että se määrittää sen, mitä eduskunta saa päättää. Asia juontuu Suomen lain käytön integraatiosta eurooppalaisiin lain tulkintoihin. Niin tai näin, tähän mennessä eri hallitusten esittämät ratkaisumallit ovat kaatuneet perustuslakivaliokunnan ratkaisuihin. Esitykset on aina tulkittu perustuslain vastaisiksi. Nyt on tekeillä karvalakkimalli, jota on lähdetty tekemään perustuslainmukaisuus edellä. Keskusta sai hallitusneuvotteluissa maakunnat ja loppu on sitten STM:n virkamiesten, sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja valtionvarainministeriön valmistelun varassa.
Mikä hiertää? Edellisen hallituksen monituottajamalli, joka painotti yksityisen terveyssektorin roolia, kaatui perustulakitulkintaan. Nyt painotetaan julkisen sektorin asemaa ja oman tuotannon välttämättömyyttä kaikissa tilanteissa. Pirkanmaalla julkisuuteen on noussut Fimlabin, Coxan ja Sydänsairaalan kysymys. Vaikka demarit eivät edellisellä hallituskaudella kannattaneet merkittävää palvelujen yksityistämistä, nyt edellä mainitut osakeyhtiöt kelpaavat isoina palveluntuottajina. Nämä organisaatiot ovat osoittaneet kyvykkyytensä ja näitten yhtiöitten tulee saada jatkaa toimintaansa julkisomisteisina osakeyhtiöinä. Asia tuottaa tietysti juridisia ongelmia, koska Mehiläinen kysyy tietysti heti, miksi he eivät voi tuottaa samoja palveluja vastaavilla ehdoilla. Kaikkien osakeyhtiöitten pitää kilpailulakien mukaan pystyä toimimaan markkinoilla samoin edellytyksin. Oppositio maksaa nyt potut pottuina ja rummuttaa näiden julkisomisteisten osakeyhtiöitten toiminnan puolesta. Turhaan räksyttävät, politiikka löytää ratkaisut tähänkin ongelmaan.
Nyt kysytään aiheellisesti, miten käy kuntien itsehallinnon. Vanha totuus on se, kenellä on lompakko, se määrää. Uudistuksen jälkeen rahat ovat valtiolla ja sillä on vahva ohjaus maakuntien talouteen. Yksi suunniteltu tehokas ruuvi on se, että tulevina vuosina otettaisiin huomioon vain 80 prosenttia kustannusten noususta. Se on paljon! Me tiedämme, että terveyskustannukset nousevat joka vuosi monesta eri syystä, eikä vähiten väestön ikääntymisestä johtuen. Kuntien rahoista häviää n. puolet, samoin henkilöstöstä. Miten kunnat selviävät yleensä raskaasti velkaantuneina. Ajatushan on kaunis, uudistus on nollasummapeliä. Tähän en usko. Kuntien strategiat, hankinnat ja rahoitus on suunniteltu 10-20 vuoden perspektiivillä. Maakunnat syntyivät, rahat menivät ja velat jäivät. Uuden hallintoportaan luominen vie kunnan taloudellista päätös- ja määräämisvaltaa etäämmäksi. Tämän luulisi olevan kunnallista itsehallintoa nakertava tekijä.
Suomeen ollaan luomassa 22 uutta sosiaali- ja terveydenhuollon toimijaa sekä pelastustoimen järjestäjää sekä Uudenmaan erillisratkaisu. Palveluiden yhdenvertaisuuden varmistamiseen kaikkialla Suomessa. Taas ajatuksen tämä on kaunis. Maakunnat nyt vain sattuvat olemaan elinkeinorakenteeltaan ja väestöpohjaltaan hyvin erilaisia. Ollaanko tässä istuttamassa väkisin kaikkia samaan muottiin? Kaikki liittyy rahoitukseen. Maakuntien taloudelliset mahdollisuudet ovat erilaiset ja väistämättä uudistus johtaa rahoituksen jakamiseen. Toiset alueet menettävät, toiset saavat lisää. Tästä syystä Tampereen valtuuston lausunto uudistuksesta oli kirpeän sapekas. Pirkanmaalaiset vahvistavat kainuulaisen hallinnon mahdollisuuksia kantaa vastuuta heidän sosiaali- ja terveyspalveluistaan.
Mitä tehtäviä jää tulevaisuuden Tampereen kaupungin vastuulle. Valtionosuuksia saadaan pienten lasten varhaiskasvatuksesta. Päiväkodit jäävät kuntien kontolle. Samoin esi- ja perusopetus. Tuiki tärkeitä tehtäviä ylipäätään. Kaupunki huolehtii kirjastoista ja kulttuuritoimesta. Opetukseen liittyy myös taiteen perusopetus. Lisäksi kunnasta löytyy ns. yleinen toimiala, esimerkiksi eri alojen hallinto, ja tekninen toimi. Kunnat harjoittavat laajalti ns. vapaaehtoisia tehtäviä, esimerkiksi liikuntaan liittyen. Tampereen, niin kuin muidenkin kuntien tulee elää ja voida hyvin myös tulevaisuudessa. Siksi niiden on oltava aktiivisia elinkeinopolitiikassaan ja työpaikkojen hankinnassa. Verokertymän on jatkossakin kannateltava taloutta.
Hyvinvointialueet on tässä vaiheessa suunniteltu aloittavan vuoden 2023 alusta. Sitä ennen käytäisiin vaalit keväällä 2022. Epäilen, että aikataulu pitää tälläkään kertaa. Kiuru on jo väläytellyt vuoden lisäaikaa. Mitäs tässä muuta voisi sanoa kuin onnea matkaan!
¤¤¤¤¤¤¤
Toveriseura järjesti ja kutsui alustamaan viikko sitten Tampereen yliopiston dosentin Pertti Timosen tulevista kuntavaaleista. Muutamia poimintoja tilaisuudesta ja Timosen alustuksesta.
Paitsi hyvä ehdokasasettelu niin valtakunnallinen puolueen kannatus on merkittävä lopputuloksen indikaattori. Jos perussuomalaisten nykyinen gallupkannatus realisoituisi valtakunnan tasolla, se merkitsisi 53 paikkaa heille eduskunnassa. Demarit saisivat vastaavasti 42 paikkaa. On siis todennäköistä, että tuleva pääministeri saattaa olla perussuomalaisten Jussi Halla-aho.
Takaisin Tampereelle. Monen kunnallispoliitikon ura on lähtenyt liikkeelle jonkun asian vastustamisesta Tampere-talosta ratikkaan ja tunneliin. Nyt ei tällaisia potentiaalisia vastustamishankkeita ole tekeillä, jos ei oteta huomioon ratikkaan liittyvää Näsinsaaren tekemistä Näsijärveä täyttämällä. Perussuomalaiset ovat tehneet vahvan vaalityön ja ehdokasasettelu on kunnossa. He todennäköisesti saavat lisää paikkoja. Veikkaus on 10 paikkaa, kunnallisneuvos Salmisen prognoosi on 14 paikkaa.
Muitten puolueitten tuloksessa ei tapahtuisi muutoksia tai ne olisivat pieniä. Kokoomus tai demarit voivat kumpikin voittaa, mutta äänimäärissä erot ovat pieniä. Pienet vaihtoehtopuolueet häviävät poliittiselta kartalta (Vata, Tapu).
Demareitten valovoimaisten pääministerin tai kansanedustajien ehdokkuus tuo paljon ääniä, muttei se yllättävästi vaikuta merkittävästi vaalien lopputulokseen.
Esa Kanerva
Kiinalaista pääskysenpesäkeittoa, olkaa hyvät!
20.4.2021
Jatkoksi edelliseen kirjoitukseeni, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoi hetki sitten, että Putin viis veisaa läntisen Euroopan reaktiosta mielipidevanki Navalnyin kuolemasta. Sellainen on siis ihmisoikeustilanne Venäjällä. Olen kirjoittanut jenkeistä ja Putinin Venäjästä, olisiko syytä nyt jatkaa Kiinan tilanteesta ja ihmisoikeuksista? Yhdysvallat ja Venäjä ovat kaikesta karheudestaan huolimatta jonkin verran ymmärrettävissä, mutta Kiina on mysteeri.Kiinan tilannetta ei voi ymmärtää ilman lähihistoriaa ja Maoa. Kiinan kansantasavallan perustajaa ja maan arvojen luojaa. Vuoden 1930-luvun paikkeilla vastustajien seinälehti kuvasi Maoa äärimmäisen vilpilliseksi ja laskelmoivaksi, itsekkääksi ja suuruudenhulluksi. Maon moraalikäsitystä kuvaa hyvin hänen itsensä kertomana 1920-luvulla: ” Minun kaltaiseni ihmiset haluavat tyydyttää omat toiveemme kokonaan, tietenkin maailmassa ihmisiä ja esineitä, mutta ne kaikki ovat siellä vain minua varten.” Maon moraalikäsitys koostui siis yhdestä ytimestä, itsestä. Tuollainen ajattelu ehkä mahdollistui vuosituhantisia eri dynastioiden hallitsemassa Kiinassa. Mitä presidentti Xi Jin Ping ajattelee nyt maailmasta? Hän on jatkoa Kiinan kansantasavallan ja kommunistisen puolueen johtajana suuren Deng Xiopingin jälkeen. Deng aloitti maan sisäiset, menestykselliset taloudelliset uudistukset, onko Xin:n tavoitteet paljon suuremmat, kenties valloittaa koko maailma taloudellisesti ja sitä kautta maailmanherruuden?
Mihin Kiina pyrkii? Kolmannen valtakunnan suuruudenhulluja pyrkimyksiä ei aikanaan kukaan valtio ottanut tosissaan. Mao sanoi vuonna 1958 pienelle eliitille, että Tyyni meri ei ole nyt rauhallinen, se voi olla rauhallinen vasta, kun me otamme sen haltuumme. Mao hallitsi Kiinaa ja hän halusi hallita koko maailmaa. Miksi nyt ei ymmärretä Kiinan expansiivisuutta? Miksi ei ole otettu aiemmin kantaa Kiinan rajojen siirtoihin (Mongolia), nykyiseen sananvapaustilanteeseen, ihmisiä tapetaan mielenosoituksissa (Taivaallisen Rauhan aukio), kansainvälisiä sopimuksia ei noudateta (Hongkong) ja pyritään maailman valloitukseen. Eikö historia opeta mitään? Kiina on päättänyt, että Taiwan on osa Kiinaa eikä se liikahda ajatuksesta tuumaakaan.
Kiinalla on suuria globaaleja suunnitelmia. Ensimmäinen on uusi ”Silkkitie”. Kiina rakentaa nopean rautatien Kiinasta suoraan Länsi-Eurooppaan; Pakistanissa Kiina rakentaa suursatamaa, valtatien Himalajan yli ja Afrikassa jättiläissataman ja rautatien Etiopiaan. Kiinalaiset ovat tehneet todellisen ostosryntäyksen ja hankkineet hallintaansa rahtiterminaaleja Intian valtamerellä, Välimerellä ja Atlantilla. Paitsi rahtireittejä maailman väkirikkain kansa tarvitsee ruokaa. Maa on rohmunnut Afrikasta omistukseensa 6,5 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata eri puolilta Afrikan mannerta. Kiina antaa auliisti velkaa maanosan diktaattoreille, velka myös peritään, esimerkiksi satama kelpaa maksuksi tai maa-alue tukikohdalle. Todellisuudessa kukaan tutkimuslaitos tai poliittinen taho ei tiedä näiden kauppojen määrää eikä yksityiskohtia.
Uskomaton on myös maailmanlaajuinen hanke yhdistää kaikki mantereet maailmalaajuisella sähköverkolla, sähkön internetillä. Suunnitelmat on jo tehty ja Kiina haluaa valloittaa maailman, ei tällä kertaa aseilla, vaan sähköverkoilla. Työn on jo aloitettu Brasiliassa Amazonin alueella, missä on valmiina jo tuhansia kilometriä tätä superverkkoa. Kun Suomessa käytetään 110-400 kilovoltin jännitteitä, näissä verkoissa on 800-1100 kilovoltin jännite. Kaikkiaan Kiina haluaa rakentaa maiden ja mantereiden sisälle ja välille sähkönsiirtokapasiteettia 720 gigawatin edestä. Sillä siirtäisi 720 Loviisan ydinvoimalan verran sähköä. Ehkä kaiken tämän taustalla on ajatus siitä, kuka hallitsee energiataloutta, hallitsee maailmaa.
Jälleen kerran pitää asettaa kysymys, pitääkö suomalaisten olla huolissaan näistä suunnitelmista. Vastaus on kyllä. Kiinalaisen politiikan vaikuttamislonkerot ulottuvat kaikkialle maailmaan. Taustalla on valtiolliset organisaatiot, jotka naamioituvat maassa kansalaisjärjestöiksi. Ykkösnyrkkiä nimeltään yhteisrintaman työosasto johdetaan suoraan Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomiteasta. Suomessa toimii” Kiinan rauhanomaisen jälleen yhdistymisen edistämisyhdistys Suomessa.” Sen toimintaa johdetaan suoraan Pekingistä. Yhtenäisyysyhdistysten tavoite on ajaa Kiinan etuja ja hiljentää nousevan suurvallan arvostelua. Vastaavan kaltaisia yhdistyksiä on 200 ympäri maailmaa. Yhdistysten kautta pyritään luomaan verkostoja poliittiseen päätöksentekoon, solmimaan kontakteja tiede, - talous ja kulttuurivaikuttajiin. Alkuperäiset Suomessa asuvat kiinalaiset ovat alttiita painostukselle. Yksi vantaalainen kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu on tämän yhdistyksen aktiivi, alkuperältään kiinalainen. Perussuomalaisia on pyritty saamaan mukaan toimintaan ja varmaan tässä on onnistuttukin. Netissä on ainakin yksi kuva, jossa Timo Soini poseeraa perussuomalaisen Erlin Yangin kanssa. Hän oli ehdolla kuntavaaleissa vuonna 2017 Helsingissä. Hän tekee myös yhteistyötä oman puolueensa kansanedustajien kanssa.
Siinä missä Venäjä haluaa olla maailman kolmas suurvalta suoraviivaisesti väkivallalla uhkaamalla ja kiristämällä, Kiinaa toimii pitkäjänteisesti, kärsivällisesti ja ajallisesti pitkällä tähtäimellä. Valmista ei tarvitse tulla heti, katse voi olla hyvin 2050-luvulla. Suomi ja tuskin Eurooppakaan voi estää Kiinan juhlintaa maailmalla. Kiina on myös kiristänyt esiintymistään eikä tee kompromisseja itselleen tärkeissä asioissa. Hongkongista pidetään lujaa kuristusotetta, Taiwanin ympärille rakennetaan saartorengasta. Ihmisoikeudet ovat maassa halpaa kauppatavaraa. Tärkeintä on kommunistisen puolueen valta, nyt ja iäisesti. EU ja Amerikka paheksuvat, Kiina ei kuuntele. Pakotteilla ei käytännössä ole mitään merkitystä. Suomen ei kannata uhota, toimivat suhteet ovat keskusteluyhteyden ja kauppasuhteiden kannalta hyvin tärkeitä. Tärkeintä Kiina-politiikkaa on pitää neuvotteluyhteydet auki ja sanoa selkeästi, ettei hyväksy Kiinan kovia otteita omia kansalaisiaan kohtaan ja kansainväistä oikeutta rikkovia hyökkäyksiä ja uhkailuja naapureitaan kohtaan. Siinäpä taitaa olla kaikki tehtävissä oleva! Sitten seuraamaan hyvällä mielellä Kiinassa järjestettäviä talviolympialaisia ensi helmikuussa.
Esa Kanerva
Toveri Putin ja venäläiset
5.4.2021
Olen monen monta kertaa haukkunut entisen presidentin Donald Trumpin ja siinä sivussa tölväissyt jenkkiläistä meininkiä. Olisikohan aika tarkastella lähemmin toveri Putinia ja venäläistä yhteiskuntaa. Aluksi kertausta. Neuvostoliitto kaatui -90-luvun alussa ja valtaan nousi Boris Jeltsin. Hän oli koko kautensa vuodesta 2001 vuoteen 1999 sairas ja heikko johtaja. Hän aloitti lukuisia uudistuksia ja demokratisointia Venäjällä huonoin tuloksin. Uudistukset jäivät kesken ja silloisessa yhteiskunnassa vallitsi lähinnä anarkia, venäläisten kansallisomaisuuden ryöstö ja mafian valta. Jeltsin aloitti kaudellaan vielä onnettoman Tsetsenian sodan. Kansa janosi turvallisuutta ja kaihosi menneitä aikoja. Näyttämölle astui kansalle tuntematon entinen turvallisuuspalvelun everstiluutnantti ja Pietarin entinen apulaispormestari Vladimir Putin. Jeltsin kutsui hänet aluksi pääministeriksi ja kansa valitsi hänet presidentiksi vuonna 2000. Hän on siitä asti ollut Venäjän todellinen johtaja ja näillä näkymin vuoteen 2036 asti hänen ajamansa perustuslakimuutoksen hyväksynnällä.
Kansa on tukenut presidenttiään kaikissa vaaleissa. Vaalit tosin eivät ole olleet rehellisiä. Leninin totesi, että ei ole tärkeää, kuka äänestää ja kuinka moni, vaan se, kuka äänet laskee. Putin on noudattanut neuvoa. Toisaalta venäläiset äänestävät laiskasti ja varsinkin maaseudulla antavat tukensa hänelle siksi, että venäläisen kokemuksen mukaan vallan vaihtuminen on aina tuonut huonomman hallinnon. Putin alkoi valtansa alkumetreiltä alkaen ajaa alas demokratiaa. Jo toisella kaudellaan asia tuli läntisille optimisteillekin selväksi. Kansa oli jotenkuten tyytyväistä, koska talous öljymiljardien johdosta kasvoi tasaisesti.
Venäjä on arvaamaton valtio. Putin hyökkäsi 2008 Georgiaan ja valloitti sen alueita. Samana vuonna yllätti finanssikriisi. Venäläinen kulutusjuhla loppui kuin seinään. Kansalle se ei ollut uutta. Se oli nähnyt monenmoista, kuten 90-luvun alkuvuodet ja ruokapulan. Talouskriisistä selvittiin, mutta sitten 2014 Putin valloitti Krimin ja miehitti Itä-Ukrainan. Maa joutui talouspakotteiden kohteeksi. Vuonna 2021 maan talous on edelleen syöksykierteessä. Koronakriisi romahdutti öljyn hinnan ja Venäjä elää energiasta. Minkäänlaisia talouden rakenteellisia uudistuksia ei ole saatu aikaan. Sen sijaan Putin kaventanut sananvapautta, vainonnut vastustajiaan ja heittänyt vankilaan. Mistään rehellisestä oikeusjärjestelmästä ei voi puhuakaan. Tuomarit tekevät niin kuin hallinto sanoo ja sillä siisti. Aina löytyy syyllinen. Kun juna suistuu raiteiltaan ja kymmeniä ihmisiä kuolee, vangitaan veturin kuljettajia. Asia on ratkaistu eikä mietitä sitä, miten voitaisiin vastaavat onnettomuudet estää tulevaisuudessa. Tai miliisi kätkee huumepussin pidätetyn vaatteisiin.
Sitten muutama sana korruptiosta. Olen turistina nähnyt voitelun mahdin. Melkein kaikki portit aukeavat ruplilla. Kävin Moskovassa 80-luvulla käsittääkseni turisteilta silloin kielletyssä televisiotornissa katselemassa maisemia. Maksoihan se tietysti jokusen ruplan. Koko venäläinen yhteiskunta rakentuu korruptiolle. Kaikki virkamiehet sidotaan nippuun alemmasta ylempään samaan sotkuun. Ketään ei voi käräyttää joutumatta itse syytettyjen penkille. Veikkaan kaikista korruptuneisimmaksi henkilöksi itse presidenttiä. Hän valehtelee tuloikseen vuositasolla runsaat satatuhatta euroa ja muuta vähäpätöistä omaisuutta. Todellisuudessa hänellä on tallessa eri tahojen mukaan valtava miljardiomaisuus kätköissä monimutkaisten omistusjärjestelyjen kautta eri länsimaiden pankeissa ja sijoituksissa. Jos Putin kaatuu, kaatuu eliittikin. Sen tietää jokainen hallintoalamainen. Valehtelu tai vaihtoehtoiset totuudet kuuluvat venäläiseen kulttuuriin. Venäläiset ovat sitä mieltä, että kaikki poliitikot valehtelevat, ei siinä ole mitään ihmeellistä. Viimeisin Putinin vale on, että Navalnyi myrkytti itse itsensä. Lännelle selitetään, ettei Venäjällä ole mitään tekemistä Ukrainan pienien vihreitten miesten kanssa. Goebbels sanoi, mitä suurempi vale, sen parempi.
Kieltäminen ja salaaminen kuuluvat venäläiseen yhteiskuntaan. Muistan hyvin huhtikuun vuonna 1986. Oli kaunis lämmin säätila. Televisiosta kerrottiin säteilyarvojen kohonneen Suomessa. Vasta päivien kuluttua, Gorbatsov ilmesty kuvaruutuun tiedottamaan onnettomuudesta. Tilanne oli yritetty salata viimeiseen asti. Vasta kun oli pakko todisteiden edessä lausua jotakin, kerrottiin. Hän aloitti sanomansa jotenkin siihen tyyliin, että niin kuin kaikki tietävät, Ukrainassa on tapahtunut ydinonnettomuus. Miten niin kaikki tietävät! Räjähdyshän oli yritetty pimittää kaikin voimin muulta maailmalta sensuurilla. Toinen esimerkki, ydinsukellusvene Kurskin uppoaminen Barentsin merellä lähellä Kuolaa. Tapaus salattiin aluksi ja Putin jatkoi lomailuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Miehistö olisi saatettu voida pelastaa, jos olisi tohdittu asiasta kertoa ja pyytää maailmalta apua. Mitään ei tehty ja kaikki 118 merimiestä kuoli ruostuneen torpedon räjähdettyä. Venäläisurheilijoiden doping-käry Sotsin olympialaisten jälkeen oli skandaali. Doping oli ollut systemaattista. Tunnustettu ei ole vieläkään. Koko juttu on Putinin mielestä länsimaitten ajojahtia. No, venäläiset on suljettu olympialaisten ulkopuolelle tästä edes, kunnas toisin päätetään.
Politiikassaan Putin on tarvittaessa nopealiikkeinen. Pääministereitä tulee ja menee. Paitsi puudeli Medvedev, joka olla kököttää kulisseissa alati palvelualttiina pääministerikandidaattina. Olen ihmetellyt, että kautensa alkuaikoina Putin turvautui fiksuihin ja koulutettuihin hallintoihmisiin. Nyttemmin hän on alkanut vierastaa kelpo diktaattorin tavoin itseään kenties kyvykkäämpien ihmisten nostamista esille. Nyt hän kaivoi tuiki tuntemattoman verovirkailijan Mihail Misustinin pääministeriksi. Ehkä Misustinista ei ole uhkaa eikä seuraajaehdokasta Putinille. Kotimaan asevoimien päälliköksi hän nimitti kaikkien yllätykseksi entisen henkivartijansa. Ei sentään ole ammuttanut kenraaleitaan niin kuin Stalin. Mutta sivistyneemmin heidät on raivattu pois tieltä nimityspolitiikalla.
Suomalaisille on merkitystä Putinin halu sekoittaa pakkaa maailman politiikassa. Hän haluaa saada aikaan levottomuutta ja hämmennystä. Putin tukee Lännen oikeistopopulisteja ja antaa selvää rahallista apua. Presidentti ja venäläiset suhtautuvat yleensä myönteisesti entiseen presidentti Donald Trumpiin. Trump valehtelee, mutta niinhän tekevät kaikki poliitikot. Kremlin isäntä nauttii populistien menestyksestä Euroopassa. Populistit heikentävät Eurooppaa ja sillä tavalla hyödyntävät Venäjää. Länsimainen populismi on ihan kotikutoista eikä se ole Putinin ansiota. Mutta Putin voi asiasta rehennellä ja paisutella. Miksi venäläiset eivät halua matkustaa Orbanin Unkariin tai Puolaan, vaikka maiden johtajat omaavat samanlaista ideologiaa kuin Putin? Ei, venäläiset haluavat vanhaan Eurooppaan, Saksaan, Ranskaan ja Lontooseen.
Itänaapurin palvelukultturi on mielenkiintoinen. Tai pikemminkin sen puute. Olen turistina yrittänyt joskus tiedustella virkailijalta jotakin asiaa. Hän on katsonut minua ilmeellä, joka kertoo kaiken. Oletpa sinä tyhmä, kun et tuota tiedä. Pahimmillaan hän vastaa ei kuuntelematta kysymystä. Ravintoloissa ruokaa tarjoillaan sisääntulo järjestyksestä piittaamatta. Naiset ja turistit jäävät viimeisiksi. Venäläiset sukupuoliroolit ovat mielenkiintoisia. Perinteisesti mies elättää ja nainen on kodin kukkanen. Siksi venäläiset naiset vastustavat tasa-arvoa. He kuvittelevat menettävänsä etuoikeutensa miesten ns. elatusvelvollisuuteen.
Trumpin Jenkkilää ja Putinin Neukkulaa ei voitane asettaa rinnakkain. Yhdysvalloissa toki uhattiin demokratiaa. Siellä se kesti ja maassa pidetään reilut vaalit. Venäjällä ei. Vaalit ovat nykyään näytelmä, jonka lopputulos on selvillä ennen vaaleja. Amerikassa jokainen on oman onnensa seppä. Venäjälläkin kukin selviytyy itse verkostojensa, perheensä ja ystäviensä avulla. Kukaan välitä yhteisestä hyvästä niin kuin Amerikassakin verot ovat kirous. Samanlaisuutta löytyy siis näitten yhteiskuntien perustuksista. Kumpikin maa on imperialistinen. Siinä mielessä on yhtäläisyyksiä. Suomalaisten on syytä olla varuillaan. Äärioikeisto ja populistit hyväksyvät venäläisten tavat. Asioista voi valehdella (ilmastonmuutosta ei ole), syylliset löytyvät aina (maahanmuuttajat), vääristely ja yksinkertaistaminen (alennetaan vain hintoja, ratkaisu on siinä), kielletään faktat (maskipakon vastustaminen), vedotaan tunteisiin (kannetaan syvää näennäistä huolta köyhistä ja sorretuista) jne. Pidetään äänestämällä huoli näitten veijareitten valtaanpääsyn estämisestä!
Esa Kanerva
Ps. Vaimo on talvilomalla, vietämme yhteistä aikaa ja kirjoitan seuraavan kerran viikolla 16.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)