20.4.2021
Jatkoksi edelliseen kirjoitukseeni, Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola sanoi hetki sitten, että Putin viis veisaa läntisen Euroopan reaktiosta mielipidevanki Navalnyin kuolemasta. Sellainen on siis ihmisoikeustilanne Venäjällä. Olen kirjoittanut jenkeistä ja Putinin Venäjästä, olisiko syytä nyt jatkaa Kiinan tilanteesta ja ihmisoikeuksista? Yhdysvallat ja Venäjä ovat kaikesta karheudestaan huolimatta jonkin verran ymmärrettävissä, mutta Kiina on mysteeri.Kiinan tilannetta ei voi ymmärtää ilman lähihistoriaa ja Maoa. Kiinan kansantasavallan perustajaa ja maan arvojen luojaa. Vuoden 1930-luvun paikkeilla vastustajien seinälehti kuvasi Maoa äärimmäisen vilpilliseksi ja laskelmoivaksi, itsekkääksi ja suuruudenhulluksi. Maon moraalikäsitystä kuvaa hyvin hänen itsensä kertomana 1920-luvulla: ” Minun kaltaiseni ihmiset haluavat tyydyttää omat toiveemme kokonaan, tietenkin maailmassa ihmisiä ja esineitä, mutta ne kaikki ovat siellä vain minua varten.” Maon moraalikäsitys koostui siis yhdestä ytimestä, itsestä. Tuollainen ajattelu ehkä mahdollistui vuosituhantisia eri dynastioiden hallitsemassa Kiinassa. Mitä presidentti Xi Jin Ping ajattelee nyt maailmasta? Hän on jatkoa Kiinan kansantasavallan ja kommunistisen puolueen johtajana suuren Deng Xiopingin jälkeen. Deng aloitti maan sisäiset, menestykselliset taloudelliset uudistukset, onko Xin:n tavoitteet paljon suuremmat, kenties valloittaa koko maailma taloudellisesti ja sitä kautta maailmanherruuden?
Mihin Kiina pyrkii? Kolmannen valtakunnan suuruudenhulluja pyrkimyksiä ei aikanaan kukaan valtio ottanut tosissaan. Mao sanoi vuonna 1958 pienelle eliitille, että Tyyni meri ei ole nyt rauhallinen, se voi olla rauhallinen vasta, kun me otamme sen haltuumme. Mao hallitsi Kiinaa ja hän halusi hallita koko maailmaa. Miksi nyt ei ymmärretä Kiinan expansiivisuutta? Miksi ei ole otettu aiemmin kantaa Kiinan rajojen siirtoihin (Mongolia), nykyiseen sananvapaustilanteeseen, ihmisiä tapetaan mielenosoituksissa (Taivaallisen Rauhan aukio), kansainvälisiä sopimuksia ei noudateta (Hongkong) ja pyritään maailman valloitukseen. Eikö historia opeta mitään? Kiina on päättänyt, että Taiwan on osa Kiinaa eikä se liikahda ajatuksesta tuumaakaan.
Kiinalla on suuria globaaleja suunnitelmia. Ensimmäinen on uusi ”Silkkitie”. Kiina rakentaa nopean rautatien Kiinasta suoraan Länsi-Eurooppaan; Pakistanissa Kiina rakentaa suursatamaa, valtatien Himalajan yli ja Afrikassa jättiläissataman ja rautatien Etiopiaan. Kiinalaiset ovat tehneet todellisen ostosryntäyksen ja hankkineet hallintaansa rahtiterminaaleja Intian valtamerellä, Välimerellä ja Atlantilla. Paitsi rahtireittejä maailman väkirikkain kansa tarvitsee ruokaa. Maa on rohmunnut Afrikasta omistukseensa 6,5 miljoonaa hehtaaria viljelysmaata eri puolilta Afrikan mannerta. Kiina antaa auliisti velkaa maanosan diktaattoreille, velka myös peritään, esimerkiksi satama kelpaa maksuksi tai maa-alue tukikohdalle. Todellisuudessa kukaan tutkimuslaitos tai poliittinen taho ei tiedä näiden kauppojen määrää eikä yksityiskohtia.
Uskomaton on myös maailmanlaajuinen hanke yhdistää kaikki mantereet maailmalaajuisella sähköverkolla, sähkön internetillä. Suunnitelmat on jo tehty ja Kiina haluaa valloittaa maailman, ei tällä kertaa aseilla, vaan sähköverkoilla. Työn on jo aloitettu Brasiliassa Amazonin alueella, missä on valmiina jo tuhansia kilometriä tätä superverkkoa. Kun Suomessa käytetään 110-400 kilovoltin jännitteitä, näissä verkoissa on 800-1100 kilovoltin jännite. Kaikkiaan Kiina haluaa rakentaa maiden ja mantereiden sisälle ja välille sähkönsiirtokapasiteettia 720 gigawatin edestä. Sillä siirtäisi 720 Loviisan ydinvoimalan verran sähköä. Ehkä kaiken tämän taustalla on ajatus siitä, kuka hallitsee energiataloutta, hallitsee maailmaa.
Jälleen kerran pitää asettaa kysymys, pitääkö suomalaisten olla huolissaan näistä suunnitelmista. Vastaus on kyllä. Kiinalaisen politiikan vaikuttamislonkerot ulottuvat kaikkialle maailmaan. Taustalla on valtiolliset organisaatiot, jotka naamioituvat maassa kansalaisjärjestöiksi. Ykkösnyrkkiä nimeltään yhteisrintaman työosasto johdetaan suoraan Kiinan kommunistisen puolueen keskuskomiteasta. Suomessa toimii” Kiinan rauhanomaisen jälleen yhdistymisen edistämisyhdistys Suomessa.” Sen toimintaa johdetaan suoraan Pekingistä. Yhtenäisyysyhdistysten tavoite on ajaa Kiinan etuja ja hiljentää nousevan suurvallan arvostelua. Vastaavan kaltaisia yhdistyksiä on 200 ympäri maailmaa. Yhdistysten kautta pyritään luomaan verkostoja poliittiseen päätöksentekoon, solmimaan kontakteja tiede, - talous ja kulttuurivaikuttajiin. Alkuperäiset Suomessa asuvat kiinalaiset ovat alttiita painostukselle. Yksi vantaalainen kokoomuslainen kaupunginvaltuutettu on tämän yhdistyksen aktiivi, alkuperältään kiinalainen. Perussuomalaisia on pyritty saamaan mukaan toimintaan ja varmaan tässä on onnistuttukin. Netissä on ainakin yksi kuva, jossa Timo Soini poseeraa perussuomalaisen Erlin Yangin kanssa. Hän oli ehdolla kuntavaaleissa vuonna 2017 Helsingissä. Hän tekee myös yhteistyötä oman puolueensa kansanedustajien kanssa.
Siinä missä Venäjä haluaa olla maailman kolmas suurvalta suoraviivaisesti väkivallalla uhkaamalla ja kiristämällä, Kiinaa toimii pitkäjänteisesti, kärsivällisesti ja ajallisesti pitkällä tähtäimellä. Valmista ei tarvitse tulla heti, katse voi olla hyvin 2050-luvulla. Suomi ja tuskin Eurooppakaan voi estää Kiinan juhlintaa maailmalla. Kiina on myös kiristänyt esiintymistään eikä tee kompromisseja itselleen tärkeissä asioissa. Hongkongista pidetään lujaa kuristusotetta, Taiwanin ympärille rakennetaan saartorengasta. Ihmisoikeudet ovat maassa halpaa kauppatavaraa. Tärkeintä on kommunistisen puolueen valta, nyt ja iäisesti. EU ja Amerikka paheksuvat, Kiina ei kuuntele. Pakotteilla ei käytännössä ole mitään merkitystä. Suomen ei kannata uhota, toimivat suhteet ovat keskusteluyhteyden ja kauppasuhteiden kannalta hyvin tärkeitä. Tärkeintä Kiina-politiikkaa on pitää neuvotteluyhteydet auki ja sanoa selkeästi, ettei hyväksy Kiinan kovia otteita omia kansalaisiaan kohtaan ja kansainväistä oikeutta rikkovia hyökkäyksiä ja uhkailuja naapureitaan kohtaan. Siinäpä taitaa olla kaikki tehtävissä oleva! Sitten seuraamaan hyvällä mielellä Kiinassa järjestettäviä talviolympialaisia ensi helmikuussa.
Esa Kanerva
