15.6.2021
Vauhtisokeudella saadaan aikaan paljon vahinkoa ja asentotajun menetys saattaa pudottaa lentokoneenkin. Mitä tarkoitan? Ajattelen oman puolueeni paikallista johtoa valtuustoryhmässä ja kunnallisjärjestössä. Ennen käytyjä kunnallisvaaleja tehtiin monia arviointivirheitä. Meno oli kovaa ja ajateltiin, että pääministeri Sanna ja pormestari Lauri hoitaa vaalit kotiin takuuvarmasti. Puhuttiin neljästä lisäpaikasta ja oltiin itsevarmoja. Koko kampanja rakennettiin kapean kärjen varaan ja ratsastettiin kahden henkilön karismalla. Ei kuunneltu heikkoja signaaleja ympäriltä ja menetettiin poliittinen asentotaju. Kokoomus ja Rkp olivat tehneet vaaliasennon ja lähteneet rynnäkköön. Valtakunnan politiikasta ei tullutkaan sellaista veturia kuin ajateltiin. Tilanne muuttui Sdp:n kannalta ratkaisevasti huonommaksi kuin muutama kuukausi sitten. Sanna Marinia kivitettiin joka tuutista ja puolueen kannatus saatiin laskuun. Kannatusluvuista ei tullut vetoapua kuntavaaleihin, ehkä päinvastoin.
Demareilla olisi ollut kesäkuun vaaleissa paljon enemmän potentiaalia parempaan vaalitulokseen kuin nyt saavutettiin. Pormestarin paikan menetys on kirvelevä tappio niin puolueelle kuin istuvalle pormestarille. Huonon tuloksen siemenet kylvettiin jo paljon aikaisemmin. Kunnallisjärjestön johdon sekoilu ja valtuustoryhmän riidat hämmensivät demarikenttää. Valtuustoryhmä oltaisiin saatu yhdistettyä, jos olisi haluttu. Ryhmän puheenjohtaja Salmi ja muutamat ryhmän kellokkaat eivät halunneet, vaikka muuta puhuvat. Kunnallisjärjestön johdon operaatio syrjäyttää ehdokkuudesta valtuustoryhmästä eronneet oli aivan ennen kuulumatonta. Tämä riitely ja sekoilu hämmensi demarikenttää ja laimensivat vaali-innostusta.
Unohdettiin paikallinen yhteistyö, luotettiin liikaa kärkiehdokkaiden valovoimaan ja puolueen valtakunnallisen kannatuksen tukeen. Kampanjassa unohtui ”hengen” tai draivin, kuten nykyään sanotaan, luominen. Muistan hyvin vuoden 2017 vaalit, jotka Aleksovski veti. Oli tekemisen meininki ja hurja into tehdä duunia. En ollut ehdokkaana näissä vaaleissa, ison yhdistyksen puheenjohtajana aistin kyllä sen, missä mennään. Korona ja korona, nyt oli helppoa perustella tekemättömyyttä taudilla. Vaikka oli mahdollisuus isoihin taloudellisiin panostuksiin, ei henkeä saatu päälle ja siimaa veteen. Koko touhu oli jotenkin aneemista väkisin tekemistä. Ruumis teki jotakin, mutta sielu ei ollut mukana.
Miten vaaleissa sitten kävi? Kansaa eivät puolueet, demaritkaan saaneet liikkeelle. Puolueitten vastuullahan äänestysaktiivisuus on. Tampereen valtuuston 17 paikkaa on tällä kampanjalla hyvä saalis. Kokoomus taisteli takamatkalta rinnalle ja meni sitten ohi, tosin marginaalisesti. Jokainen ääni kuitenkin merkitsee ja 15 ääntä ratkaisee vielä enemmän. Miten olisi käynyt, jos valtuustoryhmästä eronneita ei olisi kelpuutettu ehdokkaiksi? Atanas sai komeat 698 ääntä, Anneli 270 ja Ulla 218 ääntä ja tulivat valituiksi. Jokainen miettiköön tykönänsä!
Demariäänestäjät antoivat tukensa valtuustoryhmästä eronneille tovereille. Nykyinen ryhmä harveni usealla henkilöllä, Salmi sai 437 ääntä ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja Koskinen 57 ääntä. Hänelle tuli monin kertainen parannus toki viimekertaan, mutta yhtä kaikki, luottamusta ei ollut sen enempää. Minulle tämä viesti on selvä. Valtuustoryhmän johtoon tarvitaan neuvottelutaitoa ja yhteistyökykyä. Kunnallisjärjestön puheenjohtaja on ollut viime vuodet valtuustoryhmän johdon jatke eikä ole käyttänyt itsenäisesti hänelle kuuluvaa päätäntävaltaa. Koskinen tekee, mitä ylhäältä käsketään. Mies ilmeisesti mielii kuitenkin jatkoon, vaikka on ilmoittanut vetäytyvänsä. No mies lähtee tai itkee ja lähtee!
Mitä nämä kuntavaalit opettivat? Suomen vaalijärjestelmä on sellainen, että vaalikampanjaa ei voi rakentaa yhden tai kahden ihmisen varaan. Tarvitaan sadan ihmisen monipuolinen lista. Minusta tuntuu, että ehdokaslistaa rakennettiin poikkeuksellisesti ja mahdollisesti joidenkin yksilöitten menestymisen lähtökohdista. Haluttiin pudottaa pois selkeitä kilpailijoita ja turvata oma menestys. Oma etu paras, puolueen etu toissijainen. Kova väite, voin olla väärässä, kysynkin, tehtiinkö parhaan mahdollisen listan saamiseksi yhtä paljon töitä kuin aikaisempina vuosina? Näissä vaaleissa tilanne oli hassu, ennen houkuteltiin ja maaniteltiin ehdokkaita, nyt pyrittiin ajamaan pois, karsimaan ja jopa karkottamaan potentiaalisia ehdokkaita. Unohdettiinko yhtenäisyys ja yhdessä esiintyminen, varsinkin ennen vaaleja? Lukija voi vastata näihin kysymyksiin. Joka tapauksessa valtakunnallinen 17,7 prosentin kannatus ja paikallinen menestys on minulle pettymys. Olisimme pystyneet parempaankin!
Esa Kanerva
Ps. Jään nyt kesätauolle ja kirjoittelen seuraavan kerran elokuun loppupuolella.
Voi voitettuja!
