25.8.2021
Palautteen perusteella tämän hetken sote-palvelut ovat kenties saavuttaneet laadultaan pohjakosketuksen, terveyskeskuksia suljetaan ja asiakkaat jonottavat hoitoon pääsyä etenkin perusterveydenhuollossa. Sote-uudistusta odotellessa kunnat ovat vain raapineet päätään ja palvelut ovat päässeet rapistumaan. Uusia aloituksia ei ole tehty, koska osin valtio on jarruttanut investointeja, osin sosiaali- ja terveydenhuollon menot ovat olleet seurannassa. Uhka valtionosuuksien menetyksistä jatkossa on ollut todellista. Moni pähkii ja syö kynsiään lukiessaan lehdistä tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluista ja perustettavista hyvinvointialueista.
Kyynisemmät ajattelevat, että eihän tässä enää voida näitten palveluitten osalta kovin korkealta pudota, korkeintaan kynnysmatolta. Toiveet soteuudistukselta ovat odottavat ja toisaalta pelottavat. Toinen kansalaisen huoli on oman kotikunnan asema ja tilanne itsenäisyydenajan suurimmassa hallinnon uudistuksessa. Puolet kunnan menoista ja tuloista lähtee maakuntaan. Tampereellakin viitisen tuhatta henkilöä siirretään maakuntaan, kuka meitä sitten palvelee? Pitäisikö taas vaivautua vaaliuurnille, juurihan sitä käytiin äänestämässä uusi kaupunginvaltuusto. Ja uutta veroakin pohtivat, entisissäkin on enemmän kuin kylliksi maksamista. Nyt se on kuitenkin päätetty ja hyvinvointialueet aloittavat parin vuoden päästä. Valtuustoja päästään valitsemaan ensi tammikuussa ja siitä se sitten alkaa. Puolueet ovat höräyttämässä käyntiin järjestöapparaattejaan ja hakevat ehdokkaita. Onneksi oli hetki sitten kuntavaalit, moni niissä menestynyt tai rannalle jäänyt pohtii ehdokkaaksi ryhtymistä. Harkintaa soisi olevan ainakin kansanedustajilla ajankäytön ja esteellisyysongelmien suhteen. Kyllä monella päivätyössä käyvällä valtuutetullakin on miettimisen paikka, mihin kaikkeen jaksaa ja pystyy keskittymään.
Moni asia on vielä pohtimatta ja päättämättä. Esimerkiksi mikä on valtuustojen rooli strategisena elimenä? Millä tavoin valtuusto ohjaa palveluyksiköitä vai tyydytäänkö hallinnoimaan isompia palvelukokonaisuuksia eli palvelualueita. Valtuuston ohjauskeinohan on taloudellinen ohjaus budjetin kautta. Voidaan myös miettiä, minkälainen autonomia ja itseohjautuvuus palvelualueille annetaan. Järkevin minun mielestäni olisi malli, jossa tuottajille kerrotaan, minkälaisia ja minkä laatuisia palveluita millekin asiakasryhmille halutaan ja tarjotaan annetulla rahalla. Valtuuston päätökset pitää olla perusteltavissa hyvin kuntalaisille, mitä, kenelle ja miksi tarjotaan sekä millä resurssilla.
Mielenkiintoista on seurata, millä teemoilla ja avauksilla maakuntavaaleja käydään? Käydäänkö keskustelua akselilla yksityinen vai julkinen tarjonta ja mitä ylipäätään luvataan. Keskustelua voidaan käydä lähipalveluiden puolesta keskittämistä vastaan. Meneekö vaalit taisteluksi oman kunnan edustajan läpisaamiseksi valtuustoon ja minkälaisia alliansseja pikkupaikkakunnat muodostavat ryhmittyäkseen jonkun tai joidenkin ehdokkaiden taakse. Sitten tulee tietysti mukaan puoluepolitiikka. Jos menneen kuntavaalin tulosta peilaisi tuleviin maakuntavaaleihin, Keskusta selviäisi valtakunnallisesti selvänä voittajana. Kuitenkin on selvää, että pelkästään tamperelaisten äänillä harva ehdokas menee läpi. Ääniä tarvitaan koko maakunnan alueelta. Tarvitsee olla tunnettu nimi ja aktiivipoliitikko koko Pirkanmaalla päästäkseen läpi. Vaalikampanjointi on suunniteltava eduskuntavaalien tapaan maakunnalliseksi. Se taas lisää vaalityön tarvetta ja vaatii rahaa. Jos nyt meni kuntavaaliehdokkaalta esimerkiksi 25 euroa per ääni, rahan lisärahantarve maakuntavaaleissa on ainakin 1,5 kertainen eli likemmäksi 40 euroa joka äänestä.
Puolueet ovat olleet ihmeteltävän hiljaa maakuntavaalien suhteen. Aikaa niiden käymiseen on muutama kuukausi ja ehdokkaiden kalastus on kai meneillään. Helsingissä puoluetoimistot ovat keskittyneet muihin aiheisiin tällä hetkellä ja maakuntavaalit elävät omaa elämäänsä jossakin taustalla. Kilpaa omien mielipiteitten julkaisemisessa ovat kunnostautuneet lähinnä edunvalvontajärjestöt ja kolmas sektori eli järjestöt. Niitten elämän tulevaisuus on tällä hetkellä paljolti sumussa. Niin taitavat olla myös äänestäjät ja vaalit saattavat jäädä demokratian kannalta torsovaaleiksi. Harmi, suuri uudistus vaatisi toteuttajikseen valtakunnan parhaat voimat sen toimeenpanemiseksi.
Jospa se vaalitunnelma ja -kuume saataisiin vielä aikaiseksi. Päästäisiin vetämään punainen viiva hyväksi havaitun ehdokkaan puolesta ja toivotaan parasta uudistuksen onnistumisen puolesta. Pohjalta on hyvä ponnistaa!
Esa Kanerva
