29.9.2021
Kaikkia meitä jymäytetään monenlaisissa asioissa. Älykäskään ihminen ei ole immuuni huijauksille. Jokaista ihmistä voidaan johdatella ja manipuloida. Kukaan ei ole vaikuttamisen ulkopuolella. En tietysti halua tulla nenästä vedetyksi. Voiko tältä ilmiöltä suojautua jollakin tapaa. Ihmisten välinen vuorovaikutus pelaa luottamuksen varassa. Ja tätä käytetään siekailematta hyväksi. Autokauppias on yleensä mitä miellyttävin tuttavuus, suorastaan lipevä ja hurmaava. Ellei ole kysymys renkaanpotkijasta, jonka kokenut myyjä haistaa kilometrin päähän. Uuteen puolueyhdistykseen mennessäsi ensimmäistä kertaa, saat vastaanotoksi tavallisimmin kiinnostuksen kylvyn. Sinusta ollaan innostuneita, sinusta halutaan tietää ja ajatuksiasi arvostetaan. Olet myyty ja todennäköisesti harkitun ja suunnitellun kohtaamisen ”uhri”.
Stockmann lähettelee mainoksia ”Hulluista päivistä”. Todennäköisesti tarkkaan suunnitellun markkinoinnin avulla sinulle halutaan myydä tuotteita ja herättää ostotarpeita. Ihminen ajattelee Stockan tarjouksia ainutkertaisina mahdollisuuksina ostaa, koska nyt saadaan jotakin ainutkertaista halvalla. Todellisuudessa yhtiö tavoittelee ja juonittelee asiakkaitten joukkohysterian ja massatapahtuman avulla myynnin kasvua. Tavaratalo on muutamien täkyjen avulla saatava täyteen ja ylenpalttisten esillepanojen avulla saada aikaan kilpailu asiakkaitten kesken ns. halvoista tuotteista ja hinnoista. Aikaa on vain muutama päivä, tavaraa riittää vain nopeimmille. Eihän tämä rikollista ole. Tämä perustuu tarkasti kuluttajien sielunelän ja käyttäytymisen tuntemiseen. Toki huijaritkin käyttävät kaupallisesta viestinnästä tuttuja keinoja, uskomattomien tarjouksien hyväksymiseen ei anneta liikaa aikaa pohtia ja tuote, palkinnot, lahjakortit ja edut loppuvat aina kesken.
Ihan oma lukunsa ovat yleistyneet sähköposti ym. huijaukset. Huijarit luottavat yleensä vahvaan ja tunnettuun tuotemerkkiin. Kuluttajien luottamusta käytetään hyväksi piiloutumalla esimerkiksi jonkun pankin tai Postin logon taakse. Kyllä jokaisen tulisi tunnistaa, että tarjoukset tai melkein ilmaiset tuotteet ovat mahdottomia ja liian hyviä ollakseen totta. Joka linkkiä ei kannata avata ja joka kilpailuun ei kannata osallistua.
Arkielämässä ja varsinkin politiikassa on yleistä kertoa salaisuuksia, ja vain sinulle. Tällä junttaaja pyrkii avaamaan yhteyden, herättämään luottamuksen ja solidaarisuuden tunteen. Kertoja tulee yleensä vastavuoroisesti paljastaneeksi jotakin, mitä ei olisi muuten tehnyt. Tällaista vuorovaikutuksen vastavuoroisuutta käytetään paljon haluttaessa henkilökohtaisesti vaikuttaa kuulijaan ja vietäessä omia tavoitteita eteenpäin.
Hyväntekeväisyyden nimissä meitä vedätetään monesti. Tarjottava ja myytävä kohde on aina paperoitu lahjapaperiin. Annan muutamia esimerkkejä. Kansainväliset avustusjärjestöt ovat raskaita organisaatioita, joiden kulut ovat mittavat. Lahjoitettavista varoista saattaa mennä huomattava osa virkakunnan elättämiseen nälkäisten avustuskohteitten sijasta. Syöpäsairaiden lasten avulla markkinoidaan hellyttävästi rahaa syöpätutkimukseen, jotta yhdenkään lapsen ei tarvitsisi kuolla syöpään. Todellisuudessa rahoja jaetaan mm. apurahoina lääkäreiden väitöskirjakuluja varten. Varakkailla lääkäreillä ei ole näköjään varaa itse kustantaa väitöskirjojensa käännöksiä tai painatuksia, vai onko? Valtion ei tulisi koskaan laskea mitään hyväntekeväisyyden varaan. Sanotaan, että ”söpöt saavat aina rahaa”, hyväntekijät valitsevat aina itse kohteensa. Menettelynä se ei ole reilua ja oikeudenmukaista.
Uskonto on oma lukunsa. Papit myyvät tuotetta, jota kukaan ei ole koskaan nähnyt tai oikeaksi todistanut. Se on uskon asia ja jokaisen henkilökohtainen päätös. Sietäisi kuitenkin olla jonkin verran epäileväinen. Niin paljon vääryyksiä ja väärinkäytöksiä on uskonnon varjolla tehty ja tehdään yhä. Tämä on herkkä aihealue enkä sitä tämän tarkemmin halua repostella.
Ihan arkinen juttu on lottopeli. Siinä toimii jälleen kerran suurien lukujen harha. Voittokerroin ei suurene, vaikka jaossa olisi miten monta kymmentä miljoonaa tahansa. Joka kerta jättipottikierroksilla myynti vähintäänkin tuplaantuu. Käsittämätöntä!
Ihmisen elämäntilanteet vaihtelevat. Kaikenlaiset kriisit ja poikkeustilanteet elämässä altistavat manipulointiin. Kuoleman lähestyessä herätysliikkeen saarnaaja on löytänyt sinut ja todennäköisesti olet helppo kohde. Opiskelijaa vietellään uudessa opiskelukaupungissaan monin houkutuksin. Löytyy uusia harrastuksia ja valmentajia joka lähtöön. Pahimmillaan sinut houkutellaan seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi. Tai maolaisen sissiliikkeen kyseenalaistamattomaksi kannattajaksi. Uusilla tuttavuuksilla on erilaiset vaatteet ja aatteet, ne kiehtovat.
Vastuullisuus on muotia. Sähköyhtiö mainostaa itseään kaiken toimintansa lähtökohdan olevan vastuullinen sähkön tuotanto. Ostamalla meiltä energiasi olet mukana luomassa hiilineutraalia maailmaa. Uskallan väittää yhtiön sanomaa lievästi propagandistiseksi, vähintäänkin puolitotuudeksi. Sähköntuotantoyhtiön ainoa tehtävä on tuottaa omistajilleen voittoa. Taloudelliset arvot ovat toiminnan ainoa lähtökohta, niin osakeyhtiössä pitääkin olla, toissijaista on vihreät arvot, ainakin ne ovat alisteiset taloudelliselle tuottavuudelle.
Pistää oikein vihaksi nämä koronahuijaukset ja manipulointi. Vastustetaan rokotuksia, sairastuttuaan ollaan kuitenkin valmiita ottamaan vastaan yhteiskunnan tarjoaman kalliin hoidon. Kaikki ihmiset on tietenkin hoidettava, ilman syytä rokottamattomat maksukykyiset maksakoot itse hoitonsa. Paitsi että he altistavat muut ihmiset koronaan, on äärimmäisen vastenmielistä kuluttaa verovaroja turhaan ja maksattaa omat kulunsa toisilla veronmaksajilla. Sanoisin, että he ovat todellisia yhteiskunnan vapaamatkustajia ja siipeilijöitä.
Huijauksia tapahtuu joka päivä. Maailmasta ei tulisi kuitenkaan mitään ilman jonkinasteista luottamusta kanssaihmisiin. Ihminen on laumaeläin. Luottaminen ei siis ole typeryyttä. Terve epäluulo on viisautta. Ja pitää muistaa, että maailma on brutaali ja kova, bisnes on bisnestä!
Esa Kanerva
Venäläinen farssi
21.9.-21
Venäläiset ovat kulttuurikansaa. Viime viikonvaihteessa kaikilla heillä oli päärooli valtiollisessa näytelmässä. Käsikirjoitus oli toveri Putinin. Niin sanotuissa vaaleissa presidentin tukipuolue Yhtenäinen venäjä sai kuin saikin 51 prosenttia annetuista äänistä ja yhdessä tukipuolueitten kanssa kaksikolmasosaa annetuista äänistä. Putinin hallinto sai vaalien perusteella sekä yksinkertaisen että määräenemmistön. Venäjän duuma on kansanedustuslaitoksen irvikuva. Sen ei anneta käyttää ylintä päätäntävaltaa. Sen tehtävänä on siunata ja kiittää Putinin lakiehdotukset ja päähänpistot. Miksi Venäjä haluaa olla olevinaan demokratia ja miksi kansalaiset suostuvat olemaan käskyläisiä? Oma lukunsa on tietysti vaaleja ennakoineet toimenpiteet. Oppositio kaadettiin maahan, sotilassaappaan korko laitettiin kuvainnollisesti uhrin toisen korvanlehden päälle ja sitten omon-poliisi pyöräytti jalkaa. Jopa mediajätit Facebook ja Twitter hiljennettiin! Opposition kärkihahmot laitettiin vankilaan tai työleireille. Äänestäjiä kohtaan tämä on tietysti röyhkeyden huippu. Maailmalle osoitettiin, että Putinin asemaa ei voida horjuttaa oman maan sisältä tällä hetkellä. Tyytymättömyys kuitenkin itää ja se luo toivoa muutoksesta. Mihin perustuu Venäjän kansan alistuminen?
Historiaahan on tässä alettava kaivelemaan. En lähde ihan tsaarin ajoista. Bolsevismi nousi valtaan 1917 lokakuussa. Lenin perusti Tsekan, salaisen poliisin. Vallankumouksen vihollisia nähtiin kaikkialla, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Juuri summittaiset ja sattumanvaraiset teloitukset olivat se työkalu, joka toimi ja teki kaikki kansalaiset nöyriksi vallanpitäjille. Samaa taktiikkaa jatkoi Stalin kolmekymmentäluvulla. Vainot ja teloitukset olivat massatuotantoa ja uhreja oli miljoonia, suomalaisiakin yli 11000 henkeä. Tällä henkisellä sadismilla ja pelolla on venäläisiin istutettu epäluulo ja harhaisuus hallintoihmisiä kohtaan. Valtaapitäviä kannattaa pelätä. Tämä perintö kantaa nykypäivään asti.
Mielestäni kansan käyttäytyminen piiritetyssä Leningradissa toisen maailmansodan aikana antaa hyvän kuvan venäläisestä kansanluonteesta ja mentaliteetista. Kansa ajautui vuosia kestäneen piirityksen aikana jopa kannibalismiin nälän vuoksi. Kenraali Andrei Zdanov johti kaupungin puolustusta. Täysin kyvytön puoluemies jahtasi ja teloitti kaupungissa kuviteltuja antifasisteja sen sijaan, että olisi yrittänyt edes jollakin tapaa huolehtia kaupungin ruokahuollosta. Zdanovin arvostelijat olivat vastavallankumouksellisia. Kun hallinnon talossa syötiin kaviaaria ja juotiin ranskalaista samppanjaa, kansa yritti ravita itseään tapeteista irrotetulla liimalla ja nahkavöiden palasista keitetyllä sopalla. Siitä huolimatta he eivät nousseet kapinaan. Mitä menetettävää heillä olisi ollut, suurella osalla asukkaita meni henki joka tapauksessa. Astaloita olisi riittänyt massan voimalla hallinnon talon valtaamiseen. Syvään iskostettu herran pelko oli ainoa todellinen este. Ehkä myös apatia ja aloitteettomuus, kysymyksessähän olisi ollut valtaapitävien uhmaaminen.
Venäläisillä oli tilaisuutensa -90 luvulla Jeltsinin hajottaessa Neuvostoliiton päästäkseen valtaan Venäjällä. Mitä silloin tapahtui tavalliselle kansalle. Heidät ryöstettiin. Ja kansakunnan varallisuus varastettiin. Eläkeläisten säästöt huijattiin valuuttamuutoksilla ja vouchereiden myynneissä. Näitä arvopapereita jaettiin kaikille kansalaisille. He eivät vain ymmärtäneet niiden arvoa. Moni menetti maat ja mannut sekä asunnot. Kansallisvarallisuus meni uusjakoon ja oligarkit voittivat. Syntyi kaipuu menneeseen turvallisuuden tunteeseen ja usko vahvaan johtajaan. Olkoon hallitsija mikä tahansa roisto, kunhan hän laittaa nämä varkaat ja mafian kuriin. Kuin taivaan lahjana ilmestyi Pietarista toveri Putin. Hänet nostettiin Jeltsinin tuella kukkulan kuninkaaksi. Hän tarjosi pikkuhiljaa KGB:n opein raudanlujaa hallintoa, demokratian halveksuntaa ja paluuta totalitarismiin.
Viikonlopun vaaleissa kävi niin kuin kävi. Enemmistön mielestä Putin edustaa jatkuvuutta. Hänen puoluettaan ei äänestetty siksi, että sen lupauksiin olisi uskottu. Presidentti edustaa tunnetta, ei järkeä, ja ruumiillistaa jotakin vahvan vallan kaipuuta. Siksi hänen valehteluaan voi katsoa läpi sormien. Unohtaa ei pidä myöskään valtavaa propagandakoneistoa, joka tarjoaa kansalle leipää ja sirkushuveja. Ja siinä sivussa valtion ilosanomaa. Venäjällä puuttuu luottamus toisiin kansalaisiin, viranomaisiin ja yksilöinä omaan itseensä. Tällaisessa maaperästä on oppositiomielialan erittäin hankalaa itää. Kukaan ei usko kehenkään eikä mihinkään. Ihminen ei riskeeraa omaa henkeään tai vapauttaan nousemalla Kremliä vastaan. Putin kohtelee vastustajiaan brutaalilla väkivallalla ja hänen oikeuslaitoksensa jakaa mielivaltaisia, summittaisia, vankilatuomioita. Lieneekö lukenut oppinsa isä ”Aurinkoiselta”?
Toivon, että venäläiset näkisivät ja kokisivat sen, mitä heidän ympärillään oikeasti tapahtuu. Ei siihen, mitä valtion propaganda haluaa kertoa. Ainoastaan venäläiset voivat muuttaa yhteiskuntaansa, jos niin haluavat. Haluavatko he, en tiedä.
Esa Kanerva
Venäläiset ovat kulttuurikansaa. Viime viikonvaihteessa kaikilla heillä oli päärooli valtiollisessa näytelmässä. Käsikirjoitus oli toveri Putinin. Niin sanotuissa vaaleissa presidentin tukipuolue Yhtenäinen venäjä sai kuin saikin 51 prosenttia annetuista äänistä ja yhdessä tukipuolueitten kanssa kaksikolmasosaa annetuista äänistä. Putinin hallinto sai vaalien perusteella sekä yksinkertaisen että määräenemmistön. Venäjän duuma on kansanedustuslaitoksen irvikuva. Sen ei anneta käyttää ylintä päätäntävaltaa. Sen tehtävänä on siunata ja kiittää Putinin lakiehdotukset ja päähänpistot. Miksi Venäjä haluaa olla olevinaan demokratia ja miksi kansalaiset suostuvat olemaan käskyläisiä? Oma lukunsa on tietysti vaaleja ennakoineet toimenpiteet. Oppositio kaadettiin maahan, sotilassaappaan korko laitettiin kuvainnollisesti uhrin toisen korvanlehden päälle ja sitten omon-poliisi pyöräytti jalkaa. Jopa mediajätit Facebook ja Twitter hiljennettiin! Opposition kärkihahmot laitettiin vankilaan tai työleireille. Äänestäjiä kohtaan tämä on tietysti röyhkeyden huippu. Maailmalle osoitettiin, että Putinin asemaa ei voida horjuttaa oman maan sisältä tällä hetkellä. Tyytymättömyys kuitenkin itää ja se luo toivoa muutoksesta. Mihin perustuu Venäjän kansan alistuminen?
Historiaahan on tässä alettava kaivelemaan. En lähde ihan tsaarin ajoista. Bolsevismi nousi valtaan 1917 lokakuussa. Lenin perusti Tsekan, salaisen poliisin. Vallankumouksen vihollisia nähtiin kaikkialla, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Juuri summittaiset ja sattumanvaraiset teloitukset olivat se työkalu, joka toimi ja teki kaikki kansalaiset nöyriksi vallanpitäjille. Samaa taktiikkaa jatkoi Stalin kolmekymmentäluvulla. Vainot ja teloitukset olivat massatuotantoa ja uhreja oli miljoonia, suomalaisiakin yli 11000 henkeä. Tällä henkisellä sadismilla ja pelolla on venäläisiin istutettu epäluulo ja harhaisuus hallintoihmisiä kohtaan. Valtaapitäviä kannattaa pelätä. Tämä perintö kantaa nykypäivään asti.
Mielestäni kansan käyttäytyminen piiritetyssä Leningradissa toisen maailmansodan aikana antaa hyvän kuvan venäläisestä kansanluonteesta ja mentaliteetista. Kansa ajautui vuosia kestäneen piirityksen aikana jopa kannibalismiin nälän vuoksi. Kenraali Andrei Zdanov johti kaupungin puolustusta. Täysin kyvytön puoluemies jahtasi ja teloitti kaupungissa kuviteltuja antifasisteja sen sijaan, että olisi yrittänyt edes jollakin tapaa huolehtia kaupungin ruokahuollosta. Zdanovin arvostelijat olivat vastavallankumouksellisia. Kun hallinnon talossa syötiin kaviaaria ja juotiin ranskalaista samppanjaa, kansa yritti ravita itseään tapeteista irrotetulla liimalla ja nahkavöiden palasista keitetyllä sopalla. Siitä huolimatta he eivät nousseet kapinaan. Mitä menetettävää heillä olisi ollut, suurella osalla asukkaita meni henki joka tapauksessa. Astaloita olisi riittänyt massan voimalla hallinnon talon valtaamiseen. Syvään iskostettu herran pelko oli ainoa todellinen este. Ehkä myös apatia ja aloitteettomuus, kysymyksessähän olisi ollut valtaapitävien uhmaaminen.
Venäläisillä oli tilaisuutensa -90 luvulla Jeltsinin hajottaessa Neuvostoliiton päästäkseen valtaan Venäjällä. Mitä silloin tapahtui tavalliselle kansalle. Heidät ryöstettiin. Ja kansakunnan varallisuus varastettiin. Eläkeläisten säästöt huijattiin valuuttamuutoksilla ja vouchereiden myynneissä. Näitä arvopapereita jaettiin kaikille kansalaisille. He eivät vain ymmärtäneet niiden arvoa. Moni menetti maat ja mannut sekä asunnot. Kansallisvarallisuus meni uusjakoon ja oligarkit voittivat. Syntyi kaipuu menneeseen turvallisuuden tunteeseen ja usko vahvaan johtajaan. Olkoon hallitsija mikä tahansa roisto, kunhan hän laittaa nämä varkaat ja mafian kuriin. Kuin taivaan lahjana ilmestyi Pietarista toveri Putin. Hänet nostettiin Jeltsinin tuella kukkulan kuninkaaksi. Hän tarjosi pikkuhiljaa KGB:n opein raudanlujaa hallintoa, demokratian halveksuntaa ja paluuta totalitarismiin.
Viikonlopun vaaleissa kävi niin kuin kävi. Enemmistön mielestä Putin edustaa jatkuvuutta. Hänen puoluettaan ei äänestetty siksi, että sen lupauksiin olisi uskottu. Presidentti edustaa tunnetta, ei järkeä, ja ruumiillistaa jotakin vahvan vallan kaipuuta. Siksi hänen valehteluaan voi katsoa läpi sormien. Unohtaa ei pidä myöskään valtavaa propagandakoneistoa, joka tarjoaa kansalle leipää ja sirkushuveja. Ja siinä sivussa valtion ilosanomaa. Venäjällä puuttuu luottamus toisiin kansalaisiin, viranomaisiin ja yksilöinä omaan itseensä. Tällaisessa maaperästä on oppositiomielialan erittäin hankalaa itää. Kukaan ei usko kehenkään eikä mihinkään. Ihminen ei riskeeraa omaa henkeään tai vapauttaan nousemalla Kremliä vastaan. Putin kohtelee vastustajiaan brutaalilla väkivallalla ja hänen oikeuslaitoksensa jakaa mielivaltaisia, summittaisia, vankilatuomioita. Lieneekö lukenut oppinsa isä ”Aurinkoiselta”?
Toivon, että venäläiset näkisivät ja kokisivat sen, mitä heidän ympärillään oikeasti tapahtuu. Ei siihen, mitä valtion propaganda haluaa kertoa. Ainoastaan venäläiset voivat muuttaa yhteiskuntaansa, jos niin haluavat. Haluavatko he, en tiedä.
Esa Kanerva
Perspektiivi muuttuu ajan saatossa
15.9.2021
Ikääntyessä moni asia elämässä muuttuu, paitsi omassa itsessä ja asioitten hahmottamisessa, niin maailma tietenkin muovautuu ympärillä uusiin asentoihin. Ihmeteltävän paljon esimerkiksi suhde aikaan tulee erilaiseksi kuin nuorempana. Minäkuva ja persoonallisuus ovat aika pysyviä ominaisuuksia, kyllä niissäkin muutosta tapahtuu, olen saanut palautetta. Suomalaisen yhteiskunnan perusta on vahvasti ankkuroitu perustuslakiin, Eurooppa on kuitenkin otettava huomioon kaikessa, lainsäädännöstä kauppaan. Puhumattakaan maailmanlaajuisista muuttuvista ilmiöistä, kuten tietotekniikan läpitunkevasta otteesta kaikkeen ja kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin, palveluista, infrasta, hallinnosta sodankäyntiin. Ihminen joutuu sopeutumaan eri elämänvaiheissa monenlaisiin muutoksiin ja kriiseihin. Vanhusten kannalta taitaa olla nykyhetken suurin ongelma putoaminen tietotekniikan alati muuttuvilta rattailta.
Nuorella ihmisellä on aikaa elämässä rajattomasti. Näin hän kuvittelee. Kuolema ei tule mieleenkään. Ei tarvitse tullakaan. Kyllä vanhana sitä joutuu pohtimaan ihan riittävästi. Tiimalasi valuu hiljalleen. Metrin köyttä on jäljellä seitsenkympisellä enää pätkä jäljellä. Aikaa ei tarvitse tuhlata niin kuin nuorempana. On tartuttava jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Työelämässä oli tavoitteita ja yleensä niiden saavuttaminen koettiin olevan ajallisesti toivottoman kaukana. Asuntolainan viimeiseen erään oli ikuisuus. Viidentoista vuoden palvelussuhteen jälkeen saatua pitempää kesälomaa sai odottaa ja odottaa, aika ei tuntunut kuluvan lainkaan. Nyt vanhempana tammikuun alun jälkeen tuntuu juhannuksen vieton tulevan hetkessä ja sitten on jo joulu. Ajan kulun kiihtyminen juontunee elämän kokonaisuuden hahmottamisesta ja jäljellä olevien vuosien rajallisuuden ymmärtämisestä.
Mikä teininä tuntui maailmassa kooltaan isolta, on se nyt ikääntyneenä kuihtunut ehkä oikeisiin mittasuhteisiin. Sisävesilaiva ei ole kooltaan jättiläinen, vaan aika pieni alus. Perspektiivin muutos johtunee elämänkokemuksesta. Jos on nähnyt merisatamissa ruotsinlaivan, muuttuu Tarjanne mielikuvissa melko pieneksi purtiloksi. Lapsena Tampere oli suurkaupunki korkeine rakennuksineen ja kauppoineen. Matkailu on avartanut ihmisen mieltä. Onhan kotikaupunkitodellisuudessa suhteellisen pieni verrattuna, vaikka Berliiniin.
Suhde omaan minäkuvaan yleensä kriisiytyy jossakin vaiheessa, iän karttuessa. Huomataan poimut ja uurteet kasvoilla. Käynti on hitaampaa ja askel lyhenee. Ketterästä pantterista on tullut kömpelö taapertaja. Kukin selviää omalla tavallaan ikäkriisistä, joko tunnustamalla tosiasiat tai kenties menemällä kauneuskirurgille. Persoonallisuuden vahvat piirteet tulevat vahvemmiksi ja konservatiivista tulee entistä vanhoillisempi. Nuuka ei raaski avata jääkaappia, ettei ruokaa kuluisi. Tyytymättömyys omaan itseensä ja muutoksiin purkautuvat eri tavoin. Kuka masentuu ja toinen antaa palaa. Hän kukaties ajattelee leikatessaan tulevia elonvuosia elämäntavoillaan säästyvänsä yhtä monilta kuoleman pelon vuosilta.
Vanhemman ihmisen ympärillä oleva maailma muuttuu usein vaikeasti hahmotettavaksi. Nyt odotetaan itseohjautuvia autoja ja kyberhyökkäyksiä, mitä turvallisuusuhkiin tulee. Uudesta tekniikasta ei ikäihmiselle ole paljon hyötyä, jos perusvalmiudet ovat hukassa. Paitsi sitten kun ollaan palvelutalossa vahdittavana. Monet palvelut ja valvonta voidaan tuottaa sinulle etäyhteyden välityksellä. Se on kai parempi kuin ei mitään. Ihmisen läheisyyttä se ei korvaa milloinkaan. Vanhuksen on vaikeata hahmottaa tekoälyä, saati keskustella robotin kanssa. Kasvotonta, suorastaan kuvottavaa! Ikäihmisen näkökulmasta yhteiskunta muuttuu vaikeasti hahmotettavaksi. Vanhusten vuorovaikutuspalvelut on ajettu minimiin, kaikki asiat pitäisi hoitaa koneella. Hän ei pysty, ei osaa, ymmärtäkää nyt! Olisi kunniallista saattaa hautaan ne sukupolvet, jotka eivät ole syntyneet kännykkä kädessä, perinteisillä paperikirjeillä ja palveluilla kuin siirtämällä esimerkiksi pankkipalvelut omaisten vastuulle.
Esa Kanerva
Ikääntyessä moni asia elämässä muuttuu, paitsi omassa itsessä ja asioitten hahmottamisessa, niin maailma tietenkin muovautuu ympärillä uusiin asentoihin. Ihmeteltävän paljon esimerkiksi suhde aikaan tulee erilaiseksi kuin nuorempana. Minäkuva ja persoonallisuus ovat aika pysyviä ominaisuuksia, kyllä niissäkin muutosta tapahtuu, olen saanut palautetta. Suomalaisen yhteiskunnan perusta on vahvasti ankkuroitu perustuslakiin, Eurooppa on kuitenkin otettava huomioon kaikessa, lainsäädännöstä kauppaan. Puhumattakaan maailmanlaajuisista muuttuvista ilmiöistä, kuten tietotekniikan läpitunkevasta otteesta kaikkeen ja kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin, palveluista, infrasta, hallinnosta sodankäyntiin. Ihminen joutuu sopeutumaan eri elämänvaiheissa monenlaisiin muutoksiin ja kriiseihin. Vanhusten kannalta taitaa olla nykyhetken suurin ongelma putoaminen tietotekniikan alati muuttuvilta rattailta.
Nuorella ihmisellä on aikaa elämässä rajattomasti. Näin hän kuvittelee. Kuolema ei tule mieleenkään. Ei tarvitse tullakaan. Kyllä vanhana sitä joutuu pohtimaan ihan riittävästi. Tiimalasi valuu hiljalleen. Metrin köyttä on jäljellä seitsenkympisellä enää pätkä jäljellä. Aikaa ei tarvitse tuhlata niin kuin nuorempana. On tartuttava jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Työelämässä oli tavoitteita ja yleensä niiden saavuttaminen koettiin olevan ajallisesti toivottoman kaukana. Asuntolainan viimeiseen erään oli ikuisuus. Viidentoista vuoden palvelussuhteen jälkeen saatua pitempää kesälomaa sai odottaa ja odottaa, aika ei tuntunut kuluvan lainkaan. Nyt vanhempana tammikuun alun jälkeen tuntuu juhannuksen vieton tulevan hetkessä ja sitten on jo joulu. Ajan kulun kiihtyminen juontunee elämän kokonaisuuden hahmottamisesta ja jäljellä olevien vuosien rajallisuuden ymmärtämisestä.
Mikä teininä tuntui maailmassa kooltaan isolta, on se nyt ikääntyneenä kuihtunut ehkä oikeisiin mittasuhteisiin. Sisävesilaiva ei ole kooltaan jättiläinen, vaan aika pieni alus. Perspektiivin muutos johtunee elämänkokemuksesta. Jos on nähnyt merisatamissa ruotsinlaivan, muuttuu Tarjanne mielikuvissa melko pieneksi purtiloksi. Lapsena Tampere oli suurkaupunki korkeine rakennuksineen ja kauppoineen. Matkailu on avartanut ihmisen mieltä. Onhan kotikaupunkitodellisuudessa suhteellisen pieni verrattuna, vaikka Berliiniin.
Suhde omaan minäkuvaan yleensä kriisiytyy jossakin vaiheessa, iän karttuessa. Huomataan poimut ja uurteet kasvoilla. Käynti on hitaampaa ja askel lyhenee. Ketterästä pantterista on tullut kömpelö taapertaja. Kukin selviää omalla tavallaan ikäkriisistä, joko tunnustamalla tosiasiat tai kenties menemällä kauneuskirurgille. Persoonallisuuden vahvat piirteet tulevat vahvemmiksi ja konservatiivista tulee entistä vanhoillisempi. Nuuka ei raaski avata jääkaappia, ettei ruokaa kuluisi. Tyytymättömyys omaan itseensä ja muutoksiin purkautuvat eri tavoin. Kuka masentuu ja toinen antaa palaa. Hän kukaties ajattelee leikatessaan tulevia elonvuosia elämäntavoillaan säästyvänsä yhtä monilta kuoleman pelon vuosilta.
Vanhemman ihmisen ympärillä oleva maailma muuttuu usein vaikeasti hahmotettavaksi. Nyt odotetaan itseohjautuvia autoja ja kyberhyökkäyksiä, mitä turvallisuusuhkiin tulee. Uudesta tekniikasta ei ikäihmiselle ole paljon hyötyä, jos perusvalmiudet ovat hukassa. Paitsi sitten kun ollaan palvelutalossa vahdittavana. Monet palvelut ja valvonta voidaan tuottaa sinulle etäyhteyden välityksellä. Se on kai parempi kuin ei mitään. Ihmisen läheisyyttä se ei korvaa milloinkaan. Vanhuksen on vaikeata hahmottaa tekoälyä, saati keskustella robotin kanssa. Kasvotonta, suorastaan kuvottavaa! Ikäihmisen näkökulmasta yhteiskunta muuttuu vaikeasti hahmotettavaksi. Vanhusten vuorovaikutuspalvelut on ajettu minimiin, kaikki asiat pitäisi hoitaa koneella. Hän ei pysty, ei osaa, ymmärtäkää nyt! Olisi kunniallista saattaa hautaan ne sukupolvet, jotka eivät ole syntyneet kännykkä kädessä, perinteisillä paperikirjeillä ja palveluilla kuin siirtämällä esimerkiksi pankkipalvelut omaisten vastuulle.
Esa Kanerva
Eläkeläiset töihin!
9.9.2021
Eläkkeellä olevia tarvittaisiin kuulemma vielä palkkatyöhön. Siis se eläkkeellä olevien parin miljardin arvoinen vapaaehtoistyö ei riitä. Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos teetti oikein selvityksen iäkkäiden työnteon tarpeellisuudesta. Hyvinvointivaltio uhkaa kaatua, ellei huoltosuhdetta saada paremmaksi. Muutaman vuosikymmenen päästä yhtä työssä olevaa kohti on yksi eläkeläinen tai muuten toimeton. Samalla yksi yhteiskunnallinen ympyrä sulkeutuisi.
Maatalousyhteiskunnassa ei jääty eläkkeelle, vanha isäntä teki töitä niin pitkään kuin jaksoi. Kukaan ei ole sentään esittänyt joissakin menneissä yhteiskunnissa olevaa tapaa ajaa vanhukset rotkon reunalle tai karkottaa kyläyhteisön ulkopuolelle. Työn tekeminenkin on muuttunut, hommat ovat raskaissakin duuneissa nykyään enimmäkseen koneitten ja laitteiden valvontaa. Harva heiluttaa enää lapiota työkseen. Se on monipiippuinen juttu tuo eläkeläisten paluu yhteiskunnan tuottavaksi tuotannon tekijäksi. Suhtautuminen on kirjavaa, riippuu siitä, keneltä kysyy.
Yhteiskunnassamme on tällä hetkellä paljon 65-74-vuotiaita täydessä iskussa olevia myöhäiskeski-ikäisä ihmisiä. Tänään jäädään eläkkeelle paremmassa henkisessä ja ruumiillisessa kunnossa kuin muutama kymmenen vuotta sitten. Moni jatkaa työtään vapaaehtoisesti yli oman eläkeikänsä. Usea huomaa muutaman vuoden oloneuvoksena oltuaan, että voisihan sitä jotakin työtä vielä tehdä. Saisihan siitä korvausta ja elämään mielekkyyttä.
Eläkeläiset ovat haluttua työvoimaa. Heillä on ymmärrystä niinkin yksinkertaiseen asiaan kuin siihen, että töissä ollaan työn tekemistä varten. Työnantaja maksaa palkkaa tehdystä työpanoksesta eikä kännykkä kädessä maleksimisesta. Iäkkäät ovat työajan suhteen joustavia. Heille sopii satunnaisten ruuhkahuippujen purkaminen haluttuun aikaan vähän lyhyemmäksikin ajaksi. Kukaan ei varmaan epäile lääkärin ammattitaitoa, vaikka hänelle olisi parta ja tukka harmaa tai pää vanhuudenkalju. Puhumattakaan papin lipereistä, kyllä niitä sopii kantaa yli seitenkymppisenäkin. Jos pää pelaa ja jalka nousee, ei se ammattitaito mihinkään katoa. Puhumattakaan Kekkosesta, joka paiski töitä yli kahdeksakymppiseksi, tosin loppuaikoina vaihtelevalla menestyksellä.
Etla kertoo, että suuri virhe päästää suuret ikäluokat kuusikymppisinä eläkkeelle. Enpä tiedä, eläkevarantoja on nyt kasassa n. 250 miljardia ja vuoden 2021 toisella neljänneksellä ne kasvoivat 8 miljardia euroa. Nähdäkseni rahat riittävät myös tulevaisuudessa nuorempien ikäluokkien eläkkeisiin. Mihinkä niitä suurten ikäluokkien tienaamia rahoja oikein haudotaan? Siis eläkejärjestelmän kestävyyden kannalta ei nähdäkseni ole oleellista nykyisten eläkeläisten töissä käyminen. Vaikka Etla toisin väittää. Eivät kaikki kerralla eläkkeelle jää, eläkevastuut ja rahojen riittäminen lasketaan tällä periaatteella, mikä on yliampuvaa riskien minimoimista. Ennemminkin kysymys on yksilön valinnasta. Jos motivaatiota ja halua riittää, niin työtä on nyt tarjolla. On oikein seniorityönvälitystä ja sen sellaista. Hoitoalalla on iät ja ajat käyty keikkailemassa entisessä työpaikassa. Tavoitteena voi olla ulkomaanreissu tai uusi kotiteatteri. Onhan niitä sellaisiakin töitä, että tietyn ikärajan saavuttaneet on poistettava niistä, vaikka väkisin. On veturinkuljettajaa, kirurgia ja suuren vastuun muista ihmisisistä sisältäviä töitä. Eikä se opettajankaan homma suju vähän henkisesti jäykältä iäkkäältä. On sitä minun aikaisemmissa hommissa tullut vastaan henkilöitä, jotka on kyllä havainnut kykenemättömäsi niihin tehtäviin, joissa hän oli. Ihmisellä itsellä ei ollut enää kyvykkyyttä arvioida omaa selviytymistään.
Omasta kokemuksesta tiedän, että pakkotahtiseen työhön ei enää rahkeet riitä. Jos saa itse valita, tekeekö muutaman tunnin silloin tällöin tai säännöllisesti viisi tuntia, vaikka viikon jokaisena päivänä jonkin aikaa, se sopii. Tällaisen työnteon mallin olen itselleni kokenut hyväksi kokemukseksi. Varsinkin avioliiton toisen osapuolen vielä ollessa työelämässä, järjestely on toiminut hyvin. Mielenkiitoisia hommia on ollut. Pikkuhiljaa alan keskittyä isoisän tai ukin rooliin, siinä työsarkaa tuntuu riittävän. Pitää tietenkin muistaa, että ei liikaa norkoile kenenkään lapsen nurkissa. He elävät omaa elämäänsä ja liika mielenkiinto ei saa aikaan kuin miniän suuttumuksen.
Poliitikon homma on myös eläkeläiselle mahdollisuus työllistyä. Siinäkin pitäisi muistaa oma ikänsä. Pitäisi itse tehdä arviointia, ettei äänestäjien tarvitse puuttua peliin. Iällä ja kokemuksella on yleensä positiivista merkitystä. Iällä kyetään harkintaan ja eri vaihtoehtojen arviointiin ehkä paremmin kuin nuoret poliitikot. Tekeehän se toki pahaa, kun nykyhallitus on melkein lastentarha noin iällisesti, mutta silti. Aikansa kutakin ja mikään sukupolvi ei ole korvaamaton. Nuoret poliitikot eivät valitettavasti osaa kysyä neuvoa. Se olisi arvokasta. Niinhän se on, että edellinen sukupolvi aina ”tappaa” edellisen ja välit on selvitettävä, useimmiten riitaisesti. Ja syrjäytetty sukupolvi pettyy sydänjuuriaan myöten nuoriin leijoniin. Näin on ollut ja oleva.
Esa Kanerva
Valtaa jaettiin
1.9.2021
Vaalikauden ensimmäinen valtuusto kokoontui elokuun puoli välissä ja teki nimitykset kaupungin hallintoon seuraavaksi kahdeksi vuodeksi lukuun ottamatta tarkastuslautakuntaa, joka istuu täydet neljä vuotta. Pekka Salmi jatkaa demarien ryhmänjohtajana ja puheenjohtaja Jyrki Koskinen puuhastelee Kunnallisjärjestön johdossa ainakin näillä näkymin marraskuun edustajiston kokoukseen asti. Nimitykset heijastelivat valtaa pitävien linjaa ja kaupankäynti on ollut kiivasta.
Tutut nimet vilahtelevat paalupaikoilla. Salmi haali itselleen apulaispormestarin paikat neljäksi vuodeksi. Hän aloittaa elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan apulaispormestarina 2021-2023. Seuraavat kaksi vuotta vierähtää mukavasti yhdyskuntalautakunnan, kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan sekä alueellisen jätehuollonlautakunnan apulaispormestarin tehtävissä. Lisäksi paikka löytyi seutuhallituksesta. Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin poikkeuksellisesti kansanedustaja Ilmari Nurminen. Kirjaamaton sopimus on ollut, että kansanedustajia ei ehdoteta valtuuston johtoon. No se perinteistä, nykyajan ihmemiehet hoitelevat vasemmalla kädellä yhden puheenjohtajan homman monen muun kansanedustajan toimeen liittyvän homman ohessa.
Lyly valitsi toimen miehenä itsensä kaupunginhallitukseen ja konsernijaostoon. Varmasti sopiva paikka hänelle ja samalla Lyly on päätöksenteon keskiössä. Loukaskorven valinta pätkäpormestariksi oli hyvä valinta. Hän on perehtynyt alueeseen jo edellisen kauden ja sotepalveluthan lähtevät kaupungilta maakuntaan parin vuoden päästä. Sitten saattaa tulla ahdasta, mille paikoille tunkea nämä kärkinimet jatkossa. Eihän heitä tyydytä rivivaltuutetun homma. Suunnitelmat ja lupaukset ovat varmasti olemassa jo kassakaapissa. Tuonnempana nähdään lopputulos. Itkua seuraa, koska jotkut joutuvat luopumaan pesteistään. Toisella kaupunginhallitukseen valitulla demarijäsenellä, ammattipoliitikko aloite-Ailalla, on kokemusta ja näkemystä, jos mistäkin hommasta, etenkin imagon rakennuksesta. Kolmas kaupunginhallituksen demarijäsen Kaivonen täyttää varmasti mitat vaativaan tehtävään.
Atanas Aleksovski ulkoistettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuustoon. Pysyypähän poissa näkyviltä virastotalolta. Toivottavasti valtuusto ymmärtää Atson valtavan potentiaalin, vaikka sen puheenjohtajaksi. Ulla Kampmannille suotiin armosta paikka elinvoima- ja osaamislautakuntaan. Muille edellisellä kaudella ryhmästä eronneille kyyti oli kylmää. Ilpo Sirniölle tarjottiin viileää kättä, samoin Anneli Kivistölle. Paikkoja 0 kappaletta. Tämän kirjoittajalle, entiselle tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajalle olisi ollut vapaana lautakunnan varapaikka. Sanoin kiitos ei. Tein ahkerasti töitä neljä vuotta Tampereen Vesi liikelaitoksessa ja sain kiitosta organisaatiolta sekä johtokunnalta, etenkin kokoomuslaisilta jäseniltä. Liikelaitos on menossa oikeaan suuntaan. No, ei löytynyt edes johtokuntapaikkaa.
Minulle oli hirveä henkinen tärähdys Peter Löfbergin kuolema. Teimme tarkastuslautakunnassa töitä kokousten ulkopuolellakin. Meillä oli yhteistä historiaa toistakymmentä vuotta eri kokoonpanoissa kaupungin toimielimissä. Viimeksi hän toimi tarkastuslautakunnan puheenjohtajana ja minä varapuheenjohtajana. Soittelimme vielä edellisenä päivänä ennen hänen kuolemaansa. Peter oli minua jokusen vuoden vanhempi, tietääkseni terve ja elämässä täynnä suunnitelmia tekevä ihminen. Mutta lähdettävä on, kun kutsu käy, ei ole veto-oikeutta. Omaiset ja Tampere menettivät osaavan, luotettavan ja vanhan ajan herrasmiehen.
Olen harkinnut tämän tapauksen opettamana, että en lähde enää hyvinvointialueen vaaleihin tarjolle ehdokkaaksi. Mahdollinen neljän vuoden sitoutuminen on liian pitkä aika tämän ikäiselle miehelle. Teen jatkossa mielenkiintoisia pätkätöitä, jos niitä on tarjolla. Aktiivisesti en niihin hakeudu. Nyt tehdään vain asioita, mitkä elämässä ovat tärkeitä perheelleni ja kiinnostavat.
Osallistun politiikkaan vähän osallisena, sivustaseuraajana ja kommentoijana. Ns. poliittisista ulostuloista ja tapahtumista riittää kirjoittamista. Esimerkiksi jos edustajistossa väitetään demarien voittaneen viime kunnallisvaalit, niin ollaan väärässä ja väite ansaitsee välihuomautuksen. Se oli Pyrrhoksen voitto, taistelu voitettiin, mutta sota hävittiin. Vielä yksi tällainen voitto meille demareille, niin olemme hukassa. Ääniä saattoi tulla edellisiä kunnallisvaaleja enemmän, mutta pormestarin paikka hävittiin ja demarien poliittinen asema heikentyi ratkaisevasti. Pormestarin paikka on tärkein poliittinen ja strateginen virka kaupungin hallinnossa. Poliittinen positio muuttui oleellisesti jälleen neljäksi vuodeksi.
Palataan politiikan tekoon ja sisältöihin seuraavissa blogeissa. Soon moro!
Esa Kanerva
Vaalikauden ensimmäinen valtuusto kokoontui elokuun puoli välissä ja teki nimitykset kaupungin hallintoon seuraavaksi kahdeksi vuodeksi lukuun ottamatta tarkastuslautakuntaa, joka istuu täydet neljä vuotta. Pekka Salmi jatkaa demarien ryhmänjohtajana ja puheenjohtaja Jyrki Koskinen puuhastelee Kunnallisjärjestön johdossa ainakin näillä näkymin marraskuun edustajiston kokoukseen asti. Nimitykset heijastelivat valtaa pitävien linjaa ja kaupankäynti on ollut kiivasta.
Tutut nimet vilahtelevat paalupaikoilla. Salmi haali itselleen apulaispormestarin paikat neljäksi vuodeksi. Hän aloittaa elinvoima- ja osaamislautakunnan sekä asunto- ja kiinteistölautakunnan apulaispormestarina 2021-2023. Seuraavat kaksi vuotta vierähtää mukavasti yhdyskuntalautakunnan, kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan sekä alueellisen jätehuollonlautakunnan apulaispormestarin tehtävissä. Lisäksi paikka löytyi seutuhallituksesta. Valtuuston puheenjohtajaksi valittiin poikkeuksellisesti kansanedustaja Ilmari Nurminen. Kirjaamaton sopimus on ollut, että kansanedustajia ei ehdoteta valtuuston johtoon. No se perinteistä, nykyajan ihmemiehet hoitelevat vasemmalla kädellä yhden puheenjohtajan homman monen muun kansanedustajan toimeen liittyvän homman ohessa.
Lyly valitsi toimen miehenä itsensä kaupunginhallitukseen ja konsernijaostoon. Varmasti sopiva paikka hänelle ja samalla Lyly on päätöksenteon keskiössä. Loukaskorven valinta pätkäpormestariksi oli hyvä valinta. Hän on perehtynyt alueeseen jo edellisen kauden ja sotepalveluthan lähtevät kaupungilta maakuntaan parin vuoden päästä. Sitten saattaa tulla ahdasta, mille paikoille tunkea nämä kärkinimet jatkossa. Eihän heitä tyydytä rivivaltuutetun homma. Suunnitelmat ja lupaukset ovat varmasti olemassa jo kassakaapissa. Tuonnempana nähdään lopputulos. Itkua seuraa, koska jotkut joutuvat luopumaan pesteistään. Toisella kaupunginhallitukseen valitulla demarijäsenellä, ammattipoliitikko aloite-Ailalla, on kokemusta ja näkemystä, jos mistäkin hommasta, etenkin imagon rakennuksesta. Kolmas kaupunginhallituksen demarijäsen Kaivonen täyttää varmasti mitat vaativaan tehtävään.
Atanas Aleksovski ulkoistettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän valtuustoon. Pysyypähän poissa näkyviltä virastotalolta. Toivottavasti valtuusto ymmärtää Atson valtavan potentiaalin, vaikka sen puheenjohtajaksi. Ulla Kampmannille suotiin armosta paikka elinvoima- ja osaamislautakuntaan. Muille edellisellä kaudella ryhmästä eronneille kyyti oli kylmää. Ilpo Sirniölle tarjottiin viileää kättä, samoin Anneli Kivistölle. Paikkoja 0 kappaletta. Tämän kirjoittajalle, entiselle tarkastuslautakunnan varapuheenjohtajalle olisi ollut vapaana lautakunnan varapaikka. Sanoin kiitos ei. Tein ahkerasti töitä neljä vuotta Tampereen Vesi liikelaitoksessa ja sain kiitosta organisaatiolta sekä johtokunnalta, etenkin kokoomuslaisilta jäseniltä. Liikelaitos on menossa oikeaan suuntaan. No, ei löytynyt edes johtokuntapaikkaa.
Minulle oli hirveä henkinen tärähdys Peter Löfbergin kuolema. Teimme tarkastuslautakunnassa töitä kokousten ulkopuolellakin. Meillä oli yhteistä historiaa toistakymmentä vuotta eri kokoonpanoissa kaupungin toimielimissä. Viimeksi hän toimi tarkastuslautakunnan puheenjohtajana ja minä varapuheenjohtajana. Soittelimme vielä edellisenä päivänä ennen hänen kuolemaansa. Peter oli minua jokusen vuoden vanhempi, tietääkseni terve ja elämässä täynnä suunnitelmia tekevä ihminen. Mutta lähdettävä on, kun kutsu käy, ei ole veto-oikeutta. Omaiset ja Tampere menettivät osaavan, luotettavan ja vanhan ajan herrasmiehen.
Olen harkinnut tämän tapauksen opettamana, että en lähde enää hyvinvointialueen vaaleihin tarjolle ehdokkaaksi. Mahdollinen neljän vuoden sitoutuminen on liian pitkä aika tämän ikäiselle miehelle. Teen jatkossa mielenkiintoisia pätkätöitä, jos niitä on tarjolla. Aktiivisesti en niihin hakeudu. Nyt tehdään vain asioita, mitkä elämässä ovat tärkeitä perheelleni ja kiinnostavat.
Osallistun politiikkaan vähän osallisena, sivustaseuraajana ja kommentoijana. Ns. poliittisista ulostuloista ja tapahtumista riittää kirjoittamista. Esimerkiksi jos edustajistossa väitetään demarien voittaneen viime kunnallisvaalit, niin ollaan väärässä ja väite ansaitsee välihuomautuksen. Se oli Pyrrhoksen voitto, taistelu voitettiin, mutta sota hävittiin. Vielä yksi tällainen voitto meille demareille, niin olemme hukassa. Ääniä saattoi tulla edellisiä kunnallisvaaleja enemmän, mutta pormestarin paikka hävittiin ja demarien poliittinen asema heikentyi ratkaisevasti. Pormestarin paikka on tärkein poliittinen ja strateginen virka kaupungin hallinnossa. Poliittinen positio muuttui oleellisesti jälleen neljäksi vuodeksi.
Palataan politiikan tekoon ja sisältöihin seuraavissa blogeissa. Soon moro!
Esa Kanerva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)