15.9.2021
Ikääntyessä moni asia elämässä muuttuu, paitsi omassa itsessä ja asioitten hahmottamisessa, niin maailma tietenkin muovautuu ympärillä uusiin asentoihin. Ihmeteltävän paljon esimerkiksi suhde aikaan tulee erilaiseksi kuin nuorempana. Minäkuva ja persoonallisuus ovat aika pysyviä ominaisuuksia, kyllä niissäkin muutosta tapahtuu, olen saanut palautetta. Suomalaisen yhteiskunnan perusta on vahvasti ankkuroitu perustuslakiin, Eurooppa on kuitenkin otettava huomioon kaikessa, lainsäädännöstä kauppaan. Puhumattakaan maailmanlaajuisista muuttuvista ilmiöistä, kuten tietotekniikan läpitunkevasta otteesta kaikkeen ja kaikkiin yhteiskunnan rakenteisiin, palveluista, infrasta, hallinnosta sodankäyntiin. Ihminen joutuu sopeutumaan eri elämänvaiheissa monenlaisiin muutoksiin ja kriiseihin. Vanhusten kannalta taitaa olla nykyhetken suurin ongelma putoaminen tietotekniikan alati muuttuvilta rattailta.
Nuorella ihmisellä on aikaa elämässä rajattomasti. Näin hän kuvittelee. Kuolema ei tule mieleenkään. Ei tarvitse tullakaan. Kyllä vanhana sitä joutuu pohtimaan ihan riittävästi. Tiimalasi valuu hiljalleen. Metrin köyttä on jäljellä seitsenkympisellä enää pätkä jäljellä. Aikaa ei tarvitse tuhlata niin kuin nuorempana. On tartuttava jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen. Työelämässä oli tavoitteita ja yleensä niiden saavuttaminen koettiin olevan ajallisesti toivottoman kaukana. Asuntolainan viimeiseen erään oli ikuisuus. Viidentoista vuoden palvelussuhteen jälkeen saatua pitempää kesälomaa sai odottaa ja odottaa, aika ei tuntunut kuluvan lainkaan. Nyt vanhempana tammikuun alun jälkeen tuntuu juhannuksen vieton tulevan hetkessä ja sitten on jo joulu. Ajan kulun kiihtyminen juontunee elämän kokonaisuuden hahmottamisesta ja jäljellä olevien vuosien rajallisuuden ymmärtämisestä.
Mikä teininä tuntui maailmassa kooltaan isolta, on se nyt ikääntyneenä kuihtunut ehkä oikeisiin mittasuhteisiin. Sisävesilaiva ei ole kooltaan jättiläinen, vaan aika pieni alus. Perspektiivin muutos johtunee elämänkokemuksesta. Jos on nähnyt merisatamissa ruotsinlaivan, muuttuu Tarjanne mielikuvissa melko pieneksi purtiloksi. Lapsena Tampere oli suurkaupunki korkeine rakennuksineen ja kauppoineen. Matkailu on avartanut ihmisen mieltä. Onhan kotikaupunkitodellisuudessa suhteellisen pieni verrattuna, vaikka Berliiniin.
Suhde omaan minäkuvaan yleensä kriisiytyy jossakin vaiheessa, iän karttuessa. Huomataan poimut ja uurteet kasvoilla. Käynti on hitaampaa ja askel lyhenee. Ketterästä pantterista on tullut kömpelö taapertaja. Kukin selviää omalla tavallaan ikäkriisistä, joko tunnustamalla tosiasiat tai kenties menemällä kauneuskirurgille. Persoonallisuuden vahvat piirteet tulevat vahvemmiksi ja konservatiivista tulee entistä vanhoillisempi. Nuuka ei raaski avata jääkaappia, ettei ruokaa kuluisi. Tyytymättömyys omaan itseensä ja muutoksiin purkautuvat eri tavoin. Kuka masentuu ja toinen antaa palaa. Hän kukaties ajattelee leikatessaan tulevia elonvuosia elämäntavoillaan säästyvänsä yhtä monilta kuoleman pelon vuosilta.
Vanhemman ihmisen ympärillä oleva maailma muuttuu usein vaikeasti hahmotettavaksi. Nyt odotetaan itseohjautuvia autoja ja kyberhyökkäyksiä, mitä turvallisuusuhkiin tulee. Uudesta tekniikasta ei ikäihmiselle ole paljon hyötyä, jos perusvalmiudet ovat hukassa. Paitsi sitten kun ollaan palvelutalossa vahdittavana. Monet palvelut ja valvonta voidaan tuottaa sinulle etäyhteyden välityksellä. Se on kai parempi kuin ei mitään. Ihmisen läheisyyttä se ei korvaa milloinkaan. Vanhuksen on vaikeata hahmottaa tekoälyä, saati keskustella robotin kanssa. Kasvotonta, suorastaan kuvottavaa! Ikäihmisen näkökulmasta yhteiskunta muuttuu vaikeasti hahmotettavaksi. Vanhusten vuorovaikutuspalvelut on ajettu minimiin, kaikki asiat pitäisi hoitaa koneella. Hän ei pysty, ei osaa, ymmärtäkää nyt! Olisi kunniallista saattaa hautaan ne sukupolvet, jotka eivät ole syntyneet kännykkä kädessä, perinteisillä paperikirjeillä ja palveluilla kuin siirtämällä esimerkiksi pankkipalvelut omaisten vastuulle.
Esa Kanerva
