21.9.-21
Venäläiset ovat kulttuurikansaa. Viime viikonvaihteessa kaikilla heillä oli päärooli valtiollisessa näytelmässä. Käsikirjoitus oli toveri Putinin. Niin sanotuissa vaaleissa presidentin tukipuolue Yhtenäinen venäjä sai kuin saikin 51 prosenttia annetuista äänistä ja yhdessä tukipuolueitten kanssa kaksikolmasosaa annetuista äänistä. Putinin hallinto sai vaalien perusteella sekä yksinkertaisen että määräenemmistön. Venäjän duuma on kansanedustuslaitoksen irvikuva. Sen ei anneta käyttää ylintä päätäntävaltaa. Sen tehtävänä on siunata ja kiittää Putinin lakiehdotukset ja päähänpistot. Miksi Venäjä haluaa olla olevinaan demokratia ja miksi kansalaiset suostuvat olemaan käskyläisiä? Oma lukunsa on tietysti vaaleja ennakoineet toimenpiteet. Oppositio kaadettiin maahan, sotilassaappaan korko laitettiin kuvainnollisesti uhrin toisen korvanlehden päälle ja sitten omon-poliisi pyöräytti jalkaa. Jopa mediajätit Facebook ja Twitter hiljennettiin! Opposition kärkihahmot laitettiin vankilaan tai työleireille. Äänestäjiä kohtaan tämä on tietysti röyhkeyden huippu. Maailmalle osoitettiin, että Putinin asemaa ei voida horjuttaa oman maan sisältä tällä hetkellä. Tyytymättömyys kuitenkin itää ja se luo toivoa muutoksesta. Mihin perustuu Venäjän kansan alistuminen?
Historiaahan on tässä alettava kaivelemaan. En lähde ihan tsaarin ajoista. Bolsevismi nousi valtaan 1917 lokakuussa. Lenin perusti Tsekan, salaisen poliisin. Vallankumouksen vihollisia nähtiin kaikkialla, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Juuri summittaiset ja sattumanvaraiset teloitukset olivat se työkalu, joka toimi ja teki kaikki kansalaiset nöyriksi vallanpitäjille. Samaa taktiikkaa jatkoi Stalin kolmekymmentäluvulla. Vainot ja teloitukset olivat massatuotantoa ja uhreja oli miljoonia, suomalaisiakin yli 11000 henkeä. Tällä henkisellä sadismilla ja pelolla on venäläisiin istutettu epäluulo ja harhaisuus hallintoihmisiä kohtaan. Valtaapitäviä kannattaa pelätä. Tämä perintö kantaa nykypäivään asti.
Mielestäni kansan käyttäytyminen piiritetyssä Leningradissa toisen maailmansodan aikana antaa hyvän kuvan venäläisestä kansanluonteesta ja mentaliteetista. Kansa ajautui vuosia kestäneen piirityksen aikana jopa kannibalismiin nälän vuoksi. Kenraali Andrei Zdanov johti kaupungin puolustusta. Täysin kyvytön puoluemies jahtasi ja teloitti kaupungissa kuviteltuja antifasisteja sen sijaan, että olisi yrittänyt edes jollakin tapaa huolehtia kaupungin ruokahuollosta. Zdanovin arvostelijat olivat vastavallankumouksellisia. Kun hallinnon talossa syötiin kaviaaria ja juotiin ranskalaista samppanjaa, kansa yritti ravita itseään tapeteista irrotetulla liimalla ja nahkavöiden palasista keitetyllä sopalla. Siitä huolimatta he eivät nousseet kapinaan. Mitä menetettävää heillä olisi ollut, suurella osalla asukkaita meni henki joka tapauksessa. Astaloita olisi riittänyt massan voimalla hallinnon talon valtaamiseen. Syvään iskostettu herran pelko oli ainoa todellinen este. Ehkä myös apatia ja aloitteettomuus, kysymyksessähän olisi ollut valtaapitävien uhmaaminen.
Venäläisillä oli tilaisuutensa -90 luvulla Jeltsinin hajottaessa Neuvostoliiton päästäkseen valtaan Venäjällä. Mitä silloin tapahtui tavalliselle kansalle. Heidät ryöstettiin. Ja kansakunnan varallisuus varastettiin. Eläkeläisten säästöt huijattiin valuuttamuutoksilla ja vouchereiden myynneissä. Näitä arvopapereita jaettiin kaikille kansalaisille. He eivät vain ymmärtäneet niiden arvoa. Moni menetti maat ja mannut sekä asunnot. Kansallisvarallisuus meni uusjakoon ja oligarkit voittivat. Syntyi kaipuu menneeseen turvallisuuden tunteeseen ja usko vahvaan johtajaan. Olkoon hallitsija mikä tahansa roisto, kunhan hän laittaa nämä varkaat ja mafian kuriin. Kuin taivaan lahjana ilmestyi Pietarista toveri Putin. Hänet nostettiin Jeltsinin tuella kukkulan kuninkaaksi. Hän tarjosi pikkuhiljaa KGB:n opein raudanlujaa hallintoa, demokratian halveksuntaa ja paluuta totalitarismiin.
Viikonlopun vaaleissa kävi niin kuin kävi. Enemmistön mielestä Putin edustaa jatkuvuutta. Hänen puoluettaan ei äänestetty siksi, että sen lupauksiin olisi uskottu. Presidentti edustaa tunnetta, ei järkeä, ja ruumiillistaa jotakin vahvan vallan kaipuuta. Siksi hänen valehteluaan voi katsoa läpi sormien. Unohtaa ei pidä myöskään valtavaa propagandakoneistoa, joka tarjoaa kansalle leipää ja sirkushuveja. Ja siinä sivussa valtion ilosanomaa. Venäjällä puuttuu luottamus toisiin kansalaisiin, viranomaisiin ja yksilöinä omaan itseensä. Tällaisessa maaperästä on oppositiomielialan erittäin hankalaa itää. Kukaan ei usko kehenkään eikä mihinkään. Ihminen ei riskeeraa omaa henkeään tai vapauttaan nousemalla Kremliä vastaan. Putin kohtelee vastustajiaan brutaalilla väkivallalla ja hänen oikeuslaitoksensa jakaa mielivaltaisia, summittaisia, vankilatuomioita. Lieneekö lukenut oppinsa isä ”Aurinkoiselta”?
Toivon, että venäläiset näkisivät ja kokisivat sen, mitä heidän ympärillään oikeasti tapahtuu. Ei siihen, mitä valtion propaganda haluaa kertoa. Ainoastaan venäläiset voivat muuttaa yhteiskuntaansa, jos niin haluavat. Haluavatko he, en tiedä.
Esa Kanerva
