Hyvää Uutta Vuotta 2023!

Hyvät lukijani!

Toivon menestystä ja ennen muuta rauhaa Eurooppaan vuonna 2023!

Esa Kanerva

Hyvän Joulun toivotukset!

                                                                                                                            21.12.2022

Arvoisat lukijani!

Toivotan teille levollista Joulua ja menestystä tulevalle vuodelle!

Terveisin Esa Kanerva

Professori Harri Melinin alustus, "Ay-liikkeen tulevaisuus?"

                                                                                                                                  15.12.2022

Sosiologian professori Harri Melin alusti Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran tilaisuudessa 24.11.2022 aiheesta "Ay-liikkeen tulevaisuus?" Ohessa hänen alustuksensa tiivistelmä. 

Harri Melin

Sosiologian professori, Tampereen yliopisto

Ammattiyhdistysliikkeen tulevaisuus?

Nykyisin on tapana hakea tietoa Internetin maailmoista. Kun Googlen hakukenttään kirjoittaa ay-liike, niin viisi ensimmäistä osumaa ovat 1) Wikipedia-artikkeli ammattiyhdistysliikkeestä, 2) Hjallis Harkimon videoita – esimerkiksi Ay-liikkeet jarruttaa yhteiskuntaa, 3) SAK:n kirjoittama juttu ay-liikkeestä, 4) PAU:n artikkeli ay-liikkeen saavutuksista ja 5) Suomen Yrittäjien juttu siitä kuinka ay-liike puolustaa omaa valtaansa, ei työntekijöiden etua. Kaikkiaan hakutuloksia oli yli 198 00. Tämä kertoo siitä, että ay-liike kiinnostaa ja että siitä on vallalla toisistaan poikkeavia näkemyksiä.

Pari sanaa historiasta

Suomi on ollut kapitalististen kehityksen suhteen perässähiihtäjä, kun asiaa tarkastellaan eurooppalaisessa verrannossa. Suomi oli aina 1900-luvun alkuun asti sääty-yhteiskunta, jossa keskeinen yhteiskunnallinen ristiriita koski maanomistusta. Tehdastyö merkitsi tuolloin yleensä toimeentulon kohentumista ja itsellistä asemaa. Näin etenkin nuorten tehdastyöhön päässeiden naisten kohdalla (ks. Pertti Haapala: Tehtaan valossa).

Ensimmäinen ammattijärjestö perusteettiin maahamme vuonna 1869, jolloin Helsingin kirjatyöntekijät järjestäytyivät. Suomen kirjaltajaliitto aloitti toimintansa 1894 ja Suomen rauta- ja metallityöntekijöiden liitto vuonna 1899. Suomen Ammattijärjestö (SAJ) muodostettiin vuonna 1907, ja samana vuonna perustettiin myös työnantajien keskusjärjestö. Mainittakoon, että Ruotsissa ja Norjassa ammatilliset keskusjärjestöt luotiin 1800-luvun viimeisinä vuosina. On myös syytä muistaa, että eräät professiot perustivat omia yhdistyksiä jo ennen 1800-luvun puoliväliä: Finska läkaresällskapet 1835 ja Juridiska föreningen i Finland 1862. Lääkäriliitto syntyi 1910 ja Lakimiesliitto 1944.

Tällä hetkellä Suomessa on kolme ammatillista keskusjärjestöä. SAK:lla on 18 jäsenliittoa ja niissä noin 560 000 työssäkäyvää jäsentä, kaikkiaan jäseniä on noin 800 000. STTK:ssa on 13 jäsenliittoa ja 319 000 työssäkäyvää jäsentä, kaikkiaan jäseniä on 450 000. Akavassa on 36 jäsenliittoa, 430 000 työssä käyvää jäsentä ja kaikkiaan yli 600 000. Enimmillään SAK:ssa oli jäseniä vähän yli 1,1 miljoonaa.

Miksi ammattiliitto?

SAK:n verkkosivujen (www.sak.fi) mukaan jäsenyys antaa mahdollisuuden vaikuttaa tulevaan palkkaukseen, työsuhteisiin ja työturvallisuuteen. Verkkosivu kertoo edelleen, että ammattiliitto neuvottelee jäsenten puolesta työantajien kanssa. Lisäksi liitot ja niiden luottamusmiehet tarjoavat jäsenille apua ja neuvoja. Suomalaiset ammattiliitot ovat tehneet merkittävää työtä työntekijöiden aseman kohentamiseksi. Ensin kamppailtiin palkkojen ohella työajoista. Kahdeksan tunnin työpäivä ja myöhemmät työajan lyhennykset eivät olisi tapahtuneet ilman liittoja. Viiden päivän työviikkoon siirryttiin pitkien neuvottelujen jälkeen 1960-luvun lopulla. Vuosilomat juontuvat 1940-luvun neuvotteluille. Nykyinen työttömyysturva, jossa työttömyyskassojen jäsenet saavat parempaa turvaa kuin mitä pelkkä valtion tuki tarjoaa, on ammattiliittojen saavutus. Lisäksi ammattiliitot ovat vaikuttaneet muiden muassa perhevapaisiin, työturvallisuuteen ja ennen muuta palkoista ja työehdoista sopimiseen.

Ammatillisessa järjestäytymisessä on kyse myös yhteiskunnallisesta vallasta käytävästä kamppailusta. Kysymys on valtaresursseista. Kapitalismissa työväenluokka on alistetussa asemassa, ja ammatillinen ja poliittinen järjestäytyminen ovat keinoja vahvistaa työväenluokan valtaresursseja (ks. Walter Korpi: Työväenluokka hyvinvointikapitalismissa). Walter Korpi puhuu demokraattisesta luokkataistelusta, jossa työväenluokkaa hyödyntää kollektiivisia valtaresursseja parlamentissa ja työmarkkinaneuvotteluissa.

Yhteiskunnallinen liike

Alkujaan ammattiyhdistysliike oli jäsenistön tarpeesta syntynyt liike. Se oli jäsentensä liike, oman aseman kohentamiseksi. Nyt ammattiliitot ovat suuria byrokraattisia organisaatioita omine valtarakenteineen. Muodollisesti valta on noin neljän vuoden välein kokoontuvalla liittokokouksella, jonka päätöksiä toimiva johto toteuttaa. Käytännössä liittojen johto ja toimihenkilöt vastaavat liittojen toiminnasta. Osaaminen on keskitetty liittojen toimistoihin. Työpaikkatasolla ammattiosastojen merkitys on vähentynyt ja edunvalvonnan kannalta keskeisessä asemassa ovat luottamusmiehet. He ovat kuitenkin ylityöllistettyjä.

Yksi ammattiliittojen haasteista on jatkuvasti kasvava kuilu littojen toimistojen ja tavallisten jäsenten välillä. Edunvalvonnan resurssit on keskitetty toimistoihin, ja isot asiat neuvotellaan liittojen kesken. Jäsenten arki on kuitenkin työpaikkatasolla, missä järjestöjen resurssit ovat niukkoja. Työnantajat koettavat jatkuvasti lisätä paikallista sopimista ja jopa yksilökohtaista sopimista. Tässä tilanteessa valtasuhde työpaikkatasolla on hyvin epäsymmetrinen. Liittojen resurssit ovat toimistoissa, ja yksittäinen työntekijä on aina heikommassa neuvotteluasemassa kuin työnantaja.

Aktiiveja jäseniä on vähemmän kuin aikaisemmin. Taistelu ihmisten ajasta on kiivas, ja sellainen aatteellinen sitoutuminen ammatilliseen edunvalvontaa, joka oli tyypillistä vielä 1970-luvulla on vähentynyt. Luottamusmiesjärjestelmä on työpaikkatason tukiranka, mutta se on kuormitettu. Luottamusmiehet ovat paitsi neuvottelijoita, myös lakimiehiä, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä. Siksi olisikin tärkeää miettiä liittojen resurssien allokointia uudelleen.

Maailma on muuttunut

Suomalainen työelämä muuttuu jatkuvasti. Suomi on palvelutalous, jossa noin 75% työllisistä toimii erilaisissa palveluissa ja teollisuuden osuus on noin 20%. Työpaikat ovat pienentyneet ja hajautuneet. Enää ei ole samalla tavalla suuria yhtenäisiä työväenkeskittymiä kuin vaikkapa Lokomo, Tampella tai Sarvis. Työnorganisointi ja johtaminen ovat muuttuneet. Yritysten hierarkkiset rakenteet ovat madaltuneet ja johtamisopeissa korostuu käskemisen sijaan valmentaminen. Melkein kaikki työskentelevät tiimeissä, jonka tulos vaikuttaa kaikkien palkkaukseen.

Suorittavaa, perinteistä duunarityötä, on entistä vähemmän ja korkeakoulutusta edellyttävää asiantuntijatyötä on enemmän ja enemmän. Noin 40 % ammatissa toimivista on suorittanut alemman korkeakoulututkinnon. Yhteiskunta on keskiluokkaistunut. 2020-luvun alussa työväenluokkaan kuuluu noin 35 % työssäkäyvistä ja keskiluokkaisten ryhmien – mukaan lukien yrittäjät – on noin 65 %. Vielä 1980-luvun alussa työväenluokkaan kuului melkein 50 % ammatissa toimivista.

Työmarkkinoille on tullut lisää osa-aikatyötä, myös määräaikaisia työsuhteita on enemmän kuin 40 vuotta sitten. Lisäksi erilaiset työvoiman vuokrausyritykset ja alustatalouden yritykset hämmentävät kuvaa työsuhteista. Kaikki tällaiset muutokset heikentävät ammattiliittojen mahdollisuuksia jäsenhankintaan. Lisäksi työnantajien perustama Yleinen työttömyyskassa (YTK) on kerännyt paljon jäseniä.

On syytä myös muistaa, että ay-liikettä vastaan käydään systemaattista ideologista kamppailua. Esimerkiksi Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) tuottaa jatkuvasti tietoa, jotka yritykset käyttävät systemaattisesti vaikeuttaakseen liittojen toimintaa ja tehdäkseen ammatillisen järjestäytymisen jotenkin epäilyttäväksi.

Työelämän ohella ihmiset ovat muuttuneet. Modernisaatio on merkinnyt yksilöllistymistä. Vanhat yhteisöt ovat hajonneet, meitä ei enää sido kyläyhteisöt, seurakunnat tai vahvat tehdasyhteisöt. Suomi kaupungistui noin 50 vuotta sitten. Muuttoliike kaupunkeihin jatkuu edelleen, mistä Tampere on oiva esimerkki. Tämä on merkinnyt asumisen ja naapurustojen muutoksia. Elämä on muuttunut aikaisempaa subjektiivisemmaksi ja perhekeskeisemmäksi. Tämä tarkoittaa myös sitä, että ihmiset punnitsevat hyvin tarkkaan omaa ajankäyttöään. Tallaisessa pohdinnassa ay-toiminta ei välttämättä nouse kovin korkealle.

Kaikki edellä luonnehtimani yhteiskunnallisen muutoksen piirteet vaikuttavat ay-liikkeen toimintaedellytyksiin. Lisäksi on syytä muistaa, että nuoret työntekijät miettivät hyvin tarkkaan sitä, että kannattaako ammatillinen järjestäytyminen.

Ay-liikkeen tulevaisuus?

Suomalainen ay-liike on ollut menestystarina. Se on onnistunut kohentamaan merkittävästi jäsentensä työehtoja ja työoloja. Ammattiliitot ovat vahvoja, taloudellisesti itsenäisiä ja järjestäytymisaste on Suomessa kansainvälisesti korkea. Suomessa ammatillisesti järjestäytyneitä on noin 60 % palkansaajista – vuonna 2010 järjestäytyneitä oli vielä 74 % - ja EU:ssa keskimäärin vain noin 25 %.

Ammattiliittoja tarvitaan myös tulevaisuudessa. Tiedämme, että yhteiskunnallinen eriarvoisuus on kasvanut. Tuloerot ovat kasvussa, etenkin pääomatulojen kasvu on ollut suurta koko 2000-luvun. Globaalilla tasolla erot rikkaan pohjoisen ja köyhän etelän välillä kasvavat. Nykyistä sivilisaatiotamme uhkaa ympäristökriisi. Tarvitaan kollektiivista toimintaa, jotta näihin kehityskulkuihin voidaan jotenkin vaikuttaa. Tässä ay-liikkeellä voi olla merkittävä rooli. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, että ay-liikkeen tulee laajentaa toimintaansa perinteistä edunvalvontaa laajemmalle. Tarvitaan uutta solidaarisuutta ja uutta toimintaorientaatiota.

Ay-liike on tukeutunut paikallisuuteen, työyhteisöihin ja solidaarisuuteen. Nyt pitäisi pohtia, mitä tämä kaikki tarkoittaa aikana, jolloin Internet yhdistää koko maailman ja erilaiset sosiaalisen median alustat korvaavat perinteisen yhteisöllisyyden ja kasvokkaisen vuorovaikutuksen. Ay-liikkeen olisi löydettävä itsensä uudelleen some-ajassa.

Toiminnan painopistettä tulisi kohdistaa nykyistä enemmän paikalliselle tasolle. Jäsenet tarvitsevat entistä enemmän tukea työsuhteeseen liittyvissä asioissa tässä ja nyt. Liikkeen paikallista osaamista ja paikallisia resursseja pitäisi kyetä vahvistamaan.

Näkymätön on tehtävä näkyväksi. Ay-liike on saanut paljon tuloksia ja se on mukana monissa työelämän kehittämishankkeissa, mutta tämä jää liian usein piiloon. Liikkeen kannattaisi pitää enemmän ääntä omasta tekemisestään.

Lopulta ay-liikkeen omia toimintatapoja pitäisi demokratisoida. Oma teesini on, että lisää valtaa naisille ja nuorille. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää myös maahanmuuttajien järjestäytymiseen ja heidän mukaan ottamiseen liikkeeseen.

Kiitos!

                                                                                                                              

Todellisuuspakoa

 

                                                                                            9.12.2022

Minulla on ollut tapana kertoa näihin aikoihin vuotta joulunviettosuunnitelmistani. Ikääntyminen kärjistää mielipiteitä ja vahvistaa näkökantoja joulunkin suhteen. Kun on pakkokuunnellutettu ruokaostoksilla lokakuusta lähtien jouluvärssyjä, on niidenkin suhteen mitta täysi. Jos laulujen tavoitteena on ollut nostattaa joulumieltä ja ostamisen halua, toimivat ne nyt jyrkästi tarkoitustaan vastaan. Miten joulusta on voinut tulla tällainen karnevaali! Siksi teen itselleni erilaisen joulun. Eristän itseni kaikesta kaupallisuudesta ja eristäydyn kotiini. Yksinkertaisuus on nyt minulle joulun teema ja hiljaisuuden kuunteleminen on tavoite.

Jouluaatto sattuu tänä vuonna lauantaiksi. Lapset ovat ilmoittaneet poikkeuksellisesti viettävänsä sitä kukin omilla tahoillaan. Vasta pyhinä tavataan. Se sopii suunnitelmiini oikein hyvin. Olen kertonut vaimolleni toivovani aattona radiohiljaisuutta. Viestintävälineet ovat todennäköisesti kiinni eikä televisio ole auki. Musiikkia saatan kuunnella, mutten joululauluja. Liitän ne niin vahvasti kaupallisuuteen, että sanon niille kiitos ei.

Vaikeinta lienee pidättäytyminen uutisista. Aaton voi olla miettimättä maailman pahuutta ja sotarintamia. Ajatuksen voi kyllä uhrata Ukrainassa paleleville sotilaille ja siviileille. Ja perkeleen ja nyrkin heristyksen voi osoittaa idän suuntaan. Toivottavasti pakkasukko puraisee uutena vuotena ryssää persiiseen oikein kunnolla.

Hautausmaakäyntiä ei voi jättää väliin. Ilman sitä ei ole joulua. Kalmistossa joutuu kohtaamaan menneen elämänsä historian ja tapahtumat. Ajatuksen tasalla muistuvat isän ja äidin, tädin ja sedän kanssa vietetyt kymmenet vuodet. Sielussa viriää heidän seurassaan koetut erilaiset tunteet ja ahdistukset, niitäkin aina liittyy ihmiselämään. Hautuumaalla pikakelataan eletty oma elämä ja voidaan myös ihmetellä muutosta, muutosta yhteiskunnassa ja maailmassa.

Joulusaunan lämmitän, maksaa, mitä maksaa. Haen Tammelan torilta kuivatun vihdan. Niin on suomalaisilta perinteet unohtuneet, että viime vuonna ostin vihtaparin thaimaalaiselta naiselta. Hän oli huomannut markkinaraon. Toivottavasti hän on tänäkin vuonna poiminut kesällä vihdakset ja tulee kaupoille. Torilla tavataan.

Vaimon kielloista huolimatta, aion olla jääräpäinen ja jouluaterialla keitän livekalaa. Ja valkokastiketta, totta kai. Ateria olkoon mahdollisimman yksinkertainen, rosollia, sienisalaattia ja pottua. Kinkun korvaa poron liha, jota tuli hommattua jo aiemmin Kainuusta.

Eiköhän joulu tule vietetyksi näilläkin menoilla. Kirkkoon en tunne suurta vetoa. Olen jotenkin vieraantunut koko laitoksesta. Ei uskonto itsessään ole kirkkoa pilannut, vaan sen toimijat, papit ja kaikki hurskaat oman edun tavoittelijat. Arvelen, että yhä vähemmän ihmisiä kiinnostaa itse joulun sanoman sisältö. Tapakristittyä pakanaa vielä vähemmän.

Esa Kanerva

 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

                                                                                                                                          2.12.2022

Rakas isänmaamme täyttää 105 vuotta ensi tiistaina!

Tänä vuonna Suomen itsenäisyyspäivä saa uudenlaista syvyyttä. Vajaan parin tunnin lentomatkan päässä Ukraina taistelee omasta itsenäisyydestään. Suomi eli vastaavaa sotatilannetta vuonna 1939. Sota on sotaa, vaikka aika ja olosuhteet ovat muuttuvat. Puolustustaistelusta löytyy yhtäläisyyksiä, joskin erilaisuuksiakin. Ukrainaa autetaan, Suomi taisteli lähes  yksin. Yhteinen nimittäjä on hyökkääjä. Ukraina taistelee eurooppalaisten arvojen ja Suomenkin itsenäisyyden puolesta. Ukrainan on voitettava ja Venäjän hävittävä!

Hyvää itsenäisyyspäivää! Esa Kanerva

Sähköalelle olisi tarvetta!

                                                                                                                                        24.11.2022

Tampereen kaupunginvaltuutetut kauhistelivat jopa valtakunnan tv-uutisissa sähkön hintaa. Kuluttajan kannalta ei tässä nyt ihmettelyt auta. Tarvitsisi tehdä tilanteelle jotakin. Avaimet asian ratkaisemiseksi ovat viime kädessä valtuustolla. Tampereen kaupungin Sähkölaitos on kaupungin 100 prosenttisesti omistama yhtiö. Olisi se nyt aivan ainutlaatuisen erikoinen tilanne, että omistaja ei voisi vaikuttaa mitenkään omistamansa yhtiön hinnoitteluun ja toimintapolitiikkaan. Totta kai voi! Omistaja antaa ohjeet hallitukselle ja jos hallitus ei tottele, hallituksen voi vaihtaa. Yhtiökokous vain koolle ja omistaja nimeää uudet hallituksen jäsenet. Jos valtuusto haluaa, että tamperelaiset saisivat sähkönsä halvemmalla, se onnistuu kyllä.

Asia ei tietenkään ole näin mustavalkoinen, myös budjettitalous on otettava huomioon. Kaupunki voisi kuitenkin luopua tai pienentää osinkovaatimusta. Osinko on ollut viime vuosina 20 miljoonan tasolla. Seuraava kysymys on, miten osinko korvataan budjetissa. Se vastaa puolta veroprosenttia. Ensi vuonna hintakehitys todennäköisesti laskee ja sähkömarkkinat rauhoittuvat. Rahoitusaukon voisi valtuusto tukkia esimerkiksi lykkäämällä paria pientä rakennushanketta vuodella. Nyt olisi tarpeen alentaa sähkön hintaa ensi talven pahimman kriisin yli

Sähkölaitos ostaa sähkön markkinoilta seitsemänkymmentäprosenttisesti. Loppu on omaa tuotantoa. Jätteenpolttolaitos tuottaa sähköä 70 GWh. Tammerkosken vesivoima on merkittävä sähköntuotantotapa Sähkölaitokselle. Kaikilla voimalaitoksilla pystytään tuottamaan kesäkuorman verran sähköä. Osin yllä mainituista syistä, Sähkölaitos on hyvin kannattava yritys. Kohonneet sähkön hinnat lisäävät liikevaihtoa ja tuottoja. Laitoksen suuriin investointihankkeisiin vetoaminen esteenä hintojen alentamiselle ei ole katetta. Euroopasta tuleva säätely tulee, jos on tullakseen. Se kohtelee kuitenkin kaikkia sähköyhtiöitä tasapuolisesti ja koskee ylisuuria voittoja asiakkaitten kustannuksella.

Tarvittaisiin enää poliittinen päätös. Ei hintakauhistelua! Epäilen, että poliittista tahtoa ja yksimielisyyttä hinta-alelle ei löydy. Seuraaviin kuntavaaleihinkin on aikaa ja poliitikko ajattelee kansan unohtavan tällaiset teot. Sähkön hintojen alennuksesta ei jää jäljelle pysyvää monumenttia muualle kuin korkeintaan köyhän kuluttajan sydämeen. Se muisto kuitenkin saattaisi säilyä siellä, jopa vuoden 2025 kevääseen. 

Esa Kanerva

Luottamus hyvä, varovaisuus paras!

                                                                                                                   16.11.2022

Meillä on hyvät suhteet. Mitä sillä tarkoitetaan? Työelämässä opin, että yhteistyötä on lähes aina pakko tehdä, siksi luottamus ja hyvät suhteet ihmisten välillä helpottavat tekemistä. Perusolettamus inhimillisessä vuorovaikutuksessa on se, että uskotaan kaveria lähtökohdiltaan, aluksi tarkkaillen jonkin aikaa. Tarkkailuajan jälkeenkin on vahvan luottamussuhteen syntymiseen vielä pitkä matka. Lapsi syntyessään luottaa aluksi kaikkiin hoivaa antaviin. Puolen vuoden jälkeen hän alkaa erottaa tutut ja vieraat. Lapsi on oppinut vierastamaan. Omiin voi luottaa ja vieraita kannattaa epäillä. Sosiologisesti ihminen käyttäytyy aikuisenakin samalla tavalla ja jakaa omat sekä tuntemattomat. Meillä on omat lähipiirit ja luotetut. Yhteiskunnassa tuskin mikään pelaisi, ellei kansalaisten välillä olisi luottamusta. Lisäksi tarvitsemme uskon siitä, että sääntöjä ja lakeja noudatetaan. Luotamme siihen, että jos joku poikkeaa kaidalta tieltä, yhteiskunta rankaisee yksilöä tavalla tai toisella.

Kahden ihmisen välinen ystävyys on kiinteä luottamussuhde. Usko siihen, että kaveri haluaa tehdä toiselle hyvää ja kokee empatiaa toista ihmistä kohtaan, on vahva. Tietenkin ystävyyssuhteen syvyys vaihtelee. Avaudutaanko totaalisesti kaikkein henkilökohtaisimmista asioista vai ylläpidetäänkö pinnallisempaa keskustelua. Myös ystävyyssuhteet ovat erilaisia. Se voi olla, vaikka työkavereiden, harrasteiden kautta hankittu, rakastettu tai mikä tahansa ystävä, johon minä voin luottaa ja hän luottaa minuun.

Ihmisen arkeen kuuluu tiettyjä perusolettamuksia ja luottamusta. Kauppias voi pääsääntöisesti luottaa siihen, että asiakkaat haluavat maksaa ostoksensa. Bussissa törmää harvoin lipuntarkastajiin. Oletetaan, että matkustettaessa maksetaan matkalippu. Pankit varautuvat ryöstöihin, mutta pääsääntöisesti palveluprosessi menee rehellisten ihmisten ehdoilla. Yhteiskunta luottaa siihen, että kansalaiset maksavat kiltisti veronsa ja ilmoittavat tulonsa rehellisesti. Valvontaa suoritetaan yleensä vain tarkastuksin ja pistokokein.

Kansakuntaa yhteen pitävä liima on luottamus siihen, että siipeilijät ja rötöstelijät saatetaan edesvastuuseen. Yhteiskunnassahan on aina oman edun ja yhteistyön välinen ristiriita. Kautta historian on todistettu, että yhteistyöllä pystytään kuitenkin parhaiten puolustautumaan ja suojaamaan ravinnon lähteitä kuin yksinään. Puolustuslaitos on paras esimerkki tästä yhteistyöstä. Keskuudestamme löytyy kuitenkin ihmisiä, jotka ovat valmiit koettelemaan rajojaan ja unohtamaan yhteiset velvoitteet. Kuka tekee petoksia, kuka kiertää veroja. Mutta ilman rangaistuksia yhteiskunta ei siis toimisi. Tuomion suuruus ei ole ratkaisevin tekijä, vaan se, että kansalaiset kokevat tuomion olleen oikeudenmukainen suhteessa rikokseen. Tämä myös ennalta ehkäisee rikoksia.

Valtioitten välisiä suhteita leimaa ystävyys tai epäluottamus. Naton voisi kuvitella olevan ystävällismielisten valioitten puolustusliitto ja esimerkki päinvastaisesta rinnakkain olosta ovat Koreoitten välinen epäluottamus ja käytännössä sotatila. Pääsääntöisesti nykyinen maailmanjärjestys ja globaalit suhteet toimivat monin eri valtio- ja kauppasopimuksin Venäjän keväiseen hyökkäykseen asti. Luottamusta Venäjään ei nyt maailmalla ole harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta eikä vähään aikaan tule. Luottamuksen ja sääntöjen rikkojalle vaaditaan sanktioita yhä enemmän. Politiikassa korostettiin, että luottamuksen voi pettää vain kerran. Sama voi koskea myös valtioitten välisiä suhteita, mikä ei tiedä hyvää maailman tulevaisuudelle.

Luottamuksella (että juttuani luetaan) Esa Kanerva

 

                                

Hamppu ja viina vapaiksi!

                                                                                                                                        7.11.2022

Kokoomusnuorten liittokokous oli sitä mieltä, että kaikkien huumeitten rangaistavuuden poistaminen olisi ratkaisu suomalaiseen päihdepolitiikkaan. Niinköhän? Ratkaisu olisi tietenkin kovin helppo toteuttaa. Mutta heidän esittämä toimiva päihdehuollon toteuttaminen sen rinnalla on enemmän kuin vaikea kokonaisuus ja siksi lähinnä poliittista jargonia ilman yksityiskohtia. Ensinnäkin, millaista on toimiva päihdehuolto ja hoito? Maailma on väärällään kaikenlaisia kokeiluja ja toteutuksia kiinalaisesta pakkohoidosta tanskalaiseen vuosia kestävään kuntoutukseen vaihtelevin ja enimmäkseen huonoin tuloksin. Miten herätetään asiakkaan tahto päästä irti päihteistä? Se lienee ensimmäinen kynnys irtautumisen onnistumiselle. Maailmassa on kokemusta alkoholista jo sukupolvia. Siitäkin irtautuminen ja korkin kiinni pistäminen on lähes mahdoton juttu, mikäli riippuvuus aineeseen on syntynyt. Vain 1-2 prosenttia onnistuu. Jos alkoholismi on tappava tauti ja luopuminen siitä on vaikeaa, lienee nykyisistä osin synteettisistäkin huumeista irrottautuminen melkein mahdotonta. Pitäisikö kansa siis päästää kahleistansa ja antaa kansalaisille vapaus aineitten vapaaseen käyttöön?

Keskityn aluksi viinaan. Juomaa voi käyttää ilon pitämiseen eikä oikeastaan määrillä tai käyttökerroilla ole alkuvaiheessa merkitystä. Kysymys viinan vaarallisuudessa on oikeastaan siinä, kuinka kauan yksilö tarvitsee synnyttääkseen itselleen riippuvuuden. Sitä ei kukaan itse etukäteen tiedä eikä se noudattele lainalaisuuksia. Jokaisella on mahdollisuus tulla riippuvaiseksi, kun juo tarpeeksi ja kyllin kauan. Altistavia tekijöitä on toki olemassa. Harva niitä aloittaessaan tulee pohtineeksi. Jos isällä tai äidillä on alkoholiongelma, kannattaisi olla varovainen. Perimä saattaa aiheuttaa moninkertaisen riskin sairastua. Alkaa tuntumaan kliseeltä, että lapsuuden kovat kokemukset ja kasvuympäristö aiheuttaa herkistymistä alkoholin väärinkäytölle, varhaisimmillaan jo teini-iässä. On vaikea kysymys, aiheuttaako alkoholi mielenterveysongelmia tai päinvastoin mielenterveysongelmat altistavat päihteitten käyttöön. Masentunut tarttuu pulloon herkemmin kuin elämänhaluinen ihminen. Miksi tämä alkoholikysymys odottaa yhä edelleen ratkaisuja? Miksi tämä on niin vaikeaa?

Riippuvuutta voi käsitellä yhtenä kokonaisuutena riippumatta käytetystä aineesta. Heroiiniriippuvuus syntyy nopeammin kuin viinariippuvuus, yhtä kaikki samassa koukussa ollaan. Päihde vie miestä eikä päinvastoin. Nykyään riippuvuuden hoidossa käytetään ns. kokemusasiantuntijoita vertaistukena. Miksi? Koska kukaan muu kuin koukussa ollut ei osaa tuntea ja käsitellä riippuvuutta samalla tapaa. Se on niin elämän täyttävä, kokonaisvaltainen kokemus, että sen ymmärtäminen vaatii omaa kokemuspohjaa. Kuinka ihminen voi sortua riippuvaisena omien arvojensa vastaiseen käytökseen ja toimii kuin mieltä vailla oleva? Riippuvuus jyrää oman tahdon niin totaalisesti, että rakkaus puolisoon, työn tai työpaikan unohtaminen ja omasta itsestä huolehtiminen unohtuvat. Valehtelu, varastaminen ja huijaaminen onnistuvat sujuvasti ja vaivatta. Riippuvuuden syntyminen ei katso syntyperää, asemaa yhteiskunnassa eikä taloudellista asemaa. Esimerkkejä löytyy laidasta laitaan, filmitähdistä raharuhtinaisiin. Yksilön kannalta surkeinta on se, että tauti johtaa aina kuolemaan. Alkoholistikin kuolee ennenaikaisesti riippuvuuden aiheuttamiin syihin, hirttäytymisestä maksan kovettumaan. Kuten opioidiriippuvaiset yleensä nopeammin, yliannostukseen tai paskaisista neuloista saatuun hiv:iin.

Seuraava kysymys on tietenkin se, että pitäisikö näitten aineitten tarjonta sallia laillistetusti ja valvoa päihteitten mm. laatua sekä vahvuutta. Minulla ei ole tilastoja eikä vaikuttavuusanalyysejä. Viinan kohdalla peli on jo menetetty, lievempien huumeitten osalta on kaiketi jotakin tehtävissä. Koska rahaa ei näytä olevan korjaaviin toimenpiteisiin mielenterveys- ja päihdepalveluitten osalta, olisiko järkevää kerätä verotulot esimerkiksi kannabiksen käytöstä valtion taskuun ja ohjata ne päihdetyöhön lyhentämättömästi? Tässäkin asiassa näyttää kortit jo jaetuilta, koska mm. Saksa ja Tsekki harkitsevat näitten huumeitten vapauttamista. Valtio toisensa perään on tekemässä tällaisen ratkaisun entisten lisäksi. Kovat huumeet pitäisi olla edelleen jyrkästi pannassa, koska mikään yhteiskunta ei pysyisi pystyssä niitten aiheuttaman epidemian ja ongelmien kanssa.

Päihdeongelmaa voi lähestyä käytännön läheisesti, mutta tämän lisäksi pitäisi pohtia asiaa moraalin kannalta. Onko oikein sallia huumeitten käyttö ja kokeilut? Meillä on tutkittua tietoa siitä, ettei turvallista huumeitten käyttöä ole. Pieni rangaistavuuden pelote voisi ehkäistä arempien ihmisten kokeiluja. Voiko yhteiskunta sallia jäsentensä tappavan itsensä? Puhtaasti yhteiskunnan edun kannalta vastaus on ei. Valtion sijoittaa jokaiseen kansalaiseen noin miljoonan ennen kuin hän tuottaa sille takaisin mitään. Yhteiskunta romahtaa, mikäli kansalaiset kuolevat huumeisiin alta kolmekymppisinä osallistumatta työelämään elinaikanaan. Miten pidettäisiin rikollisuus aisoissa, rahat huumeisiin olisi hankittava laittomin keinoin? Valtion tarjoamat ilmaiset huumeet ovat utopiaa.

Vastuullinen yhteiskunta kasvattaa, kouluttaa ja pitää huolta kansalaisistaan. Turvallinen lapsuus, lapsiperheköyhyyden estäminen, varhaiskasvatus, opetus, harrastukset ja valistus lienevät yhteiskunnan työkalupakissa tärkeimmät välineet päihteitten vastaisessa työssä. Meillä on esimerkkejä rappeutuvista yhteiskunnista tälläkin hetkellä osin huumeongelmien johdosta. Suurimpia ovat Venäjä ja Yhdysvallat. Yhteiskuntien romahtaminen ovat hitaita prosesseja ja vie kenties sukupolvia, mutta ne kuvaavat ongelmien mittaluokkaa. Ei ole olemassa helppoja ratkaisuja, ehkä huumeitten käyttö ja vaikutukset ovat osa ihmiskunnan evoluutiota.

Esa Kanerva

Ihminen on luonnostaan väkivaltainen

                                                                                                                                     31.10.2022

Suomessa on toiminut rikollisjärjestö nimeltään NBK, ”Syntyneet tappajiksi”. Tuskin tietoisesti rikolliset ovat osanneet valita nimensä aika osuvasti. Ihmisellä on perimässä tappajan vaistot. Aivojemme hermojärjestelmät ovat kivikautista perua. Periaatteesta sopivissa olosuhteissa meistä jokaisesta löytyy kykyä käyttää puukkoa muuhunkin kuin leivän leikkaamiseen. Kirvestä käytetään harvemmin väkivaltaan, koska yhteiskunnan säännöt, moraali ja ihmisen omat päätökset ohjaavat käyttämään pääsääntöisesti kirvestä halkojen hakkaamiseen. Väkivaltaa esiintyy kuitenkin kaikkialla ja kaikilla elämä osa-alueilla yhteiskunnassa. Onko lajikumppaninsa murhaamisen todettava olevan inhimilliseen kulttuuriin kuuluva ikävä tosiasia? Mikään yhteiskunta ei ole säästynyt julmuuksilta, väkivalta on kuitenkin vähentynyt tuhansien vuosien kuluessa.

Ihminen on kiinnostunut väkivallasta ja seksistä. Uutisista saamme lukea sodassa tehdyistä joukkomurhista, dekkarit myyvät hyvin ja nautimme sotaelokuvista. Näköjään aivomme haluavat puuhastella ratkaisemattomien murhien ympärillä ja useat meistä fantasioivat ainakin joskus tappavansa koston hengessä jonkun toteuttamatta mielikuvaharjoitustaan koskaan. Murhat ovat, useimmissa kulttuureissa ehdottomasti kiellettyjä. Mikä on kiellettyä, se kiehtoo! Seksi liittyy lisääntymiseen ja pariutumiseen liittyy eläinkunnassakin urosten välistä tappelua, jopa tappamista. Evoluutio on ilmeisesti tässäkin asialla. Useimmat tappajat ovat tilastojen mukaan miehiä. Yksinkertaisesti päättelemällä voidaan todeta evoluutiossa kilpailijan tappamisella saavutetun monia hyötyjä. On ollut mahdollista saada parhaat naiset ja lisää elintilaa. Mahdollinen leskikin palautuu parisuhdemarkkinoille. Parisuhdemarkkinoilla naiset ovat edelleen kuninkaan tekijöitä. He valitsevat ja paras kohde on mies, joka pystyy tarjoamaan turvaa joko fyysisten ominaisuuksiensa tai kokonsa ansiosta tai yhteiskunnallisen ja taloudellisen asemansa kautta.

Puhutaan paljon perheväkivallasta. Yleensä väkivalta periytyy ja se vanhempien käyttäytymisen, kautta lapsille välittyvänä käyttäytymismallina riitatilanteiden ratkaisemiseksi, lisää riskiä ylisukupolvisesta perheväkivallan kierteestä. Naimisiin meno suojaa monilta riskeiltä, mutta myös lisää väkivallan mahdollisuutta. Avioliitossa olevat nuoret tekevät vähemmän rötöksiä kuin parisuhdetta vaille jääneet. Perhe on yleensä parasta, mutta myös pahinta. Perheväkivallan äärimmäinen muoto, puolison tappaminen, tapahtuu aina silloin tällöin. Tähän tilanteeseen liittyy yleensä kumppanin pettäminen tai jättämisen uhka. Ei siedetä sitä, että puoliso siirtyy levittämään jonkun toisen ihmisen geenejä. Miehet vartioivat naisiaan, etteivät joutuisi kasvattamaan toisen miehen lapsia ja omien geenien edistäminen menee mönkään.

Ikuisen maailmanrauhan ajatuskin tuntuu tällä hetkellä utopialta. Ihmisyhteisöjen sotaisuudella on pitkät jäljet historiaan. Itse asiassa historian kirjoitus kertoo sotia käydyn aina metsästäjä-keräilijä-ajasta alkaen. Kun on alettu sosiaalistua ja tehdä yhteistyötä, toisten kimppuun käyminen on tullut helpommaksi. Ja oman reviirin puolustaminen on käynyt tehokkaammin ja karhukin on ollut mahdollista kaataa yhteistuumin. Joku siellä apinalaumassakin on noussut kukkulan kuninkaaksi joko voimalla tai viekkaudella. Samaa ikiaikaista toimintamallia noudattaa tämäkin aika sotaa käymällä. Vaaditaan otolliset olosuhteet ja yksinvaltias. Sodassa tarvitaan vihollinen, jonka avulla on mahdollista perustella omat väkivallanteot. Lisäksi ihmiset täytyy saada propagandan avulla uskomaan, että heidän uhrauksensa isänmaan puolesta ovat vaivan arvioista. Jos vastustaja on Putinin mainitsema paha natsi, ei heidän tappamisestakaan tarvitse välittää. Aivoista voidaan kytkeä empatianappi pois päältä. Henkisen manipuloinnin uppoaminen sotaväen sieluun tekee sodan psykologisesti mahdolliseksi. Putinin todellinen tarkoitusperä ei ole ollut natsismi, vaan saada demokratiaksi pyrkivä Ukraina oman totalitaarisen hallinnon alaisuuteen.

Tavallisella ihmisellä on omatunto. Niin näyttäisi olevan myös moottoripyöräkerhon jäsenillä, mutta se toimii aivan eri periaatteella kuin muilla ihmisillä. Heillä on omat arvot, tarkat arvohierarkiat, kunniakysymykset ja säännöstöt. Jengeillä on oma moraali, tappaminen voi olla oikeutettua pomon määräämän teon toteuttamiseksi. Kerhon sisällä olevien jäsenten eläminen ei onnistu, ellei noudata kerhon moraalia. Se liimaa rikolliset yhteen. Vinoutuneeseen maailmankuvaan kuuluu, ettei syyllisyyttä tunneta.

Väkivalta on yhteiskunnassamme läpileikkaavaa. Onneksi olemme pohjimmiltaan huolehtivaisia ja avuliaita. Ja haluamme välittää toisten ihmisten tunteista ja hyvinvoinnista. Vain pieni joukko meistä haluaa elää omassa egoistisessa kuplassaan. Eilen psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Laurelma sanoi TV:ssä, että jos lapsella on yksikin turvallinen aikuinen ihmissuhde, se voi riittää. Lapsi ei mahda geeneilleen mitään, puolet niistä periytyy isältä ja äidiltä. Toimintaympäristölle sen sijaan voimme tehdä jotakin. Tutkitusti esimerkiksi yksinhuoltajille annettu tuki ongelmatilanteissa on ratkaisevan tärkeää ja tuottaa hyviä tuloksia. Valtioterrorismille emme näytä voivan mitään. Siinäkin täytyy luottaa, että ihminen muuttuu, mutta toivottoman hitaasti. Sen todistaa se, että olemme muuttuneet keskiajan elämästä nykyiseen sivistykseen. Puolisotkin valitaan nykyisin enemmän kiltteyden kuin fyysisen voiman perusteella. Valtioiden välisissä konflikteissa soisi kollektiivisen ymmärryksen lisääntymiseen. Meillä on valtavia yhteisiä ongelmia, joita vastaan koko ihmiskunnan tulisi valjastaa voimavaransa sotien sijasta. Tarkoitan liikakansoitusta, maailman luonnonvarojen ehtymistä ja ilmastonmuutosta. Toivotaan, että ihmisten välinen yhteistyö ja hyvyys voittavat pitkässä juoksussa.

Esa Kanerva

Valtiota "syytetään"

Hyvinvointivaltiomme koetaan usein maanpäällisenä paratiisina. Ainakin rajojemme ulkopuolelta arvioituna. Täällä pidetään kansalaisista huolta ja kaikki pidetään matkassa mukana. Sanoakin voi melkein mitä huvittaa ja osoittaa mieltä. Kaikki siis hyvin, niin ainakin luulisi. Ihmisen elämään ja yhteiskuntien tekoihin liittyy virheitä. Täydellisyys on harhaa. Jo jonkin aikaa olen ihmetellyt useita tuoreita uutisia Suomen valtioon kohdistuneista kanteista, tuomiosta ja korvausvaateista. Maallikon korvaan jotkut niistä ovat kuulostaneet oikeustajun vastaisilta. Onko suomalaisen järjestelmän ote jotenkin kirvonnut tai eikö kaikkia historiamme luurankoja ole kaivettu ulos kaapeista?

Eilen kuulin kuurojen uutisista, että kuurojen oikeuksien polkemista on selvitetty ja nyt ollaan perustamassa sovinto- ja totuuskomissiota asioiden eteenpäin viemiseksi. Mistä on kysymys? Kuurojen kohtelun historiaan liittyy paljonkin selvitettävää. Kuurojen lähihistoria sisältää monia vaikeita asioita, kuten pakkosterilisaatioita, puhumaan pakottamista, avioliittokieltoja ja syrjintää. Ruumiillinen kuritus on ollut arkipäiväistä. Kuurot haluavat Suomen valtiolta anteeksi pyyntöä ja korvauksia.

Päivä polttamia aiheita on ollut ns. translain uudistaminen. Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen aikaisemmat päätökset osoittivat, että Suomen translaki ei ole ajantasainen ihmisoikeuksien suhteen. Translakia olisi muokattava siten, että vaatimus lisääntymiskyvyttömyydestä samalla, kun transihmisten itsemääräämisoikeus, yksityiselämän suoja sekä henkilökohtainen koskemattomuus turvataan laintasoisesti. Sipilän hallitus ei korviaan lotkauttanut asian suhteen, nyt lain uudistaminen on Marinin hallituksen toimesta eduskunnassa.

YK:n Lasten oikeuksien komitea vaatii Suomea palauttamaan suomalaiset lapset al-Holin leiriltä takaisin kotimaahan. Suomen katsotaan rikkoneen lasten oikeuksia, koska se ei ole pelastanut heitä epäinhimillisistä oloista. Suomalaiset virkamiehet ovat vastanneet, että on mahdotonta pelastaa ketään heidän oman tahtonsa vastaisesti. Suomella on puoli vuotta aikaa raportoida tekemisistään. Leirillä on edelleen 26 suomalaista lasta.

Saamelaiset ovat vaatineet alkuperäiskansojen kokemien vääryyksien oikaisemista. Sovinto- ja totuuskomissiota on pistetty pystyyn huonoin tuloksin. Hanke on jo kertaalleen hajonnut riitoihin lähtötelineissään. Nyt komissiota on viritelty kasaan uudemman kerran. Komission toimeksiantona on tutkia saamelaisten kokemia vääryyksiä, mm. sopeuttamispolitiikkaa ja ettei tällaisia vääryyksiä tapahtuisi tulevaisuudessa. Katse on selkeästi eteenpäin. Luodaan rakenteet, jotka turvaavat saamelaisten oikeudet ja syrjimätön kohtelu.

Yksittäisillä ihmisillä on oikeus haastaa valtio oikeuteen. Tätä oikeutta on myös käytetty. Tunnetuimpia ovat ns. koppikorvaukset. Niissä valtio on joutunut korvaamaan aiheettomat pidätykset ja vankilassa olot. Vankilassa vietetty oikeudeton päivä on tapauksesta riippuen usea sadan euron arvoinen. Vahingonkorvauskanteet ovat yleisimpiä. Muita juttuja ovat kanteet esimerkiksi eläkejärjestelmän heikennyksistä aina, ilmastolain uudistamisen jälkeen, todennäköisesti nostettaviin kanteisiin valtion vastuuta ilmastonmuutoksesta. Tässä taustapontimena on muualta maailmalta saadut kokemukset ilmastoahdistuksen nostattamista tunteista.

Vaikka kevennyksenä on lopuksi mainittava äskettäin Pietarissa käyty oikeudenkäynti Suomea vastaan sotarikoksista II maailmansodan aikaan. Tuomio tuli saksalaisten rinnalla osallistumisesta Leningradin saartoon ja keskitysleirien yllä pitoon Karjalassa. Kuolleisuus leireillä oli suurta ja olot hirvittävät. Leirien olemassa olo tiedetään ja tunnustetaan. Ihmisiä ei kuitenkaan systemaattisesti murhattu toisin kuin Saksa teki. Hakeeko ajankohta huomioon ottaen Venäjä oikeutusta toimenpiteille Suomea kohtaan, emme tiedä. Sen kuitenkin tiedämme, että tarina Suomea varten on jo olemassa.

Nostin tässä esille muutamia esimerkkejä, joissa kyseenalaistetaan suomalaista yhteiskuntaa. En ole ottanut kantaa asioiden sisältöön. Sen tekevät asianomaiset tahot ja viranomaiset. Faktojen pitäisi ratkaista ja mielipiteet ovat asia erikseen.

Esa Kanerva

Viestinnän todellisuus

                                                                                                                                           14.10.2022

Viestintä on käsitteenä laaja kokonaisuus vuorovaikutusta ihmisten ja organisaatioiden välillä mitä erilaisemmin tavoittein. Yksittäinen ihminen on heikoilla joka puolelta pommittavassa tiedotustodellisuudessa. Viestinnällä on hyvin erilaisia tarkoitusperiä demokraattisten yhteiskuntien objektiivisuuteen pyrkivästä informaation välittämisestä valtioterroriin, kyberrikollisuuteen ja kaikkea siltä väliltä. Tiedon sisällön lisäksi viestin perille menoon vaikuttaa kaiken lisäksi moni asia. Mikä on vastaanottajan ymmärrys ja omat asenteet ottaa vastaan informaatiota. Epävarmassa maailmantilanteessa ihmiset herkistyvät ja ylitulkitsevat esimerkiksi viranomaisneuvoja. Kaiken muun lisäksi tajuntamme täyttävät kaupalliset viestit ja suoranainen propaganda. Puhumattakaan valtioitten harjoittamasta viestinnän manipulaatiosta. Voiko tässä viestinnän viidakossa selvitä kuivin jaloin altistumatta huijareitten vietäväksi.

Erilaiset edunvalvontajärjestöt osaavat viestintätemppujen kirjon tavoitellessaan median ilmatilan herruutta. Halutessaan edistää omia tavoitteitaan, ei suinkaan kerrota suoraan, että haluamme edustettavillemme enemmän rahaa vähemmällä työllä. Viesti puetaan huoleen asiakkaiden palvelujen saatavuudesta ja niiden laadusta. Yrittäjäjärjestöt haluavat jäsenilleen verohelpotuksia. Julkisuuteen ne kertovat, että yrittäjät menevät massoittain konkurssiin, ellei niille välittömästi myönnetä verohelpotuksia. Teollisuudelta loppuvat työntekijät, ellei heti saada halpatyövoimaa ulkomailta. Vaikka ehkä hieman kalliimpaa työtöntä kotimaista työvoimaa saattaisi olla tarjolla. Tämä on viestinnän dressingiä, paketoidaan viesti uusiin kuoseihin. Viesti menee useimmiten perille siten, ettei lukijat huomaa sen todellisia tarkoitusperiä. Jos suuri yleisö saadaan ajatuksen taakse, poliitikoillakaan ei ole paljon tehtävissä.

Mainonta on yleensä organisaatioviestintää. Ja tätä propagandaa riittää raivostumiseen asti. Olen miettinyt, montako senttiä oman kylän K-kaupan maitolitraa voitaisiin alentaa lopettamalla tämä älytön eri viestimissä oleva aggressiivinen ihmisten kiusaaminen imelillä ja nostalgisilla tarinoilla K-kaupasta ihmisyhteisön keskipisteenä. Tai esimerkiksi sellainen kaupallinen viestintä on moraalitonta, jossa esitetään hihasta vedettyjä terveysväittämiä jostakin uutteesta. Lisäksi luodaan ihmisille erilaisia tarpeita ostaa humpuukia kovaan hintaan.

Tarkkana saa olla myös poliittisen viestinnän kanssa. Kalliit viestintätoimistot laativat ennen vaaleja puolueille vaalistrategioita, jossa aatetta myydään, kehutaan ja luvataan kaikkea mahdollista hyvää vaalikansalle. Nämä suunnitelmat ovat kertakäyttötuotteita, koska niiden tarkoitus on voittaa vaalit, ei suinkaan vaalien jälkeen osaksikaan toteutettava ohjelma.

Naapurivaltiossa on kiinnostava ja hämmästyttävä viestintäkulttuuri. Kansalle päinvastaistetaan sanoma siitä, mitä objektiivisesti tapahtuu. Tuntuu ihmeelliseltä tällaisen propagandan tekeminen, saati sen osittainenkin läpimeno kansan tajuntaan. Suurin osa väestä ei varmaan usko Putinin kertomaa, venäläinen kulttuuri on nyt vain sellaista, että hyväksytään totuutena se, että ainahan viranomaiset valehtelevat. Ei siinä ole mitään ihmeellistä. On parempi jatkaa omaa elämäänsä omassa kuplassaan ja antaa herrojen puhua, mitä puhuvat.

Suomen viranomaisten ongelma on se, että ei uskalleta kertoa kansalle kuin tiedonmurusia. Pelätään kansan reaktioita ja paniikkia. Onhan se melkoinen ase ja valta viranomaisille, että heidän pieni risahduksensakin aiheuttaa jonoja apteekkeihin jodiostoksille ja setelit revitään seinistä. Itse luen viranomaisviestintää siten, että nyt kerrotaan totuudesta suodatettu yksineljäsosa ja rakennan sen päälle puuttuvan kolmeneljäsosaa. Jos valtiojohto kertoo ydinsodan uhkan kasvaneen, mutta välitöntä uhkaa ei maallamme ole, merkitsee se minulle todellista uhkaa lähimmän kolmen kuukauden aikana. Se on minun totuuteni ja sen totuuden kanssa jaksan elää päivän kerrassaan.

Kremlin tiedottajan Maria Zaharovan uhkailuissa kannattaa muistaa se, että vaikkakin se on propagandaa, todistaa se sen, että vastareaktioita on mietitty konkreettisesti, tapahtuivat ne sitten tosielämässä tai ei. Edesmennyt poliitikko Zhirinovskikin ennusti julkisesti vuonna 2021, että vuoden 2022 helmikuussa ei tule olemaan Euroopassa rauhallista. Pohjautuiko ennustus sisäpiiritietoon tai ei, emme saa tietää. Voisin olla melkein varma, että Ukrainan tilanteen pahentuessa Venäjän näkökulmasta vielä nykyisestään, kostotoimenpiteitä kohdennetaan myös Suomeen. On Suomi viime ajat pistänyt venäläiset kovalla otteella ojennukseen eikä suomettumispolitiikasta ole jäänyt atomiakaan. Jotakin on varmasti jäänyt hampaan koloon.

Viestinnän sekamelskasta selviämiseen ei ole kuin yksi helppo ratkaisu, jota viranomaisetkin ovat jo suositelleet. Älkää lukeko kaikkia lehtiä ja juttuja. Sulkekaa silmänne. Pistetään pää pensaaseen. Itse en pysty, seuraan liikaakin maailman tilannetta. Lukeminen ja asioihin perehtyminen auttaa ymmärtämään tapahtumien kulkua ja historiastakin voi olla apua. Historia ei kuitenkaan toista itseään, vaikka vastaavan kaltaisia syy-seuraussuhteita olisikin nähtävissä. Ja ihan kuin kiusallaan, maailman tapahtumat toteutuvatkin tänään juuri päinvastoin kuin menneisyydessä.

Esa Kanerva

Milloin välähtää?

                                                                                                                                          3.10.2022

Ulkoministeri Haavisto sanoi mediassa, että Venäjän ydinaseiden käytön uhka on nyt vakavampi ja todellinen. Hänellä on tietenkin hallussaan paljon sellaista tiedustelutietoa ja analyysia, mitä kansalle ei jaeta eikä tuoda julkisuuteen. Jos ulkoministeri sanoo, että tilanne on vakava, se on todella vakava. Muuten emme olisi nähneet tällaista ulostuloa. Kansaa valmistellaan myös kaikkein pahimpaan vaihtoehtoon. Henkilökohtaisesti tilanne on minulle vaikea. Saan takaumia lapsuuteni peloista kuusikymmentäluvulta. Kuuban kriisin aikaan vanhempien pelot tarttuivat lapsen sieluun lähtemättömästi. Eikä vanhemmillani ollut ymmärrystä suodattaa ydinsodan uhasta kertovaa uutisointia lapselle soveltuvaksi, päinvastoin, maailmanlopun tuloa kommentoitiin äänekkäästi ja pian tapahtuvana todellisuutena.

Pelko ja huoli oli silloin hyvin konkreettista ja pakokauhuista. Mitä kuolema on, kuinka käy vanhemmilleni ja veljilleni? Välttelin kriisistä tulevaa jatkuvaa uutisointia välttelemällä radiouutisia ja milloin se ei ollut mahdollista, pistin sormet korviin. Tosiasian kieltäminen oli välttämätöntä mielen suojelemiseksi. Venäjän ydinaseuhasta syntyvä ahdistunut olo ei ole varsinaista pelkoa, se on epämiellyttävää oloa ja huolta omista läheisistä ja nuoresta sukupolvesta. Tämän ikäisenä ei tarvitse käyttää kieltodefenssiä eikä työntää ikävää asiaa syrjään. Uhkia voi käsitellä mielessään muistaen liian asian märehtimisen vaarat. Olen visusti varonut nuorison läsnä ollessa maalailemasta minkäänlaisia uhkakuvia, päinvastoin olen johdatellut keskustelua iloisempiin aiheisiin. Luotan siihen, että nykynuoret saavat Ukrainastakin niin paljon tietoa kuin haluavat vastaanottaa. Minun ei tarvitse enää aiheesta paasata, kertoa tosi kysyttäessä mielipiteeni, jonka voi paketoida kauniisti folioon.

Minusta tuntuu, että tästä eurooppalaisella sodalla on pitemmät laahukset kuin koronakriisillä. Tautiin toki kuoltiin ja se aiheutti monenmoista hankaluutta. Mutta toivoa se ei useimmilta vienyt, tiedettiin, että virus on voitettavissa. Ydinaseuhka on jotenkin lopullista ja pelkoa kuolemasta. Moni ei halua keskustella asiasta ja se on arkikeskustelussa jotenkin vältelty aihe. Liian julmaa nostaa pöydälle. Poissa keskustelusta on poissa mielestä. Jossakin takaraivossa se kuitenkin on läsnä ja viimeistään unta odotellessa. Sota järkyttää aina mielenterveyttä, vaikka olisi kuinka kaukana polttopisteestä.

Jotkut käsittelevät sotapelkoaan hyvin konkreettisesti. Kerätään patterilamppuja, retkikeittimiä, vettä ja kuivaa muonaa. He kokevat saavansa kotivaran hankkimisesta voimaa ja turvaa. Paitsi että se on yhteiskunnankin kannalta kannatettavaa, samalla saatetaan hoitaa psyykeä. Kyllä suomalaiset ovat kriisitietoisia päätellen runsaista klapihankinnoista ja ilmalämpöpumppuvajeesta kaupoista.

Yritän omasta puolestani luottaa sosiaalisten suhteitten voimaan. Tuetaan toisiamme pitämällä yhteyttä ja käymällä kylässä. Pidetään yhteiskunnan arkirutiinit pyörimässä ja otetaan vieraatkin lähimmäiset huomioon. Naapurille voi sanoa päivää ja jutella muutaman sanan. Eikä haittaa soittaa vähän kaukaisimmillekin sukulaisille ja entisille yhteistyökumppaneille. Mitä tiiviimpi ja yksimielisempi suomalainen yhteiskunta on, sitä vahvempi se on kestämään koettelemuksia!

Esa Kanerva

On monenlaisia perusoikeuksia

 

                                                                                                     21.9.2022

Kansanedustaja Jukka Gustafsson vaati eduskuntatalon edessä hiljaisuutta, perustellakseen perustuslakivaliokunnan kantaa ns. pakkolakiin hoitajien mielenilmaisussa, viime perjantaina. Kuten Gustafsson yritti selittää, kysymys ei ole hoitajien perustuslain takaamasta lakko-oikeuden kaventamisesta, vaan perustuslain takaamien kansalaisten oikeuksien tärkeysjärjestykseen laittamisesta. Teho-hoitopotilaan ja vanhuksen henki on tärkeämpi kuin jonkin ammattiryhmän lakko-oikeus.  Hoitoala on terveyden ja hengen kannalta kriittistä. Jokaisen ammattilaisen tulisi ottaa huomioon realiteetit lakkohuumasta riippumatta. Liittojohtajat eivät pahempaan umpisolmuun voisi enää sinänsä oikeutettua palkkakysymystä ajaa. Nyt olisi kaikki panokset laitettava piippuun kunniallisen ja oikeudenmukaisen ratkaisun löytämiseksi. En usko hoitajien kunta-alasta poikkeavaan palkkaratkaisuun. Kannattaisi miettiä jo 30 vuotta sitten pöydällä olleita hahmotelmia hoitoalan palkkarakenteen muuttamisesta. Palkkaus voisi paremmin perustua toimenpiteisiin, pätevyyksiin, vastuisiin, koulutukseen ja erilaisiin nimikkeisiin. Mallia voisi ottaa lääkärisopimuksesta. Tavoitteeseen pääsemiseen vie yleensä monta tietä. Keinoja kohottaa hoitoalan palkkatasoa erillään muusta kunta-alasta on kyllä olemassa, jos osapuolilla tahtoa ja osaamista riittää!

Esa Kanerva, pääluottamusmies emer.

Ukraina-illan synkkä palaute

                                                                                                  12.09.2022

Maailma makaa tällä hetkellä kovasti vinksallaan. Harvoin tutkijat avoimessa yleisötilaisuudessa tarjoavat yleisölle niin pessimististä sanomaa kuin Toveriseuran ja Kunnallisjärjestön Ukraina-illassa 8.9.2022. Werstaan auditoriossa. Alustajat arvioivat maailmantilannetta mustin värein. Iltaan tullut väki oli pääsääntöisesti ikääntynyttä ja hyvä niin, koska nuorilla täytyy olla uskoa tulevaisuuteen eikä sitä saa viedä heiltä pois. Tai sentään, rauhantutkija Unto Vesa yritti keventää tilaisuutta presidentti Mauno Koiviston fundeerauksella, ”Ellei varmasti tiedetä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, olettakaamme kaikki käy hyvin.”

Kirjoitan tässä niitä johtopäätöksiä, mitä illasta syntyi alustusten ja yleisön kanssa käydyssä keskustelussa. En nosta ketään alustajaa erikseen esiin, vaan vedä yhteen illan tuotoksen niiltä osin kuin itse sen kokosin. Alustajat olivat professori emer. Osmo Apunen, rauhantutkija emer. Unto Vesa ja evl, erikoistutkija Petteri Lalu Suojelupoliisista.

Ensinnäkin Ukrainan sodassa ei ole kysymys yksittäisestä sodasta, vaan meneillään on systeeminen kriisi. Nyt tuijotetaan liikaa sodan yksityiskohtiin, pitäisi katsoa kokonaisuutta. Globaali maailmanjärjestys on menossa uusiksi. Taloudellisia ja poliittisia siteitä ollaan systemaattisesti katkomassavaltioitten välillä. Tällaiset murrokset ovat kautta historian olleet väkivaltaisia. Analogisesti voidaan katsoa I maailmansodan jälkeistä Versaillesin rauhaa, jossa voittajavaltiot sanelivat rauhanehdot ja II maailmansodan jälkeistä Pariisin rauhaa, joka oli voittajavaltioiden etukäteen Jaltassa sopima maailmanjako.

Kylmä sota johti Neuvostoliiton hajoamiseen. On ollut harhaa uskoa, että Venäjällä oltaisiin oltu tyytyväisiä lopputulokseen. Jo 90-luvulla orasti siellä kapinamieli ja revanssihalu. Panslavismi ei ollut kuihtunut. Vuosisadan vaihteessa putkahti valtaan Putin, joka systemaattisesti alkoi toteuttaa Venäjän suurvalta-aseman palauttamista. Johtopäätöksiä Putinin ajattelulle voi vetää jopa Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirjasta. Siinä sovittiin etupiirijaosta siten, että suurvallat keskenään sopivat pienempien valtioitten rajat. Ei siis kummallekaan luvattu vapaita käsiä, esimerkiksi Neuvostoliitolle Suomen suhteen. Toisin kuitenkin kävi, mitä Stalin ei saanut Saksan kanssa sopia, päätti diktaattori ottaa asein. Kuten Putin tekee nyt Ukrainassa ja Krimillä.

On todennäköistä, että Ukrainan sotaa seuraa uusi maailmanjärjestys, uutta kylmän sodan kaltaista tilannetta ei ole odotettavissa. Korkeintaan voidaan arvioida todennäköisyyksiä, millainen maailmankartta voisi olla. Venäjän totaalinen eristäminen ei ole järkevää. Kaupallisia pakotteita tulisi miettiä toiseenkin kertaan. Pakotteista nimittäin seuraa tyhjiö, jonka Kiina ja Intia tulevat täyttämään. Intialla on Venäjän tarvitsemaa tietotekniikan insinööriosaamista, samoin Kiinalla on resursseja puolijohteista avaruusteknologiaan.  Minne ikinä Kiina menee, se ei enää sieltä poistu. Onko Euroopan etu se, että Kiina tulee lähemmäksi Euroopan rajoja? Kiinan maailmanvalloitusta kannattaa muutenkin seurata tarkkaan. Se pyrkii maailmanykköseksi ja supermahdiksi. Kiinan tuhatvuotisessa historiassa sata vuotta on lyhyt aika. Sillä riittää kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä tavoitella tätä asemaa pikkuhiljaa.

Suhteet Venäjän, Euroopan ja Suomen välillä eivät palaudu ennalleen tai parane nykyisestä ydintalvesta kymmeniin vuosiin tai sukupolviin. Luottamusta ei ole eikä sitä synny hetkessä.

Ydinaseita sivuttiin keskustelussa. Tähänkään asti ydinaseet eivät edes pelotteellaan ole olleet rauhan tae, vaikka toisin väitetään. Kuten yksi alusta totesi, että maailma on säilynyt tuholta pikemminkin hyvällä onnella kuin ydinasepelotteen avulla. Niin monia läheltä piti tilanteita on ollut vuosikymmenten aikana. Venäjä tietää, ettei ydinasesodassa ole voittajia, todennäköisyys niiden käyttöön on pieni, muttei sitäkään voida täysin sulkea pois.

Sitten mantereen takainen tilanne Yhdysvalloissa. Usa on tällä hetkellä niin kahtiajakautunut, että sisällissodan mahdollisuus on todellinen, joku totesi, että Yhdysvallat on sisällissodan partaalla. Jos Trump pääsee presidentinvaaliehdokkaaksi, on se huono vaihtoehto maailmantilanteen kannalta, jos häntä ei valita, se vielä huonompi tilanne. Täytyy muistaa, että Usa on Naton johtava jäsen sotilaallisesti ja taloudellisesti. Ajatelkaa, Suomen tärkein Nato-kumppani on sisällissodan partaalla!

Tässä lyhyesti illan anti. Kiitos alustajille ja yleisölle, jota oli tupa täysi, hajapaikkoja lukuun ottamatta.

Terveisin Esa Kanerva

 

  

Ei menetyksiä

                                                                                                                                            7.9.2022

Putin totesi hetki sitten Vladivostokissa Itäisessä talousfoorumissa, ettemme ole menettäneet mitään Ukrainassa emmekä tule menettämään. Kyllä on kylmäävää puhetta suurvallan diktaattorilta. Presidentin omaatuntoa ei häiritse eikä hän katso noteeraamisen arvoiseksi sitä, että venäläisiä nuoria miehiä, jopa varusmiehiä, on kuollut Ukrainan rintamilla yhtä paljon kuin Suomi menetti poikiaan talvi- ja jatkosodassa. Noin 90 tuhannen nuorukaisen henki ei merkitse Putinille minkäänlaista menetystä!

Venäjän armeija on läpikorruptoitunut ja väkivaltainen myös sisäisesti. Varusmiehet viedään valheella rintamalle harjoituksiin ja herrat varastavat jopa varusteet myytäväksi omaan kassaansa. Tällainen arvaamaton armeija taistelee ja tekee sotarikoksia Ukrainassa. Tämän sotajoukon kanssa Putin pelaa omaa sotapeliään Ukrainassa ja on samalla vetänyt nenästä koko läntistä maailmaa. Suuri luottamus Venäjän muutokseen Stalinin ajoista oikeusvaltioksi, on osoittautunut petokseksi. Panslavistinen henki ja aggressio ei ole kadonnut, se elää edelleen ja voi hyvin.

Ja mitä länsi tekee? Uskoo ja luottaa Putinin sitoumuksiin ja tekee kaasu- ja öljysopimuksia vuosikymmeniksi eteenpäin huomaamatta sitä tosiasiaa, että putki voidaan myös sulkea. Saksa etunenässä on haksahtanut Putinin ansaan. Entinen liittokansleri Schröder pääpukarina on myynyt Venäjän kaasua ja uusia putkia länteen huomioimatta siihen liittyviä riskejä. Hiiri on nyt pyydyksessä ja putket kiinni. Venäjä propagoi videoilla nauramalla Euroopan tyhmyydelle ja ilakoidaan kaasun katkaisemista seuraavasta kylmästä talvesta.

Toinen tosiasia on se, että suomalaisia veronmaksajia vedätetään Saksan kaasukriisissä pistämällä Fortumin tytäryhtiön Uniperin kautta suomalaiset maksumiehiksi- ja naisiksi. Kaksitoista miljardia on jo lapioitu euroja Suomen lahden yli eikä loppua näy. Minkälaista talousosaamista Suomen valtion omistajaohjauksessa on? Riskien hallinta kuuluu yhtiön hallitukselle, mutta omistaja antaa luvan merkittäville kaupoille, kuten tässä tapauksessa Uniperin ostolle. Yhtiöstä maksetut miljardit ovat jo nollautuneet ja jäljellä on ainoastaan tappioiden kirvelevä maksaminen.

Fortum ei ole sähkön kotimaan futuurikaupoissaan huomioinut sen odottamatonta, mutta ei mahdotonta hinnan nousua. Toisin sanoen sähköä on myyty liian halvalla nykyiseen hintaan verrattuna yhtiötä vuosiksi sitovilla sopimuksilla. Ja taas valtio kaivaa kuvettaan eli ottaa lisää velkaa. Jossakin kohtaa tulee katto vastaan, tuskin tämä hallitus ehtii sitä näkemään. Tulevalla hallituksella ei ole taloudessa paljon vaihtoehtoja tai liikkumavaraa. Alkaa velan maksun aika ja velkaantumisen taittaminen. Voi hallitusparkaa! Kansalaisillekaan ei voi luvata ruusuisia aikoja.

Energiakriisi ei ole pelkästään suomalaisten ongelma, se koettelee koko läntistä maailmaa jenkkejä myöten. Putinin perkeleellinen juoni energia-aseesta on lähtenyt hyvin käyntiin. Ensi talvi ratkaisee, pysyykö Eurooppa yhtenäisenä ja kansalaiset pois barrikadeilta. Luulen, että Italian, Ranskan ja Espanjan suunnalta alkaa isoimmat rähinät. Eivätkä engelsmannitkaan ole tyytyväisiä. Pubeissa ei ole enää varaa guinnesin olueen ja kodissa on talvella entistä kosteampaa ja kylmempää, lämmittämiseen ei ole varaa sitäkään vähää, mitä tähän asti. Tähän asti läntinen rintama Ukrainassa on pitänyt, tulevat kuukaudet näyttävät, iskeekö sotaväsymys. Putinilla on luonnetta ja kyynisyyttä tapattaa miehiään, vaikka vuosia. Tällaista mahdollisuutta lännellä ei ole. Toivon rintaman pitävän ja sotaonnea ukrainalaisille.

Ensi vuonna on sitten taas vaalit. Tulevilla kansanedustajilla ei tule olemaan helppoa edes kampanjoinnissa. Luvata ei pitäisi mitään muuta kuin kansalaisille raskaita vuosia. Pysyisi edes jotenkuten nykyinen elintaso eikä haittaisi muutaman vuoden takainen hyvinvoinnin taso. Alituisten kasvun ja halvan energian vuodet on eletty.

Esa Kanerva



Ps. Toveriseura järjestää avoimen yleisötilaisuuden huomenna 8.9. klo 18 Tampereen Työväenmuseo Werstaalla koskien Ukrainan sotaa ja sen aiheuttamia turvallisuusriskejä Suomelle. Tervetuloa!

Ukraina-ilta 8.9.

                                                                                                                                             30.8.2022

Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura ja Tampereen sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö järjestävät avoimen yleisötilaisuuden Tampereen Työväenmuseon Werstaan auditoriossa 8.9.-22 klo 18. Aiheena on "Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sen aiheuttamat uhat Suomen turvallisuudelle".

Putin on tapattanut kymmeniä tuhansia omia nuoria miehiä Ukrainan sotakentillä ja Ukrainan kansan tappiot sekä siviilien kärsimykset ovat valtavat. Aiheellinen kysymys on, voisiko sama tapahtua Suomen rajoilla. Meillä on historiallista perspektiiviä panslavismista ja Venäjän aggressioista.

Toveriseura on ottanut julkisesti kantaa Venäjän oikeudettomaan ja härskiin hyökkäykseen sekä tuominnut sen jyrkästi. Tuleva tilaisuus on jatkumoa Toveriseuran jäsenten halusta keskustella asiasta ja ottaa kantaa. Moni on aiheellisesti kysynyt, onko menneitten demarisukupolvien aktiivinen rauhantyö ollut turhaa, onko maailmassa tilaa pysyvälle rauhalle?

Minkälaista venäjäuhkaa kohdistuu tällä hetkellä Suomen turvallisuuteen ja tuoko Nato-jäsenyys takuut Suomen koskemattomuudesta? Aiheesta keskustelevat 8.9. professori emeritus Osmo Apunen, rauhantutkija emeritus Unto Vesa ja everstiluutnantti, erikoistutkija Petteri Lalu Suojelupoliisita.

Professori Osmo Apunen on tutkinut muun muassa Suomen poliittista historiaa, ulkopolitiikkaa ja idänsuhteita, kansainvälisten suhteiden historiaa sekä J.K. Paasikiven ulkopoliittista ajattelua. Hän toimi 1967-1971 ulkoeurooppalaisten maiden historian assistenttina Helsingin yliopistossa, Ulkopoliittisen instituutin johtajana 1968-1972, toimistopäällikkönä ulkoministeriössä 1972-1973, Tampereen Yliopiston kansainvälisen politiikan professorina vuosina 1973–2003 sekä rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen emeritusprofessorina 2003–2007.

Unto Vesa on kansainvälisestikin tunnettu rauhantutkija. Hän on Tampereen Yliopiston Rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksen emeritustutkija. Hän on myös Suomen rauhantutkimusyhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja sekä alan kansainvälisen järjestön IPRAn ja eurooppalaisen rauhantutkimusjärjestön EuPRAn hallitusten jäsen.

Erikoistutkija Petteri Lalu on Venäjä-asiantuntija Suojelupoliisista. Hän on toiminut Maanpuolustuskorkeakoulussa sotilasprofessorina ja on perehtynyt Venäjän sotilaspolitiikkaan. Hän työskentelee nykyään tiedusteluorganisaatioksi muuttuneessa supossa tiedusteluosastolla.

Tervetuloa mukaan keskusteluun kysymyksin ja kommentein. Alustusten jälkeen on tilaa keskustelulle.

Esa Kanerva, Tampereen Sosialidemokraattisen Toveriseuran puheenjohtaja

Pyöräilemässä

                                                                                                                                            21.8.2022

Polkaisimme pyörämme liikkeelle Epilästä kotoamme Pispan palvelutalon läheltä. Vailla sen suurempia suunnitelmia, olimme päättäneet tutustua kotikaupunkiimme. Sähköpyörä on oivallinen keksintö iäkkäille. Sillä kiitää vähän pitemmänkin matkan minun ikäiseni lihaskunnolla.

Ohitamme vanhan ja maineikkaan Pispalan paloaseman. Rakennemuutos on kohdannut tätäkin rakennusta. Talossa eivät majaile pelastajat, vaan pelastettavat. Sen asunnoissa hoidetaan palvelutaloasukkaita. Matka jatkuu. Vasemmalla on Tipotien terveysasema. Arkkitehtuurisesti näyttävä rakennus seisoo haastavalla paikalla rinteessä. Tilojen toimivuudesta olen kuullut monenlaista palautetta ja vajaakäytöstäkin on puhuttu. Terveysaseman alapuolella kulkee väylä ja valtasuoni lännestä itään Tampereen halki tunneliin.

Pyöräretkellä havahdun siihen, että olen ollut mielipiteissäni monessa kohtaa väärässä, niin kuin tunnelin rakentamisen kohdalla. Vastustin sen louhimista ja olin kauhuissani sen hinnasta. Yhdessä puolueeni Sdp:n kanssa. Tosi asia on, että tunneli mahdollistaa Tampereen läntisen osan kehittämisen. Niin kuin nyt on nähty, Hiedan ranta on rakentumassa isoksi kaupunginosaksi ja Epilään ollaan kaavoittamassa Simolan rannan pelloille uutta asutuskeskusta palveluineen. Niemen ranta kehittyy ja laajene, samoin Lentävänniemi. Tunneli oli piristyruiske näille hankkeille.

Jatkamme matkaa. Ratikkaa rakennetaan kohti länttä. Olin ratikan rakentamisen suhteen tarkempien selvitysten kannalla. Olisi pitänyt tehdä laskelmia suhteessa sähköbussiliikenteen ja kaasuvaihtoehdon kustannuksiin. Ja tarvittavan kaasun jalostamiseen nimenomaan yhdyskuntajätteestä, kuten Ruotsissa toimitaan. Kunnon laskelmia ei tehty, nyt ratikka on liikenteessä. Mukavalta palvelultahan tuo ratikan kyyti vaikuttaa, taisin olla vähintäänkin liian kriittinen. Tulevat sukupolvet sen maksavat seuraavien vuosikymmenten kuluessa.

Hämeenpuiston ja Ratinan sillaan kautta pujahdamme katsastamaan Nokia-areenan aluetta. Onhan tämä nyt jotakin ihmeellistä, että junaradan päälle rakennetaan tuollainen kolossaalinen rakennus. Halli on uusi Tampereen maamerkki etelästä päin tuleville. Kyllä minä vain ihmettelen sitä, että millä ihmeen logistiikkajärjerjestelyillä saadaan viidentoista tuhannen ihmismassat hallittua? Näköjään ne onnistuvat, koska jääkiekon MM-kisatkin tuli pidetyiksi hyvin onnistuneesti. Saahan sitä ihmetellä! Halliin ei tarvittu kohtuuttomasti julkista rahaa, mikä on hyvä asia.

Areenalta on lyhyt matka Vihiojalle ja Hatanpäälle. Jätevesipuhdistamon paikalle rakentuu uusi kultahammasrannikko Pyhäjärven rantaan. Alueesta tullee uusi Ratinan ranta superkalliine asuntoineen. Paikassa ei ole moittimista. Jollakin tapaa minä ujuttaisin sinne myös vuokra-asuntoja tavallisille ihmisille. Huonosti idea on toteutunut Finlaysoninkin alueella.

Arboretumin kautta pinkaisemme kohti Tammelan toria. Hotelli Torni sojottaa kohti korkeuksiaan. Uutta korkeusrakentamista sekin edustaa Tampereella. Mielestäni se on ihan hyvännäköinen ja sopii ympäristöönsä. Torin ympärillä rakennetaan, Amuria, Tullia ja Tammelaa tiivistetään. Kesä ja torikahvit, mikäs sen parempaa! Monet muutkin ovat näköjään sen yhteensopivuuden huomanneet kuin me.

Torilta pyöräilemme kohti Wapriikkia ja Finlaysonin aluetta. Alue näyttäytyy meille kuin uusi kaupunginosa vieraassa kaupungissa. Hyvin on onnistuttu luomaan luksusta, on vihreyttä ja silmänruokaa. Ranta-alueella kanava tuo eksotiikkaa ja on kiintoisa yksityiskohta. Harmi, että esimerkiksi Kotilinnasäätiö ei onnistunut rakennuttamaan tänne koteja vanhuksille. Hinnat eivät sopineet tai taipuneet ARA-säännösten raameihin.

Finlaysonilta jatkamme kohti Särkänniemeä. Alueelle on rakentumassa aivan uudenlainen visio. Siitä tulee laaja elämysalue. Tietääköhän huvipuiston johtaja Miikka Seppälä itsekään, mitä kaikkea alueelle on suunnitteilla? Tilaa tehdään lisää, Saara Hildenin museo siirtyy Finlaysonin alueelle ja isot laivat siirtyvät Mustasta lahdesta kauemmaksi hotellin ja järvikeskuksen tieltä. Hanke on nyt niin kovassa liikkeessä, että sen toetutumista ei ole syytä epäillä. Liikkuvat kivet eivät sammaloidu.

On aika lähteä polkaisemaan kohti Hennerinkatua ja kotia. Retki jäi pintaraapaisuksi kotikaupunkiin tutustumiseksi. Kaupungissamme on ajateltu aina isosti ja se kannattaa jatkossakin tehdä. Vaikka asioista kinataan ja väännetään, kannattaa jatkossakin uskaltaa tehdä päätöksiä!

Esa Kanerva

Kesän hajahuomioita

                                                                                                                                              4.8.2022

Kesä meni itselläni luppoisasti. Ei liian pitkiä kuumia jaksoja, muttei myöskään ainaista sadetta. Kesän voi myös olettaa olleen hyvän maatalouden ja marjasadon kannalta. Maailman tilanteessa salamoinnit jatkuvat joka puolella ja ei elämä kotimaan politiikassakaan kovin auvoiselta näytä. Pohdiskelen tässä blogissani sekalaisessa järjestyksessä hajahuomioita niin kotimaasta kuin maailmalta.

Työmarkkinatilanne on niin kinkkinen kuin vain voi olla. Kunta-ala sai palkkaohjelman. Arvioni mukaan se on varmasti tarpeellinen. Mutta myös ongelman ydin. Mm. teknologiateollisuus neuvottelee palkoistaan, tämän vuoden tammikuussa solmitun työehtosopimuksen mukaan, syksyllä. Alan työehtosopimus on irtisanottavissa marraskuun loppuun mennessä, jos ei siihen mennessä palkoista päästä sopuun.

Metallimiehet eivät tule sulattamaan kunta-alan, palkkaohjelmassa saamaa, yhden prosentin yli menevää palkka-automaattia vientialojen saamien korotusten päälle useamman vuoden ajan. Ei sitten millään. En ymmärrä, miten tämä umpisolmu avataan niin, ettei koko Suomi ole syksyllä lakkosumassa. Ja sitten hoitajat ovat ajaneet itsensä aivan nurkkaan. He vaativat vielä lisähyvää muun kunta-alan palkkojen lisäksi. Hoitajat ovat kyllä korotuksensa ansainneet. Työmarkkinamekanismi ei vain toimi niin, että joku liitto ottaa yhdellä kierroksella enemmän kuin muut. Muut työmarkkinajohtajat eivät voi selittää millään jäsenistölleen jääneensä neuvotteluissa alakynteen ja epäonnistuneensa. Se tietäisi liittojohtajalle lähtöä ja monoa persuuksille välittömästi. Akavan pomot eivät työpaikkaansa missaa, se on tietty. Ja anna suosiolla hoitajaliitoille muita kunta-alan työntekijöitä suuremmat palkankorotukset. Aika kinkkinen tilanne siis kokonaisuuden kannalta, luulisin!

Työmarkkinatilanteen jälkeen voisi sanoa jokusen virkkeen Saarikon budjettivalmisteluista. Taloustilanne on umpisurkea ja kansa kärttyisää. On suuri riski suurella velanotolla rahoitetusta talousarviosta. Ei hallitus lähde vaalien edellä tekemään äkkiliikkeitä. Velkaa tullaan ottamaan lisää ja paljon. Kaikki talouden merkit puhuvat taantuman tulosta loppuvuodesta. Perussuomalaiset ja Kokoomus vaativat veron alennuksia eli valtion tulojen vähennyksiä. Hallituksen näkökulmasta tilanne on vähintäänkin ongelmallinen. Millä tukkia opposition suu, pitää kansa tyytyväisenä ja viedä Suomi taantuman yli. Ei ole helppoa!

Alma-mediaan lukeutuvassa Iltalehdessä eräs kolumnisti vaati mielenkiintoisesti työeläkeläisten indeksikorotusten leikkaamista. Eläkeläiset hyötyvät kuulemma nyt Ukrainan sodasta! Voi kuinka paljon puhetta ja porua olen kuullut taitetusta indeksistä. Nyt kun kerran indeksi sattuisi olemaan eläkeläisten eduksi, niin kehdataan ehdotella indeksien jäädytyksellä. Tilannehan johtuu inflaatiosta, koska eläkkeet lasketaan 80 prosenttia elinkustannusten nousun perusteella ja 20 prosenttia palkkojen noususta. Ja inflaatio huitelee tällä hetkellä yli 8 prosentissa. Olisiko hallituksella varaa ja uskallusta suututtaa eläkeläiset kajoamalla eläkeindekseihin vaalien alla, epäilen.

Maailman politiikan näyttämöä hallitsee edelleen Putinin järjetön Ukrainan sota. Ehkä sodalla on Putinin päässä perusteet, länsimaisella ajattelulla se ei sitten millään avaudu. Taustalla lienee saattaa olla halu lopulta hajottaa Eurooppa, ei niinkään Ukrainan valloittaminen ydintavoitteena. Pieleen on mennyt, ydinaseita on kaivettu siiloistaan jo monissa venäläisten lausunnoissa.

Kiina käy omaa maailmanvalloitustaan Taiwanissa. Ja kalistelee miekkoja jenkkien kanssa. Mitähän tästäkin lopulta seuraa? Kysymys on kummankin suurvallan halu olla ykkönen ja maailmanherruuden haltija. Suurvaltojakin johtaa ihminen tai ihmiset, eliitin ja ihmisen loputon typeryys ja mahtailu.

Suomen Nato-juna kulkee eteenpäin, raiteet kirskuvat, mutta itäorientaalin osmannit odottelevat pääteasemalla. He miettivät tai vain presidentti Erdogan sanelee, mitähän puliveivausta voisi Euroopalle ja Natolle myydä tai pikemminkin kiristää. Basaari on auki. Lopputulos saattaa olla kuitenkin Suomelle myönteinen lunnaitten maksamisen jälkeen.

Italian taloustilanne on koko Euroopalle suuri musta aukko. Italianot haluaisivat elää leveästi toisten rahoilla. En oikein jaksa ymmärtää tilannetta Unionissa siltä kantilta, että maa, joka elää yli varojensa ja huijaa, pelastetaan muiden maiden rahoilla. Italian talous on niin suuri, että se upotessaan vie mennessään ilman pelastusrengasta koko Euroopan. Maan oikeistopopulistiset puolueet tietävät tämän. Puolueet haluavat jatkaa holtitonta talouden pitoa ja aiheuttivat hallituskriisin. Jos konkurssi jatkossa uhkaa, nauretaan partaan. Unionille tehdään sisilialainen tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Joko autatte tai itkette ja autatte.

Jenkeissä Trump saa jatkaa melskaamistaan ja presidenttiehdokkuutensa kampanjaa, mikään syyte tai tehty maanpetos ei näytä auttavan hänen etenemistään. Käsittämätöntä toimintaa ikivanhalta demokratialta. Jos pian ei oikeuslaitoksessa tapahdu jotakin, äärikonservatiivinen eliitti ottaa siellä vallan ja Trump on seuraava presidentti. Ei Trumpin valinta ainakaan suomalaisten turvatonta ja rikkimennyttä maailmankuvaa eheytä.

Eikä tässä vielä kaikki. En jaksa lopettaa ihmettelyä Saksan entisen sosialidemokraattisen liittokansleri Schröderin veljeilystä Putinin kanssa. Onko toisiaan niin, että raha sokaisee jokaisen ihmisen, jos sitä tarjotaan riittävästi. Näköjään!

Esa Kanerva

Kaunista Juhannusta!

 Hyvät lukijani!                                                                                                23.6.2022 

Sää hellii meitä tulevat päivät. Samalla vietämme keskikesän juhlaa. Toivotan oikein mukavaa ja aurinkoista Juhannusta teille kaiken perinteisen, juhlaan kuuluvan äärellä. 

Terveisin Esa Kanerva 

Hyvää kesää!

 Arvoisat lukijani!

Kiitos kiinnostuksestanne, hieman vajaat 200.000 käyntiä on tänään plakkarissa. Toivottelen teille aurinkoista ja lämpöistä kesää, terveyttä ja turvallisuudentunnetta! Kesällä kirjoittelen silloin tällöin. Palaan blogini pariin elokuussa. 

Terveisin Esa Kanerva

Nuoret naiset vallassa

 

                                                                                                  21.5.2022

Suomea hallitsevat nyt nuoret naiset. Olen kuullut valtuustossa, lukenut lehdistä ja nuorten kansanedustajien kommenteista, että valtion velan suuri ja suruton lisääminen on pois nuorilta ja tulevilta sukupolvilta. Nuoret ovat nyt vallassa, mihin on tämä huoli hälvennyt? Velalle löytyy aina hyvät perustelut. En ole kuullut vihreittenkään protestoineen monien kymmenien miljardien valtion lainanottoa parina kolmena viimeisenä vuotena. Ovatko nyt vastuuseen joutuneet nuoret aikuiset unohtaneet tulevat sukupolvet? Mikä on muuttanut ajattelun? Onko Marinilla, Anderssonilla ja Suomelalla riittävä elämänkokemus, taloudellinen osaaminen ja kansantaloudellinen koulutus? Sitä lainalaisuutta hekään eivät pysty muuttamaan, että velat on maksettava ja velat ovat etukäteen nautittua kansakunnan taloudellista tulosta.

Mitä tulee yleisesti taloudelliseen tilanteeseen Suomessa ja muualla, yllätys tulee viimeistään syksyllä. Kansalaisten ostovoima on nyt syöksykierteessä ja kulutusmahdollisuudet heikkenevät. Meillä on satojatuhansia köyhiä kotitalouksia. Heidän taloutensa eivät tule kestämään odotettavissa olevia elinkustannusten nousuja. Mahan kylläisyys mittaa harjoitetun politiikan suosiota. Olemme tottuneet kylläisyyteen, jos ruuasta alkaa tulla pulaa ja esiintyy nälkää, se ei tiedä hyvää hallituksen suosiolle.

Koronapandemia piti hoitaa ja puolustusmenoja pitää lisätä. Hetkellisesti rahoitus löytyy velasta, pitemmällä tähtäimellä kansa maksaa viulut. Uskon vahvasti, että tavallisella kansalaisella ei ole nyt käsitystä tämän Ukrainan kriisin taloudellisesta merkityksestä ja vakavista vaikutuksista kansalaisten elämään. Elintaso tulee rajusti laskemaan ja lamakin on oven takana. Sota koskee meitä jokaista ja tunnettu totuus on se, että ne kansanluokat, joilla jotakin on, niiltä otetaan. Omistamisesta tulee verotuksen kärkikohde, kiinteistöverot nousevat ensimmäisenä. Energiaverot ovat jo nyt sietämättömän korkeat eikä helpotusta ole luvassa.

Sitten tämänhetkiseen suomalaiseen henkiseen ilmapiiriin. Nato-jäsenyyttä ei ole syytä kyseenalaistaa. Mihin ovat kuitenkin hävinneet ns. hyvät tavat? En lainkaan ymmärrä sellaista uhoa ja tarkoituksellista provosointia Venäjää kohtaan. Itänaapuri on nyt heikoilla, kukaan ei tiedä tilannetta muutaman vuoden päästä. On kuin kaikki pidäkkeet ja padot olisivat murtuneet. Lehdet kilpailevat siitä, kuka uskaltaa kirjoittaa, vaikka Putinista härskeimmin. Venäjän armeijan kenraalit ovat typeryksiä ja sotilaat tolloja. Sitä yleensä saa, mitä tilaa. Pitäisi nyt ajatella pikkuisen nenäänsä pitemmälle. Suomi on edelleen maailmalla mikrotason toimija ja Natossakin pikkutekijä. Suutari pysyköön lestissään, kansallinen uho maailmalla on yhtä tyhmää kuin rakkareitten riehunta kaduilla.

Esa Kanerva

Reissunpäällä

 Hyvät lukijani!

Olen käymässä Saksanmaalla. Pirkkalasta pääsee viidellä kympillä lentäen Müncheniin ja junalla eläkeläishinnalla sieltä Berliiniin.  Aikaa menee parisen viikkoa. Kirjoittelen palattuani, Suomi lienee jo silloin jättänyt hakemuksensa Natoon. Toivottavasti ei ohjuksia lentele vinhasti taivaalla ja voitte muutenkin hyvin! Terveisin Esa Kanerva

Ihmisyys alennustilassa

 

                                                                                                      3.5.2022

Olen yrittänyt järjestellä ajatuksiani tästä maailmanmenosta jonkinmoiseen järjestykseen. Maailman arvorappio, ihmisyyden ja järjellisen logiikan katoaminen ympärillä ottaa koville. Uskon, että moni muukin sisimmässään pohtii näitä samoja asioita. Hieman olen hämmentynyt niistäkin mielipiteistä, etten jaksa enkä lue enää sotaa käsitteleviä juttuja lehdistä. Toki todellisuuden voi sulkea pois mielestään, se ei ole kuitenkaan minun juttuni. Minkälainen on uusi maailma, onko vanhasta mitään jäljellä?

Jotkut selittävät ihmisen ja eläimen eroa sillä, että ihmisellä on tietoisuus ja tunne-elämä. Ihminen on aina vastuullinen tekemisistään. Tai näin ainakin olen kuvitellut. Sekin on nyt sitten ihan juuri tullut nähdyksi, kuinka ihmisestä kuoriutuu toiselle ihmiselle peto, saalistaja, kiduttaja, tappaja. Mikä on niitten venäläisten sotilaiden sivistystaso, ovatko he koskaan kuulleet ihmisen elämän kunnioittamisesta ja myötäelämisestä? Löytyy valitettavasti samalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä lähempääkin. On puolueitakin, jotka kyseenalasitavat ihmisoikeudet eivätkä tunne mitään velvollisuudentuntoa auttaa hädässä olevia.

Ihmisyys unohtuu kodeissakin. En näe mitään eläimellisestä käytöksestä poikkeavaa vaimoaan hakkaavassa miehessä. Fyysinen alistaminen on Suomessa tavallista. Vielä pahempaa on henkinen kaltoinkohtelu ja lapsien laiminlyönti. Näistä kotihirmuista syntyy sopivissa oloissa uusia keskitysleirien vartijoita ja naisten raiskaajia. Tasapainoinen ja sivistynyt ihminen ei tee missään olosuhteissa, edes sodassakaan, tällaisia hirmutekoja.

Työpaikoilla kiusataan ja alistetaan. Työtovereiden tekemää työtä ei arvosteta ja minä-minä-kulttuuri on arvossaan. Milloin sielläkin alettaisiin olemaan ihminen ihmiselle. Onko niin, että yleissivistyksemme on vain pintaraapaisua. Tilaisuuden tullen unohdamme myötäelämisen taidon ja haluamme olla pahoja. Jotkut ihmiset kuvittelevat harhaisesti, että he ovat oikeutettuja ilkeilyyn ja mollaamiseen. Valitettavasti työpaikoilla muutamat pesän likaajat saavat vielä valtaa ja esimiestehtävän. Lopputulos on asiakkaitten, työntekijöitten ja työpaikan toiminnan kannalta katastrofaalinen.

Onko maailmankuvassa mitään mieltä ilahduttavaa jäljellä?  Kollektiivisen vastuun otto lähimmäisistä ja pakolaisista lämmittää. Apua annetaan, jopa tyrkytetään. Suomen kansa mielipiteissään kohtuullisen yksimielinen ja sillä on hyviä johtajia. 

Ikäviä elämän puolia on nyt enemmän kuin positiivisia. Toisten ihmisten elämän kunnioittaminen on vahvasti kyseenalaistettu. Turvallisuuden tunnetta ja luottamusta inhimilliseen kasvuun on horjutettu, ehkä pysyvästi.                                       

Loppujen lopuksi, ihmisyys on alennustilassa, ihmisen hyvyyteen on turha uskoa ja valitettavasti vain aseet tuovat turvaa, jos on tuodakseen.

Esa Kanerva

Hyvää Vappua!

                                                                                                                          28.4.2022

Toivotan lukijoilleni hyvää Vappua ja suomalaisen Työn juhlaa 1.5. 

Terveisin Esa Kanerva

Papit sotajalalla

                                                                                                                                         20.4.2022

Maailmassa on kymmenittäin kilpailevia eri uskonnollisia suuntauksia. Niihin kuuluu yli 7 miljardia ihmistä. Ukrainan sota on pannut väkisinkin miettimään uskontojen sotaisuutta ja aseiden kalistelua vallanpitäjien selän takana. Tiedän, että papit siunasivat suomalaiset sotilaat toisessa maailmansodassa käymään oikeutettua puolustussotaa. Tänään Moskovan patriarkka Kirill suoltaa presidentti Putinin hyökkäystä tukevaa propagandaa saarnoissaan. Eikö kirkon pitäisi olla puolueeton ja pasifistinen?

On hyvin vastenmielistä tietää Kirillin mielipiteen olevan se, että Venäjä pyrkii pelastamaan tukemiensa alueiden asukkaat kansanmurhalta ja että sen sotilaat ovat Ukrainassa rauhaa turvaamassa. Miten kirkonmies voi olla näin korruptoitavissa. Hän ei puhu sanakaan ukrainalaisten uhreista, niille ei liikene myötätuntoa. Eikö ortodoksisen kirkon arvot ota mitään kantaa tällaiseen mielettömyyteen? Toki Suomen ortodoksikirkon piispa Leo on tuominnut Kirillin kannat harhaoppisuutena, mutta kyllä tässä luottamus eri kirkkoihin ihmisten hengellisen elämän johtajina rapautuu. Filosofi Timo Airaksinen on todennut uskonnoista sen, että miksi kukaan ottaisi mielikuvituksen villeimpiä luomuksia vakavasti? Uskonnot ovat valtapolitiikkaa ja täynnä maallisia pyrkimyksiä.

Paavi on tuominnut Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja toivoo hurskaasti rauhaa sinne. Toivoahan aina saa ja rukoilla voi. Paavin kirkon omat sisäiset törkeydet ja pedofiliaskandaalit himmentävät paavin imagoa rauhanmiehenä. Muistissa on vielä toisen maailmansodan aikaiset veljeilyt natsien kanssa ja passien jakamiset sotarikollisille.

Suomen evankelisluterilaisen kirkon piispa arkkipiispa Luoma otti kantaa Ukrainan tilanteeseen. Ukrainalaisten sota on oikeutettu ja aseen kantaminen on hyväksyttyä. Kirkon arvojen mukaan, jotka se itse määrittelee, toisessa tilanteessa väkivalta on sallittua ja toisessa ei. Mihinkä tässä pieni ihminen oikein uskoo? Kaikenlaisen väkivallan pitäisi olla tuomittavaa, ei papit voi määrittää, mikä sota on oikeutettu, mikä ei. Kysymys on vallan käytöstä, maallisen vallan käytöstä ja vallan käyttöön liittyy aina väärinkäytöksen mahdollisuus. Jumalan olemassaoloa ei ole kukaan todistanut ja jumaluuden todisteena on vain ihmisten usko, että hän on olemassa. Toisin sanoen Jumala on riippuvainen ihmisten uskosta, ellemme usko, ei Jumalaakaan ole olemassa. Menikö monimutkaiseksi? Kaikki kirkon näkyvät rituaalit ja pappien tulkinnat ovat ihmisten selitystä ja vallankäyttöä. Ja ihmisten uskonnollisten tunteiden tulkitsemisessa on olemassa kilpailevat markkinat.

Islamia ei saa arvostella tai siitä voi seurata hengen menetys. Lähi-Idässä luvataan itsemurhapommittajille paratiisia ja tusinaa neitsyttä kaveriksi. Tämä uskonnollinen suuntaus on kasvamassa ja Iran on oikein islamilainen diktatuuri. Valitettavasti tässäkin uskonnossa on erilaisia suuntauksia, siis ihmisten tulkintoja, jotka taistelevat verisesti keskenään. Muistettakoon Iranin ja Irakin välinen 10-vuotinen julma sota.

Juutalaisuus on oma tapauksensa. Juutalaiset kokevat olevansa Jumalan valittu kansa. Se oikeuttaa mihin tahansa rabbin siunaamaan tekoon. Luterilaisuus ja mm. islamin katsotaan pohjautuvan tähän uskontoon. Juutalaiset uskovat Jumalan tehneen liiton heidän kanssaan. Tähän pohjautuu arabien sorto ja sodat heidän kanssaan.                                                                                                                    

Maailmassa on miljardi hindua. Hesarissa oli uutinen, että hindut ja muslimit tappavat toisiaan Delhin kaduilla. Hindunationalismi kukoistaa. On ennustettu, että tilanne räjähtää käsiin. Povataan muslimien kansanmurhaa. Kansanmurhan varoitusmerkit ovat selvästi ilmassa Intiassa, varoittaa Ruandan kansanmurhan aikoinaan ennustanut Genocide Watch -järjestön johtaja, tohtori Gregory H. Stanton. Siis uskovaiset tappavat toisiaan uskonnon ja nationalismin vuoksi.

Mihin lopputulokseen tässä tulisi päätyä uskonnon ja ihmisen rajattoman aggressiivisuuden suhteessa? Oma ratkaisuni on ottaa etäisyyttä kirkkoon ja sen oppeihin. Läpivalaisun kautta voi ymmärtää uskonnon viehätyksen. Rakkauden sanoma kiinnostaa ja lupaus taivasosuudesta on ihan houkutteleva. Toisaalta faktaa on se, että kirkot eivät ole puolueettomia ja rauhan asialla. Ne yleensä myötäilevät vallanpitäjien mielipiteitä ja jakelevat heille oikeutusta väkivaltaan surutta ja omaksi edukseen. Tästä moraaliristiriidasta johtuen en lyö vetoa Jumalan olemassaolon ja oman taivasosuuteni puolesta hyväksymällä pappien tarinat ja lupaukset.

Esa Kanerva