7.3.2022
Lueskelin kansanedustajien menneinä vuosina kirjoittamia blogeja ja puheenvuoroja. Hain aiheita, jotka käsittelivät vuoden 2014 jälkeistä aikaa ja koskivat Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä puolustuspolitiikkaa. Hämmästelin ja poimin sieltä ”parhaita” paloja kommentoitavaksi.
Alkuun suora lainaus vasemmistoliiton kansanedustajan Annika Lapintien blogista vuonna 2014 Krimin niemimaan valtauksen jälkeen. ”Haglund ja muut hallituksen Nato-haukat tarvitsisivat nyt jäitä hattuun. Minkä viestin hallitus haluaa toiminnallaan maailmalle lähettää? Ajankohdalla on väliä, ja nyt ajankohta on väärä. Ukrainan ja Venäjän herkän tilanteen vuoksi nyt tarvittaisiin Suomeltakin nimenomaan sovittelevia tekoja, ei tällaista Nato-panikointia.” Tämä on yksi esimerkki lukuisten muitten kannanottojen joukosta silloisten päättäjiemme ”pihalla olosta” ja taidoista tulkita ympärillä oleva todellisuus. Eikä kansanedustajalle riitä ympärillä olevan sen hetkisen tilanteen analysointi, vaan pitäisi nähdä myös jonkin verran eteenpäin. Kukaan ei ole ennustaja. Riskianalyyseja voi kuitenkin tehdä ja niiden perusteella arvioida tulevaa. Analyysin perusteella valitaan sitten vähiten huono tai paras toimintatapamalli, jonka voi tuoda mukaan keskusteluun.
Sitten Annika Lapintie herätteli meitä nykyaikaan vuonna 2013 blogissaan, suora lainaus: ”Asevelvollisuuden remontti toisi suuria säästöjä Suomessa, asevelvollisuutta ja sodan mörköä pitää hengissä talvisodan trauma. Yli 70 vuotta myöhemmin uhrataan valtavasti resursseja yhä epätodennäköisemmän suursodan torjuntaan. Unohdetaan, että talvisota oli osa maailmanpaloa, joka syttyi vuosien vihan lietsonnan, vastakkainasettelun ja asevarustelun jälkeen. Demokratia oli puristuksissa, ja suurin osa Eurooppaa eli diktatuureissa. Olisiko jo aika herätä nykyaikaan?” Onko arvoisalla kansanedustajalla ollut jokin onnellisuusharha sen hetken ja tulevaisuuden Euroopasta vai ideologinen pakko puhua tai kirjoittaa, koska on poliitikko. Ei pahemmin analyysi olisi voinut mennä pieleen! Onneksi meillä on nyt asevelvollisuus, vahvasti varustettu armeija ja luja maanpuolustustahto. Voidaan tietysti sanoa tämän blogin esiin nostamista jälkiviisaudeksi. Olkoon sitten jälkiviisautta, onneksi Lapintien neuvoja ei kuunneltu.
Jatketaan myös Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiahon viisauksilla. Hän laukoi blogissaan ”Puolustusvoimien kokonaisuudistuksen peruslinja on jo nähtävissä, ja se kytkeytyy elimellisesti tähän Nato-prosessiin. Materiaalihankinnoissa ei säästetä silloin, kun on kyse Natoyhteensopivien kärkien muodostamisesta ilma-, meri- ja maavoimiin.” (blogi: Hallitus ei ole haudannut NATO-haaveita, 6/2011). Pitää kysyä, minkälaiset mahdollisuudet meillä olisi nyt puolustautua, ellei Nato-yhteistyötä olisi harjoitettu niinkin pitkään? Vuonna 2014 Yrttiaho väitti Eduskunnassa, että Krimin valtaus oli Ukrainan syy. Yrttiahon mukaan kolme radikaalia oikeistopuoluetta olivat lähteneet väkivallan tielle ja olivat siten syypäitä eskaloitumiseen (Eduskunnan täysistunto 23/2014, 32). Olisi mukava kysyä tänä päivänä häneltä, onko Venäjän suorittamat Ukrainan pommitukset edelleen oikeistolaisten ukrainalaisten syy?
Oli myös toisenlaisia analyysejä. Kansanedustaja Erkki Tuomioja totesi Eduskunnassa syyskuussa vuonna 2014, että Venäjä oli aggressiivinen ja sota Ukrainassa näytti jatkuvan kaikista rauhanponnisteluista huolimatta. Suomessa oli kasvanut huoli Suomen ulkoisesta turvallisuudesta eikä Tuomioja nähnyt enää edellisten vuosien tapaan toiveikkuutta eurooppalaisesta, pysyvästä rauhasta. Voimapolitiikka oli palannut takaisin kansainvälisen politiikan välineistöön. Ehkä hänellä oli ulkoministerinä tarkempi tilannekuva kuin vasemmistoliiton edellä mainituilla edustajilla. Voiko sen tarkempaa tulevaisuuden visiota olla vuonna 2014 kuin hänellä oli. Pysyvää rauhaa ei ollut näköpiirissä eikä ole.
Sibeliuksen Finlandiassa lauletaan” Oi herää Suomi!” Toivottavasti jokainen suomalainen puolue ja kansanedustaja ovat liittyneet ”heränneisiin”. Tuntuuhan se kamalta, kun unelma ikuisesta rauhasta ja kansojen ystävyydestä pannaan tykillä pirstaleiksi. Joku asiantuntija sanoi kysyttäessä, miksei Nato mene väliin Ukrainassa? Emme halua ydinsotaa ja 3. maailmansotaa, maailma on vaan nyt niin raadollinen, että Ukrainan on pärjättävä yksin.
Esa Kanerva
Alkuun suora lainaus vasemmistoliiton kansanedustajan Annika Lapintien blogista vuonna 2014 Krimin niemimaan valtauksen jälkeen. ”Haglund ja muut hallituksen Nato-haukat tarvitsisivat nyt jäitä hattuun. Minkä viestin hallitus haluaa toiminnallaan maailmalle lähettää? Ajankohdalla on väliä, ja nyt ajankohta on väärä. Ukrainan ja Venäjän herkän tilanteen vuoksi nyt tarvittaisiin Suomeltakin nimenomaan sovittelevia tekoja, ei tällaista Nato-panikointia.” Tämä on yksi esimerkki lukuisten muitten kannanottojen joukosta silloisten päättäjiemme ”pihalla olosta” ja taidoista tulkita ympärillä oleva todellisuus. Eikä kansanedustajalle riitä ympärillä olevan sen hetkisen tilanteen analysointi, vaan pitäisi nähdä myös jonkin verran eteenpäin. Kukaan ei ole ennustaja. Riskianalyyseja voi kuitenkin tehdä ja niiden perusteella arvioida tulevaa. Analyysin perusteella valitaan sitten vähiten huono tai paras toimintatapamalli, jonka voi tuoda mukaan keskusteluun.
Sitten Annika Lapintie herätteli meitä nykyaikaan vuonna 2013 blogissaan, suora lainaus: ”Asevelvollisuuden remontti toisi suuria säästöjä Suomessa, asevelvollisuutta ja sodan mörköä pitää hengissä talvisodan trauma. Yli 70 vuotta myöhemmin uhrataan valtavasti resursseja yhä epätodennäköisemmän suursodan torjuntaan. Unohdetaan, että talvisota oli osa maailmanpaloa, joka syttyi vuosien vihan lietsonnan, vastakkainasettelun ja asevarustelun jälkeen. Demokratia oli puristuksissa, ja suurin osa Eurooppaa eli diktatuureissa. Olisiko jo aika herätä nykyaikaan?” Onko arvoisalla kansanedustajalla ollut jokin onnellisuusharha sen hetken ja tulevaisuuden Euroopasta vai ideologinen pakko puhua tai kirjoittaa, koska on poliitikko. Ei pahemmin analyysi olisi voinut mennä pieleen! Onneksi meillä on nyt asevelvollisuus, vahvasti varustettu armeija ja luja maanpuolustustahto. Voidaan tietysti sanoa tämän blogin esiin nostamista jälkiviisaudeksi. Olkoon sitten jälkiviisautta, onneksi Lapintien neuvoja ei kuunneltu.
Jatketaan myös Vasemmistoliiton kansanedustaja Jyrki Yrttiahon viisauksilla. Hän laukoi blogissaan ”Puolustusvoimien kokonaisuudistuksen peruslinja on jo nähtävissä, ja se kytkeytyy elimellisesti tähän Nato-prosessiin. Materiaalihankinnoissa ei säästetä silloin, kun on kyse Natoyhteensopivien kärkien muodostamisesta ilma-, meri- ja maavoimiin.” (blogi: Hallitus ei ole haudannut NATO-haaveita, 6/2011). Pitää kysyä, minkälaiset mahdollisuudet meillä olisi nyt puolustautua, ellei Nato-yhteistyötä olisi harjoitettu niinkin pitkään? Vuonna 2014 Yrttiaho väitti Eduskunnassa, että Krimin valtaus oli Ukrainan syy. Yrttiahon mukaan kolme radikaalia oikeistopuoluetta olivat lähteneet väkivallan tielle ja olivat siten syypäitä eskaloitumiseen (Eduskunnan täysistunto 23/2014, 32). Olisi mukava kysyä tänä päivänä häneltä, onko Venäjän suorittamat Ukrainan pommitukset edelleen oikeistolaisten ukrainalaisten syy?
Oli myös toisenlaisia analyysejä. Kansanedustaja Erkki Tuomioja totesi Eduskunnassa syyskuussa vuonna 2014, että Venäjä oli aggressiivinen ja sota Ukrainassa näytti jatkuvan kaikista rauhanponnisteluista huolimatta. Suomessa oli kasvanut huoli Suomen ulkoisesta turvallisuudesta eikä Tuomioja nähnyt enää edellisten vuosien tapaan toiveikkuutta eurooppalaisesta, pysyvästä rauhasta. Voimapolitiikka oli palannut takaisin kansainvälisen politiikan välineistöön. Ehkä hänellä oli ulkoministerinä tarkempi tilannekuva kuin vasemmistoliiton edellä mainituilla edustajilla. Voiko sen tarkempaa tulevaisuuden visiota olla vuonna 2014 kuin hänellä oli. Pysyvää rauhaa ei ollut näköpiirissä eikä ole.
Sibeliuksen Finlandiassa lauletaan” Oi herää Suomi!” Toivottavasti jokainen suomalainen puolue ja kansanedustaja ovat liittyneet ”heränneisiin”. Tuntuuhan se kamalta, kun unelma ikuisesta rauhasta ja kansojen ystävyydestä pannaan tykillä pirstaleiksi. Joku asiantuntija sanoi kysyttäessä, miksei Nato mene väliin Ukrainassa? Emme halua ydinsotaa ja 3. maailmansotaa, maailma on vaan nyt niin raadollinen, että Ukrainan on pärjättävä yksin.
Esa Kanerva
