5.4.2022
Olen kirjoitellut viimeisimmät juttuni maailmatilanteesta.
Ei näytä Ukrainan tilanne ja Putinin sotatoimet mihinkään laantuneet,
päinvastoin. Ajattelin hieman keventää aihepiiriä ja palata kotimaahan. Aiheeni
on tänään, toteutuuko kansalaisten perusoikeus liikkumiseen, eritoten
kotikaupungissani Tampereella?
Olen ollut kuukauden päivät vaimoni kotiseudulla
Pohjois-Kainuussa Suomussalmella. Meillä on täällä vaatimaton tukikohta ja
asunto, jossa viettää eläkeläisen ”lomaa”. Suomussalmi on 7500 asukkaan
muuttotappiokunta, jonka suurina huolina on nuorten muuttaminen etelään, suuri
työttömyys ja elinkeinorakenne. Kunta on siis nykyisen väestöllisen rakennemuutoksen
uhri. Toisaalta kaikki tarpeelliset palvelut ovat saatavilla kaupoista
kulttuuriin.
Mutta nyt sitten itse asiaan. Tänä talvena olen seurannut Tampereen
ja Suomussalmen katuverkoston hoitoa ja kuntoa. Ensiksi tarkastelen Tampereen
tilannetta. Koko alkuvuosi on ollut lumisateinen ja sää on ollut vaihtelevaa.
Lämpötila on vaihdellut plussasta pakkaseen. Kulkuväylien surkea kunto on
sulkenut varsinkin iäkkäät ihmiset koteihinsa. Sekä autoilijoiden että
kävelijöiden näkökulmasta liikkuminen on ollut vaarallista auraamattomilla ja puutteellisella
hoidolla olevilla kulkuväylillä. Vanhukset joutuivat eristäytymään koteihinsa koronan
vuoksi edelliset pari vuotta, nyt sitä aiheuttaa tiestön kelvoton hoito.
En ymmärrä tätä ollenkaan. Selitykseksi ei kelpaa poikkeuksellinen
talvi. Talvia tulee ja menee. Toistaiseksi Suomessa sataa lunta, ei se ole
ihmeellistä. Se, että joka talvi määrärahat eivät riitä katujen ja
jalkakäytävien kunnolliseen hoitoon on ihmeellistä! En usko myöskään selitykseen,
ettei aurauskalusto ole saatavilla laajan katuverkon tarpeisiin. Kyllä auraajia
Suomessa riittää, jos on tahtoa tehdä etukäteen sopimuksia. Totta kai tällainen
varautuminen maksaa, menee rahaa turhempaankin.
Omasta kokemusta tiedän ahkerana kävelijänä, että
jalkakäytävät ovat olleet tämän vuoden kokemuksen perusteella putsaamatta
seuraavaan päivään. Kun uusi lumi sataa jään päälle, ansa on valmis jalankulkijalle
nastakengistä huolimatta. Sen parempaa ei voi sanoa kaupungin keskustan katujen
kunnosta. Niiden pitäisi kaupungilta kerrotun mukaan olla ykkössijalla
kunnossapidossa. Muutamana päivänä kävin autolla Keskustorin läheisyydessä
hallissa puolen päivän jälkeen. Katuihin oli saatu aikaan pieni ura, jalankulkutiet
olivat täysin ummessa.
Viime vuoden taloudellinen tulos oli erinomainen,
muistaakseni 70 miljoonan luokkaa. Olisiko siitä liiennyt muutama satatuhatta
teiden kunnossapitoon? Valtuutetut, olkaa hereillä seuraavassa
talousarviokokouksessa! Pitäkää kuntalaisten puolia ja riittävästi rahaa
väylien kunnossa pitoon. Se on kuntalaisten näkökulmasta ihan perustarve. Iäkkäänäkin
pitää päästä liikkumaan vaarantamatta terveyttään tai henkeään.
Sitten vertailua. Suomussalmen kunnan väylien hoito on
Tampereen vastakohta. Joka kolkka on nuohottu jo kuuteen mennessä aamulla.
Ulkoilureitit ovat rankankin pyryn jälkeen auki ja hiekoitettu. On ilo liikkua
turvallisesti. Erityisen vastuullisia ovat myös yksityiset huoltoyhtiöt.
Tampereella jäin muutaman kerran omassa pihassani autolla jumiin. Lumityöt
tehtiin joskus seuraavana päivänä. Piha-alueet saattoivat olla peilikirkkaan
jään peitossa ilman sepelin murustakaan. Huoltoyhtiöön soittamalla sai
ylimielisiä vastauksia ja vasta isännöitsijää painostamalla hän sai huoltomiehet
liikkeelle. Toista on täällä. Pihaa aletaan kuuraamaan lumesta jo neljän
jälkeen ja piha on kunnossa töihin lähtijöille heti varhaisesta aamusta alkaen.
Taitaa olla etelän miehillä ja päättäjillä olla pikkuisen asenteesta kiinni,
miten talvikatujen hoidon laatuun suhtaudutaan.
Turvallinen liikkuminen on kansalaisen perusoikeus!
Esa Kanerva
