Arvoisat lukijani!
Kiitos kiinnostuksestanne, hieman vajaat 200.000 käyntiä on tänään plakkarissa. Toivottelen teille aurinkoista ja lämpöistä kesää, terveyttä ja turvallisuudentunnetta! Kesällä kirjoittelen silloin tällöin. Palaan blogini pariin elokuussa.
Terveisin Esa Kanerva
21.5.2022
Suomea hallitsevat nyt nuoret naiset. Olen kuullut
valtuustossa, lukenut lehdistä ja nuorten kansanedustajien kommenteista, että valtion
velan suuri ja suruton lisääminen on pois nuorilta ja tulevilta sukupolvilta. Nuoret
ovat nyt vallassa, mihin on tämä huoli hälvennyt? Velalle löytyy aina hyvät
perustelut. En ole kuullut vihreittenkään protestoineen monien kymmenien
miljardien valtion lainanottoa parina kolmena viimeisenä vuotena. Ovatko nyt
vastuuseen joutuneet nuoret aikuiset unohtaneet tulevat sukupolvet? Mikä on
muuttanut ajattelun? Onko Marinilla, Anderssonilla ja Suomelalla riittävä
elämänkokemus, taloudellinen osaaminen ja kansantaloudellinen koulutus? Sitä lainalaisuutta
hekään eivät pysty muuttamaan, että velat on maksettava ja velat ovat etukäteen
nautittua kansakunnan taloudellista tulosta.
Mitä tulee yleisesti taloudelliseen tilanteeseen Suomessa
ja muualla, yllätys tulee viimeistään syksyllä. Kansalaisten ostovoima on nyt syöksykierteessä
ja kulutusmahdollisuudet heikkenevät. Meillä on satojatuhansia köyhiä
kotitalouksia. Heidän taloutensa eivät tule kestämään odotettavissa olevia
elinkustannusten nousuja. Mahan kylläisyys mittaa harjoitetun politiikan
suosiota. Olemme tottuneet kylläisyyteen, jos ruuasta alkaa tulla pulaa ja
esiintyy nälkää, se ei tiedä hyvää hallituksen suosiolle.
Koronapandemia piti hoitaa ja puolustusmenoja pitää lisätä.
Hetkellisesti rahoitus löytyy velasta, pitemmällä tähtäimellä kansa maksaa
viulut. Uskon vahvasti, että tavallisella kansalaisella ei ole nyt käsitystä
tämän Ukrainan kriisin taloudellisesta merkityksestä ja vakavista vaikutuksista kansalaisten elämään. Elintaso tulee rajusti
laskemaan ja lamakin on oven takana. Sota koskee meitä jokaista ja tunnettu
totuus on se, että ne kansanluokat, joilla jotakin on, niiltä otetaan.
Omistamisesta tulee verotuksen kärkikohde, kiinteistöverot nousevat
ensimmäisenä. Energiaverot ovat jo nyt sietämättömän korkeat eikä helpotusta
ole luvassa.
Sitten tämänhetkiseen suomalaiseen henkiseen ilmapiiriin.
Nato-jäsenyyttä ei ole syytä kyseenalaistaa. Mihin ovat kuitenkin hävinneet ns.
hyvät tavat? En lainkaan ymmärrä sellaista uhoa ja tarkoituksellista
provosointia Venäjää kohtaan. Itänaapuri on nyt heikoilla, kukaan ei tiedä
tilannetta muutaman vuoden päästä. On kuin kaikki pidäkkeet ja padot olisivat
murtuneet. Lehdet kilpailevat siitä, kuka uskaltaa kirjoittaa, vaikka Putinista
härskeimmin. Venäjän armeijan kenraalit ovat typeryksiä ja sotilaat tolloja.
Sitä yleensä saa, mitä tilaa. Pitäisi nyt ajatella pikkuisen nenäänsä
pitemmälle. Suomi on edelleen maailmalla mikrotason toimija ja Natossakin
pikkutekijä. Suutari pysyköön lestissään, kansallinen uho maailmalla on yhtä
tyhmää kuin rakkareitten riehunta kaduilla.
Esa Kanerva
Hyvät lukijani!
Olen käymässä Saksanmaalla. Pirkkalasta pääsee viidellä kympillä lentäen Müncheniin ja junalla eläkeläishinnalla sieltä Berliiniin. Aikaa menee parisen viikkoa. Kirjoittelen palattuani, Suomi lienee jo silloin jättänyt hakemuksensa Natoon. Toivottavasti ei ohjuksia lentele vinhasti taivaalla ja voitte muutenkin hyvin! Terveisin Esa Kanerva
3.5.2022
Olen yrittänyt järjestellä ajatuksiani tästä maailmanmenosta jonkinmoiseen järjestykseen. Maailman arvorappio, ihmisyyden ja
järjellisen logiikan katoaminen ympärillä ottaa koville. Uskon, että moni muukin
sisimmässään pohtii näitä samoja asioita. Hieman olen hämmentynyt niistäkin
mielipiteistä, etten jaksa enkä lue enää sotaa käsitteleviä juttuja lehdistä.
Toki todellisuuden voi sulkea pois mielestään, se ei ole kuitenkaan minun
juttuni. Minkälainen on uusi maailma, onko vanhasta mitään jäljellä?
Jotkut selittävät ihmisen ja eläimen eroa sillä, että
ihmisellä on tietoisuus ja tunne-elämä. Ihminen on aina vastuullinen
tekemisistään. Tai näin ainakin olen kuvitellut. Sekin on nyt sitten ihan juuri
tullut nähdyksi, kuinka ihmisestä kuoriutuu toiselle ihmiselle peto,
saalistaja, kiduttaja, tappaja. Mikä on niitten venäläisten sotilaiden
sivistystaso, ovatko he koskaan kuulleet ihmisen elämän kunnioittamisesta ja myötäelämisestä?
Löytyy valitettavasti samalla tavalla käyttäytyviä ihmisiä lähempääkin. On
puolueitakin, jotka kyseenalasitavat ihmisoikeudet eivätkä tunne mitään
velvollisuudentuntoa auttaa hädässä olevia.
Ihmisyys unohtuu kodeissakin. En näe mitään eläimellisestä
käytöksestä poikkeavaa vaimoaan hakkaavassa miehessä. Fyysinen alistaminen on
Suomessa tavallista. Vielä pahempaa on henkinen kaltoinkohtelu ja lapsien
laiminlyönti. Näistä kotihirmuista syntyy sopivissa oloissa uusia
keskitysleirien vartijoita ja naisten raiskaajia. Tasapainoinen ja sivistynyt
ihminen ei tee missään olosuhteissa, edes sodassakaan, tällaisia hirmutekoja.
Työpaikoilla kiusataan ja alistetaan. Työtovereiden tekemää
työtä ei arvosteta ja minä-minä-kulttuuri on arvossaan. Milloin sielläkin alettaisiin
olemaan ihminen ihmiselle. Onko niin, että yleissivistyksemme on vain
pintaraapaisua. Tilaisuuden tullen unohdamme myötäelämisen taidon ja haluamme
olla pahoja. Jotkut ihmiset kuvittelevat harhaisesti, että he ovat oikeutettuja
ilkeilyyn ja mollaamiseen. Valitettavasti työpaikoilla muutamat pesän likaajat saavat
vielä valtaa ja esimiestehtävän. Lopputulos on asiakkaitten, työntekijöitten ja
työpaikan toiminnan kannalta katastrofaalinen.
Onko maailmankuvassa mitään mieltä ilahduttavaa jäljellä? Kollektiivisen vastuun otto lähimmäisistä ja pakolaisista lämmittää.
Apua annetaan, jopa tyrkytetään. Suomen kansa mielipiteissään kohtuullisen
yksimielinen ja sillä on hyviä johtajia.
Ikäviä elämän puolia on nyt enemmän kuin positiivisia. Toisten
ihmisten elämän kunnioittaminen on vahvasti kyseenalaistettu. Turvallisuuden
tunnetta ja luottamusta inhimilliseen kasvuun on horjutettu, ehkä pysyvästi.
Loppujen lopuksi, ihmisyys on alennustilassa, ihmisen hyvyyteen on turha uskoa ja valitettavasti vain aseet tuovat turvaa, jos on tuodakseen.
Esa Kanerva